Pieni suuri ongelma nimeltään Elon Musk.

 

Elon Muskin asema DOGE viraston johtajana on ongelmallinen. Tuo miljardeja erilaisilla näyttävillä projekteilla tehnyt liike-elämän supersankari ei ole ensimmäinen politiikan takapiru USAssa. Mutta hänen kaltaisiaan ei historia tunne kovin montaa. Nimittäin on eri asia istua politiikan takahuoneessa ja pitää presidenttien ja ministerien kanssa kahvikutsuja kuin osallistua suoraan valtion johtamiseen. Elon Muskin rooli liike-elämän vaikuttajana, yrittäjänä sekä DOGE-viraston johtajana on erittäin mutkikas. Ja joku voi sanoa tai ajatella, että Musk saa kohtuutonta etua tuosta asemastaan kyseisen viraston johtajana. Se että ihminen istuu presidentin vieressä ja hoitaa bisneksiä samalla saattaa pelottaa jotain toimijoita. 

DOGE-viraston johdossa hän voi joko itse erottaa tai pyytää Trumpia erottamaan laiskat virastohiiret. Siis kysymys on siitä, että onko DOGE eli valtion rahankäyttöä tutkiva tai valvova virasto neuvoa-antava vai toimeenpaneva virasto? Jos DOGE on neuvoa-antava virasto, niin sen johtaja vain ehdottaa muiden virastojen työntekijöiden erottamista. Jos DOGE on toimeenpaneva elin, niin silloin Musk voi itse suorittaa tuon erottamisen. Muussa tapauksessa hän joutuu viemään listan kyseisestä tutkinnan kohteena olevasta virastosta vastaavalle ministerille, joka sitten suorittaa erottamisen. Siis en tiedä haluaako Trump nähdä noita Trumpin listoja tai hyväksyykö hän tai hänen alaisensa nuo listat kokonaisuudessaan tekemättä niihin mitään muutoksia. 

Samoin asema Valkoisessa Talossa on asia, mikä saattaa vaikuttaa negatiivisesti Elon Muskin liiketoimiin. Häntä voidaan pitää jossain määrin liian voimakkaana vastapuolena, jos ajatellaan yksityisen sektorin sopimuksista neuvoteltaessa. Tietenkin maailmassa ollaan totuttu rikkaisiin henkilöihin, mutta Elon Muskin toiminta viraston johdossa sekä liike-elämässä samanaikaisesti on jotain, mitä ei ole tapahtunut kovin usein. 

Elon Muskin ongelmallisin business on hänen SpaceX- yhtiönsä, joka on pikkuhiljaa laajentanut toimintaansa koskemaan myös esimerkiksi puolustusministeriön satelliitteja, kuten tiedustelu- sekä mahdollisesti myös muita vastaavia varusteita. Elon Muskin ideat Mars-lennoista ovat upeita. Tuo mies on upea visionääri, mutta samalla joku juristi voi väittää että hän näkee esimerkiksi myös muiden kuin SpaceX yhtiön esittämiä tarjouksia, jotka koskevat satelliittien laukaisemista kiertoradalle.

Samoin Muskin toista yhtiötä Starlinkiä, eli satelliitteihin perustuvaa Internet-yhteyttä tarjoavaa yhtiötä sekä sen sopimusta Pentagonin kanssa on kritisoitu siitä, että niiden avulla Pentagon antaa välineitä kuten arkaluonteisia sekä suoranaista operatiivista tietoa sisältävien viestien välittämistä ei-valtiollisen toimijan käsiin. Muskin ongelma on se, että hänellä on sekä USAn, Kanadan sekä Etelä-Afrikan kansalaisuudet. Joten on mahdollista että noita operatiivisia tai muuten arkaluonteisia tietoja päätyy jonnekin mihin niitä ei tahdota päätyvän. Eli mitä jos sitten jossain vaiheessa ne, jotka Muskin perivät päättävät sulkea Starlinkin? Tai onko Starlinkin operaattoreiden taustat tutkittu sillä tavalla kuin sotilaallista operatiivista tietoa sisältävien viestivälineiden käsittely edellyttää. 

Samoin puhutaan siitä, että avaruuskilpailussa avaruuslentoja käsittelevät sopimukset kasaavat teknologiaa liiaksi yksityisen toimijan käsiin. Tuolloin on pelkona se, että valtio tulee riippuvaiseksi siitä, että tuo yksittäinen yhtiö huolii sen asiakkaakseen. Avaruuslentojen ongelma on siinä, että ne ovat kalliita. Jos muut kuin SpaceX eivät saa tilauksia, niin koko yksityinen avaruusbisnes kasaantuu Elon Muskin käsiin. Mikäli avaruuslentojen startupit eivät saa laukaisuja, niin niiden toiminta kaatuu alta aikayksikön. Siis tässä puhun pelkästään taloudellisista, en teknisistä asioista. 

Saattaa olla että Trump myös haluaa kolmannen kauden. Hän voi yrittää perustuslain muuttamista. Toinen vaihtoehto on se, että Vance ryhtyy ehdokkaaksi seuraavalle presidenttikaudelle, ja sitten Trump ryhtyy hänen varapresidentikseen, jonka jälkeen Vance voi erota tehtävästään ja siirtää tehtävänsä suoraan Trumpille. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Elon_Musk

Nykyään ei totuus paljon paina, kun tarjolla on vetäviä tarinoita.

Donald Trumpin vaalikampanja on paljastanut taas kerran ikävän asian. Totuus ei paljon paina, kun vastassa on erittäin hyvä tarinankertoja. Tuo tarina miehestä joka omin käsin rakensi imperiumin sekä samalla myös johtaa Amerikan ennennäkemättömään vaurauteen tekee vaikutuksen äänestäjiin. Se miksi totuus ei kiinnosta, vaikka esimerkiksi Trumpin vaalikampanjan yhteydessä faktan tarkastajat ovat jatkuvasti löytäneet virheitä sekä vähintään puolitotuuksia hänen kampanjastaan on selvä. Trump puhuu ihmisille mitä he haluavat kuulla. Trumpin äänestäjät ovat usein konservatiiveja, joiden päässä pyörii ajatus siitä, että naisten paikka on kotona, ja he itse tekevät työtä jossain perinjuurin amerikkalaisessa työpaikassa. Nämä ihmiset eivät ole paljon kouluja viitsineet käydä, ja se on yksi Trumpin suurista ajatuksista. Miksi tuhlata aikaa koulun penkillä, kun voit tehdä miljoonia myyntimiehenä. Ihmiset eivät enää suhtaudu kielteisesti erilaisuuteen. He suhtautuvat erilaisuuteen kriittisesti. 

