Miten usein ihminen on leimattu heikkolahjaiseksi väärin perustein?

Kohta on syksy, ja moni ihminen aloittaa koulun joko oppivelvollisena tai sitten omaehtoisessa opiskelussa. Siis voidaan sanoa että peruskoulu on maassamme lähes pakollinen, jos haluaa päästä johonkin koulutukseen, ja tässä puhun myös työelämäkursseista. Koulukypsyystesti on asia, mikä aina välillä puhuttaa ihmisiä. Tuossa testissä etsitään heikkouksia, ja siinä sitten on monen ihmisen itsetunto maan raossa, kun hän kuulee vain negatiivisia asioita itsestään. Itse olen sitä mieltä, että ihmisen pitäisi kuulla myös positiivisia asioita itsestään. 

Eli maailmassa ei ole yhtään ihmistä, jossa olisi pelkkiä heikkouksia. Siis miksi missään testissä tai sen purkutilaisuudessa ei koskaan puhuta siitä mitä vahvuuksia tai positiivisia asioita ihmisestä löytyy. Vain niistä negatiivisista asioista keskustellaan. Samoin esimerkiksi media täyttyy tarinoista, joissa alkoholistin lapsi päätyy juomaan, tappaa perheensä ja päätyy sitten johonkin jokeen. Siis tuokaan ei ole aivan tyypillinen alamaailman miehen tarina, mutta miksi koskaan ei todellisuudessa haastatella ihmisiä, jotka ovat päässeet alkoholismista eroon ja aloittaneet uuden elämän suuressa ja romantisoidussa työelämässä? 

Tässä aamulla luin netistä jutun "heikkolahjaisesta" romanimies Mertsistä, joka on korkeakoulumies, eli hän valmentaa projektipäälliköitä Haaga-Heliassa. Tässä itse muistelen joskus tavanneeni vastaavia tapauksia, missä "heikkolahjainen" on päätynyt esimerkiksi asianajajaksi tai muuhun melko vaativaan tehtävään. Miten usein nimenomaan vähemmistöön kuuluva määritellään heikkolahjaiseksi, siksi että lääkärillä tai kuka määrityksen nyt tekeekään on yksinkertaisesti ennakkoluuloja? 

Kun ihminen otetaan huostaan, niin jostain syystä hän kohtaa ehkä tavallista useammin ihmisiä, joiden mielestä hänestä pitää löytää vain niitä negatiivisia asioita. Saattaa olla että häntä käytetään jatkuvasti jossain testeissä, jotta papereihin saadaan jotain diagnooseja. Tuo asia voi johtua siitä, että huostaanottopäätöksen tekijä voi kokea syyllisyyttä siitä, että hän on ehkä tehnyt hätiköidyn päätöksen, tai sitten hän on ehkä odottanut liian kauan. Tai ehkä hän on valinnut väärän perheen sijoituskodiksi. Ja sitten hän ehkä haluaa alitajuisesti etsiä syytä huonoon koulumenestykseen siitä, että lapsi on jotenkin vammainen tai erilainen. 

Jos sijoitusperheen vanhemmat ovat kouluttamattomia, niin he eivät ehkä osaa kannustaa lasta opiskelemaan. Samoin jos tuon perheen tuttavapiirissä on paljon samanlaisia ihmisiä, niin se tietenkin saattaa vaikuttaa negatiivisesti nuoren kehitykseen, koska henkilö joka ei ole kouluja käynyt omaa usein jyrkempiä ennakkoluuloja kuin ihminen joka on käynyt kouluja. Se asenne, että "et kuitenkaan osaa" varmaan lannistaa halua opiskella. jos perhe on kouluttamaton, sekä omaa alkoholiongelmia, niin silloin se aiheuttaa syrjimistä. Jos perhe on lisäksi romani- tai muuhun vähemmistöön kuuluva, niin se aiheuttaa tupla-syrjintää. Ja tuolla sitten joudutaan kierteeseen, missä negatiivinen palaute saa aikaan kehän, joka johtaa helposti kierteeseen, mikä vie pahimmillaan puliukkojen joukkoon. 

Jatkuva negatiivinen palaute saa aikaan sen, että henkilö ei edes uskalla enää hakea töitä. Eli varmaan joskus joku sosiaalivirkailija huomaa, että hän on tehnyt virheen valitessaan esimerkiksi sijoitusperhettä. Ja silloin saatetaan lähteä tekemään diagnoosia, jossa ihminen todetaan vähälahjaiseksi. Se ikään kuin pelastaa tuon virkailijan eikä hänen tarvitse myöntää virhettä. 

Ja miten vaikeaa sitten on myöntää tuota virhettä? Eli varmaan kyse on väärästä diagnoosista, jos ihminen opiskelee tai kouluttaa esimerkiksi Helsingin yliopistossa tai jossain ammattikorkeakoulussa taskussaan ne paljon puhutut "heikkolahjaisen paperit". Tietenkin kaikki sanovat, että "tässä taas on yksittäistapaus, jota ei pitäisi yleistää", ja että menestystarinat peittävät suuren kokonaisuuden. Mutta eikö terveydenhuollossa kaikkien ihmisten pitäisi olla yksilöitä? 

Eikö jokaisen ihmisen hoito ole yksilökesteistä, vai olenko täysin väärässä? Jos ajatellaan esimerkiksi romaneja, sekä punkkareita ja muita sellaisia ihmisiä, joiden arvot tai asenne ei satu jotain "vanhempaa herraa" miellyttämään, niin heitä on helppo lähteä syrjimään. 

Siis tuo "vanhempi herra" on sellainen virtuaalinen hahmo, jota ei koskaan kukaan ole tavannut, mutta johon aina joku on vedonnut, kun henkilö poistetaan esimerkiksi ostoskeskuksesta ilman mitään näkyvää perustetta.  Jokainen ihminen joka poikkeaa muista kohtaa jossain elämänsä vaiheessa syrjintää. Ja esimerkiksi romanitaustaisten henkilöiden kohdalla on ikään kuin kehotettu lopettamaan koulunkäynti "koska siitä ei mitään tule". Eli koulussa kiusaaminen on ollut erittäin rankkaa. Kun ajatellaan tilannetta missä henkilö on kohdannut syrjintää, niin hän saa silloin varmasti erittäin suuren kipinän mennä opiskelemaan sitä virallista ammattia. 

