TikTokin takaa paljastui Kiinan viranomainen

 

Kiinassa yksikään nettipalvelu ei toimi ilman viranomaisten lupaa. Se että Kiinan viranomaiset valvovat kaikkea mitä TikTokissa julkaistaan ei pitäisi olla kenellekään mikään yllätys. On jopa epäilty että TikTokin takana on oikeasti Kiinan kansanarmeija tai poliisi, jolle tuollainen kanava on oiva valvontatyökalu. Ylipäätään sosiaalinen media on loistava paikka kalastella tietoja, joiden oletetaan voivan hyödyttää esimerkiksi puolustusteollisuuden tuotteiden kehitystä. Samoin esimerkiksi asekehityksen sekä erilaisten maanpuolustuksen kannalta tärkeiden tietojen kanssa työskentelevät voivat olla sellaisia kohteita, joita etsitään sosiaalisen median avulla. 

Vaikka joku kaukainen Suomi saattaa tuntua jotenkin absurdilta kohteelta Kiinan tiedustelulle, niin esimerkiksi Lockheed-Martin  F-35 Lightning II-hävittäjien tekniset ominaisuudet sekä tekoälyn, merenkulkuteknologian ja virustorjunnan kaltaiset tuotteet varmasti kiinnostavat myös Kiinan viranomaisia. Samoin Kiinan viranomaiset voivat urkkia tietoja, joita ne voivat vaihtaa esimerkiksi Venäjän viranomaisten kanssa. 

Kiinan viranomaiset ovat muuttaneet kyseisen sosiaalisen median kanavan tiedustelu- ja  valvontatyökaluksi, jolla ne paljastavat esimerkiksi valtion vastaisia mielipiteitä. Samoin TikTokissa julkaistuista videoista etsitään mielenkiintoisia kohteita, eli ihmisiä, joita tiedusteluviranomaiset voivat lähestyä. TikTok on myös valvontaväline, jolla Kiinan viranomaiset valvovat ulkomailla opiskelevien henkilöiden yhteydenpitoa. 

Kiinan valtio pitää tarkoin kirjaa siitä, mitä ulkomailla opiskelevat opiskelijat puhuvat, ja millaisia suhteita he solmivat. Ulkomailla opiskelun tarkoitus on hankkia Kiinalle tietotaitoa, jota se voi hyödyntää esimerkiksi asekehityksessä, mutta samalla sen tarkoitus on myös seuloa niitä, joista myöhemmin tehdään virkamies- ja puolue-eliittiin kuuluvia. 

Kiina on yksi maailman autotarisimmista valtioista. Siellä viranomaiskontrolli ylitetään koko yhteiskuntaan, ja Kiinan kansantasavallan viranomaiset valvovat kaikkea nettiliikennettä erittäin tarkasti, eikä yhtään valtion vastaista mielipidettä ole lupa esittää. Tätä taustaa vasten voidaan aivan hyvin olettaa, että se että TikTokilla olisi yhteyksiä Kiinan viranomaisiin olisi pitänyt olla tiedossa. 

Siis se että TikTok ei luovuta tietoja esimerkiksi NSAlle ei takaa sitä että se ei luovuttaisi tietoja esimerkiksi juuri Kiinan poliisille tai Kiinan kansanarmeijalla. Kiinassa ei yksikään yritys ei toimi, ellei se antaisi Kiinan kansanpoliisin sekä kansanarmeijan valvoa sitä, mitä sen alustoilla puhutaan. Jos Kiinan viranomaisilla ei tätä oikeutta ole, niin silloin napsahtaa nettipiuha hyvin nopeasti kiinni. 

Kiinan viranomaisten toiminta on paljon järeämpää kuin jonkun NSAn. He eivät esimerkiksi tarvise samanlaisia lupia kuin länsimaiset kollegansa. Tuossa maassa sosiaalista mediaa hyödynnetään opposition paikallistamisessa sekä erilaisissa provokaatioissa. Tuolloin kansanarmeijan työntekijät esimerkiksi saattavat esiintyä opposition edustajina, ja jos tuohon ansaan sattuu joku lankeamaan, niin seurauksena voi olla lähete hiilikaivoksiin. 

Yksi syy siihen miksi Kiina lähettää mielellään opiskelijoita ulkomaille on se, että heidän "poliittinen kelpoisuutensa" voidaan varmistaa. Noista ulkomaille lähetettävistä opiskelijoista valitaan myöhemmin virkamies- ja puolue-eliitti. Joten muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen kestävä oleskelu ulkomailla antaa viranomaisille mahdollisuuden testata noiden henkilöiden lojaalisuutta, sekä esimerkiksi haastatella heidän omaisiaan. Ja jos sitten TikTokiin sattuu joku kirjoittamaan jotain, mitä kansanpoliisi ei halua, niin pidätys voidaan suorittaa huomaamattomasti lentokentällä, kun tuo onneton sattuu kotiin palaamaan. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/tiedustelu-tiktokin-takaa-paljastui-yhteys-kiinan-viranomaisiin/#c693d80c

Miksi EUlta loppuvat ammukset? Ja miksi EU ei ole pitänyt puolustusvalmiutta yllä?

 

Ukrainan tuki ammusten osalta on ikävä kyllä ongelmallista. Ukraina tarvitsee ammuksia, mutta EU ei niitä pysty toimittamaan. Samoin Ukraina tarvitsee miehiä, ja yksi asia tietenkin pitää huomioida. Se on Ukrainan asevoimien taistelijoiden korkea ikä. Eli yli 40-vuotiaat miehet puolustavat tuota maata, jonka tukeminen olisi erittäin tärkeää, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. USAn Ukrainalle lupaama tukipaketti seisoo senaatissa, ja se saattaa johtua siitä, että vaikka Ukraina saisi 10 miljardia dollaria rahaa, niin se ei voi saada tuolla rahalla ammuksia, jos niitä ei edes niiden toimittajille riitä. 

Samoin tehokkaiden droonien tai niiden elektronisten komponenttien hankkiminen on ongelmallista, jos niitä ei ole kenelläkään tarjota. Siis Ukraina pystyy kyllä tuottamaan drooneja, mutta niitä pitäisi olla enemmän, ja dronet vaativat tietenkin erilaisia mikropiirejä sekä vastaavia komponentteja, joita Ukrainassa ei valmisteta. 

