AY-liike sekä poliittiset lakot ovat taas kerran hallituksen silmätikkuna.
Työttömyysturvaa koskevat mallimme ovat peräisin ajalta, jolloin työttömyys kesti vain pari viikkoa.
Eli nykyään pitää ottaa huomioon se, että henkilö saattaa olla vuosia työttömänä, eikä mikään ammatti takaa työpaikkaa. Joten sen takia työttömyyteen sekä työttömän tukeen pitäisi kuulua muutakin kuin pelkkää rahan jakamista. Työttömille pitäisi järjestää mahdollisuus myös ylläpitää sekä kehittää omaa ammatillista osaamistaan sekä myös sellaista sosiaalista toimintaa, jossa henkilö ei putoa esimerkiksi puliukkojen joukkoon. Syrjäytymisen ehkäiseminen varmasti auttaisi ylläpitämään työkykyä. Nimittäin jos henkilö ei ole esimerkiksi elämäntapojensa takia työkykyinen, niin silloin hän ei pääse maksamaan veroja valtiolle.
SAK ilmoittaa aloittavansa poliittiset lakot, mikäli hallituksen uudistukset tai heikennykset astuvat voimaan. Pääosin syy tähän alkavaan työtaisteluun on ilmoitettu lista, joka on kuvassa. Eli siis syy on siinä, että AY-liike pelkää työnantajien vallan kasvua, koska työvoiman irtisanominen on helpompaa. Mutta kuitenkin esimerkiksi siinä mallissa, mitä kutsutaan myös pohjoismaisen mallin nimellä on myös joitakin hyviäkin puolia. Me kaikki tiedämme, että maassamme on työttömyysturvaa koskeva järjestelmä, joka vaatii remonttia.
Kun tämä nykyinen työttömien tukijärjestelmä luotiin, niin silloin kauan sitten esimerkiksi akateeminen tutkinto takasi työpaikan. Samoin työttömyys oli lyhytaikaista joten sen takia nykyinen työttömyysturvan malli on lähinnä rahan antamista työttömille. Mutta kuten kaikki tietävät, niin nykyään ei edes akateeminen tutkinto takaa töitä. Ja nykyään työttömyys voi kestää vuosia, joten sen takia meidän pitäisi myös peräänkuuluttaa rahan lisäksi sitä, että työttömät saisivat myös jotain yhteisöllistä tai positiivista sosiaalista toimintaa sen lisäksi, että he saavat työttömyysturvaa.
Eli varsinkin pitkä-aikaistyöttömät sekä sellaiset työvoimapalveluiden työntekijät, joiden työsuhteisiin liittyy ennalta-arvaamattomuutta sekä epäsäännöllisyyttä voivat olla hyvinkin ikävässä sosiaalisessa loukussa. Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, että ilmoitus keikasta tulee ehkä edellisenä iltana, tai jopa samana aamuna. Ja jos henkilö ei ehdi vastata puhelimeen, niin silloin keikka annetaan jollekin muulle.
Tuollainen asia tietenkin lisää stressiä. Samoin jos henkilö syrjäytyy ja passivoituu kotonaan, niin hän tarvitsee silloin jotain muuta kuin sairaslomaa. Eli sairaslomalle siirtyminen esimerkiksi liiallisen alkoholinkäytön takia ei ole asia, jolla valtion menoja vähennetään. Päihdeongelmien takia valtiolle syntyy todella suuria kustannuksia, koska päihdeongelmat sekä jatkuva stressi aiheuttavat myös esimerkiksi poliisille, terveyskeskuksille sekä kaiken maailman sosiaaliviranomaisille ja psykiatreille paljon töitä. Lopulta sitten työllistyvät myös vankeinhoitolaitos ja lopulta haudankaivaja sekä pappi. Samoin maassamme on outo käytäntö, että henkilön pitää erikseen käydä anomassa tukia, jotka kuitenkin kuuluvat hänelle. Pelkääkö joku että työtön jotenkin leimautuu, jos hän nyt sattuu saamaan Kelan tukia? Vai olisiko parempi ehkä vaihtaa tuen nimike työttömyysturvasta sairaseläkkeeksi, joka johtuu vaikkapa maksakirroosista.
