Oikeusvaltion ongelma on siinä, että se ei huomioi yksittäistapauksia.

Porin TNT tehdas on hyvä esimerkki siitä, miten oikeusvaltiota voidaan käyttää hyväksi. Meillä kaikkia tahoja täytyy kuunnella, ja sen takia jokaisessa projektissa pitää asettaa sellainen valitusaika, jotta kuka tahansa voi kertoa oman näkemyksensä projekteista. Ja samalla tietenkin valitukset pitää ottaa käsittelyyn, jos ne tuodaan järjestelmään valistusajan sisällä. Tuolloin valitus kannattaa tuoda käsittelyyn mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, ja sitten noita valituksia voidaan tehtailla oikein joukolla. 

Valituksen syyksi riittää se, että asukkaita tai jotain muita henkilöitä ei vain ole muistettu kuunnella. Tällä tavalla saadaan monia asioita, kuten kävelykatuja torpedoitua. Samalla tulee kuitenkin huomioitua myös niiden etu, joita ei ole muistettu kuunnella. Oikeusvaltio on asia, jota joku voi käyttää väärin. 

Samoin valitettavasti myös Venäjällä tiedetään että maassamme on tapana käsitellä kaikki valitukset. Eli myös siellä tiedetään se, että oikeusvaltiota voidaan tarpeen tullen käyttää hyväksi miten paljon huvittaa. TNT tehdas on asia mikä varmasti aiheuttaa keskustelua. Kyseessä on räjähdysainetehdas, jossa tuotetaan erityisesti kranaateissa käytettävää Trinitrotolueenia. Lähin suuren luokan TNT tehdas on Puolassa, josta ainakin suuri osa EU-maiden aseteollisuudesta ostaa tarvitsemansa TNTn. 

https://yle.fi/a/74-20193152

Oikeusvaltion käytänteet eivät ota huomioon esimerkiksi juuri tällaisia tapauksia, joissa joku saattaa saada jopa vieraan valtion rahoitusta, jotta hän voisi tehdä valituksen asiasta, joka on koko maallemme hyvin tärkeä. Eli jos emme saa rakentaa tuota tehdasta, niin joudumme ostamaan tuon räjähteen Puolasta. Ja sodan sytyttyä tuo voi sitten saada aikaan erittäin vakavan tilanteen. 

Oikeusvaltio on tietenkin tärkeä asia, mutta samalla me varmasti myös tiedämme, että tuollakin asialla on kääntöpuolensa. Maassamme on erilaisia ammattivalittajia, joiden mielestä on mukavaa torpedoida monia erilaisia hankkeita. Heistä mitään ei saisi koskaan muuttaa. Vaan kaikkien asioiden pitää aina pysyä samanlaisena. Ja toki esimerkiksi valtion turvallisuus on asia, josta keskustellaan kaiken aikaa. Siis kenen turvallisuutta valtion turvallisuus oikeastaan on? Meillä kaikilla on oikeus tehdä melkein mitä päätöstä hyvänsä koskeva oikaisupyyntö tai valitus. Ja se tietenkin takaa sen, että saamme oikeutta aina, kun sitä tarvitsemme. Mutta samalla valitusten käsittely aiheuttaa joskus hyvinkin suuria siirtymiä kaiken maailman projekteihin. 

https://yle.fi/a/74-20193152

https://fi.wikipedia.org/wiki/TNT

Miksi otamme niin helposti kantaa siihen, mitä kaukana tapahtuu, ja jätämme oman tonttimme vähemmälle huomiolle?

Osmo A Wiio kirjoitti kerran, että ”Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.” Tuota Wiion “Viestinnän kuudenneksi laiksi” kutsuttu lause tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat aina hyvin kiinnostuneita siitä, mitä jossain kaukana tapahtuu. Kun taas lähialueiden sekä erityisesti oman maan asioita ei ainakaan samalla tavalla käsitellä, kuin noiden kaukaisten maiden asioita. Ei miksi asia on näin? Ehkä siksi että kaukaisessa maassa tai EU:n alueen ulkopuolella tapahtuvat asiat eivät vaadi meiltä mitään toimia. Jos epäilemme esimerkiksi Zelenskyitä tai Trumpia korruptiosta, niin voimme toki päivitellä tuota asiaa. Mutta sitten voimme levitellä käsiämme, ja sanoa, että emme voi tehdä mitään. Tuo asia on sitten poissa omasta tuomiovallastamme. 

Koska tällaiset asiat eivät kuulu meidän hallituksen hallinnassa olevien viranomaisten toimivaltaan, niin me voimme rauhassa ryhtyä päivittelemään noita asioita. Mutta jos Zelenskyin sekä Trumpin paikalla olisi joitakin kotimaisia poliitikkoja tai liikemiehiä, niin silloin meiltä voidaan vaatia toimenpiteitä Samoin jos puhutaan esimerkiksi Putinista ja hänen korruptiostaan, niin varmasti meillä on tuo hallinto tiedetty korruptoituneeksi. Samalla Putin on tarjonnut tietyille tahoille asian, johon voidaan vedota. Eli se ettemme ole tehneet mitään tai vaatineet mitään selvityksiä voidaan perustella siten, että “Vladimir pakotti meidät toimimaan siten kuin me toimimme”. Tai toinen tapa toimia on sanoa, että Trumpin hallinto ei pidä siitä tai tästä asiasta, joten meidän pitäisi siksi olla hiljaa. 

Ja tietenkin huomio voidaan aina kääntää sellaiseen, millä ei ole merkitystä. Esimerkiksi se, että Pentagon ei salli trans-ihmisten palvelua USAn asevoimissa voidaan pitää jotenkin erikoisena asiana, mutta toisaalta oletteko koskaan olleet esimerkiksi Suomen puolustusvoimissa. Eli menisikö kukaan oikeasti edes Suomen puolustusvoimiin kertomaan, että hän haluaa pukeutua naiseksi, jos hän ei satu olemaan fyysisesti nainen. Jos tuollainen asia sallitaan, niin aina on olemassa esimiehiä, jotka näkevät tässäkin asiassa mahdollisuuden tehdä käytännön kepposia.  Tuon kiellon tarkoitus voidaan nimittäin ymmärtää myös sellaiseksi, että sillä estetään esimiehiä määräämästä (ainakin miespuolisia) alaisiaan pukeutumasta naisiksi. 

Tuollainen asia voi toki aiheuttaa kiusaamista ainakin armeijan kaltaisissa organisaatioissa. Enkä usko että kiusaamiselta vältyttäisiin myöskään tavallisissa työpaikoissa. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka säännöt sanoisivat mitä, niin kuitenkin asenteiden muuttaminen on hyvin työlästä. Ja jos vääriä asioita hyväksytään väärällä tavalla, niin se voi kaatua niiden niskoille, joita halutaan suojella. 

Eli kun puhumme korruptiosta, niin mitä emme halua mainita?