Mutta kun katselemme uutisia, jotka koskevat Ukrainan sotaa sekä EUn mahdollisuuksia vastata esimerkiksi Venäjän uhkaan, niin huomaamme panikointia. Tuo paniikki johtuu siitä, että EU ei sitten enää omaakaan sellaisia tarvikevarastoja, että se kykenee vastaamaan Venäjän uhkaan. Tietenkin meidän pitäisi huomioida se, että esimerkiksi satelliittien avulla ohjattavia Dart yms. älykkäitä ammuksia tarvitaan vähemmän, mutta todellisuudessa myös perinteisiä kranaatteja tarvitaan. 

EU sekä NATO  kykenevät torjumaan Venäjän hyökkäykset, jos niillä on varusteita. Se miten NATO on suunnitellut puolustuksensa sekä välineistönsä kuvastaa länsimaista ajattelutapaa, jossa esimies välittää miehistään. Venäjällä esimiehen ei tarvitse välittää tappioista, joten siellä ajatellaan niin, että suuri miesmäärä riittää kohteiden valtaamiseen. 

Nimittäin yleensä kalliimpia älyammuksia käytetään toisia tykkejä tai muita vastaavia kohteita vastaan, ja samalla sitten perinteisiä kranaatteja taas käytetään esimerkiksi vihollisen jalkaväkirynnäköiden torjuntaan. Niin sanottujen ihmisaaltojen torjuntaan on kehitetty rypäleammuksia sekä kammottuja termobaarisia ammuksia, joiden avulla voidaan suureen joukkoon vaikuttaa. Noiden aseiden käyttö on saanut kansainvälisen tuomion, mutta niiden tehon tietää jokainen. Ja kuten jokainen on myös nähnyt, niin Venäjää ei ilmeisesti koske esimerkiksi jalkaväkimiinojen kieltosopimus. Mutta sitten kun katsomme historiaa, niin 2000-luvun alussa puhuttiin jopa koko NATOn purkamisesta, sekä asevoimien alasajosta. 

Tuolloin rauhantahtoa pursuava Vladimir Putin sääti jopa lain, jonka mukaan Venäjä ei käy hyökkäyssotaa, ja tuolloin ei ehkä täysin tajuttu, että Putin saattoi pelata aikaa. Venäjän hyökkäyssodan kieltävä laki on yksi esimerkki laeista, joiden avulla voidaan vastapuolta vakuutella, ja nyt olemme huomanneet, että Venäjällä laki on kuten sitä luetaan. Tuolloin 2000-luvun alussa uskottiin että laittomat mutta tarpeelliset vakoilulennot sekä vakoilusatelliitit voidaan korvata molemmin puolisella luottamuksella sekä "open skies" ohjelmalla, jossa luottamukseen perustuvat ennalta ilmoitetut valvontalennot korvaavat esimerkiksi U-2 ja muut vastaavat ohjelmat. Venäjä myös mielellään liittyi erilaisiin aseiden rajoitussopimuksiin. 

Tuolloin ei ehkä täysin muistettu, että esimerkiksi Suomen rajan lähelle sijoitetut hävittäjä-pommittajat on helppo lentää pois tukikohdistaan siksi aikaa, kun valvontakone lentää yli. Ennalta ilmoitettujen valvontalentojen tehoa voidaan verrata esimerkiksi ennalta ilmoitettuun poliisiratsiaan. Siihen kohtaan missä poliisi ennalta ilmoittaa järjestävänsä puhalluskokeita ei varmaan yhtään rattijuoppoa ajele. 

Salisburyn Novitšok iskut sekä Putinin vastustajien sekä heidän lääkäriensä kohtalot kertovat karua kieltään siitä, mikä on Putinin asenne sekä vastustajiinsa että kansainvälisiin sopimuksiin. Eli tulilinjalla ovat paitsi Putinin poliittiset vastustajat, niin myös ne joiden tehtävänä on auttaa esimerkiksi sairaskohtauksen saaneita henkilöitä. Joten voidaanko siihen ehkä luottaa, että Venäjä on luopunut kemiallisen aseen valmistuksesta, vaikka se on sopimuksissa kieltänyt kemialliset aseet. Eli Venäjä saattaa jatkaa tuota Foliant-nimellä kulkevaa ohjelmaa. 

Mutta olisiko tämä tämän päivän tilanne voitu välttää. Olisiko EUn pitänyt huomioida Venäjän luisuminen Stalinistiseen diktatuuriin, ja ryhtyä uudelleen varustautumaan sotaa varten? Samoin olisiko Ukrainaa pitänyt lähteä auttamaan jo ennen kuin Venäjä hyökkäsi tuohon mahan? Puheissaan joissa Putin on esitellyt suuren joukon uusia aseita kuten hypersoonisia ohjuksia, 100 megatonnin ydinkärkiä kuljettavia ydintorpedoita sekä esimerkiksi suuren luokan sotilasparaatien yhteydessä Putin ei ole osoittanut erityistä rauhantahtoisuutta. Olisiko Ukrainan tukeminen ja oma varustautuminen pitänyt sitten aloittaa silloin kun Krimin kriisi alkoi? 

Toki tuolloin puhuttiin neutraalista suhtautumisesta, mutta sitten kaksi Ukrainan aluetta julistautuivat itsenäisiksi, ja sen jälkeen alkoivat mellakat. Tuo toiminta Donetskissa sekä Luhanskissa oli kuin toisinto vuoden 1938 tapahtumista, jolloin Natsi-Saksan provosoimat mellakat alkoivat Tshekkoslovakian saksalaisenemmistöisellä sudeettialueella. Sen jälkeen Hitler lähetti asevoimansa suojelemaan saksalaisia, ja samalla miehitti koko Tshekkoslovakian. Eli samanlainen tilanne periaatteessa oli voimassa Donetskissa sekä Luhanskissa. 

Eli tämän näytelmän perusteella voidaan sanoa, että Putin ei erityisen luotettava ole ollut. Neuvottelujen edellytys on molemminpuolinen luottamus. Joten tietenkin pitäisi kysyä että onko Putin luotettava? Jos hän on luotettava, niin silloin pitäisi aloittaa neuvottelut, joissa kuitenkin pitäisi myös ukrainalaisten mielipidettä asioihin kysyä. 

Yhteiset säännöt eivät aina huomioi yksilöitä.