Ihmisen ei tarvitse olla älykäs tai lukenut pystyäkseen johtamaan. Hänen täytyy olla vain sosiaalinen sekä osata rakentaa oma johtajien verkosto, josta voi sitten etsiä jatkuvasti uusia haasteita. Kun edellinen toimisto kyllästyttää, niin silloin vain soitetaan kavereille, ja matka jatkuu uuteen toimistoon. Toki monet johtajat jotka omaavat tuollaisen loistavan verkoston ovat oikeasti jo valmiiksi johtajien verkoston jäseniä. Nuo henkilöt ovat johtajien ja suurten omistajien lapsia. Heillä on lapsesta pitäen ollut niitä oikeita suhteita, joilla he pääsevät harjoittelemaan muiden johtajien alaisena. Kun on rahaa sekä omistuksia, niin silloin lahjakkuutta sekä älykkyyttä voi aina ostaa. 

Samoin hän osaa hyödyntää amerikkalaisten elokuvien sankarihahmoja, eli toiminnan miehiä, jotka toimivat sekä ajavat pahat alienit pois maan pinnalta, kun professorit ja muut nörtit sitten vain kohottelevat kulmiaan sekä seuraavat sivusta kun ihmisiä kuolee. Toiminnan mies on tietenkin entinen merijalkaväen mies, Navy Seal tai hävittäjälentäjä, joka on tähän asti elättänyt itsensä hampurilaisia myymällä, mutta valtion joutuessa uhatuksi nousee hän suoraan taivaalle. Piristävänä poikkeuksena on Independence Day elokuvan USAn presidentti, jota esittää Michael Douglas. Tuossa elokuvassa rehottavat tähtilipun heilutus, presidentillinen johtajuus sekä kaikki muut toimintaelokuvien kliseet. Näitä teemoja myös Trump korostaa omassa agendassaan. 

Trumpin agenda on siinä, että hän myy poliittisia klustereita. Eli tuo mies myy samassa lauseessa Meksikon aitaa, ulkomaalaisten karkoitusta sekä tietenkin sitä, että hampurilaisia myyvien sankarien vaimot voivat istua kotona, katsoa televisiota sekä paistaa pihvejä sekä hampurilaisia miehilleen, jotka siis korjaavat autoja tai tekevät työtä hampurilaisravintoloissa. Tuohon klusteriin kuuluu tietenkin byrokratian vähentäminen, amerikkalaisen öljyn sekä mineraali- eli kaivosteollisuuden suosiminen, ja tietenkin näistä asioista saadaan aikaan komeita räjähdyksiä joilla vaalikampanjaa voidaan vauhdittaa. Ihmiset haluavat nähdä pamauksia ja pölypilviä, ja sitä tietenkin on Trumpin vaalikampanjassa tarjolla. Tarjolla on siis kovaa työtä koville miehille. Ja varmasti tuontitullit nostavat kaivosten ja öljyn tilauksia. 

Toki voidaan sanoa, että noilla teollisuuden aloilla saattaa esimerkiksi tilauksista tuleva nettotuotto suoraan valua johdon käsiin. Vaikka esimerkiksi kaivosyhtiöillä menisi kuinka hyvin tahansa, niin niiden saamat tuotot voivat valua suoraan johtokunnan jäsenten sekä osakkeenomistajien käsiin. Eikä esimerkiksi mineraaliteollisuuden saamat voitot tarkoita tarkalleen ottaen sitä, että nuo mineraaliesiintymät ovat USAssa. Eli kuinka monta työpaikkaa oikeasti Trump kykenee luomaan? Yksi syy siihen, miksi Trump haluaa liittää Kanadan USAaan on se, että Kanadassa on paljon uraania. Eli Kanadan uraaniesiintymät ovat paljon rikkaampia kuin USAn. Rikkaan uraanin rikastaminen on helpompaa kuin köyhän esiintymän. Ja juuri tämän takia USA haluaa tiettyjä asioita kuten diilin Zelenskyin kanssa. Uraania käytetään ydinaseissa tarvittavan plutoniumin valmistamisessa.

Tuolloin uraani "poltetaan" plutoniumksi tavallisissa ydinreaktoreissa jotka voivat tuottaa samalla sähköä. Trump toki unohtaa tuolloin että Ukrainan uraani ei tuo yhtään työpaikkaa Kalliovuorten ja Appalakkien kaivosmiehille. Mutta kuten tiedämme, niin tuo Ukrainan uraani kelpaa tietenkin monille muillekin kuin vain Trumpille. Ja EU sekä Venäjä varmasti haluavat myös hyötyä noista esiintymistä. Ja yksi syy miksi Venäjä saattoi aloittaa sodan Ukrainassa saattaa olla nuo mineraalit, joista tärkein on uraani. Jos EU saa halpaa uraania, niin se aiheuttaa sen, että Gazprom ei enää saa tilauksia, ja se vaikuttaa haitallisesti Venäjän rahakoneen toimintaan. Jos EU saa uraanin hallintaansa, niin se voi valmistaa ydinaseita hyvin nopeasti. Ja se tietää USAn vaikutusvallan laskemista. Samoin USAssa usein unohdetaan se, että tuon maan asetekniikan huipputuotteiden komponentteja valmistetaan paljon EUssa, ja saattaa olla että noita osia kuten vakaajia ei ehkä valmisteta USAssa ollenkaan. Mutta tuo asia ei ehkä kiinnosta Trumpin äänestäjiä. 