Kun puhutaan Zelenskyistä sekä Ukrainan tuesta ja korruptiosta, niin meidän pitää huomioida sekin, että kaikissa maissa on ihmisiä, jotka haluavat hyötyä esimerkiksi sodista. Mutta me varmaan kaikki tiedämme, että Ukrainan tilanteen kaltainen asia varmaan houkuttelee ainakin joitakin ihmisiä hyötymään sodasta. Se mikä sitten tästä korruptioskandaalista tekee erittäin mielenkiintoisen on se, että me olemme hyviä näkemään muiden tekemiä virheitä. Mutta omia virheitämme emme jostain syystä ole valmiit huomaamaan. Ja asioiden salaaminen tietenkin herättää mielenkiintoa. 

EU eikä edes Suomi ole korruptiosta vapaata aluetta. Eli kaikkialla missä liikkuu raha on mahdollisuus myös korruptoitua. Samalla kun osoitamme sormella erilaisia kaukaisia tahoja kuten Kiovaa, Moskovaa tai Brysseliä, niin me jotenkin unohdamme esimerkiksi oman maamme “herrakerhot”, joissa saunomisen ohella on puhuttu politiikkaa. Ja tietenkin kaikki suljetut “herrakerhot” ja “ompeluseurat” aiheuttavat kysymyksiä siitä, että mitä kaikkea liike-elämän vaikuttajat puhuvat keskenään noissa iltamissa, joissa kameroita ei juurikaan käy. 

Kun puhumme esimerkiksi Kekkosen ajan saunomisesta, jossa Kekkosen lähipiiri istuskeli saunassa ja puhui politiikkaa, niin kuitenkin mieleen tulee se, että mistä kaikista asioista noissa kerhoissa puhuttiin? Jos joku on juonut vähän liikaa, niin siinä sitten saattaa käydä niin, että suusta lipsahtaa asioita, joita ei pitäisi puhua. Tuolloin joku saattaa kokea tilaisuutensa tulleen, ja käyttää sisäpiirin tietoa hyväkseen. Mikäli oma hyväpalkkainen työpaikka on vaarassa, niin uskaltaako kukaan oikeasti lähteä purkamaan esimerkiksi kauppoja, jotka hän on tehnyt saatuaan enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti vuodettuja sisäpiirin tietoja hyödyntäen. 

Eli kun alkoholia on otettu tarpeeksi, niin silloin tietenkin saattaa jotain asioita lipsahtaa. Mutta missä määrin noita mahdollisia lipsahduksia on hyödynnetty? Sitä ei varmaan kukaan oikeasti muista tai ainakaan myönnä tietävänsä. Mutta jos suuri joukko keskenään kilpailevien yritysten johtajia istuu samassa huoneessa nauttien virvokkeita, niin se tietenkin aiheuttaa ajatuksia, joita ei ehkä voida pitää sopivina. 

Neuvostoliiton aika Zelenskyi ja korruptio. Siinä kolme asiaa...

Yllä: Venäläinen Makarov-pistooli äänenvaimentimella varustettuna. 

Ukrainan presidentti Zelenskyi on joutunut korruption synkän varjon peittämäksi. Korruptioskandaali koskettaa hänen lähipiiriään. Ja tietenkään Zelenskyin päätös rajoittaa korruptiota tutkivien viranomaisten valtuuksia saa aikaan ikäviä varjoja hänen päälleen. Mutta kuten tiedämme aivan kuten Putin, niin myöskään Zelenskyi ei ole koko Ukraina. Myös Ukrainassa on ollut organisoitua rikollisuutta, ja juuri tämä organisoitu rikollisuus on ollut hyvin vakava ongelma. Vaikka tuo rikollisuus ei ole ehkä samalla tavalla virallisesti yhteyksissä Ukrainan hallintoon, kuin Venäjän mafia on yhteyksissä Putinin hallintoon, niin kuitenkin organisoidun rikollisuuden rooli Ukrainan yhteiskunnassa on ollut suurempi kuin jossain Suomessa tai Ruotsissa. Ja saattaa olla niin, että myös Ukrainan organisoitu rikollisuus hakee yhteistyökumppaneita myös Venäjältä tai jopa FSBstä. 

Ennen Ukrainan sotaa myös Ukrainassa oli ihmisiä, joiden etu ei varmaan ollut se, että Ukraina säilyttäisi itsenäisyytensä tai että heidän toimiaan tutkintaan jonkun viraston toimesta. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, niin nuo valtiot jotka tuolloin itsenäistyivät olivat hyvin köyhiä, ja niiden yhteiskunta sekä viranomaiset olivat kyvyttömiä toimimaan rikollisuutta vastaan. Venäjällä voimakkaasti politisoitu järjestelmä sai aikaan sen, että ihmiset, jotka kantoivat rahaa kioskien välillä ajattelivat tekevänsä isänmaallista työtä. Samoin jopa KGBn ja GRUn työntekijöiden joukossa oli kaikilla tasoilla ihmisiä, joiden mielestä huumekauppa oli tapa romuttaa ja rapauttaa länsimaisia yhteiskuntia sekä värvätä kontakteja, joiden avulla voitiin vaikuttaa esimerkiksi länsimaiden päätöksentekoon. 

Eli esimerkiksi huumekauppaan ja salakuljetukseen ei aina haluttu ilmeisesti puuttua, koska ne nopeuttivat länsimaisen yhteiskunnan tuhoa, tai niin ainakin jossain järkeiltiin. Eli huumeet saivat ilmeisesti jossain määrin kulkea vapaasti, kunhan niitä ei kaupattu Neuvostoliitossa. Ja pitää muistaa että esimerkiksi KGB tarvitsi sellaista valuuttaa, mitä ei voitu suoraan jäljittää Neuvostoliittoon. Tuolloin 1980-luvulla ihmetystä oli herättänyt se, että miten helposti huumeet alittivat esimerkiksi Berliinin muurin,, vaikka se oli aikansa tarkimmin valvottuja rajoja. Eli jos Stasi päästi huumeet kulkemaan DDRn alueen läpi, niin tietenkin herää kysymys siitä, että mistä noita huumeita oli saatu? Ja ainoa paikka olisi joko Afganistan tai Neuvostoliitto. Mutta kummassakin tapauksessa pitäisi Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin olla tietoinen noista asisoista. 

Tuolloin tapahtui paljon murhia ja tietenkään kaikki ukrainalaisetkaan eivät olleet vilpittömästi sitä mieltä, että heitä sorrettiin Neuvostoliiton toimesta. Kaikissa Neuvostotasavalloissa oli KGB, jolla oli paljon ilmiantajia. Ja ainakaan osa noista ilmiantajista ei toiminut pakon edessä. Ukrainan itsenäistyttyä ja olojen normalisoiduttua ainakin osa noista asioista, mitä tapahtui Neuvostoliiton ajan lopulla sekä valtioiden itsenäistymisen eli osassa tapauksista neuvostomiehityksen loputtua vain lakaistiin maton alle. Eli noita asioita ei koskaan tutkittu. Ihmiset vain unohtivat nuo sekasorron ajat. Ja sitten kun yhteiskunta normalisoitui, niin kukaan ei muistanut niitä ruumiita, joita löytyi jatkuvasti myös Virosta ja muualta Baltiasta. 