 

Sanotaan että yleiset säännöt eivät muka koske joitain ihmisiä. No ehkä tuollaisten väitteiden esittäjä sitten hiukan yksilöi sitä, mitkä säännöt eivät muka koske joitain ihmisiä, sekä tietenkin olisi mukavaa jos henkilö vielä kertoisi, että mitä henkilöitä eivät säännöt koske? Jos joku on ikään kuin vapautettu yleisten sääntöjen noudattamisesta, niin silloin tietenkin pitää tuollainen vapautus perustella. Esimerkiksi jakeluauto saa ajaa bussikaistaa siksi, että se tekee liikenteestä sujuvampaa. 

Mutta sitten tietenkin olisi hyvä määritellä konteksti tai tausta, jota varten joku sääntö on tehty. Esimerkiksi kerrostaloissa meidän pitää huomioida se, että toisen taloyhtiön säännöt on tehnyt toisen taloyhtiön asukkaiden joukko, ja se että me toisen taloyhtiön asukkaat ryhdymme noudattamaan tuota toisen taloyhtiön asukkaiden hyväksi näkemää mallia vaatii tietenkin sen, että asiasta pidetään yhtiökokous. Eli mitään toisen joukon malleja ei voida suoraan siirtää mihinkään toiseen joukkoon. 

Yleisten sääntöjen ongelma on siinä, että aina on yksi joka jostain syystä joko kokee itse nuo säännöt ikäviksi tai toimimattomiksi. Eli mitkään yleiset säännöt eivät ota huomioon jokaista toimijaa, ja mitä suurempia kokonaisuuksia yhteiset säännöt koskevat, sitä suurempi joukko ihmisiä jää sellaiseen asemaan, että heitä ei voida tai edes haluta ottaa huomioon. Kun puhutaan taloyhtiöistä, niin me kaikki olemme kohdanneet tilanteita, joita voimme sanoa jopa syrjinnäksi. Taloyhtiöiden äänivaltaisten jäsenten määrä ei ole ehkä oikeasti sidoksissa asukkaiden määrään. Ja tietenkin jos lähdetään asiaa käsittelemään valtiollisella tasolla, niin silloin me kohtaamme tilanteen, jossa sääntöjä on entistä vaikeampi sovittaa kaikille mieleiseksi, ja se kaikille mieleisin asia ei ehkä ole paras asia. 

Suomessa on sellainen malli että vain täysivaltaiset kansalaiset äänestävät. Ja äänestyksen tulos, olipa se valtiollisten vaalien tulos tai taloyhtiöiden äänestyksen tulos on oikeasti niiden mielestä hyvä, jotka sitä päätöstä ovat halunneet tehdä. Eli vain kokoukseen saapuneet ovat äänivaltaisia, jos ei sitten jotain muita lappuja jaeta. Ja noihin kokouksiin saapuu usein vain sellaisia henkilöitä, jotka ovat aktiivisia ottamaan kantaa taloyhtiön asioihin. Eli taloyhtiön vaaleja voidaan sikäli verrata valtiollisiin vaaleihin, että niissä oma aktiivisuus ratkaisee. 

Ihminen voi joko lähteä äänestämään uurnalle tai ennakkoon, tai hän voi lähteä mukaan politiikkaan. Samalla tavalla ihminen voi joko käydä kerran vuodessa taloyhtiön yhtiökokouksessa, tai sitten hän voi mennä mukaan taloyhtiön hallitukseen. Tuolla hallituksessa kuitenkin vallitsee demokratia. Taloyhtiön hallituksen tai maan hallituksen jäsenyys eli ministerin työ ei tarkoita sitä, että henkilö saisi yhtään omaa tai itselleen tärkeää asiaa läpi. 

Se mikä sitten aktivoi sen että haluaako ihminen vaikuttaa esimerkiksi taloyhtiön valintoihin saattaa olla joku ikävä kokemus. Samoin se haluaako ihminen julkaista mielipiteitään silläkin ehdolla, että hänet lytätään maan rakoon on jokaisen oma asia. Mutta varmaan joku kipinä on ollut kaikilla, jotka haluavat kirjoitella internetiin silläkin uhalla, että heiltä ei kukaan asiasta muista kysyä. 

Yhteisten päätösten ongelma on se, että ne on tehty huomioimaan enemmistön tahto. Tuo enemmistö on se joukko, joka käyttää äänivaltaa. Eli se on niin sanottua demokratiaa. Kuitenkaan ei ole mukavaa olla se vähemmistö, jota ei äänestys ja sen tulos huomioinut. 

Onko omilla aivoilla ajatteleminen kiellettyä?

 

Miksi suomalaiset eivät ilmaise mielipiteitään? Ehkä syy siihen johtuu syrjinnän pelosta. Meillä on sellainen ajattelutapa, että me olemme jotenkin kauhean tasa-arvoisia, ja vähemmistöjen asemaa suojellaan tai turvataan diskriminaatiolla eli positiivisella syrjinnällä. Diskriminaation ongelma on siinä, että se muuttuu ainakin joidenkin ihmisten puheissa suosimiseksi, mikä ei ole positiivisen syrjinnän tarkoitus. Kuitenkin positiivinen syrjintä saattaa aiheuttaa syrjintää yksityiselämässä, eli jos joku saa esimerkiksi luennoilla tulkkausapua, niin joku saattaa väittää tätä asiaa suosimiseksi. Tai sitten se johtaa alentuvaan käytökseen tai jopa vihaan. 

Yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyminen saattaa aiheuttaa sen, että henkilöä aletaan syytellä takapuolen nuolemisesta. Tai sitten aletaan puhua siitä, mitä esimerkiksi tuollainen keskustelija, jonka mielipiteet eivät "kaikkia miellytä" itse on tehnyt tai kokenut. Se mitä esimerkiksi 40 vuotias akateeminen henkilö on ollut vaikkapa 16-vuotiaana on se asia, josta halutaan kertoa kaikelle kansalle. Ja tietenkään hän ei voi olla mitenkään muuttunut noiden teinivuosien jälkeen. 

Hän ei voi katua mitään tekemisiään tai muuten muuttua. Kun hän on kerran astunut jonkun koulun ovesta sisään 16 vuotiaana, niin hänen koko loppu elämänsä on leimattu pysyvästi. Hän ei voi päivittää koulutustaan tai muuttaa alaansa. Se mitä hän on tehnyt 16 vuotiaana on kiveen kirjoitettu, eikä hän voi mitenkään muuta edes ajatella tekevänsä kuin sitä, minkä hän on kirjoittanut johonkin ammattikoulun hakukorttiin. Ja tuokin on sallittua vain jos joku muu antaa siihen luvan. 

