USAn isku Jemeniin tuli kalliiksi.

F-35 Lightning II (Wikipedia)

Jemenin huthikapinallisten kyky häiritä Punaisenmeren laivaliikennettä on osoitus siitä, miten konfliktit ovat kehittyneet. Kapinallisten kyky iskeä laivoja vastaan sitoo nyt jopa länsimaiden parhaita sota-aluksia saattamaan kauppa-aluksia Punaiselle merelle. Tällaiset asiat tietenkin merkitsevät sitä, että noita aluksia ei ole käytettävissä missään muualla, ja juuri tämän kaltainen konfliktien muuttuminen asettaa uusia vaatimuksia asevoimille, jotta ne voivat toimia merirosvousta vastaan sekä tuoda uskottavuutta länsimaiden vaatimuksille. Jos länsimaat eivät ole niin sanotusti uskottavia liittolaisia tai toimijoita, niin muut toimijat hakevat silloin tukea Venäjästä sekä Kiinasta. 

Jemenin kapinallisilla on ollut käytössään sekä droneja että ohjuksia, ja sen takia huthikapinalliset ovat aiheuttaneet tilanteen, missä jopa kapinallisia eli sissijärjestöjä vastaan pitää asevoimilla olla käytössään huippuluokan varusteita. Ja yksi kysymys tietenkin on se, että riittävätkö länsimaiden varusteet esimerkiksi Kiinan uusia hypersoonisia ohjuksia vastaan. Eli jos ainoastaan uusimmat koneet pärjäävät taistelussa, niin se saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa USAn varusteet eivät ehkä pystykään vastaamaan Kiinan tai Pohjois-Korean uusimpien aseiden ja järjestelmien aiheuttamaan uhkaan. 

The War zone sivusto kertoo siitä, että F-35 hävittäjä joutui liikehtimään eli tekemään väistöliikkeitä välttääkseen huthien ampumaa maasta-ilmaan ohjusta. Tuo saattaa tarkoittaa sitä, että noiden maasta-ilmaan ohjusten maaliin hakeutumiseen järjestelmää on muutettu siten, että ne hakeutuvat kohteeseen käyttäen samanlaista järjestelmää, mitä käytetään esimerkiksi kasvojen tunnistuksessa. Tuo järjestelmä on ilmeisesti käytössä myös Javelin ohjuksessa. 

Eli ohjus hakeutuu tuolloin kohteeseen kohteesta otetun kuvan perusteella, ja samankaltaista järjestelmää käytetään esimerkiksi kasvojen tunnistuksessa. Tuo järjestelmä on osittain murtanut stealth-teknologian. Tutka voi periaatteessa havaita F-35den sen jättämän ilmavanan perusteella, ja sitten tuollaiset ohjukset ammutaan kohteeseensa siten, että datalinkki pitää yhteyttä joko ohjuksen ampuneeseen- tai johonkin muuhun hävittäjään, maa-asemaan tai tutkavalvontakoneeseen, jonka avulla ohjus ohjataan siten, että se pääsee niin lähelle kohdettaan, että optinen maaliin hakeutuminen voidaan aloittaa. 

MQ-9 Reaper (Wikipedia)

USAn isku Jemeniin tuli kalliiksi. Eli iskussa menetettiin kaksi F/A-18 Super Hornet hävittäjää sekä seitsemän General Atomics MQ-9 Reaper dronea. Samalla on puhuttu siitä, että hyökkäyksessä USA oli vähällä menettää ainakin yhden F-35 Lightning II sekä useita F-16 hävittäjän. Hornetit tuhoutuivat käsittely virheiden yhteydessä, mutta se että huippuluokan stealth-hävittäjä sekä useita droneja on tuhoutunut pakottaa ilmeisesti USAn ja samalla koko NATOn miettimään ainakin osittain uusiksi omia ilmataistelua sekä ilmavoimien kalustoa sekä toimintaa koskevia taktiikoitaan. 

Jos ajatellaan että seitsemän MQ-9 dronea on tuhoutunut noiden Jemenin kapinallisten tulituksessa, sekä se että myös vanhempia hävittäjiä kuten F16 on kohdannut vaaratilanne merkitsee sitä, että noiden varusteiden käyttöä kannattaa miettiä uudelleen. MQ-9 on verraten hidas, työntävää potkuria käyttävä drone, jota USA on käyttänyt melkoisella menestyksellä Talibaneja vastaan. Mutta Jemenin menetykset kertovat siitä, että noiden suurikokoisten hitaasti lentävien lennokkien aika saattaa olla ohitse. Eli se että kapinalliset onnistuivat ampumaan niitä alas melko suuren määrän antaa pieniä vihjeitä siitä, että miten haavoittuvia nuo dronet ovat nykyaikaisia IT-järjestelmiä vastaan. 

Ja osittain Reaperin menestystä Afganistanissa voidaan selittää sillä, että Afganistanissa Talibaneilla ei ollut käytössään mitään IT varusteita. Mutta Jemenin kapinalliset ovat osoittaneet, että tilanne on muuttunut merkittävästi. Jo Ukrainan sodan edetessä esimerkiksi sodan alussa mainetta niittäneet Bayraktar-dronet ovat vaihtuneet pienempiin ja halvempiin kamikaze droneihin. MQ-9 on oikeastaan hyvin paljon samanlainen kuin Bayraktar, eli se on suunniteltu kauko-ohjattavaksi rynnäkkö-koneeksi. 

Mainetta nuo lennokit ovat saaneet myös Armenian-Azerbaitsanin konfliktissa, jossa osoittivat tehonsa Armenian joukkoja vastaan.  Nykyään on kehitetty keinoja vaikuttaa esimerkiksi noiden suurikokoisten robottikoneiden viestintään maa-aseman kanssa, joka sitten saa aikaan sen, että ne menettävät tehoaan. Samoin se että kapinallisten IT sai melkein ammuttua alas yhden F-35 koneen saa aikaan mietteitä siitä, miten nuo stealth-koneet pärjäävät esimerkiksi Kiinalaisten asejärjestelmiä vastaan. Tässä muutamia päiviä sitten Kiinalaisten melko vanhat, mutta ilmeisesti hyvin päivitetyt koneet ja ohjukset saivat ilmavoittoja. Yksi noiden aseiden uhreista oli Intian käytössä ollut Ranskalainen Rafale-hävittäjä. 