Voidaan aivan hyvin sanoa, että varsinkin itäisen mafian kova maine johtuu siitä, että esimerkiksi Neuvostoliiton erikoisjoukkojen sotilaita työskenteli tuolloin itäisen mafian eli "organisazijan" palkkamurhaajina. Neuvostoliiton organisoitu rikollisuus oli erittäin laaja-alaista. Ja vasta 1980-luvun loppupuolella alettiin käsittää, kuinka voimakas tuo järjestö oli. Tuolloin Venäjän mafia solmi yhteydet läntisiin kollegoihinsa. Ja länsimafia ilmeisesti pesi rahaa rautaesiripun takana. Tuolloin rahanvaihtokioskeissa vaihdettiin huumekaupoista saatua rahaa rupliin, ja sitten ruplat vaihdettiin toisiin valuuttoihin. 

Koska rautaesirippu esti tiedustelutiedon vaihtamisen, niin tuota toimintaa voitiin harjoittaa melko vapaasti. Venäjän mafian kohdalla ongelmia tuotti myös se, että tuo järjestö toi myös länsivaluuttaa KGBn tileille, ja KGB tarvitsi tuota valuuttaa esimerkiksi laittomaan tiedonhankintaan. Venäjän mafian suhde hallintoon ei ole koskaan ollut aivan niin mutkaton kuin lännessä. Venäjällä "organisazija" värvää mm. ilotyttöjä erilaisiin juhliin, sekä tuo järjestö hoitelee tarjottavia, joita KGB ei itse kehdannut tai kehtaa tuoda pöytiin. Noissa juhlissa tiedustelupalvelu yrittää pumpata tietoja mahdollisilta kontakteilta. Eli myös Venäjän mafian jäsenet toimivat ilmeisesti yhteistyössä tämän päivän FSBn kanssa. 

Samoin Venäjän mafia järjesti ainakin Kylmän Sodan aikaan pakoreittejä valikoiduille henkilöille. Nuo loikkarit sitten saivat suorittaa erilaisia palveluksia mafialle, joka oli heidän muuttonsa länteen järjestänyt. Eli he toimivat kontakteina itäisille rikollisille, jotka tarjosivat palveluksiaan länsimafialle. Tuolloin muovikassikaupalla rahaa kannettiin rahanvaihtokioskeihin. Sekä tietenkin aseita ja muita vastaavia tuotteita kaupattiin länsimaisille kontakteille. Kylmä Sota takasi noille toimijoille työrauhan. Koska viranomaiset eivät vaihtaneet tietoja, eei kukaan tiennyt tuosta toiminnasta. 

Hän urkkii, kurkkii vakoilee, ja tiedot muistiin merkitsee.

https://yle.fi/a/74-20193818

FBI on käyttänyt Euroopassa Anom-puhelimia selvittääkseen jonkun huumeliigan toimintaa. Nuo puhelimet ovat olleet haittaohjelmilla saastutettuja. Ja niiden avulla on ilmeisesti saatu melko kattavaa tietoa kohteena olevan organisaation toiminnasta. Eli tuossa toiminnassa rikollisten käsiin on ujutettu puhelimia, joiden avulla heitä voidaan valvoa sekä sijainnin että puhelimen kautta kerätyn datan avulla. Se että nuo puhelimet eivät siis kuuluneet puhtaille pulmusille, vaan huumekauppiaille on tietenkin asia, mikä tekee viranomaisten toimesta hyväksyttävää. 

Mutta samalla mieleen tulee se, että mitä jos noita puhelimia olisi päätynyt esimerkiksi viattomien käsiin? Siitä vasta suuren luokan kohu olisi syntynyt, ja samalla tietenkin olisi taas esitetty vastalauseita siitä, kuinka EU-kansalaisten tietoja olisi päätynyt suuren ja pelottavan FBIn tai NSAn käsiin. Se mikä sitten tietenkin tekee tuolaisista operaatioista välttämättömiä on se, että nykyään useat rikollisjärjestöt toimivat useiden valtioiden alueella. Ja juuri tämä asia tekee rikollisten jäljittämisestä sekä heidän toimiinsa puuttumisesta vaikeaa. 

Esimerkiksi Itämeren alueella on paljon pieniä valtioita, ja mikään ei periaatteessa estä suomalaisia rikollisia varaamasta hotellihuonetta ja konferenssitilaa Tallinnasta, ja pitämästä siellä huippukokouksia. Ja juuri tällainen toiminta on asia, mikä haastaa oikeusvaltiota. Valtion pitää pystyä suojelemaan omia kansalaisiaan myös sisäisiä uhkia vastaan. Eli huumekauppa sekä muu siihen liittyvä rikollisuus on aina asia, mikä vaatii valtiolta toimia. Mutta juuri rikollisten liikkuvuus haastaa perinteistä oikeuskäytäntöä, jossa poliisin pitää hakea lupaa kuunteluun sekä kansalaisten perusturvan loukkaamiseen. 

https://yle.fi/a/74-20194043

Mutta mitä jos esimerkiksi virolainen gangsteri johon on haettu poliisin toimesta Viron oikeudesta kuuntelulupaa poistuu Virosta esimerkiksi Helsinkiin, ja soittelee liikepuheluita Helsinkiläisen yhtiön nimissä olevasta puhelimesta? Tuohon puhelimeen ei olla varmaan muistettu hakea kuuntelulupaa. Eli rikolliset voivat lainata kaverinsa puhelinta hoitaakseen asioitaan. Mutta kuten kaikki varmaan tietävät, niin esimerkiksi Venäjällä sisäinen turvallisuus määritellään eri tavalla kuin Suomessa. 

Rikollisten toimintaan on nykyisin vaikeaa puuttua monella tavalla. Teknisesti esimerkiksi tietokoneiden etäkäytön avulla voi toisessa maassa oleva henkilö siirrellä rahoja vaikka toiselta puolen maailmaa. Ja esimerkiksi kryptovaluuttojen avulla voidaan rikollista rahaa pestä hyvin tehokkaasti. Toisaalta kaikissa maissa ei rahanpesua valvota samalla tavalla kuin Suomessa. Ja tuolloin riittää, että tuollaiseen maahan avataan tietokone, ja sitten vaikka Helsingissä istuva operaattori suorittaa rahan siirrot eli kierrättää valuutan parin kolmen kryptovaluutan kautta. Tietokone jolla siirto tehdään voi sijaita vaikka Timbuktussa, joten sitä kautta ei tuota VPN-yhteyttä käyttävää henkilöä voida aivan heti jäljittää. 

https://yle.fi/a/74-20192794

Kun Venäjälle soitetaan, niin muista joku tarkkailee. Eli miksi Venäjän turvallisuuspoliisin harjoittamasta valvonnasta ei olla puhuttu samalla tavalla kuin USAn NSAn harjoittamasta vastaavasta toiminnasta. 

