Historian menestynein ideologia lienee nationalismi

Kuva: Pinterest

Historian menestynein ideologia lienee nationalismi, ja syy tähän on oikeastaan hyvin mielenkiintoinen. nimittäin nationalismi yhdisti muodosti pohjan kansallisvaltioille. Kansallisvaltioaate on hyvin mielenkiintoinen aate, koska kansallisvaltio määritellään siinä valtiona joka yhdistää rajojensa sisään samaa kieltä puhuvat ihmiset. Siis kansallisuus määritellään nationalismissa siten, että jos henkilö puhuu samaa kieltä kuin toinen, niin he ovat samaa kansaa. Ja huono vitsi mikä koskee nationalismia on se, että kansallisvaltioaate yhdistää ihmisiä siksi, että ihmisten ei tarvitse silloin opiskella muuta kuin omaa kieltään. 

Mutta kuten tiedämme, niin kansallisvaltioon sekä nationalismiin kuuluu muutamia piirteitä, joista yksi on se, että jostain syystä kansallisvaltiot ovat halukkaita usein sotimaan. Eli nationalismin lieve-ilmiöistä kaikkein tärkein on militarismi. Ja toinen on se, että oman maan etu menee aina ohi muiden maiden etujen. Tuo asia ei ehkä ole sellainen, että me kaikki haluaisimme laittaa sen lieve-ilmiöiden listalle, mutta se mikä sitten tekee siitä pahimmillaan lieve-ilmiön on se, että valtiot eivätkä niiden kansat eivät ole tasapäisiä. On ihmisiä joille valtio antaa enemmän kuin toisille, ja noille jotka saavat valtiolta paljon, on valtio kaikki kaikessa. 

Valtio ei merkitse kaikille samaa, eli niille joiden työhön tai asemaan kuuluu esimerkiksi valtion johtaminen on joskus vaikeaa erottaa valtion etu yksittäisen eli tavallisen ihmisen edusta. Tuolloin on vaarana se, että valtion johtaja muuttuu sellaiseksi, että hänen oma etunsa menee neuvotteluissa sekä sopimuksissa valtion sekä kansan enemmistön edun ohi. Mutta tietenkin meidän pitää muistaa se, että on olemassa asia, mikä on tabu, mutta mikä liittyy kansallisvaltioon sekä erityisesti nationalismiin. Tuo asia on nimeltään vähemmistöjen asema. Siis jostain syystä esimerkiksi toinen ihonväri tai muu vastaava ulkoinen asia ovat joskus aiheuttaneet sen, että enemmistö ihmisistä alkaa sortaa jotain vähemmistöä. 

Tuo vähemmistöjen sorto on pahinta, mitä demokratiassa voi tapahtua. Eli kun puhutaan esimerkiksi valtion suhteesta demokratiaan, niin unohdetaan se, että jos kansaa oikein huudatetaan, niin silloin valtion väestön enemmistö kääntyy helposti etnistä vähemmistöä vastaan. Tuolloin näennäisen demokraattinen valtio saattaa muuttua pelottavaksi paikaksi, missä vähemmistö tekee kaikki likaiset työt, ja tuohon toimintaan on olemassa sellainen peruste, että koska enemmistö säätää lait, niin enemmistö on aina oikeassa. Tuollaista rasismia on paljon liikkeellä. 

Nationalismin pohja on siinä, että oma maa mansikka, muu maa mustikka. Nuo kansallisvaltiot perustettiin aikoinaan ajamaan oman kansan etua. Niiden tarkoitus oli suojella kansaa vihollisia vastaan. Mutta joskus niistä muotoutuu poliisivaltioita, joissa ei kenenkään ole hyvä olla. 

Pari sanaa tiedejulkkiksesta nimeltään Stephen Hawking

Kaikkien ihmisten pitää olla tyrkyllä tullakseen tunnetuiksi. Ja jos ihminen on tunnettu, niin silloin hän varmasti saa töitä helpommin kuin tuntematon ihminen. Tämä asia koskee myös tieteen harjoittajia, joista yksi tunnetuimmista oli Brittiläinen kosmologi ja fyysikko, vuonna 2018 edesmennyt Stephen Hawking. Kirjassaan "Hawking Tyrkyllä, Tiedejulkkiksen myyminen" "Charles Seife osoittaa, että Hawkingin varsinainen nerous ei ollut fysiikassa, vaan hänen kyvyssään manipuloida ja tuoda itseään esille". Tuo lainaus on suoraan Terra Cognitan sivuilta. (1)