Samalla Trump tarjoilee ahkerasti potkuja verovirkailijoille eli valtion työläisille, joista ihmiset eivät ehkä pidä. FBI varmaan on myös asia josta aina silloin tällöin keskustellaan. Eli tarvitaanko FBIn tai KRP eli keskusrikospoliisin kaltaisia virastoja ollenkaan? Ehkä asia sitten paljastuu, kun joku meistä tai heistä sattuu ajamaan kolarin poliisien kanssa, jotka kaasuttavat vasemmalta suoraan eteen virka-autolla. Tai naapuri jonka kanssa tulee riitoja tai jopa tappelu paljastuu ehkä nimismieheksi. Tuolloin olisi varmaan mukavaa, jos tapausta tutkisi puolueeton viranomainen. 

Nimittäin joskus ihmisistä saattaa olla kiusallista kävellä edellisen päivän katutappelun jälkeen poliisiasemalle jossa hänet ottaa vastaan tuon poliisin tai nimismiehen alaiset tai hänen työkaverinsa. Ihmiset haluavat lukea siitä, kuinka pannaan hihat heilumaan. He eivät halua kuunnella sitä, miten joskus ennen on tapahtunut. He eivät halua mitään analyyttistä tarinaa siitä, miten ihmisaivot toimivat missäkin tilanteessa. Ihmiset eivät halua kuulla mistään 50 valovuoden päässä olevista planeetoista. Vaan he haluavat nähdä sankareita, jotka panevat hihat heilumaan. Eli professoreista ei kukaan varmaan välitä. 

Professorien kaltaiset mumisijat voivat vaikka siirtyä siivoamaan pihoja, jotta heidät saadaan ruotuun. Tiede ei ole minkään arvoista, jos se ei palvele poliittista aatetta tai ideologiaa. Ihmisten ei tarvitse nähdä mitään mitä he eivät hyväksy. Joten sen takia esimerkiksi gay- yms. asiat eivät kuulu kouluun. Miksi ihmisten pitää ottaa mitään muuta kuin itsensä ja kaltaisensa huomioon? Jos ihminen on enemmistössä, niin miksi vähemmistöjä edes pitää huomioida. Heidät pitää muuttaa enemmistön kaltaiseksi. Usko ihmisen ylivoimaan sekä rivakat otteet ovat asioita, joiden avulla voidaan taata se, että Trumpin kaltaisia ihmisiä pääsee yhä enemmän ja enemmän valtioiden johtoon. Putin ja Trump ovat pohjimmiltaan samanlaisia. 

He vetoavat ihmisiin, jotka uskovat vahvaan johtajaan. Nuo vahvaan johtajaan uskovat ihmiset kuuntelevat silmät kiiluen näiden suurten johtajien puheita. He palvovat heitä kuin rock-tähtiä. Ja tuo tunnelma tietenkin vetää myös toimittajia mukaansa. Vahvan johtajan malli ikään kuin vapauttaa muut vastuusta. Tuo vastuun kantaminen on asia, mikä tietenkin nostaa vahvoja johtajia. Tai saa ihmiset nostamaan vahvoja johtajia itsensä yläpuolelle. Mutta se mikä sitten tekee vahvasta johtajasta vahvan on se, että vahva johtaja tekee jotain konkreettista. Hän erottaa joukon valtion hallinnon työntekijöitä, mikä sitten varmaan pidentää jonoja verovirastoissa. 

Ukrainan uudet risteilyohjukset ovat asia, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset.

 

Risteilyohjuksen ja dronen ero on todella pieni. Ja juuri ehkä niiden koko erottaa esimerkiksi dronen ja risteilyohjuksen toisistaan. Toisten mielestä potkuria käyttävä risteilyohjus on drone. Mutta oli miten oli, niin Ukrainan uudet risteilyohjukset ovat todella vaarallisia. Niiden heikkous on tietenkin satelliittinavigaatiojärjestelmä, mutta lennon lopulla ne käyttävät infrapunakameraan ja tekoälyyn perustuvaa maaliinhakeutumista, mikä lisää niiden tarkkuutta. Noiden ohjusten kantaman sisäpuolella on esimerkiksi Moskova. Kyseisten ohjusten valmistus sekä käyttö perustuu Ukrainalaiseen teknologiaan, ja sen takia kyseessä on erittäin vaarallinen tilanne nimenomaan Trumpin kannalta. 

Nimittäin Ukrainan asevoimien hyökkäykset Venäjälle eivät tuolloin ole riippuvaisia USAn luvasta. Ja juuri tämä muutos tietenkin saa aikaan tilanteen, missä Trump voi joutua tilanteeseen, jossa aloite lipsahtaa hänen käsistään. YLEn artikkelissa ei sanota mitään siitä, että minkä valtion hallinnassa olevaa sateliittipaikanninta tuo Ukrainan ohjus käyttää. Mutta samalla pitää huomioida se, että Trump ei kykene katkaisemaan kuin amerikkailaisten hallinnassa olevan GPS-laitteen. 

Se että Ukraina pyristelee vastaan esimerkiksi mineraalisopimuksissa saattaa merkitä sitä, että se ei ole aivan niin riippuvainen länsimaiden avusta kuin sodan alussa. Eli se kykenee valmistamaan ainakin droneja mutta ilmeisesti myös muita aseita, josta tämä uusi Neptune MD on osoitus. Neptune muistuttaa paljon Harpoonia, ja ilmeisesti Ukraina on tehnyt ainakin joidenkin Harpoonin käyttäjien kanssa yhteistyötä tuon aseen valmistamisessa. Samoin Ukrainan meridronet ovat saaneet jatkuvasti uusia varusteita. Eli noille varusteille saattaa löytyä kyllä ostajia myös sen jälkeen kun Ukrainan sota on ohi. 

Isokokoinen meridrone voi aivan helposti kuljettaa risteilyohjuksen mihin tahansa osaan Mustamerta, ja jos tuollainen Neptune MD  asennettaan esimerkiksi mahdollisesti suurennetun "Meribeibin" selässä olevalle alustalle tai johonkin sukelluskykyiseen droneen, niin sen iskualue voi olla paljon suurempi kuin jos se ammutaan vain Ukrainan alueelta. Toki veden alla liikkuva drone voi kuljettaa Neptunea  myös sen alla olevassa ripustimessa. Eli kun tuo vedenalainen drone saapuu oikeaan kohtaan, niin se kääntyy ylöspäin ja ohjus voidaan laukaista kohteeseen. 

