Osmo A Wiio kirjoitti kerran, että ”Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.” Tuota Wiion “Viestinnän kuudenneksi laiksi” kutsuttu lause tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat aina hyvin kiinnostuneita siitä, mitä jossain kaukana tapahtuu. Kun taas lähialueiden sekä erityisesti oman maan asioita ei ainakaan samalla tavalla käsitellä, kuin noiden kaukaisten maiden asioita. Ei miksi asia on näin? Ehkä siksi että kaukaisessa maassa tai EU:n alueen ulkopuolella tapahtuvat asiat eivät vaadi meiltä mitään toimia. Jos epäilemme esimerkiksi Zelenskyitä tai Trumpia korruptiosta, niin voimme toki päivitellä tuota asiaa. Mutta sitten voimme levitellä käsiämme, ja sanoa, että emme voi tehdä mitään. Tuo asia on sitten poissa omasta tuomiovallastamme.
Koska tällaiset asiat eivät kuulu meidän hallituksen hallinnassa olevien viranomaisten toimivaltaan, niin me voimme rauhassa ryhtyä päivittelemään noita asioita. Mutta jos Zelenskyin sekä Trumpin paikalla olisi joitakin kotimaisia poliitikkoja tai liikemiehiä, niin silloin meiltä voidaan vaatia toimenpiteitä Samoin jos puhutaan esimerkiksi Putinista ja hänen korruptiostaan, niin varmasti meillä on tuo hallinto tiedetty korruptoituneeksi. Samalla Putin on tarjonnut tietyille tahoille asian, johon voidaan vedota. Eli se ettemme ole tehneet mitään tai vaatineet mitään selvityksiä voidaan perustella siten, että “Vladimir pakotti meidät toimimaan siten kuin me toimimme”. Tai toinen tapa toimia on sanoa, että Trumpin hallinto ei pidä siitä tai tästä asiasta, joten meidän pitäisi siksi olla hiljaa.
Ja tietenkin huomio voidaan aina kääntää sellaiseen, millä ei ole merkitystä. Esimerkiksi se, että Pentagon ei salli trans-ihmisten palvelua USAn asevoimissa voidaan pitää jotenkin erikoisena asiana, mutta toisaalta oletteko koskaan olleet esimerkiksi Suomen puolustusvoimissa. Eli menisikö kukaan oikeasti edes Suomen puolustusvoimiin kertomaan, että hän haluaa pukeutua naiseksi, jos hän ei satu olemaan fyysisesti nainen. Jos tuollainen asia sallitaan, niin aina on olemassa esimiehiä, jotka näkevät tässäkin asiassa mahdollisuuden tehdä käytännön kepposia. Tuon kiellon tarkoitus voidaan nimittäin ymmärtää myös sellaiseksi, että sillä estetään esimiehiä määräämästä (ainakin miespuolisia) alaisiaan pukeutumasta naisiksi.
Tuollainen asia voi toki aiheuttaa kiusaamista ainakin armeijan kaltaisissa organisaatioissa. Enkä usko että kiusaamiselta vältyttäisiin myöskään tavallisissa työpaikoissa. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka säännöt sanoisivat mitä, niin kuitenkin asenteiden muuttaminen on hyvin työlästä. Ja jos vääriä asioita hyväksytään väärällä tavalla, niin se voi kaatua niiden niskoille, joita halutaan suojella.
Eli kun puhumme korruptiosta, niin mitä emme halua mainita?
Kun puhutaan Zelenskyistä sekä Ukrainan tuesta ja korruptiosta, niin meidän pitää huomioida sekin, että kaikissa maissa on ihmisiä, jotka haluavat hyötyä esimerkiksi sodista. Mutta me varmaan kaikki tiedämme, että Ukrainan tilanteen kaltainen asia varmaan houkuttelee ainakin joitakin ihmisiä hyötymään sodasta. Se mikä sitten tästä korruptioskandaalista tekee erittäin mielenkiintoisen on se, että me olemme hyviä näkemään muiden tekemiä virheitä. Mutta omia virheitämme emme jostain syystä ole valmiit huomaamaan. Ja asioiden salaaminen tietenkin herättää mielenkiintoa.
EU eikä edes Suomi ole korruptiosta vapaata aluetta. Eli kaikkialla missä liikkuu raha on mahdollisuus myös korruptoitua. Samalla kun osoitamme sormella erilaisia kaukaisia tahoja kuten Kiovaa, Moskovaa tai Brysseliä, niin me jotenkin unohdamme esimerkiksi oman maamme “herrakerhot”, joissa saunomisen ohella on puhuttu politiikkaa. Ja tietenkin kaikki suljetut “herrakerhot” ja “ompeluseurat” aiheuttavat kysymyksiä siitä, että mitä kaikkea liike-elämän vaikuttajat puhuvat keskenään noissa iltamissa, joissa kameroita ei juurikaan käy.
Kun puhumme esimerkiksi Kekkosen ajan saunomisesta, jossa Kekkosen lähipiiri istuskeli saunassa ja puhui politiikkaa, niin kuitenkin mieleen tulee se, että mistä kaikista asioista noissa kerhoissa puhuttiin? Jos joku on juonut vähän liikaa, niin siinä sitten saattaa käydä niin, että suusta lipsahtaa asioita, joita ei pitäisi puhua. Tuolloin joku saattaa kokea tilaisuutensa tulleen, ja käyttää sisäpiirin tietoa hyväkseen. Mikäli oma hyväpalkkainen työpaikka on vaarassa, niin uskaltaako kukaan oikeasti lähteä purkamaan esimerkiksi kauppoja, jotka hän on tehnyt saatuaan enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti vuodettuja sisäpiirin tietoja hyödyntäen.
Eli kun alkoholia on otettu tarpeeksi, niin silloin tietenkin saattaa jotain asioita lipsahtaa. Mutta missä määrin noita mahdollisia lipsahduksia on hyödynnetty? Sitä ei varmaan kukaan oikeasti muista tai ainakaan myönnä tietävänsä. Mutta jos suuri joukko keskenään kilpailevien yritysten johtajia istuu samassa huoneessa nauttien virvokkeita, niin se tietenkin aiheuttaa ajatuksia, joita ei ehkä voida pitää sopivina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.