Vaikka aina välillä puhutaan siitä, että omaehtoinen opiskelu on asia, mikä vie vähäksi aikaa esimerkiksi tulot todella alas, niin kuitenkin voidaan sanoa, että opiskelu on asia, mikä takaa tiettyjä asioita. Se mikä sitten varmaan myös kiinnostaa on se, että jos ihminen nyt on sitten sattunut esimerkiksi olemaan joku syrjitty, kiusattu sekä muutenkin alistettu siivoojan poika tai tyttö, ja hän on sattunut opiskelemaan esimerkiksi ekonomiksi, niin silloin saattaa käydä niin, että tuollainen henkilö voi olla entisten kiusaajien edessä aivan uudessa hahmossa, ja silloin saattaa edessä olla pieni keskustelu siitä, miten työtä voisi tehdä vähän paremmin. 

Se mikä sitten varmaan myös kiinnostaa on se, että henkilö joka saa huonon kokemuksen esimerkiksi niistä paljon puhutuista duunarien töistä varmaan haluaa ainakin tehdä jotain muuta. Ja huonot kokemukset ovat asioita, jotka varmaan motivoivat kaikkia tekemään asioita, jotka ovat oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tässä mieleen vain tulee se, että henkilö joka istuu kaiket päivät jossain kaljaremmissä on kokenut tuon asian niin positiivisena, että hän haluaa sitä tehdä jatkuvasti, ja siinä sitten vanhemmat voivat olla ylpeitä tuosta jälkikasvustaan. 

Kun ajatellaan esimerkiksi koulukypsyystestejä sekä kaikkia muita vastaavia asioita, niin silloin meidän pitää kysyä yksi asia: miksi niissä testataan vain heikkouksia? Kun ihminen tulee kouluun tai häntä testataan työelämää varten, niin olisi joskus mukavaa lukea myös siitä, että mihin ihminen kykenee. Jos kaikki testit ovat sitä varten, että niissä etsitään vain heikkouksia, eikä vahvuuksia tai positiivisia asioita huomioida ollenkaan, niin se kyllä varmaan vetää mielen matalaksi. Jos ajatellaan esimerkiksi heikkolahjaisuutta, niin onko oikeastaan koskaan kukaan ajatellut, että joku on voinut olla poissa jostain koulukypsyystestistä, jolloin arvosana testissä on nolla? 

Tai sitten henkilö on suutuspäissään tai jostain muusta syystä palauttanut tyhjän lomakkeen, niin silloin varmaan myös arvosana on nolla. Kun koulukypsyyttä arvioidaan, niin silloin tietenkin pitäisi ottaa huomioon myös lapsen koulussa osoittama menestys. Siis jos hän nyt vaikka osaa istua paikallaan eikä jokainen numero ole nelonen, niin silloin hän varmaan koulua pystyy käymään. Mutta kuten tiedämme, niin kaiken maailman ADHD- yms. diagnoosien keskellä voisimme ehkä joskus vähän miettiä sitä, että millainen tulevaisuus ihmisellä oikeasti on. 

Kun jatkuvasti puhutaan siitä, että kuinka sitä tai tätä koulutetaan liikaa, tai sille tai tälle on tarvetta, tai ihmisen pitää olla tuota tai tätä, niin silloin unohdetaan se, että varmaan mielen vetää aika matalalle, jos henkilö ensimmäisellä luokalla ilmoitetaan, että koulu jää sitten tähän eikä muuhun kuin siivoojaksi ole mahdollisuuksia. Eli kuten tiedämme, niin opiskelu tai koulutuspaikka on ihan itsestä kiinni. Tai siis siitä kiinni, että kuinka paljon viitsii töitä tehdä. Se että jos joku paikka on todella vaikeasti saatavissa, niin se ei tarkoita, etteikö unelmia saa olla. Jos ihminen haluaa asianajajaksi tai lääkäriksi, niin hän haluaa silloin ammattiin, johon on vaikea päästä. 

Saattaa olla että hän ei ehkä pääse noihin ammatteihin, mutta jos hän ei viitsi lukiota tai mitään muutakaan koulua käydä sekä jättää peruskoulun kesken, niin silloin hän ei aivan varmasti voi edes päästä yrittämään sisään yliopistoon tai muuhunkaan kouluun. Mutta jos ajatellaan ettei se lääketieteellisen tiedekunnan ovi avautunut, niin silloin voi myös katsella niitä muita tiedekuntia kuten esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellistä,  käyttäytymistieteellistä tai valtiotieteellistä tiedekuntaa tai jotain muuta katsella, jos sieltä vaikka löytyy niitä ihan omia juttuja. 

Mutta kuten olen usein sanonut niin se on ihan itsestä kiinni, jos haluaa tehdä asioita toisin kuin muut. Tietenkin ihminen voi aina päästä kaljaremmiin istumaan, mutta varmaan meistä jokainen toivoisi ainakin sitä, että omalla jälkikasvulla olisi vähän korkeammat tavoitteet, vaikka toki puhtaanapitoalalla olisi töitä tarjolla. Siivooja voi olla loistava uravalinta, mutta joskus jollekin käy niin, että huonon palautteen takia hän haluaa siirtyä siihen omaehtoisen opiskelun kautta saatavaan ammattiin sekä siihen työtehtävään, mikä noihin ammatteihin liittyy. 

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/laakarin-lausunnossa-mertsi-arling-oli-erittain-heikkolahjainen-romanipoika-yha-han-ihmettelee-kuinka-hanesta-tuli-korkeakoulun-mies-lasiseinaisessa-tyohuoneessa

Aaveita, onko heitä?

Tämän kirjoituksen otsikko on kopioitu yhdestä kirjasta. Siis pääasiallisesti kysymys on siitä, että voiko olla olemassa olento, joka kykenee muuttamaan itsensä sumuksi, ja sitten kulkea seinän läpi sekä vaikuttaa materiaan. Kuten tiedämme, niin kvanttifysiikka sekä sitäkin oudompi kvanttimekaniikka ovat asioita, joilla yritetään selvittää materiaa sekä materian käyttäytymistä. Mutta suurin osa meidän malleistamme, jotka koskevat esimerkiksi materian syntyä, partikkeli-aaltoliike dualismia sekä virtuaalihiukkasia ja niiden suhdetta toisiinsa ei edes yritä vastata kysymykseen, voiko aaveita olla olemassa. Periaatteessa siis aineen keskinäinen vuorovaikutus ei ratkaise kysymystä siitä, että onko olemassa esimerkiksi alieneja, aaveita tai vampyyreja? Partikkeli-aaltoliikedualismi tarkoittaa sitä, että partikkeli voi muuttua aaltoliikkeeksi ja aaltoliike voi muuttua partikkeleiksi. Tuo jälkimmäinen on mahdollista vain siten, että aaltoliike muuttuu alkeishiukkaseksi kuten kvarkiksi. Jokaisella teorialla on rajansa. Teoriat jotka kuvaavat suuria kokonaisuuksia eivät kykene kuvaamaan yksittäisten hiukkasten välistä vuorovaikutusta. Siis jos oikeasti halutaan olla rehellisiä niin fyysikoilta puuttuu ainakin yksi hiukkanen jostain kohtaa atomia. Mutta puuttuuko tuo hiukkanen kvarkin ja gluonin väliltä, vai jostain muualta, kas siinä vasta pulma. 