Nämä välineet ovat tietenkin vain välivaihe uusille, kehittyneemmille, sekä monipuolisemmille droneille. Siis Ukraina ei ole ainoa valtio maailmassa joka kehittelee näitä medidroneja.  Meridrone voi kulkiessaan merellä lähettää  kamikaze-droneja tehtäviin. Eli vaikka drone itse olisi varustettu taistelukärjillä, niin se voi tietenkin laukaista muita droneja suunnatessaan kohteeseensa. Ja juuri tämä automatisoitujen välineiden käyttö sodassa tulee varmasti yleistymään. 

https://yle.fi/a/74-20152748

Kuvat: 

https://yle.fi/a/74-20152748

https://www.navalnews.com/naval-news/2023/08/worlds-first-specialized-explosive-naval-drone-unit-formed-in-ukraine/

Työelämässä on aina jonkinlainen kilpailutilanne.

Työelämässä on aina meneillään kilpailu. Kun ihminen tulee tiimiin, niin hänen on tiedettävä se, että kun tiimin esimies lähtee kohti uusia seikkailuja, niin hänen paikkansa on yhtiössä auki. Sitä voivat hakea myös entiset alaiset. Joten sen takia yhtiössä kannattaa tuoda omaa itseä positiivisella tavalla esiin. Eli positiivisuuteen kuuluu se, että käyttäytyy asiallisesti, ei pura pahaa mieltä johonkin alaiseen tai työtoveriin, varsinkaan jos hän ei tuolle asialle mitään voi. Sekä tietenkin tekee työnsä kunnolla. Esimiehellä on oikeus ja velvollisuus erottaa alainen joka ei voi, halua tai osaa tehdä työtään siten, että hänen työnsä voidaan hyväksyä. 

Samoin jos henkilön käytös on kamalaa eli uhkailu tai muut vastaavat asiat tietenkin aiheuttavat poiston työpaikalta, sekä siitä sitten pitää tehdä ilmoitus työsuojeluun sekä poliisille, jotta tuo uhkaava henkilö ei sitten palaa enää aivan heti takaisin. Ja aina uhkaus- tai kiusaamista koskevassa tapauksessa pitää syy tuohon työpaikkaa häiritsevästä toimintaan selvittää perinpohjaisesti. Eli tuolloin pitää selvittää se, että mitä pahaa kiusaamisen tai häirinnän kohde on toiselle tehnyt. 

Kun teemme työtä, niin ketä me oikeastaan palvelemme? Siis tietenkin me teemme työtä tiimin eteen, on vastaus jonka mielellämme annamme. Mutta sitten kun me lähdemme pohtimaan tuota vastausta hiukan lähemmin, niin meidän pitää varmasti myöntää että me emme tiimiämme ainakaan työelämässä palvele siksi, että haluamme olla altruistisia. Ihminen on itsekäs laji, ja työelämä on raadollista toimintaa. Me palvelemme tiimiämme siksi, että haluamme maininnan siitä, että olemme työskennelleet osana jotain hyvin menestyneen "osastopäällikkö Makkosen" hyvin menestynyttä tiimiä, joka on tehnyt suurta voittoa yhtiölle. Mutta jos tiimi ei menesty, niin silloin kannattaa hankkia joku selitys asialle. Jos osastopäällikkö ei osaa tai halua jakaa tehtäviä siten, että ne voidaan ymmärtää tai hän kuormittaa alaisiaan väärin, niin tuosta asiasta lähtee hyvin nopeasti ilmoitus osastopäällikön esimiehille. 

Jos tuo ilmoitus todetaan oikeaksi, niin silloin on osastopäällikön paikka auki. Samoin ketään ei palkata pelleksi työmaalle. Jos tuollainen pelle löytyy, niin hänen paikkansa on sirkuksessa. Ei missään rakennus yms. yhtiössä. Eli oikeus sanoa työntekijä irti ei ole pelkkä oikeus. Se on myös velvollisuus. Jos työntekijä ei osaa työtään, niin silloin on vaarana se, että hän eskaloi koko pelleilynsä läpi koko työyhteisön. Tapaus pitää kuitenkin aina selvittää. Eli jos työ on estetty, niin silloin vastuun asiasta kantaa työn estäjä. Mutta kuten tiedämme, niin työpaikoilla vallitsee aina kilpailutilanne. Ja esimiesten lähtiessä eläkkeelle on aina paikkoja auki, jota voivat alaiset sitten hakea. Esimiehen asema tuo esimerkiksi suuremman palkan sekä suuremman työhuoneen ja muita etuja. Joten siksi esimieheksi kannattaa myös pyrkiä. Mutta tuo asema tuo vastuun valvoa alaisten työtä. 

Mikäli tiimin työ ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla, niin silloin ihmiset äkkiä vaihtavat tiimiä. Nimittäin työelämän mekanismeihin kuuluu se, että esimerkiksi henkilöstön vähennystä koskevat tarpeet kohdistuvat nimenomaan huonosti menestyviin tiimeihin. Jos tiimi tekee tappioita, niin silloin sen jäsenet voivat odottaa sitä, että he saavat irtisanomisilmoituksen. 

Tai siis me varmasti emme myöskään kieltäydy siitä, että "osastopäällikkö Makkonen" (keksitty nimi) kirjoittaa meistä omille esimiehilleen että juuri se oman elämämme päähenkilö, suuri "minä" olen tehnyt suuren osan tuosta työstä. Tuollainen positiivinen palaute jostain asiasta saattaa kohottaa omaa asemaamme yhtiön työntekijöiden joukossa, eli se että osaamme tehdä asioita sekä haluamme ottaa vastuuta nostaa meidän ehkä listoille, joista etsitään sitten niitä johtajia, joille voidaan delegoida vastuuta. 