Noiden Rafalen pudottaneiden J-10 eli “Pontevan Lohikäärme”-koneiden lentäjinä olivat pakistanilaiset lentäjät. Nuo pudotukset saavat aikaan ajatuksen siitä, että riittääkö länsimaisten ilmavoimien iskuvoima sekä tekniikka sittenkään kiinan käytössä olevia välineitä vastaan? Kiina on myös pontevasti kehittänyt teknologiaa, jonka avulla se toivoo tai ilmeisesti myös pystyy havaitsemaan ainakin vanhempaa teknologiaa käyttävät stealth hävittäjät. Jemenin kapinalliset ovat myös tehneet iskuja ainakin Israelin tukikohtia vastaan, ja ilmeisesti ainakin melkein onnistuivat vahingoittamaan yhtä Israelin ilmavoimien F-35 hävittäjää.

Ukrainan sodassa olemme myös huomanneet, että ainakin osa lentotukikohtien suojaamiseen kehitetyistä turva menetelmistä ovat olleet tehottomia. Jos iskudrone saadaan tarpeeksi lähelle tukikohtaa, niin se voi tehdä pahoja vahinkoja esimerkiksi tukikohdassa oleville hävittäjille. Eli ne voivat iskeä ontelo-ammuksella lentokoneen siipiin tai runkoon. Toki nykyään ollaan kehitetty esimerkiksi mikroaaltoihin perustuvia laitteita, joiden avulla voidaan droneparvet saada kuriin. Droneparvien ongelma on siinä, että niihin saattaa kuulua jopa tuhansia droneja, joiden tuhoaminen vaatisi paljon ammuksia. 

Mutta mikroaallot tarjoavat mahdollisuuden torjua droneja jopa muutamien sekuntien varoitusajalla. Tuolloin pyörivä mikroaalto lähetin pyyhkäisee lähestyvät dronet taivaalta. Jos pyörivä, korkeatehoinen mikroaaltolähetin alkaa lähettää mikroaaltoja, niin se voi tuhota droneja myös silloin, kun sen käyttäjä ei tiedä suuntaa, josta drone on tulossa. Dronet ovat olleet ratkaisevassa roolissa Ukrainassa, mutta niiden rooli voi muuttua. Jo nykyään osa tankeista on varustettu luoteja ampuvilla vasta-aseilla, joilla pyritään tuhoamaan kohti tulevia ohjuksia. 

 Mutta suoran energian aseet kuten laser- ja mikroaaltojärjestelmät ovat sikäli parempia, että niiden teho ei ole riippuvainen ammusten määrästä.  Eli kehittyvät vasta-asejärjestelmät kuten tankkien varustaminen laser- ja mikroaalto aseilla, joilla ne voivat vahingoittaa kohti tulevien ohjusten sekä dronejen ohjausjärjestelmiä ovat välineitä, joilla estetään jopa Javelinin kaltaisten modernien ohjusten toimintaa. Tuolloin panssarivaunun kylkiin ja kanteen kiinnitetään mikroaalto-lähettimiä, joiden tarkoitus on vähintään tuhota kohti tulevien ohjusten ja dronejen ohjausjärjestelmiä. Tai sitten niiden tarkoitus on myös räjäyttää noiden aseiden taistelukärjet ennen aikojaan. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/historiallinen-ilmavoitto-pakistan-pudotti-ranskalaisen-huippuhavittajan-joka-oli-ennen-voittamaton-todisteet-viittaavat-5400-km-h-kiinalaiseen-ohjukseen/dd0e6d8a-7423-4a88-9d66-4678f4e1323a

https://www.twz.com/air/f-35-had-to-maneuver-to-evade-houthi-surface-to-air-missile-u-s-official

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/usan-operaatio-tuli-kalliiksi-kaksi-super-hornet-havittajaa-putosi-kertoo-nyt/ca153248-99ec-420a-967c-c4abdbc45400

https://yle.fi/uutiset/lyhyesti/74-20134315

https://en.wikipedia.org/wiki/Bayraktar_TB2

https://en.wikipedia.org/wiki/General_Atomics_MQ-9_Reaper

https://en.wikipedia.org/wiki/Lockheed_Martin_F-35_Lightning_II

Onko datakeskuksen sijainnilla merkitystä?

 

Kun ajattelemme länsimaista internetiä sekä avoimuutta, niin varmaan esimerkiksi datakeskusten fyysisellä sijainnilla ei tuolloin ole mitään merkitystä, mutta jos lähdetään sitten pohtimaan sitä, että datakeskusta operoidaan vaikkapa Kiinasta, niin tilanne saattaa olla toinen. Kiinassa olevan palvelimen yhteydet voidaan katkaista yksinkertaisesti estämällä Kiinasta tuleva viestiliikenne. Se että joku datakeskus ei itse ehkä osallistu iskuihin kuten palvelunestoon tai muuhun tieturvaa vaarantavaan tietoverkkojen käyttöön ei tarkoita, ettei sitä voisi siihen käyttää. 

Riittää että pari palvelinta tuodaan Suomeen ja sitten niissä olevien IP-osoitteiden kautta suoritetaan varsinainen isku. Eli tietenkin tuota hyökkäystä varten pitää hyökkäykseen osallistuvat koneet siirtää toisen toimijan nimiin, jotta niiden takia ei koko datakeskuksen toimintaa katkaista. Kiinan kohdalla se, että valtio valvoo ankarasti tietoa, jota sen kansalaiset saavat tekee juuri ulkomailta tehdyt datavakoiluoperaatiot houkutteleviksi. Tuolloin hakkeri iskee kohteeseen nimenomaan ulkomaille sijoitetun serverin kautta. Ja näin esimerkiksi kiinalaisten IP-osoitteiden estäminen kohdejärjestelmässä ei suojaa sitä hyökkäyksiltä. Se suojaisi järjestelmää Kiinasta tehdyltä hyökkäykseltä, mutta samalla se ei estä hyökkäystä, joka tehdään suomalaista IP-osoitetta hyödyntäen. 

 Eli jos datakeskusta käytetään hakkerointiin, niin tietenkin sen sijainti Kiinan ulkopuolella on silloin merkityksellistä. Tuolloin hyökkääjä voi operoida tuota hyökkäykseen käytettävää tietokonetta VPN--yhteyden välityksellä, ja jos koneen IP-osoite on sellainen, jonka saa käyttöönsä Ficoralta, niin silloin tuolla fyysisellä sijainnilla on merkitystä. 