Aave voi olla ihmisen aivojen muodostama takauman kaltainen asia, joka syntyy silloin kun ihminen joutuu esimerkiksi voimakkaaseen sähkökenttään. Toisaalta jos ajatellaan asiaa hiukan toiselta kannalta, niin ihmisen hermoston muodostama sähkökenttä on interaktiossa ympäristönsä kanssa. Eli voidaan ajatella että tietyissä tilanteissa tuo sähkömagneettinen kenttä voisi jättää jälkeensä ikään kuin varjon materiaan, joka ympäröi tuota henkilöä. Ja jos tuo henkilö on ollut pitkään samassa tilassa, niin hänen varjonsa tai hermoston sähkökentän jättämä jälki voisi ikään kuin jäädä tuohon tilaan. 

Eräiden muiden teorioiden mukaan aave taas on madonreiän tilaan tuoma hahmo. Siis teoreettinen madonreikä tai Einstein-Rosen silta on energiakanava joka kulkee läpi universumin. Tuo energiakanava kuljettaa myös valoa ikään kuin valokaapeli. Ja tuo energiakanava toimisi kuin camera obscura eli neulanreikäkamera  tuoden kuvia toisista huoneista tai jopa läpi ajan. 

Toisaalta esimerkiksi paraskaan kvanttifyysikko ei voi suoraan vastata kysymykseen, että voiko esimerkiksi interplanetaarinen sumu muuttua älykkääksi eli saavuttaa tietoisuuden. Tuo ajatus on noussut oikeastaan esiin vasta kvanttitietokoneiden myötä. Eli kvanttitietokoneet ovat oikeastaan hiukkaspilviä, joissa tietoa käsitellään kvanttilomittumisen (Quantum entaglement) avulla, joten voidaan kysyä että voisiko tuollainen kvanttitietokone syntyä myös spontaanisti? Kosmobiologit ovat pyrkineet mallintamaan sellaisiakin asioita kuin esimerkiksi vampyyrit, aaveet sekä ihmissudet. 

Kuva 2) Avro VZ-9 Avrocar

On luotu malleja esimerkiksi siitä, millainen olento vampyyri tai ihmissusi olisi. Eli ihmissuden kohdalla olisi kysymys ehkä oliosta, jolla olisi kaksi DNA molekyyliä. Jossain tietyssä tilanteessa tuon olennon solut siirtyisivät lukemaan toista DNA linjaa, joka muuttaisi olennon aivan toiseksi. Samoin vampyyri olisi siis joukko hyttysen kaltaisia soluja, joita jokaista ohjaisi oma neuroninsa. Siis kyseessä olisi maneettiyhdyskunnan kaltainen oliojoukko, joka voisi hajottaa ja koota itsensä uudelleen. Aaveen kohdalla olento tarvitsisi kyvyn tunneloitua seinän lävitse. 

Ja tuo olento tarvitsisi verta ravinnokseen. Samoin erilaisia UFO-aluksia on oikeasti kokeiltu, ja esimerkiksi joukko maailman parhaita tieteen sekä tekniikan osaajia rakentaa teoreettisia malleja siitä, millainen alus tuo outo "lentävä lautanen" olisi. Siis voitte katsoa esimerkiksi Avro Canada VZ-9 Avrocar laitetta, ja miettiä mistä se olisi saanut innoituksen. Siis onko tuon oudon lentävän laitteen mallina ollut ehkä jonkun ihmisen mielikuvitus, vai onko se ehkä valmistettu UFO-havaintojen perusteella?

Mutta millainen olento aave olisi? Nämä asiat ovat enemmänkin evoluutioteoreetikkojen sekä teologien ominta alaa, mutta jos ajatellaan esimerkiksi jumalaa tai jumalan olemusta, niin silloin voidaan sanoa että Jumala on alien, joka tuli toiselta planeetalta. Tai siis olento joka omasi sellaisia kykyjä kuten teknologiaa tai muita ominaisuuksia, jotka saivat ihmiset palvomaan tätä kyseistä olentoa tai olentoja. Me kaikki tiedämme että maailmankaikkeudessa on tuhansia miljoonia galakseja, ja jossain niistä varmaan on sellaisia meitä kehittyneempiä sivilisaatioita. Siis itse olisin yllättynyt jos näin ei olisi. 

No ehkä joku yrittää selittää aaveita sillä, että joku on saanut käsiinsä uuden sukupolven stealth-suoja-asun joka tekee ihmisestä kameleontin, joka sulautuu täysin taustaan. Tai ehkä aave on joukko hyvin pieniä, pölyhiukkasen kaltaisia lentäviä nanokoneita, joita ohjaa ehkä elävien hermosolujen ryhmä. Siis tämä olisi tekninen malli noista oudoista asioista. On olemassa sellaisia tarinoita, joiden mukaan aaveisiin tai outoihin ääniin liittyy jonkinlainen sumuinen kohde. Mutta varsinaisesti aaveet eivät kuulemma puhu ihmisille. Siis maailmankaikkeus on täynnä asioita, joita ei voida oikein selittää mitenkään. Ihmismieli on myös täynnä asioita, joista ei koskaan ennen ole puhuttu. Ja ehkä joskus osaamme selittää myös aaveet siten, että ne voidaan tieteellisesti todistaa. 

https://yle.fi/aihe/a/20-10003101

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lomittuminen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Madonreik%C3%A4

https://en.wikipedia.org/wiki/Wave%E2%80%93particle_duality

Kuva 1) Pinterest

Kuva 2) https://en.wikipedia.org/wiki/Avro_Canada_VZ-9_Avrocar

Siis kumpi malli on työpaikalla parempi, itseohjautuvuus vai hierarkkinen johtajuus?

Perinteisesti työpaikoilla on noudatettu tiettyä johtamisen hierarkiaa, missä ylemmällä tasolla oleva johtaja kertoo alaiselle mitä tämän täytyy tehdä. Tuo malli on katsottu ainoaksi oikeaksi, ja kautta aikojen on johtajuutta korostettu kautta koko työelämän. Hierakkinen johtamismalli on peräisin ajalta, jolloin esimerkiksi tehtaaseen töihin tulevat ihmiset eivät ehkä osanneet edes lukea. 