Tässä tekstin alussa sanon ihan ensiksi yhden pienen asian, joka saattaa kiinnostaa ihmisiä. Stephen Hawkingin (1942-2018) työstä ei ole koskaan hänen eläessään löytynyt ainakaan suurempia virheitä. Joten sen takia me voimme varmaan pitää häntä jonkinlaisena nerona. Hän oli siis nero, joka istui pyörätuolissa ja kommunikoi ihmisten kanssa puhesyntetisaattorin avulla. Ja joskus olen miettinyt, että johtuuko Hawkingin saama osittain ikävä palaute hänen persoonastaan vai työstään? Siis onko tuossa kritiikissä arvioitu Hawkingin työtä vai hänen persoonaansa. 

Stephen Hawking oli siis ajattelija, joka oli vangittu pyörätuoliin. Hän oli kuin äärimmäisen järjen sekä nerouden symboli. Ja tietenkin hän oli myös julkkis, jonka tapa käsitellä asioita saattoi olla hiukan vaillinainen. Ja se mikä tässä sitten varmaan meitä kaikkia mietityttää, niin oletteko koskaan ajatelleet tilannetta, missä Stephen Hawkingin kaltainen henkilö, joka sairastaa ALS tautia, istuu pyörätuolissa sekä hengittää hengityskoneella tulee johonkin tilaisuuteen. 

Hän kommunikoi jonkun joystickin tai silmän asentoa seuraavan kojeen avulla, joka koodaa nuo silmän asennot ja posken liikkeet puhesyntetisaattorille, ja tämän takia tietenkään hänen vastauksensa eivät ehkä ole aivan niin perusteellisia kuten niiden pitäisi olla. Mutta jos sitten hän olisi jotenkin väärässä, niin kuka hänelle kävisi edes sanomaan yhtään mitään vastaan? Ainakaan oman itseni mielestä se ei ehkä olisi järkevää. 

Mutta jos ajatellaan esimerkiksi tiedejulkkiksia, niin tietenkin heitäkin tarvitaan. Hawking oli nero, ja olen joka tapauksessa sitä mieltä, että häntä arvioidaan liikaa ALS-taudin lävitse. Jos sitten ajatellaan että Hawking oli henkilö, joka kehitteli ensimmäiset mustia aukkoja koskevat teoriat, niin 1970 ja -80 luvuilla mustat aukot olivat pelkkää teoriaa. Eli kukaan ei ollut koskaan edes tiennyt mustia aukkoja oikeasti olevan olemassa. Samoin hän on tehnyt  tai ollut mukana tekemässä monia muitakin tutkielmia, tieteellisiä TV-sarjoja sekä ollut mukana tekemässä tiedettä tunnetuksi. Noista töistä on kokoelma Hawkingin biografiassa,  joka on julkaistu Wikipediassa. (2)

Stephen Hawking oli ihminen joka sitten myöhemmin kuolemansa jälkeen on aiheuttanut joidenkin ihmisten silmissä suuria tunteita. Siis hän oli vammaisuudestaan huolimatta ainakin jonkinlainen tiedemies, joka kykeni luomaan informaatioparadoksina tunnetun asian. Samoin hän ainakin osittain kuvasi informaation katoamista mustaan aukkoon. Mutta sitten jostain syystä joko Hawking tai joku häntä siteeraava henkilö on unohtanut sen, että informaatiota itseään ei voi tuhota. Sen voi pilkkoa niin pieniin osiin, että se ei voi enää koskaan palata takaisin alkuperäiseen muotoon. 

Siis tiedejulkkisten maailma on ihmeellinen. Se että henkilö saa paikan yliopistosta, niin hänen pitää osoittaa osaamistaan sekä tuottaa laadukasta sekä hyvää tiedettä. Kun sitten tuo väitös tai mikä kyseinen näyte osaamisesta sitten onkaan tuodaan yliopiston tarkastettavaksi, niin tietenkin myös yliopiston työntekijöillä on sellainen velvollisuus, että he viitsivät lukea nuo tekstit. Jos he eivät tätä tee, niin silloin syy mahdolliseen rimanalitukseen ei ole esimerkiksi väittelijässä tai työnhakijassa. Vastuu pöytäkirjan sekä väitöstyön tarkastamisessa on toki niillä, joiden tehtävä on tarkastaa sekä hyväksyä väitöksiä ja tieteellistä työtä. 