Kiinalaisten harjoittaman hakkeroinnin ero länsimaiseen hakkerointiin nähden on se, että siinä ilmeisesti on lähes jokaisessa tapauksessa ennemmin tai myöhemmin mukana valtiollinen toimija, kuten Kansanarmeijan tiedusteluosasto. Tuolloin tietenkin kiinalaisten hakkereiden resurssit ovat valtavia verrattuna johonkin länsimaisiin yrittäjiin. Eli jos datakeskus sijoitetaan Suomeen, ja hyökkäykset tehdään esimerkiksi etäkäyttöketjuja käyttäen, niin silloin tietenkään hyökkäysten estäminen ei ole niin helppoa, kuin jos hyökkäys tapahtuisi Kiinasta. 

Kuva: https://yle.fi/a/74-20161133

Nuo hyökkäykseen käytetyt koneet voivat sijaita saman katon alla, ja sitten hyökkääjä voi käyttää myös esimerkiksi sellaista menetelmää, jossa NAT:n avulla voidaan hyökkäävä IP-osoite muuttaa toiseksi. Nuo hyökkäykseen käytettävät koneet voidaan sijoittaa noihin kiinalaisten operoimiin datakeskuksiin. Ja vaikka sanotaan että esimerkiksi TikTokia ei ole koskaan epäilty vakoilusta, niin kuitenkin kaikkien ulkomailla ja kotimaassa toimivien toimijoiden pitää Kiinan Kansantasavallassa sovittaa toimintansa siten, että se noudattaa Kiinan viranomaisten tahtoa. 

TikTok on loistava paikka urkkia ihmisiltä tietoja, joita ei saisi kertoa. Eli tietenkään kiinalaiset eivät halua suoraan vaarantaa TikTokin toimintaa suorittamalla vakoilua eli hakkerointia sen hallinnoimien palvelinten kautta. Vaan hyökkäys tehdään näissä skenaarioissa toisten toimijoiden hallinnassa olevien IP-osoitteiden kautta. 

Vakoilun kierossa maailmassa operatiiviset osat ovat usein erotettuja tiedon keräämiseen käytetyistä kanavista. Ja Kiina on valtio, jossa esimerkiksi Kansan Vapautusarmeijan esittämille ehdotuksille ei sanota sanaa "ei". Joten jos joku kiinalainen kenraali tai hänen alaisensa sekä edustajansa ehdottaa hakkerille yhteistyötä, niin seurauksena kieltäytymisestä voi olla lähetys kaivoksiin. TikTok on sosiaalisen median palvelu siinä, missä Facebook ja monet muut palvelut ovat. Tuota palvelua voidaan aivan samalla tavalla käyttää hyväksi esimerkiksi tiedon keräämisessä, eli siellä voidaan urkkia tietoja, jotka voivat hyödyttää kiinalaisia projekteja. 

Eli tekoälyn sotilaallinen sekä tiedustelukäyttö varmaan kiinnostaa myös Kiinan kansanarmeijan henkilökuntaa ja muita viranomaisia. TkTokissa voidaan siis kysellä esimerkiksi ihmisten työpaikkoja, ja sitä kautta sitten jäljittää kiinnostavia henkilöitä. Noihin henkilöihin kuuluvat tietenkin Suomen kohdalla esimerkiksi henkilöt, jotka suunnittelevat tai valmistavat puolustusalan tuotteita. Eli ilmeisesti kaikki eivät ole ymmärtäneet sitä, että esimerkiksi kiinalaisten näkemys viranomaistyöstä ja erityisesti tiedon keräämisestä on erilainen kuin länsimaissa. Kiinan viranomaiset eivät tarvitse samalla tavalla lupaa esimerkiksi tietojen keräämiseen kuten länsimaiset viranomaiset. 

Kiinalaisten datakeskusten ongelma...

 Periaatteessa yksi läppäri riittää tietojenkalastelu- ja hakkerointioperaatioiden välineeksi. Tuo läppäri voidaan tuoda maahan Kiinasta, ja sitten kiinalaiset, viranomaisten kanssa yhteistyössä toimivat hakkerit voivat käyttää tuota tietokonetta etäkäytön avulla kiinalaisesta sotilastukikohdasta käsin.  

Kiinalaisten operoima datakeskus Suomessa herättää keskusteluja. Kun puhutaan noista muodollisesti yksityisten toimijoiden omistamista datakeskuksista, niin meidän pitää huomioida se, että nuo operaattorit toimivat Kiinan kansantasavallasta käsin, ja he ovat velvollisia noudattamaan kansantasavallan lakeja aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin kiinalaiset. Sen takia voidaan hyvin oikeutetusti olettaa, että kansantasavallan viranomaiset haluavat kaikessa hiljaisuudessa hyödyntää tuota datakeskusta vakoiluun sekä mahdollisesti omien kansalaistensa valvontaan. 

Tuo valvonta voidaan kohdentaa esimerkiksi Suomessa opiskeleviin vaihto-opiskelijoihin, joista pitäisi tulla Kiinan eliittiä. Eikä Kiinassa katsota hyvällä, jos sen eliittiin kuuluvat suoraan haukkuvat tuon maan hallintoa. 

 Eli tuolloin datakeskusta hyödynnetään esimerkiksi puolustusteollisuuteen kohdistuvassa tiedustelussa. Datakeskus ei ole mikään akkutehdas, jonka tietokoneita voidaan samalla tavalla hyödyntää tiedustelutoiminnassa. Datakeskus on paljon laajempi laite kuin joku akkutehtaan tietokone, eli se kykenee ajamaan paljon monimutkaisempia algoritmikoodeja kuin joku toimistotietokone tai kaappiin sijoitettu serveri. Ja juuri tuon takia datakeskukset ovat suuri uhka erityisesti länsimaisten teollisuuslaitosten tietoturvalle. 

Datakeskus on väline jonka avulla voidaan toteuttaa suuren luokan hakkerointioperaatioita. Jos hakkerointi tapahtuu pitkälti automatisoidun tekoälyn avulla, niin silloin tietenkään ei hakkerien eli operaattorien tarvitse niin paljon altistua länsimaisille vaikutteille, kuin jos he operoisivat perinteisten menetelmien avulla. Ja juuri kyky suorittaa suuren luokan operointia tekee dataksekuksista tehokkaita välineitä. Siis kun puhutaan tällaisesta toiminnasta, niin silloin meidän pitää muistaa se, että se mitä asioista ei kerrota saattaa olla tärkeämpää kuin mitä asioista kerrotaan. Ja kun joku tarjoilee ilmaisia tuotteita, niin pitää muistaa kultainen sääntö, eli ilmaisia lounaita ei ole. 