Ja silloin kaikki asiat piti kertoa alaiselle erikseen. Tuolloin jokaisella työläisellä oli tarkoin määritelty lokero, jossa heidän tuli olla, ja mikäli joku sitten astui laatikosta ulos, niin hän saattoi aiheuttaa vaaratilanteen. Tuolloin jokaista työvaihetta varten oli oma työntekijänsä. Ja jokainen työntekijä hallitsi oman osansa työstä. Työ oli silloin mekaanista, ja jokainen työvaihe oli pilkottu niin pieniin osiin kuin mahdollista. 

Työvoima oli silloin halpaa, joten tuo malli sopi erittäin hyvin varsinkin suuriin tehtaisiin, jotka houkuttelivat työntekijöitä ja varsinkin mäkitupalaisia laajalta maaseudulta. Tuolloin tehtaisiin oli automaattisesti työvoimaa tarjolla, ja työjohtajia todella tarvittiin. 

Mutta nykyään kun ihmisillä on koulutusta, niin luonnollisesti myös uusia johtamisen malleja halutaan toteuttaa. Nimittäin hierarkkiseen johtajuuden malliin liittyy yksi ikävä piirre. Kaikki alaiset syyttävät mielellään johtajaa, koska "hän ei ole antanut avaimia, tehtäviä tai jotain muuta tehtäviin liittyvää". Samoin hierakkisessa johtajuuden mallissa työpaikan sosiaaliset ongelmat kuten kiusaaminen tai se, että töitä kasataan vain parin henkilön päälle voivat jäädä huomaamatta.

Kuin puhutaan esimerkiksi itseohjautuvasta työpaikasta, niin silloin usein kohdataan muutosvastarintaa, mikä toki liittyy kaikkiin muutoksiin varsinkin työelämässä. Samoin itseohjautuvuus on uusi malli, jossa korostuu nimenomaan työntekijän henkilökohtainen vastuu sekä osaaminen ja tahto tehdä työ kunnolla. Tuolloin joku saattaa pelätä, että se vie johtajalta työpaikan. 

Tässä vaiheessa minun pitää sanoa, että työpaikalla on tarkoitus tehdä töitä. Siis työntekijöitä ei missään työpaikassa palkata siksi, että he istuvat ja juovat kahvia sekä pelaavat korttia. Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että ongelmaan puututaan myös työkavereiden eli vertaisten toimesta. Jos toinen ei tee työtä, niin silloin hänet pitää erottaa. Hierarkkisessa mallissa esimerkiksi juuri laiskottelun takia potkut saanut henkilö väittää "pomon olevan pikkumainen". Mutta jos vertaiset tulevat sanomaan, että "voisitko tehdä vähän jotain muuta kuin juoda kahvia, niin se ehkä tehoaa paremmin kun auktoriteetin taholta tuleva komento. 

Remonttimiehet ja muut asiakkaan luona työtä tekevät työläiset ja pienyrittäjät ovat kautta aikojen joutuneet käyttämään itseohjautuvaa mallia. Siis jos remonttimiestä ei työt huvita, niin silloin hän ei enää töitä saa. Samoin remonttimiesten pitää itse hoitaa esimerkiksi työkalut ja muut välineet. Mutta itseohjautuvaa työpaikkaa pelätään siksi että siellä pitää jokaisen itse myös vastata siitä että työ tehdään ajallaan ja se tehdään kunnolla. itseohjautuvuutta pelätään joskus siksi, että siinä ei tarvita esimerkiksi perinteisiä työnjohtajia, jotka huutavat vieressä mitä pitää tehdä, vaan jokainen vastaa itse siitä mitä tekee ja miten työ tehdään. 

Mikäli työ tehdään huonosti, niin siitäkin pitää voida puhua työkavereiden kuullen. Nimittäin joskus on käynyt niin, että jos työ on tehty huonosti, niin silloinkin siitä on syytetty pomoa, joka ei ole maininnut että jotain pitää tehdä jollain tietyllä tavalla. 

Itseohjautuvuuden tarkoitus on jakaa johdon vastuuta myös alaisille. Mutta siis yhtiön omistaja tekee aina kaikki lopulliset päätökset. Mutta kun ajatellaan yhtiön merkitystä sen osakkeenomistajille, niin silloin sen tarkoitus on tietenkin maksimoida omistajan saamat voitot. Kuitenkin työntekijöiden kohdalla taas työpaikan tarkoitus on antaa heille jokapäiväinen leipä. 

Mutta samalla se on paikka, jossa ihminen viettää suuren osan elämästään. Joten myös työntekijöiden etua pitää aina välillä ajatella. Nmittäin jos työpaikan ilmapiiri on huono, niin se johtaa irtisanoutumisiin sekä irtisanomisiin. Ja aina lopulta pitää tulee sellaine raja vastaan, että työntekijöitä on liian vähän, ja uusia työläisiä rekrytoitaessa pitää huomioida se, että heillä pitää olla tietty pätevyys. Ja kaikkia ammattilaisia ei ole aina tarjolla työvoimatoimistosta tai sosiaalisesta mediasta. Samoin uusi työläinen vaatii aina vähän perehdytystä työpaikan tapoihin, ja siihen mistä esimerkiksi työkalut löytyvät. 

Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että työmaalla ei ole varsinaisesti hierakisia pomoja, vaan kaikki ovat siellä tasa-arvoisia. Syy siihen miksi itseohjautuvaa mallia on alettu kokeilla myös isoissa yrityksissä on se, että työläiset saadaan näin ottamaan vastuuta työstään. Samoin heidän halutaan puhuvan myös sellaisista asioista, joita ei muuten pomon tietoon ehkä haluta tai uskalleta saattaa. Eli esimerkiksi se, että joku vain istuu ja juo kahvia tekemättä mitään,  työkaverin juopottelu työpaikalla tai huono osaaminen eivät ehkä päädy esimiehen tietoon hierarkkisessa mallissa. 

Työpaikan hierarkian osittainen poistaminen saattaa aiheuttaa konflikteja, mutta onko parempi että niitä asioita haudotaan jossain kapakassa? Tai ehkä joku asia ei kuulu työpaikalle, mutta meistä kukaan ei ole eri ihminen vapaalla ja töissä. Kun asioita haudotaan, niin ne varmasti kärjistyvät jossain vaiheessa. 

Jos ajatellaan että työntekijät voivat itse sanella tietyissä rajoissa palkkansa varmasti on aivan uutta. Mutta idea varmaan olisi se, että jos työväki saa kovin paljon palkkaa, niin työntekijöiden määrä jää silloin kovin vähäiseksi. Ja tuo aiheuttaa sen, että töitä tulee jokaiselle enemmän. Mikäli työväki ehdottaa kovin suuria palkankorotuksia, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että on olemassa rajat, joiden mukaan palkoista voidaan neuvotella. 