Eli ketä varten opiskelet? Varmaan omaa itseäsi varten. Siis sinä saat koulutuksesta tiettyjä etuja, mutta kuitenkin varmaan työnantajat haluaisivat että et edes peruskoulua viitsi käydä loppuun. Silloin ei tarvitse maksaa palkkoja, ja työnantaja saa sitten palkata ulkomailta ne projektityöntekijät joita se ehkä joskus tarvitsee. Kun projekti on ohi, niin ulkomaiset asiantuntijat saadaan heti pois maasta, eikä heitä tarvitse katsella missään. 

Suomessa on ollut vallalla ilmiö, jonka mukaan ihmisten oikeus ilmaista esimerkiksi mielipiteitä rajoittuu siihen, että vain ne jotka ovat "suurten johtajien" kanssa samaa mieltä saavat sanoa mielipiteensä, ja vain sellaisia mielipiteitä sallitaan, jotka eivät erotu muista. "Vaatimattomuus on kuninkaiden hyve" on kuulemma tapana sanoa, ja sitten kaikkien pitää olla niin hirveän vaatimattomia, että heidän toivotaan vain nyökyttelevän päätään, ja toistelevan muiden sanomisia. 

Tuolloin voidaan kysyä, että miksi kukaan edes vaivautuu kysymään kenenkään mielipidettä? Mistä asiantuntijat saavat palkkaa? Siitä että he kertovat lakipykälistä, jos heiltä kysytään että pitäisikö valuuttaa revalvoida tai devalvoida? Vai siitä että he kertovat ihmisille, että rahapolitiikasta päättävät eduskunta sekä presidentti? Vai oletetaanko heidän sitten antavan jotain neuvoja? Ja sitten pääsemme seuraavaan kohtaan, eli kuka tätä nyt on miltäkin kirjoittajalta kysynyt? 

Mikäli johonkin asiaan tahdotaan vastausta, niin varmaan kaikilla on oikeus silloin sanoa oma mielipiteensä? Vastaus kysymykseen kannattaako devalvoida tai revalvoida ei ole se, kuka johtaa talouspolitiikkaa, jos sitä nyt enää kukaan voi väittää johtavansa.

Vastaus varmaan lukee jossain kirjoissa, joten miksi kukaan edes kehtaa antaa mitään vastauksia tai ehdotella mitään, asiassa jonka vaikutuksia ei kukaan tiedä. Siis devalvoimmeko vai revalvoimmeko? Tuo asia varmaan vaikuttaa helpolta, mutta sen seurauksia ei kukaan voi mitenkään ennakoida, eikä kelluvan rahayksikön aikaan revalvaatio tai devalvaatio edes välttämättä onnistu. 

Kun keskustellaan erilaisista tutkimus- yms. laitoksista sekä ajatushautomoista, niin tietenkin me tiedämme, että niiden esitykset ovat vain neuvoa-antavia. Eduskunta tai yhtiön johto tekee noiden suositusten perusteella päätökset. Eli se joko noudattaa noiden laitosten neuvoja tai jättää niitä noudattamatta. Se että mitä tapahtuisi jos toimitaan toisin, eli esimerkiksi neuvojen noudattamisen sijasta toimitaan oman pään mukaan ei voida tietää. Eli suoritettuun toimintaan nähden käänteisen toiminnan vaikutusta ei voida todentaa. Ja jos valitsemme jonkun tien, niin tuo tie vie sinne mihin se vie. Sitä mitä olisi tapahtunut, jos olisimme toimineet toisin ei ole tiedossa eikä se myöskään koskaan tule kenenkään tietoon. 

Siis jos pyydetään mielipiteitä asioista, niin varmaan jokainen on huomannut, että kun joku nyt ei ole samaa mieltä asioista kuin joku suurmies, niin hän saa sitten kansan vihat päälleen.  Kun ihminen on eri mieltä jostain asioista, niin tietenkin hänen voidaan olettaa ilmaisevan tuon mielipiteen, tai sitten hänen esimiehensä pitäisi ainakin ilmoittaa se paljon puhuttu virallinen mielipide, jotta toinen voi sen lukea. 

Sitten tuo ainoa oikea mielipide on se "virallinen mielipide", niin silloin alaisella on tietenkin oikeus olettaa, että hänelle kerrotaan tuo mielipide ennen kuin asiasta kysytään mitään. Ja silloin alainen tietenkin ilmoittaa sen, että hänen on käsketty puhua jotain jostain asiasta. Eli mahdollisesti väärään tietoon perustuva mielipide ei ole ehkä hänen omansa, mutta jos toinen käskyttää alaisiaan tekemään asioita, jotka ovat vastoin alaisten tietoa, niin silloin alaisella on oikeus vedota esimiehen käskyihin. Mutta tuo asia sitten tietenkin kohottaa sellaisia ajatuksia, että mitä varten esimies ei sitten ole itse paikalla antamassa sitä tietoa, jota hän on käskenyt alaisiaan jakaa. 

Ihmisillä on jostain syystä taipumus olla maassamme jotenkin passiivisia. Ja se mikä tietenkin paistaa kaikesta läpi, on Tsaarin ajalta peräisin oleva herran pelko. Tuon ajattelutavan mukaan esimerkiksi kaksi poliisia partioautossa ovat korkeimman oikeuden presidentin veroisia virkamiehiä, joiden päätöksistä ei voi- tai saa edes ajatella tehtävän valituksia. 

Kun ihminen jakaa tietoa tai omia päätelmiään, niin tietenkin omat päätelmät pitäisi erottaa siitä lähdetekstistä. Ja joskus lähdeteksti on hiukan vaikeasti luettavissa. Mutta kuitenkin jos meidän kaikkien pitää kirjoittaa asioita seuraten tarkasti jonkun toisen ihmisen kirjoituksia, niin silloin voidaan yliopistossakin siirtyä suoraan sille tasolle, että opiskelijat eivät muuta tarvitse kuin esimerkiksi kirjastokortin ja kasan kirjoja, jotka he voivat itseopiskelun kautta suoraan vaikka opetella ulkoa. Ja ketä kiinnostaa, kuka on sen Wittgensteinin tekstejä lainannut? 

Wittgensteinin kirjoituksia saa lainata kirjastoista, ja niiden kautta voidaan paneutua tuon ajattelijan sielunelämään. Mutta se että olisi varmaan ihan mukavaa, jos yliopistoissa tuotettaisiin suorien Wittgenstein-lainausten lisäksi myös ihan omia kirjoituksia, joissa ilmenee myös opiskelijan oma kanta asioihin. Eli jos haluat ettei sinua kohdella esimerkiksi kopiokoneena, niin ala kirjoittaa ihan omia tekstejä, tai muuten kopiokoneet korvaavat sinut. 