Kun Kiinalaiset verkkokaupat tyrkyttävät tuotteitaan kuten tabletteja ilmaiseksi, niin silloin tietenkin pitää kysyä, että miksi moinen hyväntekeväisyys on nostanut päätään? Jos yksikin noista mahdollisesti haittaohjelman saastuttamista laitteista päätyy väärään verkkoon, niin ne saattavat suoraan välittää tietoja Kiinan viranomaisille. 

Tai sitten jos tabletti vaikka hajoaa viikon kuluttua käyttöönotosta, niin siihen saattaa jäädä esimerkiksi verkkojen kirjautumistietoja, joita hakkerit voivat myöhemmin hyödyntää. Tuolloin tabletin verkkokortissa pitää olla pieni siru, joka ehkä tallentaa vain nuo kirjautumistiedot, ja niitä hakkerit voivat hyödyntää omissa toimissaan. 

https://yle.fi/a/74-20160638

Oliko F-35 kauppa onnistunut?

F-35 Lightning II

Suomessa puhutaan taas kerran siitä, mitä meidän olisi pitänyt ostaa, kun ostimme F-35 hävittäjiä. Tuolloin tietenkin puhuttiin esimerkiksi droneista, mutta silloin oli asenne se, että maamme ilmavoimat hankkivat varusteita, joista yksikään ei tule olemaan mikään drone. Tuolloin puhuttiin kiihkeästi siitä, minkälaisia kykyjä F-35 vielä tuo meidän ilmavoimillemme. Ja vielä tuolloin ei puhuttu siitä, miten dronet muuttavat sodankäyntiä. Kunnes sitten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan osoitti dronejen tehon, ja nyt sitten taas kerran puhutaan siitä, mitä meidän olisi pitänyt ostaa tai mitä ei olisi pitänyt ostaa. Kun sitten puhumme hypoteettisista toimintamalleista sekä sitten siitä, mitä todellisuus tulee tuomaan meidän eteemme, niin silloin vasta todellisessa tilanteessa huomaamme, että olemmeko tehneet hyvät kaupat vai olemmeko ostaneet kasan romua. 

Dronet ovat tällä hetkellä kova sana, mutta samalla meidän pitää muistaa sekin, että ympäri maailmaa ollaan kehittämässä vasta-aseita droneille, eli nuo aseet perustuvat joko laser- tai johonkin muuhun säteilyyn kuten mikroaaltoihin tai voimakkaisiin radioaaltoihin, joilla pyritään joko tuhomaan droneja joko hajottamalla niiden kuoria tai sitten estämällä niiden tietokoneiden toiminta sekä dronejen kommunikaatio toistensa kanssa. Tuolloin estetään drone-parvien autonominen operointi. Mutta tietenkin droneissa voi olla esimerkiksi laser-kommunikaatiolaitteisto. 

Eli kilpailu aseiden sekä vasta-aseiden kehityksessä on erittäin kova. Ukrainassa dronet ovat operoineet panssarivaunuja vastaan melko menestyksellisesti. Se miten tilanne tulee jatkossa kehittymään riippuu monista asioista. Mutta taistelupanssari vaatii uuden kyvyn, jotta se selviää droneista. Eli tulevaisuudessa tankit voidaan ehkä varustaa EMP-aseilla, kuten mikroaalto- tai kevyillä laser aseilla, joilla dronet voidaan tuhota, jos ne alkavat pöristä ympärillä. Tuolloin panssariin voidaan installoida magnetroneja tai sitten tuon tankkiryhmän päälle voidaan levittää mikroaaltokenttä, jolla dronet voidaan pudottaa. Noilla aseilla pitää olla kyky pudottaa satoja tai jopa tuhansia droneja käsittävä parvi yhdellä laukauksella. Droneparvien torjunta perinteisillä konekivääreillä on tietenkin myös mahdollista, mutta se kuluttaa hyvin paljon ampumatarvikkeita. 

Se että pitäisikö meidän ostaa sitten IT-ohjuksia sekä droneja, niin me olemme tilanteessa, jossa meidän pitää kehittää iskukykyämme siten, että se on tasapainoista. Tuo tasapaino tarkoittaa sitä, että jos pääasiallinen iskuvaruste ei toimi, eli esimerkiksi hävittäjiä tuhotaan kentille, niin silloin pitäisi jostain löytyä korvaava varuste, jolla tilanne voidaan ottaa hallintaan. Se että olemme panostaneet F-35 sekä täsmäpommien yhteistoimintaan on sikäli ongelmallista, että meillä ei ole omia satelliitteja eikä myöskään muita laitteita, joilla nuo GPSn avulla maaliin hakeutuvat aseet kohdistetaan. 

Droneissa ollaan siirtymässä kohti autonomisesti toimivia yksiköitä. Tuolloin dronet eivät ole niin riippuvaisia esimerkiksi satelliiteista. Ne voidaan ohjelmoida seuraamaan tiettyjä maastokuvioita, ja sitten kun ne tulevat tietyn etäisyyden päähän kohteestaan, niin ne voivat sitten ryhtyä etsimään kohteita esimerkiksi niiden muistiin tallennettujen kuvien avulla. 

Sanotaan että esimerkiksi Su-35 on täysin ylivoimainen F-16 hävittäjään nähden. Toisaalta taas F-16 on voitu päivittää esimerkiksi elektroniikan osalta. Tuolloin F-16 voi käyttää aivan moderneja tekoälyn ohjaamia järjestelmiä, ja niiden ohjauspintoja on myös saatettu suurentaa. Su-35 on otettu käyttöön paljon F-16 hävittäjää myöhemmin, joten jos noita päivityksiä ei olla tehty, niin Su-35n pitäisi olla paljon parempi kone. Mutta samalla myös unohdetaan että hävittäjälentäjän koulutus sekä asenne ratkaisee hyvin paljon. Jos henkilö ei ole harjoitellut, niin hän varmasti häviää, oli alla minkälainen kone tahansa. 

Mm. Suomessa varusmiehet ovat voittaneet esimerkiksi amerikkalaisia ammattisotilaita harjoituksissa. Tuolloin voidaan todeta se, että jos vastapuoli ei keskity tehtäviinsä, ja ajatukset ovat jossain muualla, niin se voi sitten aiheuttaa myös hyvin noloja tilanteita. Samoin Ukrainassa Ukrainan asevoimat kykenivät ennakoimaan Venäjän Alfa-joukkojen iskun Kiovaan. Ja tuolloin asevelvolliset voittivat myös ehkä maailman parhaat sotilaat. 