Samoin kun palkoista neuvotellaan, niin silloin on kyse muistakin eduista. Tuolloin voidaan kysyä, että haluaako työläinen palkankorotuksen vai ehkä ateria-edun? Viimeinen sana kaikissa asioissa kuitenkin on yhtiön osake-enemmistön haltijalla. Hän päättää siitä, mikä on milloinkin mahdollista ja mikä on kohtuullista.  Ja mihin voivat yhtiön omistajat suostua. 

Historian menestynein ideologia lienee nationalismi

Kuva: Pinterest

Historian menestynein ideologia lienee nationalismi, ja syy tähän on oikeastaan hyvin mielenkiintoinen. nimittäin nationalismi yhdisti muodosti pohjan kansallisvaltioille. Kansallisvaltioaate on hyvin mielenkiintoinen aate, koska kansallisvaltio määritellään siinä valtiona joka yhdistää rajojensa sisään samaa kieltä puhuvat ihmiset. Siis kansallisuus määritellään nationalismissa siten, että jos henkilö puhuu samaa kieltä kuin toinen, niin he ovat samaa kansaa. Ja huono vitsi mikä koskee nationalismia on se, että kansallisvaltioaate yhdistää ihmisiä siksi, että ihmisten ei tarvitse silloin opiskella muuta kuin omaa kieltään. 

Mutta kuten tiedämme, niin kansallisvaltioon sekä nationalismiin kuuluu muutamia piirteitä, joista yksi on se, että jostain syystä kansallisvaltiot ovat halukkaita usein sotimaan. Eli nationalismin lieve-ilmiöistä kaikkein tärkein on militarismi. Ja toinen on se, että oman maan etu menee aina ohi muiden maiden etujen. Tuo asia ei ehkä ole sellainen, että me kaikki haluaisimme laittaa sen lieve-ilmiöiden listalle, mutta se mikä sitten tekee siitä pahimmillaan lieve-ilmiön on se, että valtiot eivätkä niiden kansat eivät ole tasapäisiä. On ihmisiä joille valtio antaa enemmän kuin toisille, ja noille jotka saavat valtiolta paljon, on valtio kaikki kaikessa. 

Valtio ei merkitse kaikille samaa, eli niille joiden työhön tai asemaan kuuluu esimerkiksi valtion johtaminen on joskus vaikeaa erottaa valtion etu yksittäisen eli tavallisen ihmisen edusta. Tuolloin on vaarana se, että valtion johtaja muuttuu sellaiseksi, että hänen oma etunsa menee neuvotteluissa sekä sopimuksissa valtion sekä kansan enemmistön edun ohi. Mutta tietenkin meidän pitää muistaa se, että on olemassa asia, mikä on tabu, mutta mikä liittyy kansallisvaltioon sekä erityisesti nationalismiin. Tuo asia on nimeltään vähemmistöjen asema. Siis jostain syystä esimerkiksi toinen ihonväri tai muu vastaava ulkoinen asia ovat joskus aiheuttaneet sen, että enemmistö ihmisistä alkaa sortaa jotain vähemmistöä. 

Tuo vähemmistöjen sorto on pahinta, mitä demokratiassa voi tapahtua. Eli kun puhutaan esimerkiksi valtion suhteesta demokratiaan, niin unohdetaan se, että jos kansaa oikein huudatetaan, niin silloin valtion väestön enemmistö kääntyy helposti etnistä vähemmistöä vastaan. Tuolloin näennäisen demokraattinen valtio saattaa muuttua pelottavaksi paikaksi, missä vähemmistö tekee kaikki likaiset työt, ja tuohon toimintaan on olemassa sellainen peruste, että koska enemmistö säätää lait, niin enemmistö on aina oikeassa. Tuollaista rasismia on paljon liikkeellä. 

Nationalismin pohja on siinä, että oma maa mansikka, muu maa mustikka. Nuo kansallisvaltiot perustettiin aikoinaan ajamaan oman kansan etua. Niiden tarkoitus oli suojella kansaa vihollisia vastaan. Mutta joskus niistä muotoutuu poliisivaltioita, joissa ei kenenkään ole hyvä olla. 

Pari sanaa tiedejulkkiksesta nimeltään Stephen Hawking

Kaikkien ihmisten pitää olla tyrkyllä tullakseen tunnetuiksi. Ja jos ihminen on tunnettu, niin silloin hän varmasti saa töitä helpommin kuin tuntematon ihminen. Tämä asia koskee myös tieteen harjoittajia, joista yksi tunnetuimmista oli Brittiläinen kosmologi ja fyysikko, vuonna 2018 edesmennyt Stephen Hawking. Kirjassaan "Hawking Tyrkyllä, Tiedejulkkiksen myyminen" "Charles Seife osoittaa, että Hawkingin varsinainen nerous ei ollut fysiikassa, vaan hänen kyvyssään manipuloida ja tuoda itseään esille". Tuo lainaus on suoraan Terra Cognitan sivuilta. (1)

Tässä tekstin alussa sanon ihan ensiksi yhden pienen asian, joka saattaa kiinnostaa ihmisiä. Stephen Hawkingin (1942-2018) työstä ei ole koskaan hänen eläessään löytynyt ainakaan suurempia virheitä. Joten sen takia me voimme varmaan pitää häntä jonkinlaisena nerona. Hän oli siis nero, joka istui pyörätuolissa ja kommunikoi ihmisten kanssa puhesyntetisaattorin avulla. Ja joskus olen miettinyt, että johtuuko Hawkingin saama osittain ikävä palaute hänen persoonastaan vai työstään? Siis onko tuossa kritiikissä arvioitu Hawkingin työtä vai hänen persoonaansa. 

Stephen Hawking oli siis ajattelija, joka oli vangittu pyörätuoliin. Hän oli kuin äärimmäisen järjen sekä nerouden symboli. Ja tietenkin hän oli myös julkkis, jonka tapa käsitellä asioita saattoi olla hiukan vaillinainen. Ja se mikä tässä sitten varmaan meitä kaikkia mietityttää, niin oletteko koskaan ajatelleet tilannetta, missä Stephen Hawkingin kaltainen henkilö, joka sairastaa ALS tautia, istuu pyörätuolissa sekä hengittää hengityskoneella tulee johonkin tilaisuuteen. 

Hän kommunikoi jonkun joystickin tai silmän asentoa seuraavan kojeen avulla, joka koodaa nuo silmän asennot ja posken liikkeet puhesyntetisaattorille, ja tämän takia tietenkään hänen vastauksensa eivät ehkä ole aivan niin perusteellisia kuten niiden pitäisi olla. Mutta jos sitten hän olisi jotenkin väärässä, niin kuka hänelle kävisi edes sanomaan yhtään mitään vastaan? Ainakaan oman itseni mielestä se ei ehkä olisi järkevää. 