Siis työelämässä emme varmaan halua tukea ketään "osastopällikkö Makkosta" tai ketään muutakaan toimiston tai muun alueen esimiestä, ellei sitten satu käymään niin, että jos tuo osaston tai muun yksikön päällikkö saa ylennystä, niin silloin me voimme laittaa hakemuksen, mikä koskee vapautunutta yksikön päällikön paikkaa. Tämä näkyy siinä, että jos tuo äskeinen osastopäällikkö sattuu tekemään virheitä, niin silloin häntä ei enää sitten paljon tunneta. Ja tuo äskeinen suositus muuttuu sekunnissa riippakiveksi tai painolastiksi, joka voi vaikuttaa uraan vielä vuosien päästä. Mikäli ihminen johtaa suuria asioita, niin silloin hän saattaa tehdä suuren luokan virheen. Tai sitten hän tekee suuren luokan menestyksen. 

Kun menemme työelämään, niin voimme aina sulautua harmaaseen massaan. Harmaassa massassa on helppoa tehdä työtä. Mutta harmaasta massasta ei juurikaan valita niitä johtajia. Johtajaksi valitaan ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat erottua joukosta positiivisesti. Sosiaalinen elämä on asia, jonka kanssa voi kyllä tehdä suuren virheen. Ryyppäävä, pilliä huudattava alainen joka vain häiritsee muita varmaan erottuu joukosta. Hän saattaa olla omasta mielestään hyvin sosiaalinen, mutta sitten toisaalta tuo kuva, jonka hän antaa miehille jotka johtavat yritystä saattaa olla hyvin negatiivinen. 

Eli mitä ajattelisitte itse, jos henkilö josta olette tekemässä johtajaa on joku kannabista polttava alkoholisti, joka puhaltelee pahvipilliin koko päivän. Tuo pahvipilli on siis sellainen väline, joka venyy rullalta suoraksi jos siihen puhalletaan. Niitä myydään joka vappuna jossain vapputoreilla, joten sellaisen voi jokainen käydä itse ostamassa. Eli joka kerran kun henkilö saa vaikka koodirivin valmiiksi, niin hän voi ilmoittaa sen puhaltamalla pilliin ja nauramalla vedet silmissä, mikäli hän sattuu työskentelemään jossain ICT-ohjelmistoalan yrityksessä. Ehkä tuollainen henkilö herättää osastopäällikön huomion, ja ehkä hän voi sitten siirtyä esimerkiksi etsimään uutta työpaikkaa. 

Se miten tämä liittyy ihmisiin, jotka työskentelevät esimerkiksi yliopistoissa sekä muissa tutkimuslaitoksissa on se, että jos opiskelija pääsee työskentelemään nimekkään tutkijan alaisena, niin se tuo hänelle arvostusta ensimmäisiä opintojen jälkeisiä työpaikkoja haettaessa. Eli mistä työhönottaja tietää, että työhön otettava osaa työnsä? 

 Aikooko hän ehkä kysyä asiaa kilpailijoilta? On olemassa sellainen viisaus että jos entinen puoliso suosittelee jotain naista tai miestä treffeille, niin silloin miehessä on jotain vikaa. Suosittelija haluaa tuolloin puolisosta eroon Sama koskee työntekijää. Jos suosituksia tulee kasapäin pahimman kilpailijan sähköposteista, niin silloin kannattaa mennä peilin ääreen kysymään, että "miksi tuo pahin kilpailija haluaa "parhaan" työntekijänä siirtyvän kilpailijan palvelukseen? 

Samoin nimekkään tutkijan tai professorin lausunto saattaa siivittää uraa varsinkin sen tärkeillä alkumetreillä. Jos ihminen aloittaa huipulta, niin hän voi toki tehdä valtavan erehdyksen, ja sitten seurauksena on valtava vahinko. Mutta kyse on siitä että ihmisen pitää osata tai haluta kantaa vastuunsa päätöksistään sekä työtehtäviinsä liittyvistä asioista. Jos emme halua kantaa vastuuta, niin silloin sen vastuun kantaa joku muu. Ja silloin me olemme velvollisia tottelemaan sekä mukautumaan siihen, mitä nuo vastuunkantajat käskevät. Se joka käskee sekä hyväksyy työn kantaa myös vastuun siitä, että työ tulee tehtyä kuten se pitäisi tehdä. Jos työ ei huvita, niin silloinkin se pitää tehdä kunnolla. 

Demokratia on kuin kapea käytävä.

Valtion johtaminen on kuin nuoralla tanssia. Tai pikemminkin kapean käytävän läpi kävelemistä. Valtion johdossa ei saisi koskaan mennä liian liberaaliin tai liian kovaan suuntaan. Kova ja konservatiivinen eivät ole muuten synonyymejä. Konservatiivi ei siis välttämättä turvaa omaa valtaansa asevoimaan, kun taas kova valta määrää vastustajansa vangittavaksi. Valtiota johdettaessa pitäisi johtajien muistaa aina se, että kaikella on rajansa. Ylettömän kova komento saa aikaan sen, että ihmiset lopulta syöksyvät kadulle, kun heitä on tarpeeksi sorrettu. Ylettömän liberaali johto taas saa aikaan sen, että ihmiset alkavat lopulta kyllästyä löysään virkakuntaan, jonka tehtävä on suojella valtion kansalaisia. 

Demokratiassa ei ole koskaan täysin vapaata tahtoa. Vaan joka tapauksessa demokraattisin ja liberaalein valtio joutuu jossain vaiheessa puuttumaan ihmisen toimintaan. Me kaikki olemme sitä mieltä että valtion pitäisi tehdä enemmän esimerkiksi nettirikollisuuden kuten trollaamisen torjuntaan. Mutta siihen on vaikea vetää linjaa, missä asioihin puututaan, ja missä niiden annetaan olla. Puuttumisen tavoista sitten ei myöskään olla täysin yhtä mieltä. 

Mutta liberaaliudella on silläkin rajansa, eli pahimmillaan vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen muuttuu vähemmistön suosimiseksi. Vähemmistöllä on tietenkin oltava jonkinlainen oikeus omaan kulttuuriinsa, mutta on kuitenkin vaarana se, että vähemmistöjen oikeudet nostetaan muiden ihmisten oikeuksien yläpuolelle. Ja esimerkiksi jotkut maailmanhistorian verisimmistä diktaattoreista ovat oikeasti olleet vähemmistön edustajia. 