Maassamme on sellainen näkemys, että kaikissa asioissa meillä pitää olla esimies mukana. Ilman esimiestä ei ole työyhteisöä. Mutta toki jos haluamme ihan itse tehdä jotain kirjoituksia, niin silloin me emme ehkä saa käyttää työaikaamme tuohon luovaan työhön. Silloin pitää tuohon julkaisu tai muuhun vastaavaan kirjoitustyöhön varata ihan oma kone. Äläkä kysy esimiesten lupaa siihen, että saat kirjoitella kotona omalla ajallasi ajatuksiasi jonnekin joutavaan sosiaaliseen mediaan, jonka joutavuuden jokainen huomaa silloin, kun omaa tekstiäsi kommentoidaan iltapäivälehden lööpeissä. 

Kun keskustelemme siitä, miten paljon sulkapalloa pelaamme vapaa-ajallamme tai miten meidän johtajamme suhtautuu siihen, että teemme työtä kotonamme, jossa emme edes saa sitten ilman lupaa edes vessassa käydä, vaikka koko työpäivä toimistolla kuluu kahviautomaattiin nojaillen, niin tietenkin meillä kaikilla on varmaan oma mielipide kaikista asioista. Yksi mielipide on tietenkin se, että mitä se minulle tai sinulle kuuluu, jos esimies käskee meidät kaikki toimistolle. Siis eipä se minulle mitään kuulu, jos aamulla kahlaan lumessa kaivamaan jääkylmää autoa lumihangesta. 

Koska pomoni on sitä mieltä, että toimistoille pitää löytää käyttöä, niin tietenkin me työväen robottityöläiset marssimme suoraan toimistolle, ja sitten pomo taas saa kertoa miten me kulutamme työpäivämme. Vapaa-aikaamme saa kulua alkoholin liikakäyttö sekä esimerkiksi jääkiekon seuranta televisiosta. Mutta kuitenkaan siihen ei saa kuulua sellaisia asioita kuin sosiaalisen median käyttö tai jonkun romaanin kirjoittaminen. Meidän tavallisten ihmisten tulee olla hiiren hiljaa, kun joku itsensä auktoriteetiksi nimennyt henkilö ajattelee meidän puolestamme. Sitten jos emme osaa olla hiljaa, niin kuulemme sitten tuosta asiasta melko paljon. 

Samoin asia muuttuu oudoksi jos emme vastaa kyselyyn. Silloin meitä pidetään epäsosiaalisina tai muuten vain vähän outoina. Mutta miten kukaan edes uskaltaa sanoa mitään, jos hän ei koskaan sano mitään oikein, ja jos toisten mielestä väärässä oleminen vaatii sitten eroa tai henkilö kokee lopun elämänsä ajan vihaa tai irvailua? 

Mielipiteisiin olivatpa ne tieteellisiä tai epätieteellisiä kuuluu se, että jos mielipidettä kysytään, niin toisella on oikeus tuo oma mielipide esittää. Se että joku nyt ei vain voi toisen mielipidettä hyväksyä ei tarkoita sitä, että se oikeuttaa esimerkiksi toisen pahoinpitelyyn. Siis se että toinen nyt vain sattuu olemaan asioista eri mieltä pitää hyväksyä. Kuitenkaan tuo hyväksyminen ei tarkoita sitä, että kaikessa pitää toisen tahtoa seurata. On olemassa sellaisia asioita kuin makuasiat, kuten kumpi on parempi pizza, jauhelija vai vege? Noista asioista on varmaan olemassa myös kolmas mielipide, jonka mukaan kumpikaan pizza ei ole hyvä. Tai molemmat pizzat ovat yhtä hyviä. Kuitenkaan tuota kysymystä ei ole esitetty, joten ihmiset joutuvat vastaamaan että kumpi pizzoista on parempi. 

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010146768.html

Tekikö Ukrainan tiedustelu virheen, kun ukrainan asevoimat ampui Il-76 kuljetuskoneen alas?

Sodassa kaikki on sallittua, ja erilaisten propaganda eli informaatio-operaatioiden tai hienommin sanottuna psykologisten operaatioiden tarkoitus on taivuttaa yleinen mielipide vastapuolta vastaan, eli Venäjän kohdalla kyse voisi olla joko Venäjän yrityksestä vähentää lännen tukea Ukrainalle, ja Ukrainan tapauksessa taas saada länsi toimittamaan tehokkaampia aseita Ukrainalle, joka käy kyllä niin sanottua oikeutettua sotaa hyökkääjää vastaan. 

Ukraina ampui alas Il-76 tyyppisen kuljetuskoneen, joka on yleisesti Venäjällä käytössä. Kyseistä konetyyppiä käytetään sekä sotilaallisiin että siviililastien kuljetukseen. Kyseinen kone ammuttiin alas Venäjän ilmatilassa, ja Ukrainan tiedustelun mukaan tuossa koneessa oli S-300 ilmatorjuntaohjuksia, joita on käytetty myös maamaaleja vastaan. Venäjän mukaan taas koneessa oli ollut 65 ukrainalaista sotavankia, joka olivat tulossa vankien vaihtoon.

No kumpaa tässä pitäisi uskoa? Luotettavuudestaan tunnettua Putinia? Vai Ukrainan sotilastiedustelua, jonka mielestä voi ehkä olla hyvinkin omituista, että 65 ukrainalaista sotavankia saavat kyydin Venäjän suurimmalla kuljetuskoneella. Toki Ukrainan tiedustelu on toisella puolen sodassa. Ja ongelmallista on se, että tuosta pudotuksesta ei ole olemassa puolueetonta tutkimusta. Periaatteessa sodassa kaikki kohteet, joiden epäillään kuljettavan aseita viholliselle ovat luvallisia kohteita, lentävät ne missä ilmatilassa hyvänsä. Samoin myös Ukraina käyttää kyseistä konetta. 

Mutta mieleen tulee vielä sellainen mahdollisuus että FSB olisi suorittanut niin sanotun disinformaatio-operaation, eli välittänyt Ukrainan tiedustelulle tarkoituksellisesti sellaista tietoa, että vankien sijasta koneessa olisi ohjuksia. Tai sitten Venäjän mafia joka varmaan hyppii innosta on voinut tuon koneen pudottaa tai järjestää tuon koneen pudotuksen. Sekä Venäjän että Ukrainan järjestäytynyt rikollisuus varmaan haluaa sodan kestävän mahdollisimman kauan. Eikä Putinkaan varmaan sodan pitkittymistä sekä muuttumista valesodaksi pistä pahakseen. 