Eli jos esimerkiksi erikoisjoukkojen helikopterin reitti voidaan ennakoida, niin helikopteria vastaan voidaan hyökätä hävittäjillä tai sitä voidaan ampua maasta IT-ohjuksilla. Samoin jos maahanlasku tehdään ennalta arvattavaan kohtaan, niin silloin tuota aluetta voidaan suoraan varmistaa heittimillä ja tykistöllä. Ja maahanlasku- sekä erikoisjoukkojen heikkous on juuri niiden kevyt aseistus. Suomi on osoittanut olevansa erittäin vaarallinen vastustaja, jonka myös Venäjän kannattaa ottaa vakavasti. 

Mutta jos sitten puhutaan esimerkiksi maamme mahdollisesta ydinaseesta, niin silloin meidän suurin ongelmamme on se, että maassamme ei ole tilaa tehdä koeräjäytyksiä.  Teoreettista tekniikkaa ja osaamista meillä pitäisi olla. Mutta kuten tiedämme, niin ydinaseen valmistus merkitsee sitä, että valtavia laitoksia valmistetaan tuottamaan ensin uraania, ja sitten tuosta uraanista jalostetaan ydinreaktorissa plutoniumia. 

Sen jälkeen plutonium rikastetaan sellaisiin pitoisuuksiin, että se voi toimia ydinaseessa räjähteenä. Eli voidaksemme hankkia ydinaseita meidän pitäisi tietenkin ensin saada jostain uraania, josta voimme valmistaa plutoniumia. Tai jos haluamme seurata uraanitietä, ja tehdä uraanista pommin, niin se vaatii valtavia laitoksia, joissa sentrifugien avulla uraania rikastetaan siten, että siitä voidaan tehdä pommi. Jos haluamme vetypommin, niin silloin meidän pitää silti valmistaa fissiopommi, jolla fuusiovaihe saadaan laukaistuksi. Ydinase on asia, joka vaatii joka tapauksessa valtavia investointeja. 

Tietenkin on olemassa esimerkiksi teoreettisia toriumiin perustuvia pommeja, mutta tuota teknologiaa ei olla vielä kokeiltu kuin yhdessä reaktorissa Kiinassa. Torium-pommit ovat sikäli pelottavia ydinaseita, että niiden räjähdyksessä syntyy vain pysyviä lyijyatomeja, joten periaatteessa torium-pommit eivät jätä jälkeensä radioaktiivista laskeumaa. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tutkija-suhoi-su-35-on-f-16-havittajaan-verrattuna-teknisesti-ylivertainen-lahes-kaikessa-silti-loisin-aina-vetoa-f-16n-puolesta/a97854a1-e0a9-4cc9-a577-7f96883ca662

https://www.ts.fi/lukijoilta/6653203

https://yle.fi/a/74-20159869

https://en.wikipedia.org/wiki/Thorium

https://fi.wikipedia.org/wiki/Torium

Kiertotalous mahdollisuutena

Yksi kiertotalouden sekä kierrätyksen suurimmista haasteista on se, että tuon asian imago saataisiin paremmaksi. Monilla on sellainen kuva, että kiertotalous merkitsee jotain miestä, joka repii kangasta kappaleiksi. Kiertotaloudessa tuotetta kierrätetään käyttäjältä käyttäjälle sen ollessa jatkuvasti samassa muodossa. Kierrätyksessä taas pelkät raaka-aineet kierrätetään. Kiertotalouden tai kestävyyteen perustuvan talouden yksi suurista ongelmista on tietoturva. Jos ihminen saa lahjaksi matkapuhelimen, jota ei ole nollattu oikein, eli siinä olevia tietoja ei olla poistettu ja puhelinta palautettu perustilaan, niin se saattaa pitää sisällään haittaohjelmia. Tai sitten puhelimeen tallennettujen tietojen avulla voidaan pahimmillaan päästä vaikka tyhjentämään yhtiöiden tilejä tai kaappaamaan identiteettejä. 

Kiertotaloudessa raaka-aineita ja tuotteita siirrellään jatkuvasti toimialalta tai elinkeinosektorilta toiselle. Se vaatii yli rajojen toimivaa materiaalin sekä tiedon hallintaa. Eli jos haluamme oikeasti siirtää matkapuhelimen toimijalta toiselle, niin meidän pitää ainakin saada tieto siitä, että tiedot puhelimesta on poistettu asianmukaisesti, jolloin sinne ei jää esimerkiksi pankkisovelluksia tms. tietoja. 

Kiertotaloudessa raaka-aineet sekä mahdollisesti tuotteet pyritään pitämään kierrossa tai toiminnassa toiminnassa mahdollisimman pitkään. Se vähentäisi raaka-aineriippuvuutta. Eli jos esimerkiksi harvinaisia maametalleja voidaan kierrättää, niin se tietenkin katkaisisi ainakin osan noita metalli esiintymiä hallinnoivien tahojen tuloista. Ongelma on siinä että suuri osa noista mikropiireissä käytettävistä lantanoidimetallleista sijaitsee vähintään kyseenalaisissa maissa. Ja varsinkin Trumpin intoilu Grönlannin sekä Ukrainan suhteen johtuu harvinaisista mineraaleista. Tuolloin kylmä logiikka kulkee niin, että jos nuo mineraalit saadaan USAn hallintaan, niin ne ovat silloin poissa Venäjän hallinnasta. Ja varsinkin Uraania ei haluta päästää esimerkiksi afrikkalaisten johtajien käsiin. 

Kiertotaloudessa tuotteet pyritään tekemään sellaisiksi, että ne voidaan korjata ainakin kerran. Kännyköiden kohdalla tuo voisi tarkoittaa esimerkiksi muistikorttiin perustuvan RAM-muistin käyttöönottoa. Tuolloin puhelimessa voitaisiin kerran vaihtaa muistikortti, joka toimii RAM-muistina. Samoin tietenkin prosessorit ja muu elektroniikka voitaisiin sijoittaa kortteihin tai kelkkoihin, joiden avulla niistä voidaan tehdä vaihdettavia.  