Esimerkiksi Saddam Hussein kuului itse sunnalaiseen vähemmistöön Irakissa, mutta hän hallitsi maataan massatuhoaseiden luoman pelotteen turvin. Vähemmistöjen oikeudet muuttuvat joskus kansankiihottajien mielessä erivapauksiksi. Eli esimerkiksi oikeus puhua saamea muutetaan tuolloin retorisesti muotoon, kaikkien on opeteltava saamea. Mikä ei varmaan ole aivan se, mitä "oikeudella puhua saamea" tarkoitetaan. Vähemmistöön kuuluminen ei kuitenkaan saa olla asia, mikä oikeuttaa tekemään rikoksia. Toki vähemmistöön kuuluva rikollinen mielellään haukkuu pidättäjiä rasisteiksi. 

Valtiossa pitää antaa kaikkien kukkien kukkia tiettyyn rajaan saakka. Mutta sitten pitää määritellä se, milloin nuo kukat ovat menneet liian pitkälle, ja niiden toimintaan pitää puuttua. 

Terra Cognitan kirjan "Kapea käytävä" mukaan demokratia ei ole mikään itsestäänselvyys. Demokratia on pikemminkin kuin kapea käytävä, jossa liikutaan helposti joko anarkiaan tai autoritääriseen malliin, jossa valta liukuu sellaisten tahojen haltuun, jota suojaavat asemaansa väkivallan avulla. Tuo kapean käytävän mallin mukainen toiminta tarkoittaa sitä, että valtion on oltava jotenkin autoritäärinen, jotta se kykenee suojelemaan kansalaisiaan. Mutta sitten jos valtiosta tulee liian autoritäärinen, niin se muuttuu koneeksi, joka murskaa kansalaisensa. 

Toisaalta taas jos "antaa kaikkien kukkien kukkia vain " on se periaate jolla valtiota sekä sen viranomaistoimintaa johdetaan, niin seurauksena on se, että valtioon lipuu lopulta anarkia. Siis valtiossa pitää olla mahdollisuus olla yksilö, mutta miten sitten määritellään että mikä on liian yksilöllistä? Kun sitten taas pohditaan sitä, mikä on trollaamista, mikä uhkaamista ja mikä sananvapauden käyttöä, niin silloin tietenkin voidaan kysyä että mikä on sitten se raja, kun noihin asioihin pitää puuttua. Kapean käytävän malli on se, että jossain erityisessä tilanteessa voi valtiolla olla vähän enemmän kuin normaalisti mahdollisuuksia lipsua tavoista, jotka ovat tulleet tutuiksi ennen erityistilannetta. 

Valtiossa pitää olla säännöt, mutta samalla pitää muistaa myös yksilön vapaudet. Ja juuri yksilön vapaudet ovat asioita, joiden kanssa mennään liian pitkälle liian usein. Mikäli valtio liukuu kohti anarkiaa, niin silloin tietenkin tullaan tilanteeseen, että ihmiset alkavat vaatia järjestystä. Ja järjestyksen palauttamisen kautta on moni despootti noussut valtaan. Liian väljästi määritellyt valtuudet ovat mahdollistaneet esimerkiksi Konsuli Sullan valtaannousun Roomassa.  

Lucius Cornelius Sulla sai aikoinaan diktaattorin valtuudet lakien säätämiseen sekä järjestyksen palauttamiseen Roomaan. Koska määräystä ei oltu mitenkään erityisesti rajattu, eli esimerkiksi lain säädäntö ei pitänyt sisällään sitä, että se olisi koskenut esimerkiksi tieliikennettä, eli sitä olisiko Roomassa ollut vasemman tai oikean puoleinen liikenne mahdollisti Sullan muuttumisen despootiksi, joka on joskus rinnastettu moneen muuhun veriseen tyranniin. Juuri väljästi määritellyt lait mahdollistavat vallan anastamisen sekä hallitsemisen asevoimien tuella. 

Demokratia ei ole itsestäänselvyys. Sen me olemme varmaan huomanneet. Kun demokratiassa sekä erityisesti parlamentarismissa pohditaan lakeja, niin tuon toiminnan tarkoitus on se, että kaikkia ihmisiä huomioidaan kun lakeja säädetään. Demokratian ongelmana on että tuo pohdinta saa sen näyttämään tehottomalta. Diktaattorit voivat säätää lakeja nopeammin kuin mikään parlamentti. Ja siksi diktaattoreita ihaillaan. Diktatuuri sekä kovan luokan rikoslaki varmasti saavat aikaan sen, että joku kokee diktatuurin antavan itselleen oikeutuksen mihin tahansa. 

USA on testannut jo vuosia täysin uusia X-koneita.

Taitelijan näkemys F-47 hävittäjästä

Jo vuosien ajan ovat ihmiset saaneet seurata outoja valoja esimerkiksi Nevadan taivaalla. Osa noista valoista saattaa liittyä droneihin, joita käytetään peittämään esimerkiksi salaiseksi luokiteltujen koelentokoneiden muoto ulkopuolisilta. Noiden valojen tarkoitus olisi siis yksinkertaisesti muodostaa este, jonka läpi ei noita salaisia prototyyppejä pääse kuvaamaan. Kun Trump solmi 20 miljardin dollarin diilin Boeingin kanssa USAn uudesta hävittäjästä, joka kantaa nimeä F-47. 

Tuo hävittäjä on siis tulevaisuuden visio, joka myöhemmin tai melko pian tulee korvaamaan F-22 "Raptorin. Mutta kuten tiedämme, niin asevoimat ei koskaan paljasta parhaita aseitaan. Eräs toinen mysteerikone nimeltään SR-72 "DarkStar"(?)  on varmistettu asevoimien toimesta. SR-72 koneen huippunopeus on ilmeisesti Mach 6,2 ja se on suorittanut ensilentonsa virallisesti jo vuonna 2013. Siis sitä ei voida tietää että ovatko "DarkStar" ja SR-72 oikeasti sama kone.