Jos me puhumme esimerkiksi siitä, että joitain haittaohjelmilla varustettuja kännyköitä on käytetty rikollisjärjestöjen paljastamiseen, sekä kauhistelemme sitä, kuinka meidän tietojamme on päätynyt NSAn käsiin, niin silloin me usein unohdamme sen, että naapurimaamme Venäjä on autoritaria. Siellä puhelinten kuuntelulla sekä urkinnalla on pitkät, Tsaarin vallan ajalta peräisin olevat perinteet. 

Ja voidaan aivan syystä olettaa, että Venäjän tiedustelu- sekä turvallisuuspalvelut tarkkailevat kaikkea rajan yli menevää dataa, oli kyseessä puhelu tai muu viestintä. Eli FSBn kohdalla oletusarvon pitäisi olla se, että puhelinta kuunnellaan, sekä tekstiviestejä ja sähköposteja valvotaan enemmänkin rutiininomaisesti kuin erillisellä käskyllä. Eli Venäjän tiedustelu ottaa työnsä vakavasti. Ja tuossa maassa pieninkin virhe voi muuttua kohtalokkaaksi. 

Venäjän kohdalla väärä ilmaisu puhelimessa voi tietää hyvin paljon vaikeuksia. Venäjällä on paljon salaisuuksia. Se mikä sitten tekee asioista salaisia on se, että ne liittyvät asevoimiin. Joten periaatteessa pelkkä työskentely varusteluteollisuudessa tai jossain valtion tehtävissä aiheuttaa sen, että FSB tarkkailee puhelimia, sähköposteja sekä netin käyttöä. Ja toisin kuin jossain läntisessä demokratiassa, niin FSB ei tarvitse mitään erityistä lupaa edes kotietsintöihin, joten tuon takia kannattaa aina miettiä sitä, että mitä puhutaan puhelimessa. 

Autoritariaan kuuluu aina se, että puhelimia kuunnellaan, turisteja varjostetaan sekä kaikkea valvotaan. Tuollainen asia saattaa tuntua jostain suomalaisesta hyvin kaukaiselta, mutta kaiken maailman diktatuureissa tilanne on toinen. Niitä johtaa usein kontrollifriikki, jolla on tarve valvoa kaikkea mitä muut tekevät. Eli periaatteessa Putinkin on vain diktaattori, ja monet diktaattorit pelkäävät että heille tapahtuu jotain. Tämä tarkoittaa sitä, että noilla ihmisillä on usein erityisen voimakas vainoharha, siitä että he ovat salaliittojen ympäröimiä. 

https://yle.fi/a/74-20192794

https://yle.fi/a/74-20193818

https://yle.fi/a/74-20194043

Vaalipiirejä sekä likaista peliä.

 

USAn sisäpolitiikassa eletään nyt kautta, jossa likaisia temppuja käytetään tehokkaasti sekä vastakkainasettelua korostetaan kaikin tavoin. Eli myös demokraatit ovat käyttäneet rumia keinoja. Ja yksi rumista keinoista on vaalipiirirajojen muuttelu sen puolueen hyväksi, joka sattuu silloin olemaan sen ja sen osavaltion suurin puolue. Se mitä tuo asia sitten parhaimmillaan tai pahimmillaan vie on tietenkin pienemmän puolueen mahdollisuudet saada yhtään ehdokastaan läpi. USAssa noudatetaan englantilaista vaalitapaa, jonka mukaan jokaisesta vaalipiiristä valitaan yksi ehdokas liittovaltion päättäviin elimiin. 

https://yle.fi/a/74-20193766

Se mikä tässä sitten on edessä saattaa olla tilanne, jossa republikaanien enemmistö kongressissa muuttuu hyvin pieneksi, tai toinen kamareista, eli senaatti tai edustajainhuone ajautuu demokraateille. Tämä asia ei varmaan ole Trumpin kannalta paras mahdollinen, koska jos vain ero vastapuoleen on vain parin edustajan verran, niin se saattaa vaikeuttaa päätöksiä, joissa vaaditaan tiettyä määräenemmistöä. Vaalipiirien säätämistä pidetään tietenkin esimerkiksi Suomen mediaoissa lyhytnäköisenä toimintatapana, ja tietenkin puolueiden valtasuhteet saattavat kääntyä ympäri. 

https://yle.fi/a/74-20192509

Mutta se että Trump on 79 vuotias saa aikaan sen, että hänelle saattaa riittää aivan hyvin se, että tuo vaalipiirijako takaa hänelle itselleen vallan. Ja sitten muut saavat miettiä, mistä he omat äänestäjänsä aikovat hankkia. Eli tuo vaalipiirien säätämisellä taattu valta voi tietenkin hyödyttää Trumpia itseään, mutta nuoremmat poliitikot eivät siitä ehkä samalla tavalla hyödy, kuin Trump hyötyy. Vanhoilla ihmisillä on varaa olla lyhytnäköisempiä kuin nuorilla. Kun sitten puhutaan siitä, mitä Trump ja hänen vastustajansa aikovat tehdä, niin varmasti verojen kevennys hyödyttää suurituloisia, kun taas esimerkiksi ilmainen joukkoliikenne hyödyttää pienituloisia. 

https://yle.fi/a/74-20193741

Ja aina voidaan ehdottaa melkein mitä tahansa, jos tiedetään että vastapuoli äänestää oman ehdotuksen kumoon. Trumpin hallinto siis on ehkä ajatellut pelata pelejään siten, että kongressissa vastustetaan heidän jokaista sanaansa, ja sitten ihmisten huomio käännetään siten, että vastapuoli torpedoi tarmokkaan presidentin määräykset byrokratialla. Näin saadaan syy omaan tehottomuuteen vieritettyä suoraan vastapuolen syliin. Periaatteessa tilanteessa, jossa edessä on vain vaikeita päätöksiä on helppoa sysätä nuo päätökset vastapuolelle. Trumpin kannatus on laskenut. Se ei ole hyvä asia, kun ajatellaan tulevia kongressivaaleja. Joten aina on mukavampaa antaa epäsuositun presidentin ja hänen hallintonsa jatkaa uurastustaan, kuin päästää heidät pois tilanteesta, joka ei ehkä ole kaikkein mukavin mahdollinen. 