Nimittäin on melko erikoista, että henkilö joutuu maassamme anomaan erilaisia tukia. Kun taas muissa pohjoismaissa ilmeisesti pelkkä ilmoittautuminen työnhakijaksi riittää siihen, että henkilö alkaa automaattisesti saada hänelle kuuluvia tukia. Eli miksi meillä ei ole vastaavaa järjestelmää, missä henkilöä lähdetään heti työttömyyden alkaessa tukemaan, ja samoin miksi meillä ei ole sellaista järjestelmää, joka helpottaa nimenomaan ammattitaidon ylläpitämistä? Eli miksi meillä ei voi kukaan käydä esimerkiksi osa-aikaisessa työssä niin, että Kela vähentäisi tukia vain siltä osin mitä henkilö saa palkkaa? Siis ongelma maassamme on se, että järjestelmä on hyvin jäykkä sekä byrokraattinen.
Pelkkä tukien hakeminen kysyy oma-aloitteisuutta. Samoin ongelmia tulee sitten siinä, että jos henkilö ei saa koskaan harjoittaa mahdollisesti opiskelemaansa ammattia, niin siinä ammattitaito ruostuu. Ja esimerkiksi tukityöllistäminen ei ainakaan kovin usein palvele henkilön ammatillisen pätevyyden säilyttämistä. Jos työtöntä ei velvoiteta käymään missään tai hänelle ei tarjota vapaa-ehtoista toimintaa, jossa voidaan hakea työtä sekä tehdä jotain rakentavaa, niin varsinkin nuoren työttömän kohdalla on vaarana se, että hän putoaa tai joutuu seuraan, jossa hän mahdollisesti alkaa ryypätä tai käyttää muita päihteitä. Ja päihdeongelma on asia mikä tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi.
Miten tietyt asiat on perusteltu auttaa ymmärtämään sitä, että miten joissakin muissa maissa toimitaan niin kuin siellä toimitaan.
Kun me mietimme sitä, miksi muissa pohjoismaissa toimitaan kuten toimitaan, niin meidän pitää pohtia sitä, miten joku asia on noissa maissa perusteltu. Jos esimerkiksi ensimmäinen sairauspäivä on palkaton, niin silloin voidaan kysyä että ketä tuo asia palvelee? Syy tuohon palkattomuuteen saattaa johtua ajattelutavasta, että joku työläinen saattaa haluta vaihtaa työpaikkaa, ja sen takia käy työvoimatoimistossa tai kilpailevan yrityksen järjestämässä haastattelussa. Joten tuollaisen asian salaaminen saattaa olla järkevää, varsikin jos henkilö ei sitten saakaan tuota uutta paikkaa. Eli en usko että kukaan haluaa pomonsa tietävän, että hakee töitä kilpailijalta, ainakaan ennen kuin työpaikka kilpailijan palveluksessa on varma, ja toimiston avaimet taskussa vaihtuneet.
Jos taas puhutaan esimerkiksi ensimmäisestä palkattomasta vapaapäivästä, niin ainakin itse olen käsittänyt että ensimmäinen sairauspäivä on palkaton mikäli ei olla toimitettu lääkärintodistusta. Syy miksi ainakin joissakin pohjoismaissa ensimmäinen sairauspäivä on palkaton saattaa johtua siitä, että henkilön ei tarvitse tuolloin hakea lääkärintodistusta, vaan pelkkä oma ilmoitus sairaudesta riittää. Mutta kuitenkaan noitakaan päiviä ei saa tulla liikaa, vaan muistaakseni kaksi sairaudesta johtuvaa vapaapäivää kuukaudessa tai kolme vastaavaa todistuksetonta vapaapäivää kolmen kuukauden aikana on se raja, jonka jälkeen pitäisi sairaslomatodistus tuoda.
Poliittisten lakkojen rajaaminen on asia, mitä ei ole ilmeisesti mitenkään määritelty. Siis poliittiseksi lakoksi katsotaan lakot, joilla pyritään vaikuttamaan hallituksen toimintaan. Ja muualla pohjoismaissa poliittisten lakkojen pituuden rajaus perustuu johonkin käytäntöön, jonka mukaan nuo mielenilmaukset saavat kestää 24h. Mutta sitä ei sitten ilmeisesti määritellä kuinka usein noita 24h lakkoja saa järjestää. Ja lopuksi sitten sanon, että työttömyysturvamme vaatii muutosta.
https://yle.fi/a/74-20051442
