Pekka Toverin mukaan poliitikot eivät usein ymmärrä tiedustelun merkitystä. Tiedustelun eli vakoilun sekä vastavakoilun merkitys on siinä, että sen avulla etsitään valtion sisäisiä sekä ulkoisia uhkia, Ilman tiedustelua ei tykistö tiedä mihin se ampuu. Tai valtion johto ei tiedä millaisiin sotilaallisiin uhkiin sen pitää varautua. Mitään asevoimaa ei voida pitää loputtomiin valmiudessa. Mutta nykyinen sodankäynti korostaa yllätyshyökkäyksen mahdollisuutta. Ja juuri tuo asia tekee strategisesta tiedustelusta erittäin olennaisen asian.
Ilman tietoa siitä mitä välineitä vastapuoli aikoo käyttää, mitä joukkoja se aikoo lähettää ja mitkä ovat sen tavoitteet, on armeija pulassa. Esimerkiksi laskuvarjojoukkojen isku kannattaisi torjua niin, että noita joukkoja kuljettavat koneet ammutaan alas. Kyseisten joukkojen koulutus on erittäin hyvä, mutta esimerkiksi jopa huonosti koulutettu mies kykenee ampumaan nuo koneet alas IT tykeillä ja ohjuksilla. Siis noita joukkoja ei kannata päästää maahan asti.
Eli sota ei ole mitään urheilua. Se on kilpailua siitä kumpi tuhoaa vastustajia tehokkaammin sekä siitä, kuka kykenee korvaamaan tappiot tehokkaimmin. Juuri noihin eliittijoukkoihin kohdistuvat tappiot ovat vaikeimpia korvattavia. Joukkojen koulutus kestää pitkään. Niihin kuuluvien pitää olla motivoituneita sekä pitää huolta kunnostaan. Sekä tietenkin osattava käyttää uusimpia varusteita. Mikään 6 viikkoa koulutettu mies ei ole samantasoinen kuin 2-3 vuotta koulutettu laskuvarjojääkäri. Eli pelkkä määrä ei riitä korvaamaan tappioita. Korvaavan kaluston sekä miesten pitää olla samalla tasolla kuin niiden jotka on menetetty rintamalla tai taistelussa rintaman takana.
Tiedustelupalvelun tehtävä on hankkia tietoa vastustajan toiminnasta. Ja jos ajatellaan esimerkiksi sotilaallista toimintaa, niin monissa tapauksissa se, mitä vastapuoli ei halua muille kertoa on se, mikä pitäisi saada selville. Vastapuoli voi vakuutella rauhan tahtoaan, Ja kirjoitella alle mitä tahansa sopimuksia. Jos vastapuolena on Venäjä, niin Venäjä on valtava alue. Siis vaikka emme näkisi joukkojen keskityksiä rajan läheisyydessä, niin nuo joukot voivat valmistautumassa Siperiassa. Tuolta kaukaa ne voidaan tuoda alueelle joko rautateitse. Tai sitten ilmasiltaa käyttäen.
Strategiset kuljetuslentokoneet voivat kuljettaa miehiä sekä jopa raskaita varusteita tuhansien kilometrien matkan. Tässä tapauksessa ei riitä, että suomalaiset ja muut NATO-joukot istuskelevat Suomen rajalla ja kiikaroivat vastustajien toimintaa. Ilman pitkälle vastapuolen alueelle ulottuvaa tiedustelua voidaan maassamme olevat joukot kohdata hyvinkin suuria tappioita, jos vihollinen pääsee yllättämään.
Nykyaikaisten hybrdiuhkien aikaan ei hyökkäys välttämättä ala maan rajojen ulkopuolelta. Vastapuoli saattaa rekrytoida paikallisia rikollisia toimimaan omaksi hyödykseen. Sähköverkon vahingoittaminen, kansanedustajiin kohdistuva uhkailu sekä monet muut ilkeät asiat saattavat olla sellaisia, että niitä ei ehkä välttämättä osata tai haluta suoraan yhdistää esimerkiksi Venäjään. Kun tekijöinä on paikallisia tai kolmannesta maasta kotoisin olevia palkkasotureita, niin silloin voi Kremlin johto selvitä ilman, että sitä edes osataan epäillä näistä teoista.
Tiedustelun ongelma on siinä, että ollakseen tehokas, sen pitää pystyä keräämään tietoa myös silloin, jos tekijöinä on oman maan kansalaisia. Tiedustelu perustuu pitkälti niin sanottuun laittomaan tiedonhankintaan. Ilman tuota tietoa ei varautuminen sekä uhilta suojautuminen ole mahdollista. Ilman taktista tiedustelutietoa eivät asevoimat kykene iskemään tarkasti viholliseen.