Siis oliko tuon kuljetuskoneen transponderi-tunnus ilmoitettu Ukrainalle, ja oliko sitten IT-patterin eli Patriot-ohjusten käyttäjille vain unohdettu ilmoittaa tuo tunnus. Vai oliko unohdus ollut sitten Venäjän puolella, eli tuolloin FSB olisi enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti unohtanut kertoa sen koneen tunnuksen, joka oli kuljettanut noita sotavankeja, jos heitä nyt sitten koneessa oli ollut. 

Todellisuudessa mikään ei estä kuormaamasta samaan koneeseen noita S-300 ohjuksia sisältäviä laatikoita sekä sotavankeja. Tilaa noissa lähes 50 metriä pitkissä Il-76 koneissa on molempien lastien kuljettamiseen. . Eli tuolloin molemmat osapuolet puhuisivat osittain totta. Periaatteessa Il-76 on ollut laillinen maali, jos se on kuljettanut varusteita Ukrainassa taisteleville venäläisille. Toki voi olla niin että tuo Il-76 on sekoitettu johonkin toiseen vastaavaan koneeseen, joka on kuljettanut aseita tai jotain muita varusteita sotilaille. Tai tietenkin myös sotavankeja voidaan kuljettaa samalla koneella kuin ohjuksia mutta eri aikaan.  

Eli jos Ukrainan tiedustelu on havainnut esimerkiksi ohjusten tai muiden aseiden kuormaamista, niin ovatko he merkinneet koneen maalatut tunnukset muistiin? Ja ovatko nuo rekisteritunnukset samat kuin ne, mitä transponder välittää lennonjohdolle. Sitten vielä voidaan kysyä, että onko noilla Ukrainan Patriot-ohjuksilla kyky lukea noita transponder tunnuksia? Eli kuka puhuu totta ja kuka valehtelee. Siinä vasta kysymys. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/il-76-tuhottiin-patriot-ohjuksella-tekiko-tiedustelu-virheen/#6ce70b26

https://aerocorner.com/aircraft/ilyushin-il-76

Niin mikä on tasa-arvoa, onko se sukupuolineutraali vessa vai jotain muuta.

  

Meillä Suomessa on totuttu puhumaan tasa-arvosta. Ja kuten Jari Ehrnroothin kolumnissa sanotaan, niin maamme on välillä niin tasa-arvoinen että me emme edes palkintoja ehdi jakaa. Kun sitten puhutaan käytännön tasa-arvosta, niin näkyvin osa sitä on tietenkin sukupuolineutraali vessa joka häiritsee aina joitakin ihmisiä. Se mitä sitten tasa-arvo merkitsee muuten, niin se on tuonut myös uuden ilmiön työelämään, ja sen ilmiön nimi on sukupuolineutraali syrjintä. 

Sukupuolineutraali syrjintä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi työllistämistuella olevia ihmisiä merkitään työpaikoilla, tai he saavat tehdä töitä pääasiassa yksin jossain kopperoisessa, jossa ei paljon sosiaalisia suhteita voi muodostaa. Samoin ikäsyrjintä tarkoittaa sitä, että vanhempana ammattia vaihtaneen henkilön on vaikeaa saada töitä. Meillä on tehty paljon työtä tasa-arvon eteen. Mutta esimerkiksi silmälasien käyttö saattaa aiheuttaa sen, että henkilölle ei syötetä palloa sählypelissä jossain koulujen liikuntatunneilla. 

Pitäisikö meidän samalla kun puhumme sukupuolineutraaliudesta ryhtyä puhumaan esimerkiksi ikäneutraaliudesta. Kun henkilö esimerkiksi vanhempana vaihtaa sekatyömiehestä merkonomiksi, niin edessä on ikärasismi. Eli henkilö on työnantajan mielestä liian vanha, vaikka hänellä on ikää vain vähän vajaa 30 vuotta. Samoin esimerkiksi ammattikoulussa saattaa 30-vuotias opiskelija tuntea olevansa jotenkin syrjässä ehkä 16-18 vuotiaiden kanssa-opiskelijoiden asioista. Eli tuotakin mallia voi joku kokeilla. 

Meillä on sukupuoleen perustuvia kiintiöitä sekä kannustimia, jotta naisia saadaan siirtymään "miesten töihin", ja miehiä siirtymään perinteisesti naisvaltaisille aloille, mutta tietenkään noita kannustimia luotaessa ei olla ajateltu sitä, että henkilön pitää ehkä luonteensa perusteella olla sopiva noihin töihin. Se että henkilö on mies, joka kasvattaa ponihännän ja käyttää korvakorua ei tee hänestä sen sopivampaa tai epäsopivampaa lastenhoitajaa kuin naisista. Eli tuossa asiassa pitää omata tietyt luonteenpiirteet, joita ei kaikilla yksinkertaisesti ole. Joten meistä kaikista ei voi koskaan tulla ainakaan kovin hyviä. lastenhoitajia. 

Kouluista halutaan karsia painotusluokat pois. Eli tuolla tavoin saadaan ilmeisesti joitakin säästöjä, mutta samalla voidaan sanoa, että esimerkiksi poikkeuslahjakkuudet eivät tuolloin pääse kehittymään, ja ehkä se että esimerkiksi musikaalista lahjakkuutta ei tarvitse huomioida kehittää koulujen tasa-arvoa, eikä kenenkään tarvitse kadehtia toisten soittotaitoja. 

Tuolla tavoin saatetaan tietenkin tappaa muutaman ihmisen innostus koulunkäyntiin. Mutta juuri tällaisten asioiden kohdalla voidaan puhua tasapäistämisestä. Se että minkä kaavan tai mittarin mukaan oppilaita tasapäistetään on tietenkin asia erikseen. Eli tasapäistetäänkö oppilaita esimerkiksi vakavasti jälkeen jääneiden kehitysvammaisten mukaan, niin että hekin pysyvät mukana? 

Eli tasa-arvoistamme ihmisiä, joita emme voi tasa-arvoistaa. Ja silti myös noilla ihmisillä on oikeus olla niin tasa-arvoisia kuin he vain pystyvät. Mutta onko holhous tasa-arvoa, vaikka se on pakon sanelemaa? Vai onko se välttämätön paha, jolla estetään ihmisen hyväksikäyttö? Vai onko se asia mikä peittää hyväksikäytön sekä estää holhottavaa tuomasta omaa tahtoaan esille? 