Mutta jostain syystä kiertotaloutta ei tueta tarpeeksi. Jos tuote pysyy käytössä siinä muodossa kuin se on tehtaalta valmistunut pidemmän aikaa, niin se säästää luontoa sekä raaka-aineita. Eli samaa tuolia voidaan käyttää monissa eri tiloissa eikä aina tarvitsisi ostaa uusia tuoleja. Tuolloin tuolit ja huonekalut voidaan pestä, ja maalata uudelleen jos on tarvetta. Mutta jos tarvetta ei ole, niin tuoli tai pöytä voidaan myydä tai luovuttaa uudelleen käytettäväksi. Myös naarmuuntunutta tai muuten vahingoittunutta pöytää voidaan käyttää esimerkiksi jossain korjaamolla. Tuolloin pöytään voidaan kiinnittää toinen levy tai sen päälle voidaan laittaa metallilevy. 

Mutta kun kiertotaloutta verrataan esimerkiksi lineaariseen arvoketjuun, jossa tuote valmistetaan tehtaalla, ja sitten se siirtyy kuluttajan kautta suoraan roskakoriin, niin voidaan ajatella, että lineaariseen tuotteen arvoketjun malliin tulee ikään kuin silmukka. Se mikä sitten tekee tuosta silmukasta ongelmallisen on esimerkiksi ALV eli arvonlisävero. Kun tuotetta korjataan sekä kierrätetään, niin tuo kierrätys tietenkin on arvonlisäverollista toimintaa. Tuolloin ALV kerääntyy tuotteen hintaan joko uudelleen myynnissä sekä mahdollisessa tuotteen korjaamisen yhteydessä. Se mikä sitten tietenkin pistää meitä kaikkia silmään on se, että pääasiallisesti kiertotalous tarkoittaa kansankielessä samaa kuin "kierrätys". 

Tuolloin tuotte hajoitetaan osiin sekä mahdollisesti sen raaka-aineet kierrätetään uusiin mikropiireihin tai muihin vastaaviin tuotteisiin. Tuollainen toiminta on erittäin tuottavaa, jos se saadaan muuttumaan esimerkiksi tuotanto- ja samalla taloudellisesti tehokkaaksi. Kun puhutaan esimerkiksi tekstiilien kierrättämisestä, niin 99% vaatteista ei päädy kiertoon. Syynä saattaa olla kuluminen, jolloin nuo kankaat eivät enää suoraan sovi ihmisten käytettäviksi. Kulunutta kangasta voidaan käyttää esimerkiksi pakkausmateriaalina, eli sen avulla voidaan pehmentää laatikoiden sisustaa. Ja juuri tällä tavalla saataisiin uuden sukupolven ekologisia innovaatioita. Jos ajatellaan että kiertotalous on jotain pannulappujen tekemistä, niin silloin varmasti ollaan tilanteessa, jossa kiertotaloudesta ei tule mitään. 

Eli pitäisi löytyä massatuote, jota voidaan markkinoida massoittain. Tekstiilien kierrätyksen yhteydessä pitää muistaa se, että esimerkiksi viranomaisten tai yhtiöiden logoilla varustettuja paitoja tai muita vaatteita ei voida suoraan kierrättää toiselle käyttäjälle, koska kyseessä on turvallisuusriski. Mutta jos nuo yhtiön logot painetaan sellaisella maalilla tai värillä, että ne on helppoa poistaa pesussa, niin silloin varmasti voidaan ainakin tiettyjä turvavarusteita myydä myös second-hand liikkeissä. Metallien kuten autonmoottorien sulatuksessa voidaan käyttää erityistä sentrifugaalierotusta. Tuolloin sentrifugin avulla lajitellaan sulatetusta moottorista vapautuvat metallit. Sentrifugi lajittelee metallit keskipakovoiman avulla. Ja koska esimerkiksi kromi on eri painoista kuin rauta, niin tuo väline voi helposti lajitella metalliseoksia. 

Metallien kierrätys on turvallisuuskysymys. Jos esimerkiksi sota-aluksen rungon kappaleita myydään väärille markkinoille, niin potentiaaliset viholliset voivat tuolloin valmistaa kopioita noista levyistä, ja kokeilla niihin erilaisia ammuksia. 

Kiertotalouden yksi ongelmista on se, että kun tuote ostetaan, niin se merkitsee sitten sitä, että tuotetta ei enää noteerata kansantaloudessa. Se menee kaappiin, ja poistuu tällöin markkinoilta. Kiertotaloudesta ajatellaan usein, että se aiheuttaa sen, että raha alkaa ikään kuin seisoa rajojen sisällä. Eli tuo silmukka saa aikaan sen, että raha kiertää taaksepäin. 

Tekoälyn hyödyntäminen kiertotaloudessa sekä kierrätyksessä vaikuttaa tietenkin siihen, että nuo asiat eivät ehkä tuo sitä määrää työpaikkoja, kuin mitä niiden toivottaisiin tuovan. Robotti jolla on konenäkö voi helposti lajitella lähes kaikkia tuotteita melko nopeasti. Ja robottien käyttöönotto olisi tietenkin loistava imagon kohotus kierrätykselle sekä kiertotaloudelle. Nimittäin yleinen kuva kiertotaloudesta on melko negatiivinen. Kuten kirjoituksen alussa todetaan kiertotalouden ajatellaan olevan jotain työsalityyppistä toimintaa, jossa joku istuu pöydän ääressä ja repii jotain kangasta kappaleiksi, ja juuri tuo tekstin alussa mainittu mielikuva estää kehittämästä tätä talous- ja liiketoimintamallia. 

Ketä tieteen tekemisessä pitää miellyttää?

Trumpin hallinto vie Harvardilta sen rahoituksen. Trumpin hallintoa syytellään jatkuvasti siitä, että se yrittää viedä tiedelaitoksia siihen suuntaan, mikä sopii MAGA-liikkeelle sekä Trumpin tukijoille. Eli jos työt eivät miellytä, niin katkaistaan tuet ja rahoitus, niin saadaan aikaan itseä miellyttävä tulos. Mutta samalla unohdetaan se, että USA ei ole ainoa paikka maailmassa, jossa on vaadittu isänmaallista asennetta esimerkiksi historiaa tutkittaessa. Eli esimerkiksi tutkimuksia joissa käsitellään tiettyjä traumoja sekä vaikkapa sodan vaikutusta väkivaltaiseen käytökseen on ainakin joissain piireissä käsitelty siten, että ne mustaavat veteraanien mainetta. 