Yllä: SR-72

 Mutta sitten kun puhutaan siitä, mistä ei saa puhua, niin jo kauan sitten tiettyjen harvaan asuttujen alueiden asukkaat ovat kuulleet mystisiä yliäänipamauksia, joiden lähde on ilmeisesti hyvin korkealla ja suurella nopeudella kulkeva kohde. Jos USAF paljastaa SR-72n ja F-47n olemassaolon, niin silloin voidaan kysyä, että mitä se ei halua paljastaa? Eli kuinka kauan esimerkiksi SR-72 on oikeasti lentänyt? Mutta kuten tiedämme, niin eräistä asioista on vaikeaa puhua niiden oikeilla nimillä. 

Ja ilmeisesti esimerkiksi F-47, Next Generation Air Dominance, NGAD- ohjelma on pidemmällä kuin uskoisimme. Jos sanotaan että noiden uusien koneiden kehittely alkoi välittömästi F-22 käyttöönoton jälkeen, ja F-22 oli todella julkinen kone. Niin se tietenkin herättää kysymyksiä siitä, että mitä muita koneita kuin F-22 oikeasti otettiin käyttöön. Tuolloin F-22n kilpailija F-23 hylättiin vaikka sitä oli pidetty huomattavasti F-22ta parempana. Mutta siis tuolla Nevadan taivaalla tapahtuu outoja asioita. 

https://nationalinterest.org/blog/reboot/lockheed-martins-mysterious-sr-72-could-enter-service-2030s-197320

https://www.verkkouutiset.fi/a/aivan-uudenlaisia-x-havittajia-on-testattu-salaa-usan-taivaalla-jo-vuosia/

https://en.wikipedia.org/wiki/Boeing_F-47

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_X-planes

https://en.wikipedia.org/wiki/Lockheed_Martin_SR-72

https://en.wikipedia.org/wiki/Next_Generation_Air_Dominance

Se onko johtaja hyvä johtamaan riippuu siitä, mitä mittareita johtotaidon mittaamiseen käytetään.

Yllä: Luvig XIV eli "Aurinkokuningas". 

Jotkut ihmiset ajattelevat että johtaja on liike-elämän versio Ludvig XIVstä. Tuolloin yhtiötä johdetaan sellaisella periaatteella, missä yhtiön johtajan kanta asioihin on se, että "yhtiö olen minä". Yritysdemokratia on mielenkiintoinen kysymys. Johtaja joka johtaa tietenkin kantaa vastuun päätöksistään. Johtajan tehtävä tehdä mahdollisimman suurta tuottoa yhtiön omistajille. Ja pariaatteessa osakeomistus ratkaisee sen, kuka käyttää äänivaltaa osakeyhtiössä. 

Johtaja on siis johtokunnan työkalu, väline jonka kautta nuo miehet ja naiset käyttävät valtaa alaisiinsa. Eli johtaja on johtokunnan tai omistajien edustaja alaiseen nähden. Alaisen velvollisuus on totella johtajaa. Mutta alaisen ei tarvitse käyttää omaa aikaansa yhtiön asioiden hoitamiseen. Yhtiön on maksettava palkkaa siitä ajasta, kun johtaja teettää hänellä töitään. Mikäli johtaja ei saavu paikalle antamaan tehtäviä, niin silloin käy niin, että hän voi aiheuttaa suuria menoeriä omalle yhtiölleen. 

Mutta kuitenkin johtajan pitää myös tietää missä raja kulkee. Jos johtaja ei tiedä alasta tai tuotteista yhtään mitään, niin häntä vedätetään hyvin helposti. Johtajan paikkaa havittelee kovin moni. Eli jos johtaja tekee virheitä, niin hänen alaisensa eivät niitä ehkä tule korjaamaan. Jos esimies saa potkut, niin silloin johtajan paikka on yhtiössä auki. Ja alainen voi hakea tuota paikkaa itselleen. 

Eli johtajan ei ole soveliasta taputella sihteereitä takapuolelle. Nimittäin tuollainen asia on törkeää häirintää, mikä sitten on törkeä rikos. Johtamisen filosofia on siinä, että annanko alaisen selitellä jotain asiaa, vai annanko hänelle potkut? Siis miten estän alaistani muuttumasta sankariksi muiden silmissä? Sosiaaliset taidot tarkoittavat sitä, että myös muut tajuavat että yhteisön sääntöjen rikkominen saattaa vaarantaa jopa ihmishenkiä. 

Se onko johtaja älykäs tai hyvä ihmisten kanssa on asia erikseen. Me kaikki olemme ihmisiä, ja meillä on sisäisesti rakentunut sellainen tarve, että me haluamme olla mieliksi johtajille. Eli jokainen meistä syyllistyy joskus pieneen mielistelyyn. Jos johtaja kaataa kahvin meidän syliimme, niin sanomme hyvin usein "mitäs tuosta". Mutta sanommeko me sihteereille tai alaisillemme samalla tavalla jos he kaatavat meidän syliimme kahvi? Purammeko pahaa mieltämme osastopäällikköön karjumalla hänelle päin naamaa. Tai ehkä teemme niin, mutta silloin voi olla että olemme tuon osastopäällikön esimiehiä. Vai oletteko koskaan kuulleen alaisen ärjyvän esimiehelle päin naamaa? Juuri mielistely on se, mikä saattaa vääristää johtajan kuvaa omista johtotaidoistaan. 

Hän ei ehkä ole kuullut muiden kuin omien esimiestensä mielipiteitä omasta tyylistään. Ja esimies ei ehkä ole edes käynyt samassa toimistossa seuraamassa alaisensa johtajan työskentelyä. Tai kukaan ei ole koskaan edes antanut johtajalle mitään palautetta. Ja koska kukaan ei ole tuota esimiestyötä kommentoinut, niin se varmaan sitten on hyvää. Enkä ole koskaan tai hyvin harvoin kuullut alaiselta edes kysyttävä, mitä mieltä nämä ovat johtajasta. Johtajan pitää miellyttää vain omia johtajiaan. Ja jos alaiset nyt lähtevät etsimään uutta työpaikkaa, niin uusia alaisia saa sitten työvoimatoimistosta. 