Demokraatit antoivat hallinnon sulun yhteydessä kumman helposti periksi Trumpin edessä. Eli jokainen tällaisiin asioihin liittyvä teko on oikeastaan poliittista taktikointia. Voi olla että Trumpin hallinto on tahallaan pitkittänyt hallinnon sulkua tai ajatellut pitkittää sitä siksi, että he voisivat kääntää ihmisten huomion pois muista asioista. Tai sitten he voivat riitelyyn vedoten keskittyä riitelyyn, eikä heidän tarvitse tehdä kaikkia mahdollisia Agenda 2025teen kuuluvia päätöksiä. Joten demokraattien kannalta oli järkevää antaa periksi, jotta Trumpin hallinto pääsee seuraavan suuren kysymyksen pariin. Eikä pahamaineinen seksirikollinen Epstein jätä Trumpia rauhaan. Demokraattien julkaisemissa Sähköposteissa sanotaan, että Trump tiesi Epsteinin harjoittamasta toiminnasta. Eli hän "tiesi tytöistä". Joten varmaan tällaisetkin asiat merkitsevät paljon. 

https://yle.fi/a/74-20192509

https://yle.fi/a/74-20193741

https://yle.fi/a/74-20193766

Olisiko meidän pitänyt ostaa droneja F-35n sijasta?

Yllä: Anduril YQF-44

F-35 vastaan dronet, kumpi on parempi. Vastaus on sitten erikoinen. Dronet eivät suoraan korvaa hävittäjiä, mutta aiheuttavat uuden uhan, joka on vakavasti otettava huomioon. Suurilla parvilla tapahtuvat drone-iskut ovat hyvin ikäviä asioita, koska vaikka droneja ammutaan alas melko paljon, niin ne saavat silti aikaan erittäin suurta tuhoa. Tai siis vaikka drone itsessään sisältäisi esimerkiksi vajaa 10 kilogrammaa räjähteitä, niin osuessaan esimerkiksi tutkaan tai johonkin hävittäjään voi tuo drone saada aikaan todella pahaa jälkeä. 

Taisteludroneja on olemassa monenlaisia. On olemassa kamikaze droneja, ja sitten on droneja jotka pommittavat ja ampuvat ohjuksia. Ja on olemassa kamikaze-droneja tai risteilyohjuksia joissa on esimerkiksi tutkamaaleihin hakeutuvia ohjuksia. Samoin on olemassa myös tavallisista hävittäjistä muutettuja droneja, joita voidaan käyttää kamikaze-tehtäviin. Eli tuollainen, mahdollisesti IT-ohjusten maaliksi suunniteltu laite voidaan myös lentää päin jotain kohdetta. 

Hitaasti lentävät dronet aiheuttavat ongelmia hävittäjille. Eli on olemassa mahdollisuus, että noita droneja käytetään myös houkuttimena. Jos sitten hävittäjä käy niiden kimppuun, niin ne voivat joko yrittää törmätä tuohon hävittäjään. Tai sitten nuo hävittäjät voivat joutua vastapuolen hävittäjien hyökkäyksen kohteeksi, kun ne joutuvat hidastamaan. Toisaalta droneissa olevat tekoälyt voivat säätää lennokkien nopeutta tilanteen mukaan. 

Eli dronessa voi olla esimerkiksi jopa jälkipolttimella varustettu suihkumoottori. Tai sitten potkurikäyttöinen drone voidaan varustaa apuraketilla, joka käynnistetään juuri ennen hyökkäystä. Ja juuri tuollaisia välineitä voidaan käyttää myös hävittäjiä tai helikoptereita vastaan. Dronet voidaan varustaa myös esimerkiksi pienillä Stinger- ohjuksilla tai niiden venäläisillä vastineilla, ja nuo pienet ohjukset voivat vahingoittaa jopa isoja lentokoneita erittäin pahasti. Eli pahimmillaan Geran-3 tyyppinen drone varustetaan SA-14 Gremlin (9K34 Strela-3) ohjuksin, jolloin niiden avulla voidaan vaurioittaa tai jopa tuhota hävittäjiä. 

Samoin hitaat, dronejen tuhoamiseen tarkoitetut koneet ja helikopterit voivat olla helppoja saaliita vastapuolen hävittäjille. 

Kun iskuun osallistuu ehkä tuhansia droneja, niin silloin niiden tuhoaminen voi olla vaikeaa, koska yhtään dronea ei saa päästää läpi puolustuksesta. Esimerkiksi sähkönjakeluun tarkoitettuja muuntamoita vastaan on helppoa hyökätä jopa taskukokoisella dronella. Samoin pienikin drone jossa on erittäin kuumana palavaa polttotaisteluainetta kuten termiittiä kykenee polttamaan reikiä yliäänikoneiden runkoon. Vedenalaiset droneparvet voivat myös tehdä reikiä isonkin sukellusveneen runkoon. 

Eli vaikka droneja saataisiin ammuttua alas, niin kuitenkaan niistä ei yksikään saisi päästä läpi. Samoin jos droneja käytetään tuhansittain, niin puolustajalta loppuvat ammukset. Se että Venäjän pitkän matkan droneissa ei ole tekoälyä käytössä on Ukrainalle suuri onni. Nykyisin on kehitetty tai kehitteillä esimerkiksi kuljetuskapseleita, joiden avulla raketteja voidaan käyttää toimittamaan lasteja kaukaisissa maissa oleville sotilaille tai jossain viidakossa toimiville tutkijoille. 

Noiden kapselien avulla voidaan toimittaa myös droneja esimerkiksi valtameren toiselle puolen. Samoin on esitetty malleja joissa pitkän matkan ohjuksiin kiinnitetään esimerkiksi tutkamaaleja vastaan tarkoitettuja ohjuksia tai ilmataistelu-ohjuksia. Nuo ohjukset voidaan vapauttaa vihollisen yläpuolella tai pudottaa jopa satelliitista. Ja ne voivat olla hyvin vaarallisia, varsinkin jos niitä käytetään suurta lentokoneryhmää vastaan. Tuollaiset ilmataisteluohjukset voidaan asettaa ballististen ohjusten taistelukärjen yhteyteen, ja niillä voidaan hyökätä vastustajan tutkia tai hävittäjiä sekä pommittajia vastaan. 

Kun nuo kapselit ovat palanneet ilmakehään, niin dronet voidaan vapauttaa. Eli periaatteessa noita droneja ei tarvitse ehkä kohta edes ohjata. Riittää että niihin on ohjelmoitu kohde, jota vastaan niiden pitäisi hyökätä. Toisaalta esimerkiksi lanka-ohjattuja droneja voidaan ohjata siten, että ohjausyksikkö ja dronet tuodaan alueelle, ja sitten ohjausyksikkö liittää suoraan internetiin. Tai sitten yksi droneista voi toimia ohjausyksikkönä joka kommunikoi maa-aseman kanssa joko valokaapelin tai laserin kautta. 

Aikoinaan uskottiin että esimerkiksi elektroninen sodankäynti voi estää dronen käytön. Mutta esimerkiksi tekoälyn ja konenäön kehittyminen tekee myös ainakin osasta häirintää tehottomia. Samalla jos sitten ajatellaan varsinaisia EMP aseita, joiden teho on niin suuri, että se yksinkertaisesti polttaa tuon dronen mikorpiirejä, niin silloin ei kuitenkaan omia koneita saa olla tuon ilmeisesti mikroaaltoihin perustuvan keilan sisällä. Nimittäin EMP-aseet vaikuttavat myös omiin koneisiin. Mikroaaltokeila voi pudottaa kokonaisen droneparven yhdellä kertaa. Ja tuota asetta vastaan ei dronen pieni koko auta. Mutta tuota asetta pitää käyttää oikealla hetkellä.  