Tai sitten jotkut tutkimukset on vain unohdettu jonnekin laatikon pohjalle, koska niiden tekijät ovat pelänneet työpaikkojensa tai jopa oman henkensä puolesta. Tieteen tekemisen ongelma on siinä, että tiede ei tunnusta aatetta, se ei tunnusta asenteita, eikä sillä itsellään ole moraalia. Tiede ei myöskään koskaan itse valehtele. Tieteen tekijät valehtelevat tai sitten valehtelija saattaa löytyä vasta tieteellisen työn julkaisijoiden joukosta. Eli kun puhutaan esimerkiksi syövistä ja erityisesti keuhkosyövästä, niin varmaan on syöpiä, joita me emme voisi mitenkään estää. Mutta tietenkin on olemassa esimerkiksi keuhkosyövän kaltaisia syöpiä, joita voidaan pitää ainakin suurelta osin itse aiheutettuina.

 Jos ajatellaan tutkimuksia, joiden kautta tupakkateollisuus halusi osoittaa, ettei sen tuote aiheuta syöpää, niin tietenkin on olemassa mahdollisuus siihen, että tutkimuksen tekijä vetäisee luvut omasta päästään. Tai sitten lukuja voidaan soveltaa niin, että huomioidaan vain sitä puolta, joka tukee tutkimuksen tilaajan näkemyksiä asioista. Tuolloin tietenkin voidaan kysyä, että onko mahdollinen valehtelija ollut tutkija, vai onko hän ehkä tutkimuksen julkaisija, joka on ottanut huomioon vain niitä asioita, joita tutkimuksen tilaaja on halunnut tuoda esiin. 

Toki voidaan ajatella että joku keuhkokasvain saattaa syntyä asbestin vaikutuksista, mutta tuolloin joku varmasti kysyy, että onko asbestimies jättänyt mahdollisesti suojaimet käyttämättä. Eli hyväkään suojain ei suojaa ketään, jos se on hyllyssä. Ja tuollaisen asbestisyövän kohdalla tietenkin kysytään, että jos henkilö olisi käyttänyt suojaimia, niin olisiko myös tuo syöpä voitu välttää? Eli oliko suojaimia tarjolla, olivatko ne määräysten ja standardien mukaisia, ja käytettiinkö niitä on asia, jotka oikeudessa aina otetaan esille. Ja sitten tietenkin kysytään montako askia tupakkaa menee päivässä. 

Isänmaallisuuden vaatimus on tietenkin asia, joka muutetaan usein muotoon, missä esimerkiksi vedotaan siihen, että "suurin osa ei ainakaan minun mielestäni ole tehnyt sitä tai tätä". Siis jos tähän lähdetään vetoamaan, niin silloin me voimme suoraan pitää esimerkiksi poliisia ja vankeinhoitolaitosta tarpeettomina, koska suurin osa ihmisistä ei suoraan sanottuna joudu vankeuteen. 

Eli koska suurin osa ihmisistä ei tee rikoksia joista seuraa vankeustuomio, niin ainakin vankeinhoitolaitos on tuon logiikan mukaan tarpeeton. Eli ääripäät ovat aina paha asia. "Joko-tai" on asia mikä tekee MAGA-liikkeestä vahvan. Ei ole olemassa keskitietä. On vain olemassa joko jonkun asian täyskielto tai vastakohta on se, että joku asia on täysin sallittu. Samoin "joku kuitenkin tekee niin" on vastaus, joka kuuluu hyvin usein, kun puhutaan rikosten uusimisesta. Myös se että rikos sattuu omalle kohdalle ei ole koskaan mukava asia. Negatiiviset uutiset myyvät hyvin. Se ei ole uutinen jos "jaska" kävelee työpaikalle, tekee työnsä hyvin ja menee kotiinsa. Jos "Jaska" sitä vastoin valmistaa kotonaan amfetamiinia, josta poliisi sitten hänet käräyttää niin se on uutinen. 

Jos tuo mies sitten olisi ulkomaalaistaustainen, niin se olisi vielä suurempi uutinen, koska ihmisillä on sellainen vakiintunut ajattelutapa, minkä mukaan tuo rikos olisi voitu välttää, jos tuota miestä ei olisi päästetty maahan ollenkaan. 

Kun sitten keskustelemme esimerkiksi siitä, millaista tiedettä pitäisi tehdä, niin toinen mahdollisesti paljon suurempi uhka on se, että tieteeltä vaaditaan tuloksia. Ja tietenkin tulosten mittana on raha. Se miten paljon rahaa mikäkin asia tuo ihmisten taskuun on se, miten tieteen harjoittamista hyvin helposti mitataan. Esimerkiksi Apollo-ohjelmaa käsiteltäessä muistetaan aina sen hinta. Koskaan ei puhuta esimerkiksi tuotteista joita Apollo-ohjelmaa varten kehitettiin, ja joiden patentit ovat edelleen USAn teollisuuden käsissä. Toki Apolloa kritisoidaan siitä, että miehitetty kuulento olisi voitu suorittaa myös automaattisilla kojeilla. 

Kun puhutaan sitten esimerkiksi USAn tiedebudjetista, niin se on tällä hetkellä alimmillaan vuosiin. Kuitenkin rahoitusta on ohjattu pois tieteellisistä ohjelmista, ja samalla painopistettä käännetään kohti suuren profiilin ohjelmia. Eli Mars ja Kuu-ohjelmat nousevat prioriteetissa ylitse tieteellisten ohjelmien, ja niiden kustannukset ovat valtavia. Samalla fokusta käännetään pois tähtitieteestä sekä tieteellisestä tutkimuksesta kohti insinöörityötä. 

Ja toki nuo Kuu- ja Mars-ohjelmat voivat tuoda boostia esimerkiksi monikertakäyttöisten, normaaleilta kiitoradoilta operoivien tai VTOL- (vertical take-off and landing) teknologiaa käyttävien avaruuslentokoneiden kehitystyölle. Tuon takia voidaan sanoa, että esimerkiksi Pentagon hyötyy todella paljon juuri näistä orbitaali- ja suborbitaali lentokoneista sekä mahdollisesta robotiikasta, mitä noiden ohjelmien yhteydessä tullaan kehittämään. 