Mutta jos ajatellaan esimerkiksi tiedejulkkiksia, niin tietenkin heitäkin tarvitaan. Hawking oli nero, ja olen joka tapauksessa sitä mieltä, että häntä arvioidaan liikaa ALS-taudin lävitse. Jos sitten ajatellaan että Hawking oli henkilö, joka kehitteli ensimmäiset mustia aukkoja koskevat teoriat, niin 1970 ja -80 luvuilla mustat aukot olivat pelkkää teoriaa. Eli kukaan ei ollut koskaan edes tiennyt mustia aukkoja oikeasti olevan olemassa. Samoin hän on tehnyt  tai ollut mukana tekemässä monia muitakin tutkielmia, tieteellisiä TV-sarjoja sekä ollut mukana tekemässä tiedettä tunnetuksi. Noista töistä on kokoelma Hawkingin biografiassa,  joka on julkaistu Wikipediassa. (2)

Stephen Hawking oli ihminen joka sitten myöhemmin kuolemansa jälkeen on aiheuttanut joidenkin ihmisten silmissä suuria tunteita. Siis hän oli vammaisuudestaan huolimatta ainakin jonkinlainen tiedemies, joka kykeni luomaan informaatioparadoksina tunnetun asian. Samoin hän ainakin osittain kuvasi informaation katoamista mustaan aukkoon. Mutta sitten jostain syystä joko Hawking tai joku häntä siteeraava henkilö on unohtanut sen, että informaatiota itseään ei voi tuhota. Sen voi pilkkoa niin pieniin osiin, että se ei voi enää koskaan palata takaisin alkuperäiseen muotoon. 

Siis tiedejulkkisten maailma on ihmeellinen. Se että henkilö saa paikan yliopistosta, niin hänen pitää osoittaa osaamistaan sekä tuottaa laadukasta sekä hyvää tiedettä. Kun sitten tuo väitös tai mikä kyseinen näyte osaamisesta sitten onkaan tuodaan yliopiston tarkastettavaksi, niin tietenkin myös yliopiston työntekijöillä on sellainen velvollisuus, että he viitsivät lukea nuo tekstit. Jos he eivät tätä tee, niin silloin syy mahdolliseen rimanalitukseen ei ole esimerkiksi väittelijässä tai työnhakijassa. Vastuu pöytäkirjan sekä väitöstyön tarkastamisessa on toki niillä, joiden tehtävä on tarkastaa sekä hyväksyä väitöksiä ja tieteellistä työtä. 

(1)https://www.terracognita.fi/tuote/hawking-tyrkylla/

(2)https://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking

Kuva: https://www.terracognita.fi/tuote/hawking-tyrkylla/

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Venäjän sotarikosten taustoista, eli joku syy niihinkin pitää olla.

 

Mariupolin tuhoja 

Mieleen on tullut että kuinka monta Ukrainalaista taistelee tällä hetkellä Venäjän asevoimissa? Kun Venäjä lähti hyökkäämään Ukrainaan, niin silloin se oli niin sanottu "varma hevonen". Ja varmat voittajat vetävät puoleensa kaiken maailman omanedun tavoittelijoita. Eli joku ukrainalainen on saattanut mennä tarjoamaan palveluksiaan Wagner Groupille, ja hän on ehkä laskenut että Venäjä voittaa kuten se haluaa. Hän on ehkä kertonut kotona olevansa pari viikkoa poissa. Ja sitten sota on mennyt huonosti. 

Tuollainen ihminen saattaa olla hyvin epätoivoinen, koska syy tuohon maanpetokseen saattaa olla esimerkiksi huumekauppaan tai muuhun alamaailman toimintaan liittyvä asia. Koska sota on mennyt aivan muulla tavoin, kuin mitä on laskettu, niin tuollainen ehkä rikollisen taustan omaava maanpetturi ei ehkä ole toivottu vieras myöskään Venäjällä, joka ehkä sodan loputtua haluaa tuollaisista apulaisista eroon. Eli kun sota loppuu, niin varsinkin tappion kärsinyt puoli haluaa varmasti sitten pestä likapyykkiä, ja yksi likapyykin aihe tietenkin on Wagner Group, joka ei ole varusteistaan sekä osaamisestaan huolimatta kyennyt toimimaan odotetusti Ukrainassa. 

Siis mistä Putin heille maksaa? Samoin Wagner Groupin palkat ovat parempia kuin normaalien sotilaiden, ja jos sitten Venäjä lähettää normaaleja joukkoja Ukrainan rintamalle, niin se varmaan sitten aiheuttaa närää, koska tavalliset asevoimien palveluksessa olevat reserviläiset sekä kantahenkilökunta eivät noita samoja palkkoja saa, ja varmasti aiheuttaa närää palkkasotureiden sekä tavallisten sotilaiden välille. 

Oli Putin tämän jälkeen vallassa tai ei, niin joka tapauksessa syntipukkia huonoon menestykseen etsitään vimmatusti. Ja tietenkin ne jotka ovat Putinin mielestä häntä vedättäneet väärennetyillä raporteilla ovat silloin vihan kohteena. Samoin syntipukkeja löytyy niistä, joiden epäillään pitäneen yhteyttä viholliseen. Eli tuollainen ukrainalaistaustainen jengi-ihminen on silloin vain painolastia, ja sopiva syntipukki, jonka päälle voidaan kaikki asiat vierittää.

Uskoisin että sotarikokset mitä Venäjä joukot ovat Ukrainassa tehneet ovat tapahtuneet ylipäällystön tai ainakin kenttätason komentajien tieten. Tai ne ovat saattaneet tapahtua kenttätason tai jopa ylempien upseerien kehotuksesta tai jopa komennosta. Jos sotarikokset ovat kovin laaja-alaisia, niin silloin niistä on esimiesten pakko tietää. 

Siis voi olla niin, että yksittäiset siviilien ampumiset ovat olleet turhautuneiden sotilaiden tekemiä, mutta laaja-alaiset murhat eivät ole mitenkään vieritettävissä pelkästään "turhautuneiden alaisten" tekemiksi. Tai sitten on käynyt niin, että kenttäkomentajat ovat menettäneet otteen miehiinsä, jotka ovat alkaneet riehua, kun ei sitten palkkaa olekaan tulossa. 