(1)https://www.terracognita.fi/tuote/hawking-tyrkylla/

(2)https://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking

Kuva: https://www.terracognita.fi/tuote/hawking-tyrkylla/

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Venäjän sotarikosten taustoista, eli joku syy niihinkin pitää olla.

 

Mariupolin tuhoja 

Mieleen on tullut että kuinka monta Ukrainalaista taistelee tällä hetkellä Venäjän asevoimissa? Kun Venäjä lähti hyökkäämään Ukrainaan, niin silloin se oli niin sanottu "varma hevonen". Ja varmat voittajat vetävät puoleensa kaiken maailman omanedun tavoittelijoita. Eli joku ukrainalainen on saattanut mennä tarjoamaan palveluksiaan Wagner Groupille, ja hän on ehkä laskenut että Venäjä voittaa kuten se haluaa. Hän on ehkä kertonut kotona olevansa pari viikkoa poissa. Ja sitten sota on mennyt huonosti. 

Tuollainen ihminen saattaa olla hyvin epätoivoinen, koska syy tuohon maanpetokseen saattaa olla esimerkiksi huumekauppaan tai muuhun alamaailman toimintaan liittyvä asia. Koska sota on mennyt aivan muulla tavoin, kuin mitä on laskettu, niin tuollainen ehkä rikollisen taustan omaava maanpetturi ei ehkä ole toivottu vieras myöskään Venäjällä, joka ehkä sodan loputtua haluaa tuollaisista apulaisista eroon. Eli kun sota loppuu, niin varsinkin tappion kärsinyt puoli haluaa varmasti sitten pestä likapyykkiä, ja yksi likapyykin aihe tietenkin on Wagner Group, joka ei ole varusteistaan sekä osaamisestaan huolimatta kyennyt toimimaan odotetusti Ukrainassa. 

Siis mistä Putin heille maksaa? Samoin Wagner Groupin palkat ovat parempia kuin normaalien sotilaiden, ja jos sitten Venäjä lähettää normaaleja joukkoja Ukrainan rintamalle, niin se varmaan sitten aiheuttaa närää, koska tavalliset asevoimien palveluksessa olevat reserviläiset sekä kantahenkilökunta eivät noita samoja palkkoja saa, ja varmasti aiheuttaa närää palkkasotureiden sekä tavallisten sotilaiden välille. 

Oli Putin tämän jälkeen vallassa tai ei, niin joka tapauksessa syntipukkia huonoon menestykseen etsitään vimmatusti. Ja tietenkin ne jotka ovat Putinin mielestä häntä vedättäneet väärennetyillä raporteilla ovat silloin vihan kohteena. Samoin syntipukkeja löytyy niistä, joiden epäillään pitäneen yhteyttä viholliseen. Eli tuollainen ukrainalaistaustainen jengi-ihminen on silloin vain painolastia, ja sopiva syntipukki, jonka päälle voidaan kaikki asiat vierittää.

Uskoisin että sotarikokset mitä Venäjä joukot ovat Ukrainassa tehneet ovat tapahtuneet ylipäällystön tai ainakin kenttätason komentajien tieten. Tai ne ovat saattaneet tapahtua kenttätason tai jopa ylempien upseerien kehotuksesta tai jopa komennosta. Jos sotarikokset ovat kovin laaja-alaisia, niin silloin niistä on esimiesten pakko tietää. 

Siis voi olla niin, että yksittäiset siviilien ampumiset ovat olleet turhautuneiden sotilaiden tekemiä, mutta laaja-alaiset murhat eivät ole mitenkään vieritettävissä pelkästään "turhautuneiden alaisten" tekemiksi. Tai sitten on käynyt niin, että kenttäkomentajat ovat menettäneet otteen miehiinsä, jotka ovat alkaneet riehua, kun ei sitten palkkaa olekaan tulossa. 

Jos tätä kansanmurhaksi verrattavaa toimintaa Butšan kaupungissa sekä jossain muissa paikoissa, niin tapausten tutkimisen kannalta olisi tärkeää että uhrit tunnistetaan. Silloin voidaan päätellä että ovatko he valikoituneet sattumalta, vai onko heissä joitain yhteneviä tekijöitä. Siis jos laaja-alaisiin sotarikoksiin on ollut esimiesten valtuutus, niin miksi esimiehet ovat noita asioita käskeneet tehdä, tai miksi noita tekoja on tehty? 