Me ihmiset olemme laumaeläimiä. Me siis valitsemme ympärillemme kaltaistamme seuraa. Joten tämä on yksi syy siihen miksi murhaaja tulee usein itse murhatuksi. Hän etsii samanhenkistä seuraa. 

Siis miksi nerot eivät sovi johtajiksi, vai sopivatko he ehkä paremmin kuin joku muu? Kun ihminen on "hyvä" toisten kanssa, niin mitä se mahtaa tarkoittaa? Onko se ihminen, joka "on hyvä" toisten kanssa oikeasti johtaja, joka karjuu alaisilleen pää punaisena? Vai käyttääkö sosiaalisesti taitava ihminen toisenlaisia keinoja, kuten hienovaraista manipulaatiota, jossa hän ei yksin ota vastuuta kaikesta? Meistä jokainen on ihminen, ja jokainen ihminen omaa tietyt heikkoudet. Suurin heikkous on se, että antaa mielistelyn vaikuttaa itseen. Miellyttävältä ja mukavalta vaikuttava henkilö saa joskus jopa kokeneet johtajat hämääntymään. He saattavat päästä vaativiinkin tehtäviin ilman mitään sen suurempia taitoja. Ja sitten seuraa ongelmia. 

On suuri virhe lähteä ajattelemaan asioista siten, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuin itse on. Jos ihminen ajattelee että hänen alaisensa ovat massaa, käyttöesineitä joiden tunteista ei tarvitse mitenkään välittää, niin hän on jossain vaiheessa menevä tietyn rajan ylitse. Tuo raja on se, mitä Vikingit kutsuivat nimellä "Fenrir". Se tarkoittaa sitä, että lopulta autoritarinen johtaja menee yli rajan, missä toinen ei voi hillitä omaa vihaansa. Jos ihminen simputtaa toista jatkuvasti, niin hän sitten jossain vaiheessa joutuu tilanteeseen, missä toisen reaktiot ovat väkivaltaisia myös esimiestä kohtaan. 

Siinä hyvä kysymys. On kaksi tapaa käyttää valtaa. Toinen vallankäytön tapa on avoin johtajuus, joka varmaan imartelee meistä jokaista. Ja sitten on manipulointi, joka perustuu erilaisiin psykologisiin kikkoihin. Yksi niistä on se, että ihminen saattaa kertoa olevinaan jonkun "itseään koskevan" muka nolon jutun, jolla hän luo kuvaa inhimillisestä johtajasta. Mutta kuten tiedämme, niin johtamisen suurin ongelma on siinä, että millä mitataan hyvä johtaja? 

Onko hyvä johtaja ihminen joka tekee loistavaa tulosta, ajaa itsensä ja alaisensa vatsahaavaan, ja sitten tuo suuria voittoja niille, joita hänen pitää edustaa. Riippuu näkökulmasta. Alainen ei aina pidä siitä samasta asiasta kuin esimies. Ja yhtiön omistajat taas palkkaavat johtajia jotka tuovat heille tulosta. Siis hyvän johtajan määritelmä riippuu siitä, mistä suunnasta johtajuutta katsotaan. 

Onko itsenäinen, miellyttävä, älykäs ihminen hyvä johtaja? Siinä hyvä kysymys. Se riippuu siitä mitä johtajalta edellytetään. Edellytetäänkö sitä, että johtaja käyttää valtaa vain jonkun institution kautta, eli liike-elämässä tuo tarkoittaa sitä, että johtaja saa kaikki tulonsa jostain yhdestä lähteestä kuten tietystä yhtiöstä. Sanotaan että esimerkiksi Neuvostoliitossa suuri keskinkertaisuus johti Stalinin aikaan muita keskinkertaisuuksia. Se että keskinkertaisuus nousee johtajaksi luo usein kuvan siitä, että johtajuus on kaikkien meidän "juttu". 

Oikeastaan Stalin on hyvä esimerkki johtajasta, jonka asemaa voi periaatteessa kuka vain hakea. Mutta päätöksen siitä pääseekö henkilö johtamaan tekee joku politbyroon keskuskomitean nimellä kulkeva instanssi. Eli päästäkseen johtamaan pitää ihmisellä olla hyvät suhteet muihin johtajiin. Ja jos sitten suoraan siirrämme Neuvostoliiton mallin yritysmaailmaan, niin yhtiön johtokunta on samassa asemassa kuin politbyroon keskuskomitea. Suurimpien yhtiöiden johtoon on paljon hakijoita, ja tietenkin päästäkseen haastatteluun pitää ihmisellä olla suhteita sekä meriittiä. Haastatteluun otetaan vain niitä, joilla on suosittelijoita sekä suosituksia. 

Joidenkin ihmisten mielestä johtajan tulee olla vihattu. Se tietenkin tekee hänestä riippuvaisen asemastaan sekä kaiken maailman turvamiehistä. Todellisuudessa vain johtaja jolla on loistavia suhteita toisiin johtajiin yli yhtiöiden rajojen voi tehdä hyvää rahallista tulosta. Sanotaan että huippujohtajat ovat jo harjoittelussa päässeet harjoittelemaan johtamista. Tässä sitten tietenkin me voimme kysyä, että miksi kaikki johtajat ovat Amerikassa käyneet Princetonia ja Harvardia? Noissa yliopistoissa opintovuosi saattaa olla satojen tuhansien arvoinen. 

Mutta mistä nuo ihmiset maksavat? He maksavat paitsi opetuksesta, niin myös suhteista. Opiskelun aikainen suhde jonkun ison pomon poikaan tai tyttäreen takaa sen, että ihminen pääsee aloittamaan uransa suurempien johtajien alaisuudessa, ja se takaa sitten sen että he voivat heti uran alussa antaa isojen tunnettujen päälliköiden suosituksia. Ja liike-elämässä merkitsee erityisesti se, että kuinka suuren rahamäärän henkilö on tuonut yhtiölle. 

https://bigthink.com/business/why-your-smartest-colleagues-are-virtuoso-manipulators/