Tiedustelun tarkoitus on auttaa valtiota varautumaan uhkaan, mikä siihen ehkä kohdistuu. Tiedustelun toimialat ovat sotilastiedustelu, mikä tarkoittaa sitä, että hankitaan tietoa vastapuolen aseistuksesta, tuki-infrastruktuurista sekä mahdollisesti myös joukkojen keskittämisestä. Poliittisen tiedustelun tarkoitus on analysoida sitä, että luodaanko esimerkiksi rajan takana sellaista tahtotilaa, jossa hyökkäys pienempään naapurimaahan on mahdollinen.
Vihollisen informaatio-operaatiot voivat antaa erittäin tarkan kuvan siitä, mikä on vihollisen heikkous. Siis jos ajattelemme että “siitä puhe, mistä puute”, niin tietenkin vastapuolella on intressi saada esimerkiksi tekoälyn kehitys loppumaan.Strategisen tiedustelun tarkoitus on siis havaita mahdollinen vihamielinen toiminta sekä välineet, joita siihen on varattu. Nykyaikaisen sodankäynnin silmiinpistävä piirre on nopeasti kehittyvät tilanteet.
Eli strateginen kuljetuskalusto tekee mahdolliseksi sen, että esimerkiksi nopeasti liikuteltavia ohjuksia voidaan nopeasti siirtää rajan tuntumaan. Samoin laskuvarjojoukkoja voidaan koota periaatteessa jopa tuhansien kilometrien päässä niiden kohteesta, ja nuo joukot voidaan pahimmassa tapauksessa havaita vasta, kun laskuvarjodivisioonan etjoukko hyppää koneesta ulos. Tuolloin voi reagointi olla muutamasta minuutista kiinni. Pahimmillaan tuo hyppy tapahtuu jonkun ilmavoimien tukikohdan päällä. Ja nopeasti alueelle siirrettävät ohjukset ja dronet voivat aiheuttaa hyvin pahoja tappioita.
Periaatteessa Iskander ohjukset voidaan siirtää esimerkiksi Sortavalan, Viipurin ja Murmanskin lentokentiille Il-76 kuljetuskoneilla. Ne voidaan ajaa kentälle, ja sitten 500 kilometriä kantavat taktiset ohjukset voidaan saman tien laukasta. Sekä Tampere että Helsinki ja Turku ja myös Pori ovat merkittävistä lentokentistä Viipurista laukaistavien Iskanderien toimintasäteen sisällä. Ja jos osa noista ohjuksista laukaistaan Murmanskista, niin näin saadaan aikaan peittoalue, joka peittää käytännössä koko Suomen. Tällaiseen toimintaan pitää aina varautua. Kun ohjukset ovat matkalla, niin niitä ei enää sitten voida muuten torjua, kuin IT- ohjuksilla.
Juuri tuo sodankäyntitapa jossa sotaa käydään pitkältä rintaman takaa luo tarpeen myös tehdä iskuja pitkälle. Nykyiset nopeasti liikuteltavat asejärjestelmät kuten Iskander ovat erittäin vaikeasti löydettävissä. joten periaatteessa iskut kannattaa suunnata tehtaaseen, joka valmistaa noita ohjuksia. Ongelma on siinä, että nuo ohjukset saatetaan valmistaa jopa tuhansien kilometrien päässä sieltä, missä niitä
Sodankäynnin muuttuessa pitää uusiin uhkakuviin pystyä vastaamaan. Jos niihin ei pystytä vastaamaan, niin seuraukset ovat oman valtion muuttuminen raunioiksi. Kun teemme päätöksiä, niin meidän pitää muistaa kokonaiskuva. Meillä voi olla omia arvojamme, meillä voi olla laki, mutta samalla meidän pitää muistella sitä, että maailmassa on toimijoita, joille sopimukset ja lakikirjat ovat pelkkää vessapaperia. Jos luotamme sokeasti siihen, että vastapuoli noudattaa sopimuksia, niin olemme sitten pahasti vipuun.
Vaikka meillä olisi erilaisia Open skies sopimuksia, niin noiden sopimusten ongelma on aina niiden valvonnassa. Jos esimerkiksi ylilento pitää ilmoittaa esimerkiksi kolme tuntia ennen lentoa, niin ohjukset voidaan siirtää pois silmistä esimerkiksi kuljetuslentokoneisiin, jotka nostavat nuo ohjukset taivaalle. Eli tuolla tavalla voidaan ohjuksia siirtää pois tarkastajien silmistä. Tällaisella toiminnalla ei ole mitään tekemistä tiedustelun kanssa. Kun halutaan luotettavaa sekä käyttökelpoista tietoa vastapuolen toiminnasta, niin ainoa keino on suorittaa sitä oikeaa vakoilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.