Jos tätä kansanmurhaksi verrattavaa toimintaa Butšan kaupungissa sekä jossain muissa paikoissa, niin tapausten tutkimisen kannalta olisi tärkeää että uhrit tunnistetaan. Silloin voidaan päätellä että ovatko he valikoituneet sattumalta, vai onko heissä joitain yhteneviä tekijöitä. Siis jos laaja-alaisiin sotarikoksiin on ollut esimiesten valtuutus, niin miksi esimiehet ovat noita asioita käskeneet tehdä, tai miksi noita tekoja on tehty? 

Mikäli esimerkiksi Mariupolin tuhoja tarkastellaan lähemmin, niin olisiko niin, että Venäjä yrittää peittää sitä, mistä asunnoista on lähtenyt miehiä taistelemaan Venäjän puolelle. Saattaa olla että osa alueen venäjänkielisistä on lähtenyt palvelemaan Venäjää, jonka voitto on vaikuttanut varmalta. 

Mutta sitten tietenkin voi olla niin, että joku ukrainalainen rikollinen on ajatellut tuollaiselle teolla, eli tekemällä maanpetoksen ostaa itselleen armahduksen tai jopa aseman Putinin hallinnossa. Ja sitten on kaikki mennyt päin seiniä, kun ei sitten ole voittoa tullutkaan. 

Yksi ajatus on se että olisiko mahdollista että joillakin noista murhatuista on jokin suhde näihin miehiin, jotka ovat tehneet noita tekoja? Eli onko Venäjän asevoimissa ehkä mahdollisesti ehkä rikollisen taustan omaavia ukrainalaisia taistelijoita, jotka ovat sitten halunneet peittää henkilöllisyytensä tai osallistumisensa operaatioon. Siis henkilöllisyyden paljastuminen voisi olla syy tehdä murhia. Miksi olen tämän asian maininnut? 

Kun sota Ukrainassa alkoi, niin Venäjä oli tietenkin se "varma hevonen". Ja joku ukrainalainen on saattanut ajatella että hän loikkaa Venäjän puolelle, ja sitten vain 96 tunnin päästä hän pääsee kotiin, ja luo uuden uran Putinin hallinnossa. Mutta sitten kun sotaonni on kääntynyt, niin tuollainen maanpetturi voi muuttua hyvin epätoivoiseksi. Häntä tuskin kaivataan Ukrainassa, eikä Venäjäkään ehkä ole tuollaisten ihmisten palveluksista niin mielissään, kun tuollainen ukrainalainen joka lähti ehkä Wagner Groupille tarjoamaan palveluksiaan on odottanut. 

Onko noille Venäjän taistelijoille luvattu ehkä iso kasa rahaa tuosta operaatiosta, joka ei sitten ole mennyt aivan piirustusten mukaan?

En tiedä millaisia joukkoja Venäjä käyttää Ukrainassa, eli onko noita miehiä oikeasti värvätty nimenomaan mainiten, että Ukrainaan tullaan hyökkäämään, ja en myöskään tiedä onko Ukraina mainittu värväyskeskusteluissa. Mutta jos nuo miehet ovat lähteneet Ukrainaan sotimaan suuren Vladimir Putinin puolesta, niin sitten seuraava kysymys on siitä, että mitä heille on tuosta operaatiosta luvattu? Onko heille luvattu ehkä suuri määrä ruplia tai länsivaluuttaa, jos nämä miehet voivat tarjoilla Kiovan Putinille syntymäpäivälahjaksi. 

Tai ehkä heille on vielä luvattu mahdollisuus hankkia henkilökohtaisia matkamuistoja eli henkilökohtaista sotasaalista. Tuota kutsutaan tietenkin ryöstelyksi, mutta sitten on käynyt niin, että sota ei ole mennyt aivan putkeen. Eli jos ajatellaan että nuo palkkasoturit eivät ole onnistuneet täyttämään lupaustaan, niin silloin on vaara siitä että Putin ei heille palkkaa aio maksaa. Eli nuo sodan duunarit eivät ehkä sitten saakaan sitä mitä varten he lähtivät tuonne Ukrainaan, koska jos työväki ei osaa työtään tehdä, niin ei heille sitten palkkaakaan makseta. 

Lähteet:

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/ven%C3%A4j%C3%A4n-joukkojen-saaminen-taistelukuntoon-it%C3%A4-ukrainassa-ei-onnistu-hetkess%C3%A4-arvioi-asiantuntija/ar-AAVPPLE?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=0ec5ccde319f4abb9188e09f0b537db4

https://yle.fi/uutiset/3-12388830

Kuva: https://www.savonsanomat.fi/uutissuomalainen/4520266

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Mitäs me pinnalliset, eli miten internet muokkaa lukutaitoamme sekä hermostoamme?

Tässä eräänä päivänä näin kirja, jonka nimi oli "Pinnalliset, mitä internet tekee aivoillemme". Siinä pohdittiin sitä miten Internet vaikuttaa aivoihimme. Siinä oikeastaan kiteytyi koko internetin vaikutus siihen, miten me käytämme tietoa, jota on nykyään saatavilla yllin kyllin. Mutta miten me tietoa käytämme? Me luemme jonkin artikkelin, käytämme tähän asiaan noin 30-120 sekuntia per artikkeli, ja sitten syöksymme kohti seuraavaa artikkelia, ja jos sitten artikkelin sisältö ei omaa itseä satu miellyttämään, niin silloin emme edes tuo 30 sekuntia viitsi kuluttaa asiaan, josta meillä on vahva, mutta vastakkainen mielipide. Itsekin joudun joskus myöntämään tekeväni noita asioita. 

Joskus olen miettinyt mitä tuo tapa käsitellä tietoa tekee meidän aivoillemme. Siis tekeekö se ehkä sen että hermosolujen haarautuminen lisääntyy, koska aivojen pitää pyytää lisää neuroneita käsittelemään tietoa. jota on saatavissa vain muutaman minuutin. Tai tuleeko ehkä kirjoituksesta joskus eräänlainen refleksi, joka vapauttaa aivoja analysoimaan nopeasti vaihtuvaa tietomäärää? Kuka tietää miten tällainen netin käyttö vaikuttaa siihen, miten toimimme tai miten esimerkiksi juuri keskushermostomme reagoi tähän tapaan käsitellä tietoja, missä esimerkiksi suuri määrä tekstiä pitää käydä läpi hyvin lyhyessä ajassa. 

Tekstin ero esimerkiksi vlogeihin eli kuvablogeihin on tuntuva. Tekstissä voi helposti hypätä merkityksettömiä pätkiä yli, ja keskittyä olennaiseen. Ja tekstin takaisin kelaaminen on helpompaa kuin vlogissa. Vlogissa taas pitää siirrellä kelausnappia edestakaisin, ja siksi videoblogit eivät ole ehkä kaikkien alaa. 