Tuolloin opetus luokassa tapahtuu tietenkin leppoisaan tahtiin, niin että opettaja seisoo luokan huonoimman oppilaan vieressä koko ajan, ettei tuo henkilö nyt vain putoa kärryiltä. Ja muille oppilaille jääkin sitten se itseopiskelun malli, jossa he itsenäisesti etsivät tietoa sekä opettelevat erilaisia uusia asioita, kuten ruotsin- ja englannin kielioppia tai algebran saloja. 

Maassamme huolehditaan erittäin tarkasti siitä, että huonosti koulussa menestyvät oppilaat saavat sanansa sanottua. Niitä jotka eivät halua hakeutua peruskoulun jälkeen ammatilliseen tai lukio- eli yleissivistävään koulutukseen varten on perustettu tuhansia ohjelmia, joiden tehtävä olisi auttaa nuorta löytämään se "ihan oma juttu". Kuitenkaan noita nuoria ei kiinnosta yhtään mikään. Kuitenkin nämä nuoret saavat sitä huomiota, ja heidän tulevaisuutensa huolettaa kaikkia. 

Koskaan ei haastatella ihmistä, joka ei ole se kaikkein paras, ja jonka tavoite ei ole esimerkiksi aivokirurgi. Aikuislukioon voi mennä aivan tavallinen nuori tai vähän vanhempi. Sinne ei voida kuulemma pakottaa ihmistä. Mutta aina voi kokeilla. Se että käyttääkö nuori noita mahdollisuuksia on hänestä itsestään kiinni.

Maassamme kaikkien ihmisten pitää olla tasa-arvoisia. Paitsi palkkojen suhteen. Pomo voi saada moninkertaista palkkaa alaiseensa nähden. Ja palkka-haitarin eli tuloerojen kasvusta ei olla mitenkään huolissaan. Maamme tarvitsee veronmaksajia, ja tietenkin se että johtajat saavat hyvää palkkaa kuvastaa heidän työnsä arvostusta. 

Kuitenkin maassamme on vallalla ilmiö, jossa parin prosentin tulot ovat lähteneet nousuun, jota ei edes yritetä rajoittaa. Eli pääoma kasaantuu entistä pienemmälle joukolle, ja samalla tuloerot pieni- ja suurituloisten välillä kohoavat. Mutta samalla kannetaan yhä enemmän huolta siitä, että pienituloiset viettävät liian vähän aikaa työmaalla. 

https://yle.fi/a/74-20064375

Korpilampi-Seminaari ja yhteiskuntasopimus.

 

 

Tämän hetken hyvinvointivaltion malli luotiin Korpilampi-Seminaarissa, josta jatkossa käytän nimeä "Korpilammen kokous" vuonna 1977. Tuolloin solmittiin yhteiskuntasopimus, jota ehkä pitäisi päivittää. Ongelma on siinä, että kukaan ei halua luopua saavutetuista eduista. Ja tällä hetkellä  hallitusta syytetään sanelupolitiikasta ja siitä, että hallitus leikkaa väärältä puolelta, eli pienipalkkaisia ihmisiä verotetaan enemmän, ja suurituloisten verotusta kevennetään. Tuo näkemys tuo lakkoja pitkin kevättä. Ja puhutaan jopa tuon hyvinvointivaltion alasajosta. Kuitenkin hyvinvointivaltion ongelma on se, että sitä ei nähdä kokonaisuutena. Vaan jokainen asia käydään läpi ikään kuin sektori kerrallaan, eikä silloin voida muodostaa kokonaiskuvaa yhteiskunnasta, jota alkaa vaivata esimerkiksi tuloerojen kasvu. 

Hyvinvointivaltio nähdään usein pelkkänä sairaanhoitona. Tässä hiukan yksipuolisessa mallissa riittää e että sairaaloissa on tarpeeksi työntekijöitä riittää siihen, että kansamme voi hyvin. Eli tämä näkökulma, jossa keskiössä on terveydenhoito ja lähinnä fyysisten sairauksien hoito ei ole ainakaan kaikille tuonut koskaan hyvinvointia. Hyvinvointi on kokonaisuus mihin kuuluvat aineelliset, mutta myös henkiset asiat kuten sosiaaliset suhteet sekä henkinen hyvinvointi. Myös oikeusturva sekä muutkin kuin vain ambulanssipalvelut ovat asioita, jotka kuuluvat hyvinvointiin. Samoin se että ihminen kokee olevansa turvassa valtiossa ovat asioita, joita pidetään itsestään selvinä, mutta osataanko esimerkiksi kadulla koettavaa tuvallisuutta samaistaa hyvinvointivaltioon? 

Kun puhutaan hyvinvointivaltion alasajosta, niin sitä perustellaan rahan puutteella. Mutta jos sitten ajatellaan rahaa ja sitä mitä rahalla saadaan, niin silloin meidän pitää kyllä miettiä sitä, että onko rahan tarkoitus se, että perustetaan lyhytkestoisia kokeiluja, joista voidaan saada hyviä tuloksia. Kuitenkin nuo kokeilut ovat jossain tapauksissa jääneet kokeiluiksi, eikä niiden tuloksia jotka ehkä ovat hiukan vaatimattoman näköisiä ole pidetty vakuuttavina. Mutta jos uusi malli on parempi kuin vanha, niin tietenkin silloin pitää uuden mallin mukaan jatkaa. 

Kuitenkin jos ajatellaan että esimerkiksi IPS malli mielenterveystyössä on tuonut 55% prosentille malliin otetuille pysyvän työpaikan vapailta työmarkkinoilta, niin mitkä ovat olleet IPS-mallin edeltäjien tilanne? Eli olisi mukava tietää mikä on uuden mallin teho verrattuna aiempiin malleihin?

Saattaa olla että taloutemme liukuminen tähän tilaan, missä se on nykyisin alkoi jo välirauhan aikaan, jolloin Suomi valmisti suuren joukon sotakorvaustuotteita Neuvostoliitolle. Tuolloin syntyi kuva suomalaisen työn laadusta ja korkeasta osaamisesta. Tietenkin nuo tuotteet mitä suomessa valmistettiin olivat korkealaatuisia Neuvostoliiton omaan teollisuuteen sekä Neuvostoliiton omiin tuotteisiin nähden. Ja nuo tuotteet kuten paperi sekä metalliteollisuus muodostivat jatkossa sen tuoteperheen ytimen, jota tarjottiin Neuvostoliittoon. Sitten tietenkin transitoliikenne toi muitakin tuotteita, joita voitiin myydä Neuvostoliittoon, mutta niitä koski tietenkin viennin valvonta. Eli laivat, hissit sekä paperikoneet olivat niitä kotimaisia tuotteita, joita myytiin tuonne idän ihmemaahan. 