Mutta drone ei siis edelleenkään ole ainoa mahdollinen väline. Eikä ainakaan vielä pelkkä droneihin panostaminen riitä. Eli edelleenkään ei kannata panostaa vain yhteen asejärjestelmään. Toisin sanoen, jos esimerkiksi joku taistelukentän päällä leijuva lentokone pudottelee droneja laserilla, niin silloin sen kimppuun voidaan hyökätä esimerkiksi hävittäjällä.

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/86e7315b-3a28-4444-8b9c-f7332a32ea7e

https://yle.fi/a/74-20177026

https://www.twz.com/air/a-29-super-tucano-light-attack-aircraft-being-pitched-as-drone-hunter

https://www.twz.com/space/arc-orbital-supply-capsule-aims-to-put-military-supplies-anywhere-on-earth-within-an-hour

https://en.wikipedia.org/wiki/9K34_Strela-3

https://en.wikipedia.org/wiki/Anduril_YFQ-44

Miksi eräiden päätösten pitkän aikavälin vaikutukset huomioidaan vasta nyt?

Kun maassamme otettiin käyttöön malli, jossa yhtiöt esittävät tilinpäätöksensä kolmen kuukauden välein, niin se tietenkin houkutteli joitakin johtajia tekemään lyhytnäköisiä päätöksiä. Eli se että henkilö sai kolmen kuukauden aikana aikaan kaikkien aikojen huipputuloksen näytti hyvältä hänen CV:ssään. Mutta tuo asia sitten tietenkin sai aikaan ajatuksen, että jos tuo tulos saadaan aikaan esimerkiksi keplottelemalla laskujen maksupäivissä tai antamalla paljon vapaata omille työntekijöille samalla, kun laskutuksesta saatavat rahat päätyivät tileille, niin jos johtajalla oli mahdollisesti edessä työpaikan vaihto, niin hän saattoi sysätä tuota mallista seuraavat ongelmat seuraajansa niskoille. Eli esimerkiksi tämän tilausvahvistuksen eli tilinpäätösmallin haittavaikutuksia ei tuolloin kauan sitten tutkittu tarpeeksi, tai onko koskaan kukaan edes muistanut mainita sitä, että tuollainen malli on ylipäätään mahdollinen. 

Samoin se, että jos vielä kolme kuukautta pyöritetään samoja vanhoja koneita, niin se antaa säästöjä. Mutta samalla se tietenkin sysii vanhentuneen tuotanto-ekosysteemin aiheuttamia ongelmia vain seuraaville johtajille. Ja tuotannon uudistaminen tietenkin tarkoittaa sitä, että noihin uusiin välineisiin on investoitava. Nuo investoinnit sitten laskevat yhtiön tulosta. Eli tuolloin ei huomioida sitä, että mitä pitkäaikaisia vaikutuksia vanhentuvalla ja tehottomalla tuotanto-infrastruktuurilla on. Sen sijaan säästöjä, joita investoinnit aiheuttavat on kiitettävästi huomioiti. 

Samalla ei etätyön kohdalla myöskään huomioida kuin esimerkiksi etätyön haittavaikutuksia. Eli mitään hyvää ei etätyössä edes haluta nähdä. 

Etätyön pitkäkestoiset haittavaikutukset ilmenevät vasta pitkän ajan kuluttua. Näin sanoo suomalainen media. Ja siitä sitten pääsemme miettimään sitä, miten paljon lyhytjännitteisiä päätöksiä on maassamme oikeastaan tehty. Samoin voimme miettiä sitäkin, miksi noiden muiden päätösten pitkän kantaman vaikutuksia ei olla samalla tavalla käyty mediassa läpi, kuin mitä etätyön pitkäaikaisvaikutuksia on pohdittu. Kun puhutaan esimerkiksi ICT-alasta, sekä yhteen aikaan vallalla olleesta IT-palveluiden ulkoistamisboomista, niin tuolloin puhuttiin usein siitä, kuinka paljon palkkakustannuksissa "nörttien siirtäminen pois nurkista" millinkin sattui säästämään. Tuolloin tietenkin unohdettiin sellainen asia, että tuo työn ulkoistaminen suurille toimijoille saattoi tietenkin maksaa vähemmän, niin se tuo eteemme toisen ongelman. Eli emme tunne noita ihmisiä, joille annamme pääsyn tietoihimme. 

Mutta samalla tärkeämpi asia eli se, että silloin jos olemme ulkoistaneet jonkun palvelun toiselle yhtiölle, niin silloin me emme edes pääse tarkastamaan sitä, mikä tuon toisen yhtiön, eli alihankintana ICT-palveluita tarjoavan yrityksen työntekijöiden koulutus tai osaaminen sattuu olemaan. Tai sitäkään emme pääse varmaan katsomaan, että ketä muita noissa toimistoissa istuu, kuin vain ne hymyilevät työntekijät, joiden kuvia saamme ihastella päivittäin. Se että saamme jotain tietoa yrityksen periaatteista ei tarkoita sitä, että nuo periaatteet oikeasti toteutuvat. Ja vakoilun maailmassa on tärkeää myös se, mitä ei muisteta mainita. 

Ja samalla emme voi oikeastaan vaikuttaa siihen, mihin tuo yritys oikeasti varastoi tietoa. Eli jos palvelun tarjoaja istuu vakkapa Tshekin tasavallassa, niin se ei takaa sitä, että palveluntarjoajan serverit sijaitsevat oikeasti tuolla Prahan kaupungissa. Vaan ne voivat sijaita esimerkiksi Pekingissä, Shanghaissa tai Moskovassa, ja RAID-teknologia mahdollistaa datan kopioinnin esimerkiksi Moskovaan. Tuo asia varmaan ei ole tullut mieleen silloin, kun palveluita lähdettiin ulkoistamaan. Eli jos palvelut sijaitsevat pilvessä, niin joku voi sen kautta kopioida tärkeimmät tietomme jonnekin kauas paikkaan, jota emme voisi edes pahimmissa painajaisissamme kuvitella. 