Mikäli esimerkiksi Mariupolin tuhoja tarkastellaan lähemmin, niin olisiko niin, että Venäjä yrittää peittää sitä, mistä asunnoista on lähtenyt miehiä taistelemaan Venäjän puolelle. Saattaa olla että osa alueen venäjänkielisistä on lähtenyt palvelemaan Venäjää, jonka voitto on vaikuttanut varmalta. 

Mutta sitten tietenkin voi olla niin, että joku ukrainalainen rikollinen on ajatellut tuollaiselle teolla, eli tekemällä maanpetoksen ostaa itselleen armahduksen tai jopa aseman Putinin hallinnossa. Ja sitten on kaikki mennyt päin seiniä, kun ei sitten ole voittoa tullutkaan. 

Yksi ajatus on se että olisiko mahdollista että joillakin noista murhatuista on jokin suhde näihin miehiin, jotka ovat tehneet noita tekoja? Eli onko Venäjän asevoimissa ehkä mahdollisesti ehkä rikollisen taustan omaavia ukrainalaisia taistelijoita, jotka ovat sitten halunneet peittää henkilöllisyytensä tai osallistumisensa operaatioon. Siis henkilöllisyyden paljastuminen voisi olla syy tehdä murhia. Miksi olen tämän asian maininnut? 

Kun sota Ukrainassa alkoi, niin Venäjä oli tietenkin se "varma hevonen". Ja joku ukrainalainen on saattanut ajatella että hän loikkaa Venäjän puolelle, ja sitten vain 96 tunnin päästä hän pääsee kotiin, ja luo uuden uran Putinin hallinnossa. Mutta sitten kun sotaonni on kääntynyt, niin tuollainen maanpetturi voi muuttua hyvin epätoivoiseksi. Häntä tuskin kaivataan Ukrainassa, eikä Venäjäkään ehkä ole tuollaisten ihmisten palveluksista niin mielissään, kun tuollainen ukrainalainen joka lähti ehkä Wagner Groupille tarjoamaan palveluksiaan on odottanut. 

Onko noille Venäjän taistelijoille luvattu ehkä iso kasa rahaa tuosta operaatiosta, joka ei sitten ole mennyt aivan piirustusten mukaan?

En tiedä millaisia joukkoja Venäjä käyttää Ukrainassa, eli onko noita miehiä oikeasti värvätty nimenomaan mainiten, että Ukrainaan tullaan hyökkäämään, ja en myöskään tiedä onko Ukraina mainittu värväyskeskusteluissa. Mutta jos nuo miehet ovat lähteneet Ukrainaan sotimaan suuren Vladimir Putinin puolesta, niin sitten seuraava kysymys on siitä, että mitä heille on tuosta operaatiosta luvattu? Onko heille luvattu ehkä suuri määrä ruplia tai länsivaluuttaa, jos nämä miehet voivat tarjoilla Kiovan Putinille syntymäpäivälahjaksi. 

Tai ehkä heille on vielä luvattu mahdollisuus hankkia henkilökohtaisia matkamuistoja eli henkilökohtaista sotasaalista. Tuota kutsutaan tietenkin ryöstelyksi, mutta sitten on käynyt niin, että sota ei ole mennyt aivan putkeen. Eli jos ajatellaan että nuo palkkasoturit eivät ole onnistuneet täyttämään lupaustaan, niin silloin on vaara siitä että Putin ei heille palkkaa aio maksaa. Eli nuo sodan duunarit eivät ehkä sitten saakaan sitä mitä varten he lähtivät tuonne Ukrainaan, koska jos työväki ei osaa työtään tehdä, niin ei heille sitten palkkaakaan makseta. 

Lähteet:

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/ven%C3%A4j%C3%A4n-joukkojen-saaminen-taistelukuntoon-it%C3%A4-ukrainassa-ei-onnistu-hetkess%C3%A4-arvioi-asiantuntija/ar-AAVPPLE?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=0ec5ccde319f4abb9188e09f0b537db4

https://yle.fi/uutiset/3-12388830

Kuva: https://www.savonsanomat.fi/uutissuomalainen/4520266

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Mitäs me pinnalliset, eli miten internet muokkaa lukutaitoamme sekä hermostoamme?