Ja ehkä nämä asiat tuovat lisäboostia USAn puolustusteollisuudelle, joka tällä hetkellä on ongelmissa, koska sen pitäisi kyetä löytämään vastike esimerkiksi Kiinan kehittämille uusille sukellusveneille sekä taistelulentokoneille. Kiinan rynniminen markkinoille, jotka olivat ennen USAn dominoimia varmasti on aiheuttanut sekaannusta sekä paniikkia myös Valkoisessa talossa. 

https://www.astronomy.com/space-exploration/nasa-budget-proposal-boosts-human-exploration-at-expense-of-science/

Tekoälyn käyttämä materiaali voi aiheuttaa vinoumia sen antamissa tuloksissa.

 Elon Muskin Grok-tekoäly suututti MAGA-liikkeen, koska se käytti liian puolueetonta lähdemateriaalia. Eli se ei tukenut varauksettomasti Trumpin hallintoa ja sitä tukevien tahojen näkemystä asioista. Ja juuri lähdemateriaalin valinta on yksi asioista, jotka tekevät esimerkiksi laajoista kielimalleista, LLM hyvin ongelmallisia. Kun tekoäly valikoi tietoa, niin sillä pitää olla jokin järjestelmä, jolla se tekee noita valintoja. Se mikä tekee tekoälystä hyvin ongelmallisen on se, että tekoäly ei itse osaa ajatella. Se vertailee tietoja, joita siihen on syötetty lähdemateriaaliin, joita on tarjolla. Ja juuri tuo tarjolla oleva lähdemateriaali on se, mikä saa aikaan ongelmia. 

Nimittäin tekoäly voi yksikertaisimmillaan valita esimerkiksi internetin hakukoneen tuloksista niitä kotisivuja, jotka ovat korkealla sen "page ranking" tilastoissa. Tuolloin sivujen suosio, eikä niiden sisältö ratkaisee ainakin osittain sen, mitä lähteitä tekoäly saa käytettäväkseen. Ja tuo ongelma saa aikaan sen, että tekoäly saattaa yllättäen tulostaa jotain aivan muuta kuin sitä, mitä tekoälyltä kysyttiin. Kun tekoäly lähtee tekemään työtään eli etsimään tietoa aiheesta, jonka sen käyttäjä on sille antanut, niin silloin pitää muistaa se, että mitä enemmän tekoäly saa informaatiota, eli mitä enemmän sille kerrotaan siitä, mitä sen pitäisi tietää, niin sitä parempia vastauksia kysyjä saa. 

Tekoälyn pitäisi tehdä kysymyksiä, kun siltä pyydetään tietoa. Jos annamme tekoälylle tehtävän, joka kuuluu näin "tee meille tekstinkäsittelyohjelma", niin uskoisin että tulos olisi kaukana siitä mitä olisimme halunneet. Tekoälyn pitäisi saada samanlaisia ohjeita kuin ihmisohjelmoijat saavat. Eli sen pitäisi näissä tapauksissa kysyä suoraan, että millainen ohjelman pitäisi olla? Tekoäly voi pyytää esimerkiksi tehtäväkuvausta, eli määrittelyä. Sen jälkeen se kävisi kohta kohdan jälkeen asiat systemaattisen projektityön edellyttämällä tavalla. Tuolloin tekoäly voisi käyttää suoraan vuokaaviomallia. 

Tuolloin tekoälyn ja ihmisen toiminta muuttuu symbioottiseksi. Tekoälyn tehtävä on kysellä, ja etsiä vaihtoehtoja malleille, joita ihminen tuo järjestelmään. Tuolloin ihminen ja tekoäly kommunikoivat jatkuvasti keskenään, ja yrittävät löytää uusia ja tehokkaita sekä turvallisia ratkaisuja. 

1) Määritys. Eli luodaan kuvaus tuotteesta yhdessä tekoälyn kanssa. Tuo interaktiivinen prosessi merkitsee sitä, että tekoäly saattaa näyttää kuvia käyttöliittymistä, ja silloin suunnittelija tietenkin valitsee sen, mikä on paras. 

2) Suunnittelu. Tuolloin kuvaillaan ne prosessit, joista tuon ohjelman pitää selviytyä. Sekä valitaan käytettävä ohjelmointikielet. 

3) Toteutus: eli tekoäly toimii tuolloin interaktiossa ohjelmoijan kanssa. Se mikä yleensä unohtuu ihmisiltä, on se, että tietokone-ohjelmia tehtäessä se mikä ei näy päälle on vähintään yhtä tärkeää kuin se, mitä käyttäjä näkee. 

4) Testaus: tuolloin tuote testataan kuten se olisi ihmisten tekemä. Tuolloin toinen tekoäly yhdessä ihmisten kanssa seuraa sitä, miten ohjelma, joka on luotu tekoälyn avulla selviää tehtävistään. 

5) Käyttöönotto, eli ohjelma ladataan tuotantoserveriin. 

6) Ylläpito eli tekoälyn tehtävänä on tuolloin seurata sitä, mitä esimerkiksi tietoturvarintamalla on tapahtunut, ja vaatiiko tuo ohjelma jotain mahdollisia korjauksia omaan koodiinsa. 

Jokaisessa kohdassa tekoäly on siis järjestelmä, joka toimii ihmisten kanssa yhteistyössä. Tekoäly esittää mahdollisuuksia sekä vaihtoehtoja, joita analysoidaan. Tekoäly ei siis tee mitään yksin, vaan sen tehtävä on jäsentää tietoa  sekä tukea ohjelmoijien työtä. Jos joku ratkaisu vaikuttaa huteralta, niin silloin tekoäly voi etsiä vaihtoehtoja sekä parantaa esimerkiksi tietoturvaa. Jos mekaaninen koodaus suoritetaan tekoälyn toimesta, niin tuolloin koodia tietenkin syntyy nopeammin. Mutta ihmisten pitää tuolloin tarkastaa koodi sekä sen toimivuus. 

Samalla pitää kuitenkin huomioida se, että tekoälykään ei saisi jatkuvasti käyttää samoja osoituspolkuja eikä samoja kansioiden nimiä, koska se aiheuttaa riksin tietoturvassa. Jos hakkeri selvittää yhden tekoälyn tuottaman ohjelman tiedosto- ja kansiojärjestelmän, ja samaa järjestelmää käytetään kaikissa tuotteissa, niin hakkeri voi tuon tiedon turvin tunkeutua järjestelmään ja yrittää lukea tietoa suoraan tiedostoista. Eli myös näihin asioihin pitää paneutua, kun tekoälyä käytetään koodaamiseen. 

https://muropaketti.com/mobiili/mobiiliuutiset/elon-muskin-grok-ai-suututti-maga-kannattajat-tarjosi-liian-puolueetonta-tietoa/