Mikrotuen kohdalla tilanne on mennyt siihen, että mikrotukea annetaan paljon erityisesti verkon takaa etänä, mikä tietenkin rajoittaa mahdollisuuksia antaa ohjausta paikan päällä. Se että vieras yhtiö antaa jotain palveluita tarkoittaa sitä, että tuo palvelun tarjoaja tarjoaa sopimusta, jossa määritellään tarkasti se, että mitä tuo yhtiö tekee, ja mitä se ei tee. Joten kun jotain palveluita pyydetään, niin tuo langan päässä oleva henkilö katsoo ensin, että kuuluuko tuo pyyntö sopimuksen piiriin, ja sitten vasta hän saa luvan tehdä asioita. Ehkä tuota asiaa ei pidetä mitenkään tuottavuutta rajoittavana tekijänä, kun sopimuksessa lukee, että palveluita tarjotaan siten, että ensin katsotaan listoista, että mitä palveluita kuulu sopimuksen perushintaan, ja mistä sitten laskutetaan erikseen. Eli peruskäyttäjä ilmeisesti osaa kuvailla tarvitsemansa palvelun siten, että sen sisältö tunnistetaan välittömästi joko lisämaksulliseksi tai perushintaan kuuluvaksi. Mutta se ei ehkä ketään kiinnosta. Kun me sitten ulkoistamme erilaisia palveluita, niin se ei tarkoita, että noita palveluita ei tarvita. 

Samaan aikaan kun paasaamme siitä, että miksi me luovutamme tärkeää tietoa USAaan, niin emme edes välitä siitä, että kuka pääsee meidän vaalijärjestelmäämme. Eli siirrämme hymyssä suin oman vaalijärjestelmämme Amazonin pilvipalveluiden päälle pyörimään, koska haluamme edistää EUn ja Suomen riippumattomuutta Microsoftista. Amazon on toki upea ja tunnettu kumppani, jonka oikeusministeriömme on varmaan tarkan harkinnan perusteella valinnut yhteistyökumppaniksi. Mutta tuo järjestelmä sattuu kuulumaan yritykselle, jonka päämaja sijaitsee Seattlessa Washingtonin osavaltiossa, eli kotimaana on jälleen kerran USA. Se että haluamme ravistautua irti USAn ylivallasta ei oikein istu tähän malliin, jossa tärkeitä palveluita ostetaan USAn yhtiöiltä. Kun puhutaan esimerkiksi tuotteista, joita USAn teknoylivallasta vapautuminen vaatii, niin me emme EUssa ilmeisesti kehittele mitään sellaisia jokapäiväisiä toimistotuotteita, joiden avulla voimme edes ajatella vapautuvamme Microsoftin tuotteiden käytöstä. 

Se että ICT palveluita ulkoistetaan yksityisille yritykselle ei vapauta niitä valtiollisesta ohjauksesta. Eli jos joku tuomari nyt antaa esimerkiksi NSAlle oikeuden tarkastaa jotain tietoja, joita on noille palvelimille asetettu, niin se varmasti tarkastaa nuo tiedot. Mutta jos lähdetään Kiinaan asti, niin tuossa maassa turvallisuusviranomaisilla on rajaton oikeus tutkia esimerkiksi kovalevyjä ja palvelimia, eikä heillä tarvitse olla erikseen lupaa tuohon toimintaan. Samalla nuo viranomaiset hankkivat tietoja kansanarmeijan käyttöön. Eli pahimmassa tapauksessa me länsimaiset toimijat olemme itse antaneet kansanarmeijan uudet välineet Kiinan käyttöön. 

Miksi joku tekee murhan?

 

Miksi kaikki eivät kykene hallitsemaan väkivaltaisia fantasioitaan? Mikäli ajatellaan tilannetta, missä joku kutsuu murhaajan kotiinsa, ja sitten tuo suhde päätyy lehtien otsikoihin, niin aina mieleen tulee kysymys, että mitä tuo murhaaja on tehnyt vakuuttaakseen tuon uhrinsa? Tässä luin jutun YLEn sivuilta siitä, miten jotkut ihmiset omaavat fantasioita murhista. Ja samalla tietenkin pitää huomioida sekin asia, että ihminen on väkivaltainen laji. Suurimmalla osalla ihmisistä on noita fantasioita tai ainakin toiveita siitä, että joku heidän vihamiehensä kuolisi, mutta he ovat kyenneet hallitsemaan tunteensa, mutta miksi kaikki eivät kykene tuohon, vaan antavat väkivallan purkautua tekona, jota voimme kauhistella lukiessamme siitä jostain iltapäivälehden lööpistä. 

Kun mietimme esimerkiksi siitä että pitääkö murhaa koskevista ajatuksista puhua julkisesti, niin sanotaan että joku voi käyttää noita ajatuksia tai tietoja niistä hyväkseen. Eli joku joka oikeasti haluaa jonkun kuolevan voi esimerkiksi saadessaan tietää jonkun salaisista ja likaisista fantasioista käyttää noita tietoja hyväkseen, eli tehdä vaikka murhan jonka hän vyöryttää toisten niskoille. Juuri tuollaisten tapausten takia esimerkiksi mielenterveyspotilaiden kanssa  työtä tekevillä henkilöillä on vaitiolo-velvollisuus asiakkaistaan tai potilaistaan. 

Mutta suuri kysymys on se, miksi kaikki eivät kykene hallitsemaan tunteitaan. Miksi joku vaanii henkilöä tuntikausia tappaakseen tämän? Murha on äärimmäinen väkivaltarikos. On tietenkin olemassa tapauksia että henkilö on ollut mustasukkainen tai hänelle on maksettu väkivallasta, mutta kuitenkin esimerkiksi mustasukkaisuus ei ole selitys tapauksille, jossa täysin tuntematon henkilö tappaa toisen. Mustasukkaisen henkilön ajattelutapa on se, että he saavat hakata toista miten heitä huvittaa.  Usein he perustelevat tekojaan halulla "opettaa tai kouluttaa" uhriaan. Uhriksi voi tietenkin mustasukkaisuuteen liittyvissä väkivalta- ja murhissa päätyä myös joko entinen aviomies, tai tuleva kilpakosija. Joka voi olla toki nais- tai miespuolinen.

Toki joskus nainen voi käyttää asemaansa hyväkseen, ja kertoilla keksittyjä tarinoita siitä, kuinka heidän poikaystävänsä lyö heitä, vaikka nämä tarinat eivät olisi muita kuin valheita. On naisia jotka haluavat katsella kun entistä seuralaista "koulutetaan". Tai kuten Hitchcockin elokuvissa kohtalokas nainen saattaa yllyttää uutta elämänkumppania suoraan murhaamaan entisen kumppaninsa. Eli ihmismieli on koukeroinen ja synkkä paikka, vaikka emme sitä ehkä muista. Me emme usein puhu siitä, millaisia asioita ihminen voi miettiä sen hymyn takana jonka me näemme edessämme. Hymy saattaa olla vain naamio, jonka takana on jotain synkkää ja pelottavaa. 

Jos ihmistä alistetaan jatkuvasti, niin jossain vaiheessa häneltä loppuu jaksaminen. Mutta se ei suinkaan selitä kaikkia mahdollisia murhia. Jos ihminen surmaa jonkun sattumanvaraisen uhrin, niin silloin kyseessä ei ole kosto. 

Rikos on motiivi, yllyke sekä tilaisuus. Motiivi ja tilaisuus eivät tee ihmisestä rikollista. Mutta jos tuohon yhtälöön lisätään yllyke, niin silloin henkilö saattaa astua viiva ylitse, ja tehdä asioita, joita emme voi kuin kauhistella. 