Joten suomalaisia tuotteita haluttiin tietenkin hankkia Neuvostoliitosta, jossa länsimaiset tuotteet olivat luksusta. Suomalaisten tuotteiden hyvä maine sekä puolueettomuus, joka tarkoitti Neuvostoliiton mielistelyä loivat sellaisen tilanteen, että asemamme oli ainutlaatuinen. Se että meillä oli periaatteessa hyvät suhteet länteen sekä itään saivat aikaan sen, että maamme oli tärkeä transito eli kauttakulku liikenteen kohta Neuvostoliittoon, joka takasi talouden kasvun. 

Koko yhteiskuntamme oli siis periaatteessa sidottu tilanteeseen, jota ei enää Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ollut. Ja nyt kun Venäjä on pakotelistalla, niin jos me myymme tuotteita tuohon maahan, niin silloin saattaa käydä niin, että nuo pakotteet eskaloituvat eli laajenevat myös meidän Suomeemme. 

Eli meillä meni hyvin silloinkin kuin muilla meni huonosti, ja taloutemme nojasi pitkälti Neuvostoliittoon sekä jatkuvaan talouskasvuun, jonka oletettiin jatkuvan loputtomasti. Ja nyt tällä hetkellä varsinkin kirjoituspaperin kysyntä on laskemassa. Samoin metalliteollisuuden tuotteille kuten laivoille on tullut kovaa kilpailua, ja Suomi joutuu nykyään kilpailemaan esimerkiksi Kiinan telakoiden kanssa samoista tilauksista. 

Korpilammen sopimusta on kritisoitu "liian palkansaaja keskeiseksi", Eli Korpilammen malli ei tarpeeksi motivoi pitämään ammattitaitoa tai työkykyä yllä, jos henkilö putoaa pois työelämästä. Tuolloin seurasi usein se, että henkilö sai kelalta rahallista tukea. Mutta esimerkiksi hänen menetetyt työtoverinsa vaihtuivat yksinäisyyteen. Ja lopulta seuraa sitten lähdettiin etsimään ravintolasta. Seurasi työkyvyn katoaminen sekä alkoholisoituminen. Joutuessaan eläkkeelle ei henkilö ennen edes päässyt työelämään ja hän säilyi yhteiskunnan elätettävänä. Samoin sitä on kritisoitu siitä, että se ei ota huomioon yritysten koosta sekä toimialasta johtuvia eroja. 

Tuolloin luotiin sitten vuonna 1977, jossa vahvistettiin niin sanottu yhteiskuntasopimus. Tuo sopimus solmittiin pääministeri Kalevi Sorsan johdolla Korpilammen hotellissa. Kyseiseen sopimukseen kuului niin sanottu kolmikanta. Tuolloin sovittiin että työmarkkinoita koskevat päätökset tehdään kolmen sopijapuolen kesken. Nuo sopijapuolet ovat: 

1) Hallitus 

2) Työnantajat

3) Työntekijät

Kolmikantaa on joskus kritisoitu siitä että se ei ota huomioon esimerkiksi yritysten välisiä eroja. Esimerkiksi suurten, kymmeniä tuhansia ihmisiä työllistävän yrityksen etu ei välttämättä ole sama kuin pienen ja keskisuuren yritysten etu. Eikä kolmikanta ota tarpeeksi hyvin huomioon esimerkiksi vienti- ja kotimaan markkinoille keskittyvien yritysten etuja.

Samoin tuota Korpilammen sopimusta on joskus kritisoitu siitä, että se ei huomioi sellaisia ihmisiä, jotka ovat pudonneet pois työelämästä. Eli heille ei ole tarjolla kuin keppiä. Tietenkin on olemassa erilaisia sosiaalipuolen tukia, mutta ne ovat lähinnä rahaa sekä vaatteita. Eli niissä ei huomioida mitenkään esimerkiksi henkilön sosiaalisia tarpeita. Tai tarvetta pitää ammattitaitoa yllä. 

Korpilammen sopimukseen kuului myös esimerkiksi käsite hyvinvointivaltiosta. Se mikä hyvinvointivaltiossa on ongelmallista on se, että hyvinvointivaltiota ei koordinoi kukaan. Koska hyvinvointivaltion kehitys ei tapahdu niin, että se huomioi kokonaisuuksia, on seurauksena tietyissä tapauksissa se, että hyvinvointivaltio ikään kuin paiskaa joukon ihmisiä pois yhteiskunnasta. Eli jos ihminen ei täytä tiettyjä normeja, niin hän muuttuu painolastiksi. 

Meidän sosiaaliturvamme on keskittynyt liiaksi rahalliseen tukeen. Eli varsinaisesti syrjäytymistä ei hoideta millään 350 euron tuella, jonka syrjäytynyt voi sitten kantaa paikalliseen kapakkaan. 

Kaikki painolastit heitetään yhteiskunnan eli veronmaksajien syliin. Samoin myös esimerkiksi työttömiä estetään suorastaan pitämästä ammattitaitoaan yllä. Eli jos ihminen ei kykene käymään töissä, niin hänet pudotetaan läpi yhteiskunnan tukiverkoston. Tuo tukiverkosto nähdään pelkästään KELA-korvauksena, eikä siinä ajatella esimerkiksi henkilön sosiaalisia tai muita tarpeita muuten, kuin että ihminen voi mennä kapakkaan istumaan ja etsimään itse seuraa. 

Eli hyvinvointivaltiota pidetään joskus hiukan liian holhoavana. Samoin sitä että asioita ei nähdä kuin yhden sektorin näkökulmasta kerrallaan tekee siitä fiaskon. Hyvinvointivaltio ei ole pelkkää sairaanhoitoa tai pelkkää työllistämistä, vaan siinä huomioidaan ihmisen elämä sekä turvallisuus ja muut tarpeet kokonaisuutena. Vai asuuko meistä joku kenties sairaalassa?  Ja yksi asia mikä tietenkin on ongelmallista on se, että mikä on liiallisen holhoamisen ja tarpeellisen puuttumisen välinen ero? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Korpilampi-seminaari