Tässä eräänä päivänä näin kirja, jonka nimi oli "Pinnalliset, mitä internet tekee aivoillemme". Siinä pohdittiin sitä miten Internet vaikuttaa aivoihimme. Siinä oikeastaan kiteytyi koko internetin vaikutus siihen, miten me käytämme tietoa, jota on nykyään saatavilla yllin kyllin. Mutta miten me tietoa käytämme? Me luemme jonkin artikkelin, käytämme tähän asiaan noin 30-120 sekuntia per artikkeli, ja sitten syöksymme kohti seuraavaa artikkelia, ja jos sitten artikkelin sisältö ei omaa itseä satu miellyttämään, niin silloin emme edes tuo 30 sekuntia viitsi kuluttaa asiaan, josta meillä on vahva, mutta vastakkainen mielipide. Itsekin joudun joskus myöntämään tekeväni noita asioita. 

Joskus olen miettinyt mitä tuo tapa käsitellä tietoa tekee meidän aivoillemme. Siis tekeekö se ehkä sen että hermosolujen haarautuminen lisääntyy, koska aivojen pitää pyytää lisää neuroneita käsittelemään tietoa. jota on saatavissa vain muutaman minuutin. Tai tuleeko ehkä kirjoituksesta joskus eräänlainen refleksi, joka vapauttaa aivoja analysoimaan nopeasti vaihtuvaa tietomäärää? Kuka tietää miten tällainen netin käyttö vaikuttaa siihen, miten toimimme tai miten esimerkiksi juuri keskushermostomme reagoi tähän tapaan käsitellä tietoja, missä esimerkiksi suuri määrä tekstiä pitää käydä läpi hyvin lyhyessä ajassa. 

Tekstin ero esimerkiksi vlogeihin eli kuvablogeihin on tuntuva. Tekstissä voi helposti hypätä merkityksettömiä pätkiä yli, ja keskittyä olennaiseen. Ja tekstin takaisin kelaaminen on helpompaa kuin vlogissa. Vlogissa taas pitää siirrellä kelausnappia edestakaisin, ja siksi videoblogit eivät ole ehkä kaikkien alaa. 

Tai oikeastaan melko usein meistä jokainen tekee sitä, että vilkaisee artikkelin otsikon, ajattelee "että tuo ei ole sitä mitä haluan lukaista", ja sitten hypätään kohti seuraavaa artikkelia, jonka sisältö tai otsikko tai otsikon alla oleva kuva miellyttää meitä enemmän. Eli me kaikki osaamme varmasti lukea ehkä vieläkin nopeammin kuin ennen, mutta osaammeko oikeasti arvioida sitä, miksi joku teksti on kirjoitettu. Siis osaamme lukea, mutta emme ehkä täysin ymmärrä sitä, mitä olemme lukeneet. 

Emmekä myöskään välitä siitä, mitä olemme lukeneet. Riittää että lehdessä tai Internetissä lukee jotain, ja jos joku sitten alkaa keskustella jostain artikkelista, niin silloin ruvetaan suuttumaan, ja tiukaistaan, että osaan minäkin ihan itse lukea. Mutta sitten kuitenkaan kukaan ei viitsi tuota artikkelia avata, kun sen lukeminen vie liikaa aikaa. 

Ja vaikka tietoa sitten luetaan, niin koskaan ei kysytä kysymystä "miksi". Siis mitään sen suurempaa tai syvällisempää tutkimusta mistään artikkelien taustoista ei edes viitsitä tehdä, kun kaikki on valmiiksi laitettu tuohon tekstiin. Mutta toki myös esimerkiksi paperilehden tilaajissakin on ainakin jonkin verran pinnallisia ihmisiä. Eli varmaan on myös ihmisiä jotka lukevat pääasiassa sarjakuvia, ja silloin ei ainakaan mistään kovin suurenmoisesta tai syvällisestä tiedonhankinnasta ole kysymys. 

Tietoa on paljon saatavilla, mutta samalla myös näennäistä pseudotiedettä tai näennäistotuuksia sekä puolitotuuksia on paljon enemmän liikkeellä. Ja sen takia meidän pitää olla varovaisia kun luemme jostain asioista. Eli pseudotiede tarkoittaa sitä, että jotain täydellistä huuhaata tai valhetta lähdetään levittämään tieteellisenä totuutena. Ja usein tuota valhetta boostataan esimerkiksi vaikuttavilla termeillä, joissa ihmisiä ikään kuin syyllistetään jos he eivät usko tuota ainoaa oikeaa totuutta. 

Siis jos ihminen uskoo jotain ammattilaisten tekemiä trikkikuvia tai esimerkiksi New York Timesiä tai tunnustettua tieteellistä julkaisua kuten Scientific Americania, niin hän on tyhmä. Siis tällaista mallia pseudotieteestä kyllä on esitelty. Eli ensin tunnetun tieteellisen julkaisun sivuja käytetään boostaamaan oman kannan uskottavuutta, ja sitten kun joku haluaa katsoa tuota lehteä, niin silloin se on tietenkin pudonnut kadulle. 