Usein kaikki lähtee liikkeelle siitä, että toinen tekee pienen virheen, kuten paistaa kananmunan väärin. Tuloksena on väkivaltainen reaktio. Tai sitten toinen on ottaut aviopuolison vain hakatakseen häntä.  Noiden sairaiden ihmisten paikka on joku mielisairaala. Mutta jos ihminen valitsee sattumanvaraisen uhrin, ja sitten surmaa hänet, niin silloin kyseessä on asia, mikä laittaa epäilemään sarjamurhaajan olevan teon takana. Sarjamurhaaja on kuitenkin useimmiten rituaalisurmaaja. Kaikki sarjamurhaajan uhrit ovat samanlaisia. He pukeutuvat samalla tavalla. Ja heidän pitää tehdä tunnusteko, joka laukaisee väkivaltaisen reaktion. Kotiväkivalta aiheuttaa vihaa. Viha purkautuu joskus väkivaltaisena reaktiona, eli lopulta uhri saa tarpeekseen. Tai hakkaaja menee liian pitkälle. Ja jompi kumpi löytyy kuolleena. Mutta tuolloin kyseessä on usein vuosia jatkunut väkivallan kierre. Uskonnollinen fanaatikko usein kyllä antaa merkin aikeistaan. 

Kun puhutaan esimerkiksi murhista ja niihin liittyvistä fantasioista, niin tietenkin meidän pitää huomioida sekin asia, että lähes kaikki ihmiset ovat jossain elämänsä vaiheessa halunneet jonkun kuolevan. Se että ihminen ajattelee pahoja ajatuksia ei tarkoita, että hän toteuttaa yhtään tuollaista pahaa ajatusta. Eli suurin osa ihmisistä kykenee käsittelemään halujaan ja fantasioitaan siten, että niistä ei koidu vaaraa kenellekään 

Suurin osa noista fantasioista liittyy tilanteisiin jolloin ihminen on aivan yksin omien ajatustensa kanssa, eli hän on ikään kuin valveen sekä unen rajamailla. Toisinaan tai yleensä ihmiset häpeävät noita ajatuksia, mutta joskus ihminen joutuu hakemaan apuaan noihin pelottaviin ajatuksiin, jotka kumpuavat jostain kaukaa ihmismielen sydämestä sieltä mielen takamailta, jonne me kaikki siirrämme sellaiset fantasiat, joita emme uskalla edes ääneen sanoa itsellemme. 

Mutta aina silloin tällöin näemme uutisissa tai jossain muussa mediassa juttuja ihmisistä, joiden motiivi vahingoittaa muita johtuu yksinkertaisesti halusta tehdä henkirikos. Siis ihminen ei välttämättä löydä muuta motiivia murhaan, kuin sen että hän halusi tehdä tuon äärimmäisen teon, joka tuhoaa monen ihmisen elämän ehkä hyvinkin pitkäksi aikaa, eli lopun elämäksi. Sarjamurhaaja saattaa sanoa motiiviksi teoilleen sen, että toinen ei osannut miellyttää häntä tarpeeksi. Tai että hän vain halusi kunnioitusta. 

Mutta kuten tiedämme rikoksen tekee mahdolliseksi motiivi ja tilaisuus. Jos henkilö on pitkään unelmoinut jostain sellaisesta, mitä me näemme rikoksista kertovista elokuvista, niin joskus joku ottaa elokuvista liikaa mallia, on yleinen selitys. Mutta tuo selitys vaatii hiukan lisäselvityksiä. Suurin osa ihmisistä jotka katsovat väkivaltaisia elokuvia eivät tee murhia. Joten jos ihminen surmaa toisen, niin hänen on kerrottava se, että mitä varten hän on valinnut juuri tuon nimenomaisen henkilön uhriksi. Eli miksi juuri tuo kyseinen henkilö on astunut tuon paljon puhutun kynnyksen ylitse, ja lähtenyt tekemään tekoa, joka leimaa hänet lopun elämäkseen. Pelkkä elämän alamäki ei ole riittävä selitys murhaan. 

Meillä kaikilla on ollut elämässä ylä ja alamäkiä, ja lukemattomia ihmisiä on jollain tavalla hyväksikäytetty, ja heitä on lyöty kotona tai kiusattu koulussa, eikä läheskään kaikista noista ihmisistä tule seksuaalirikollisia tai sarjamurhaajia. Mikäli ajatellaan että murhaaja on psykoosissa, niin hän on silloin ihminen on yleensä rauhaton sekä lyhytjännitteinen. Hänen mielestä on yhtä kaaosta. Eikä häneltä ehkä onnistu edes kassajonossa seisominen. Joten miten tuollainen ihminen kykenee vaanimaan uhriaan ehkä jopa tuntikausia? Tai miten hyvin impulsiivinen murhaaja kykenee keskustelemaan ihmisten kanssa ilman, että kukaan näkee tai kuulee jotain outoa? Eli voiko tuollainen henkilö edes keskustella kenenkään kanssa, ilman että hän herättää toisessa pelkoa? 

Siis impulsiivinen tai muuten vain rauhattomassa tilassa oleva henkilö seuraa uhriaan kapakasta kotiovelle, missä hän sitten puukottaa uhriaan taskustaan ottamalla veitsellä. Kukaan ei koko iltana ole mitenkään voinut huomata tuon henkilön käytöksestä mitään outoa.Vai onko murhaaja odotellut mahdollisesti uhria ehkä pihalla, mutta mistä hän on tiennyt uhrin tulevan juuri sillä hetkellä, tai käyttävän sellaista sisäänkäyntiä että hän saa haluamansa. Mistä hän tietää ettei uhri käytä jotain muuta sisäänkäyntiä? Tai mistä hän tietää ettei kukaan katsele pihalle kun hän toteuttaa tuon fantasiansa. Eli onko tuollaisella murhaajalla avustaja, joka osoittaa hänelle sopivan uhrin? 

Ja miten tuo avustaja valitsee uhrin, tai miten hän päätyy avustajaksi rikoksessa, josta seurauksena on tuomio, joka vie tekijän lopun iäksi vankilaan.. Ja miten hän on joutunut murhaajan vaikutus piiriin, niin että murhaaja on ehdottanut tuota tekoa Joten aina murhien kohdalle herää perustavan laatuinen kysymys: Eli toimiiko murhaaja omasta aloitteestaan? Vai onko joku yllyttänyt häntä? Onko joku tahattomasti tarkoituksellisesti vahvistanut murhaajan ajatusta siitä, että uhri on jotenkin paha ihminen, jolloin murhaaja ehkä kuvittelee toimivansa jonkinlaisessa "järjestysmiehen" roolissa?  Se miksi joku tekee murha, ja valitsee uhrinsa pitää aina selvittää tarkasti. 

https://yle.fi/a/74-20190813