Tai kaksi todistajaa ovat olleet kanssani, ja koska he ovat tuon lehden nähneet, niin miksi muiden sitä pitäisi edes päästä katsomaan. Siis avoimen tutkimukseen kuuluu myös se, että lähteet ovat näkyvissä. Ja arvioinnissa arvioidaan työtä eli tuotosta eikä sitä minkä väriset sukat tuotoksen tekijällä on jalassaan. Eikä asialliseen tieteen tekemiseen kuulu esimerkiksi sellaiset asiat kuin väkivallalla uhkaaminen. 

Yksi pseudotieteen parhaista tuntomerkeistä on se, että siinä halvennetaan tutkijoita. Heidän työtään ei juurikaan käsitellä, vaan esiin nostetaan tutkijan nuoruudessaan tekemät rikokset tai mielenterveysongelmat, joilla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi arvioitavien artikkelien tai muiden kirjoitusten kanssa. Ja tietenkin rikoksista mainitaan vain "rikokset", eikä niiden lajia ole mitenkään eritelty. Kun ajatellaan asiallista tutkimusta sekä tutkimusetiikkaa, niin silloin myöskään omaa tekstiä ei ole tapana pönkittää esimerkiksi tunteisiin vetoamalla. 

Siis sairas isoäiti ei kuulu muuhun tutkimukseen, kuin niihin, joissa käsitellään esimerkiksi yksittäisiin isoäiteihin kohdistuvia tekoja kuten rikoksia. Mutta joskus kuitenkin me kaikki olemme törmänneet tutkimuksiin sekä tutkijoihin, joita arvioidaan tutkimuksen tekijän yksityiselämän kautta. Eli ensin tuodaan esille ihmisen joku asia tai luonteenpiirre, jota ei "voida hyväksyä". Ja sitten tuota asiaa käytetään kaikissa yhteyksissä, joissa puhutaan kyseisestä ihmisestä. Siis tutkimus ei tietenkään ole pääasia, kun joku asia mikä tutkimuksen tekijässä poikkeaa valtaosasta ihmisistä. 

Hyvänä esimerkkinä tästä on ydinpommin keksijä J. Robert Oppenheimer, jota arvioidaan lähinnä hänen viimeisen julkisen puheensa kautta, ja John Nash, peliteoreetikko, jonka kohdalla mainitaan usein skitsofrenia, samalla hänen  tieteellinen työnsä mukavasti unohdetaan. 

Sama koskee myös Andrew Turingia, tietokoneen keksijää, joka sitten sai oman väitetyn seksuaalisen suuntautumisen takia lähteä puolustusministeriöstä. Samoin Stephen Hawkingin työtä on pyritty vähättelemään, ja hänen ALS-tautiaan on ylikorostettu. Jos sanotaan että Hawkingin tutkimuksista osa on vanhentuneita, niin meidän pitää muistaa, että kun Hawking teki tutkimuksiaan, niin tuolloin esimerkiksi tutkimusvälineet olivat aivan eri luokkaa kuin nykyään. 

Kun Hawking kirjoitti ensimmäisen teoksen mustista aukoista, niin niiden olemassa olosta ei edes ollut pitäviä todisteita. Eikä tuolloin ollut edes intenetiä, joka on vauhdittanut nykyaikaista tiedettä hyvin paljon. Enää tutkijan ei tarvitse aina mennä kirjastoon tai ostaa kirjaa, kun haluaa tietoa jostain asiasta. 

Tuo juttu oli sellainen, että sitä vauhditettiin suuren julkisuuskampanjan voimalla. Tuo asia sitten aiheutti sen, että Turin söi myrkytetyn omenan ja kuoli joko omankäden kautta tai murhattuna. Eli ensin arvioidaan työn tekijää, ja hänen työnsä voidaan työntää taka-alalle, jos se sattuu palvelemaan julkista mielipidettä. Tai parhaassa tapauksessa heitä arvioidaan esimerkiksi pukeutumisen perusteella. 

Liitteet:

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/n%C3%A4in-some-on-vaikuttanut-ihmisten-lukutaitoon/vi-AAVP0A9?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=4d2c768604f546ed96fc1eab786d298a

Kuva: https://www.terracognita.fi/wp-content/uploads/Pinnalliset-scaled.jpg