Tai oikeastaan melko usein meistä jokainen tekee sitä, että vilkaisee artikkelin otsikon, ajattelee "että tuo ei ole sitä mitä haluan lukaista", ja sitten hypätään kohti seuraavaa artikkelia, jonka sisältö tai otsikko tai otsikon alla oleva kuva miellyttää meitä enemmän. Eli me kaikki osaamme varmasti lukea ehkä vieläkin nopeammin kuin ennen, mutta osaammeko oikeasti arvioida sitä, miksi joku teksti on kirjoitettu. Siis osaamme lukea, mutta emme ehkä täysin ymmärrä sitä, mitä olemme lukeneet. 

Emmekä myöskään välitä siitä, mitä olemme lukeneet. Riittää että lehdessä tai Internetissä lukee jotain, ja jos joku sitten alkaa keskustella jostain artikkelista, niin silloin ruvetaan suuttumaan, ja tiukaistaan, että osaan minäkin ihan itse lukea. Mutta sitten kuitenkaan kukaan ei viitsi tuota artikkelia avata, kun sen lukeminen vie liikaa aikaa. 

Ja vaikka tietoa sitten luetaan, niin koskaan ei kysytä kysymystä "miksi". Siis mitään sen suurempaa tai syvällisempää tutkimusta mistään artikkelien taustoista ei edes viitsitä tehdä, kun kaikki on valmiiksi laitettu tuohon tekstiin. Mutta toki myös esimerkiksi paperilehden tilaajissakin on ainakin jonkin verran pinnallisia ihmisiä. Eli varmaan on myös ihmisiä jotka lukevat pääasiassa sarjakuvia, ja silloin ei ainakaan mistään kovin suurenmoisesta tai syvällisestä tiedonhankinnasta ole kysymys. 

Tietoa on paljon saatavilla, mutta samalla myös näennäistä pseudotiedettä tai näennäistotuuksia sekä puolitotuuksia on paljon enemmän liikkeellä. Ja sen takia meidän pitää olla varovaisia kun luemme jostain asioista. Eli pseudotiede tarkoittaa sitä, että jotain täydellistä huuhaata tai valhetta lähdetään levittämään tieteellisenä totuutena. Ja usein tuota valhetta boostataan esimerkiksi vaikuttavilla termeillä, joissa ihmisiä ikään kuin syyllistetään jos he eivät usko tuota ainoaa oikeaa totuutta. 

Siis jos ihminen uskoo jotain ammattilaisten tekemiä trikkikuvia tai esimerkiksi New York Timesiä tai tunnustettua tieteellistä julkaisua kuten Scientific Americania, niin hän on tyhmä. Siis tällaista mallia pseudotieteestä kyllä on esitelty. Eli ensin tunnetun tieteellisen julkaisun sivuja käytetään boostaamaan oman kannan uskottavuutta, ja sitten kun joku haluaa katsoa tuota lehteä, niin silloin se on tietenkin pudonnut kadulle. 

Tai kaksi todistajaa ovat olleet kanssani, ja koska he ovat tuon lehden nähneet, niin miksi muiden sitä pitäisi edes päästä katsomaan. Siis avoimen tutkimukseen kuuluu myös se, että lähteet ovat näkyvissä. Ja arvioinnissa arvioidaan työtä eli tuotosta eikä sitä minkä väriset sukat tuotoksen tekijällä on jalassaan. Eikä asialliseen tieteen tekemiseen kuulu esimerkiksi sellaiset asiat kuin väkivallalla uhkaaminen. 

Yksi pseudotieteen parhaista tuntomerkeistä on se, että siinä halvennetaan tutkijoita. Heidän työtään ei juurikaan käsitellä, vaan esiin nostetaan tutkijan nuoruudessaan tekemät rikokset tai mielenterveysongelmat, joilla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi arvioitavien artikkelien tai muiden kirjoitusten kanssa. Ja tietenkin rikoksista mainitaan vain "rikokset", eikä niiden lajia ole mitenkään eritelty. Kun ajatellaan asiallista tutkimusta sekä tutkimusetiikkaa, niin silloin myöskään omaa tekstiä ei ole tapana pönkittää esimerkiksi tunteisiin vetoamalla. 

Siis sairas isoäiti ei kuulu muuhun tutkimukseen, kuin niihin, joissa käsitellään esimerkiksi yksittäisiin isoäiteihin kohdistuvia tekoja kuten rikoksia. Mutta joskus kuitenkin me kaikki olemme törmänneet tutkimuksiin sekä tutkijoihin, joita arvioidaan tutkimuksen tekijän yksityiselämän kautta. Eli ensin tuodaan esille ihmisen joku asia tai luonteenpiirre, jota ei "voida hyväksyä". Ja sitten tuota asiaa käytetään kaikissa yhteyksissä, joissa puhutaan kyseisestä ihmisestä. Siis tutkimus ei tietenkään ole pääasia, kun joku asia mikä tutkimuksen tekijässä poikkeaa valtaosasta ihmisistä. 

Hyvänä esimerkkinä tästä on ydinpommin keksijä J. Robert Oppenheimer, jota arvioidaan lähinnä hänen viimeisen julkisen puheensa kautta, ja John Nash, peliteoreetikko, jonka kohdalla mainitaan usein skitsofrenia, samalla hänen  tieteellinen työnsä mukavasti unohdetaan. 

Sama koskee myös Andrew Turingia, tietokoneen keksijää, joka sitten sai oman väitetyn seksuaalisen suuntautumisen takia lähteä puolustusministeriöstä. Samoin Stephen Hawkingin työtä on pyritty vähättelemään, ja hänen ALS-tautiaan on ylikorostettu. Jos sanotaan että Hawkingin tutkimuksista osa on vanhentuneita, niin meidän pitää muistaa, että kun Hawking teki tutkimuksiaan, niin tuolloin esimerkiksi tutkimusvälineet olivat aivan eri luokkaa kuin nykyään. 

Kun Hawking kirjoitti ensimmäisen teoksen mustista aukoista, niin niiden olemassa olosta ei edes ollut pitäviä todisteita. Eikä tuolloin ollut edes intenetiä, joka on vauhdittanut nykyaikaista tiedettä hyvin paljon. Enää tutkijan ei tarvitse aina mennä kirjastoon tai ostaa kirjaa, kun haluaa tietoa jostain asiasta. 

Tuo juttu oli sellainen, että sitä vauhditettiin suuren julkisuuskampanjan voimalla. Tuo asia sitten aiheutti sen, että Turin söi myrkytetyn omenan ja kuoli joko omankäden kautta tai murhattuna. Eli ensin arvioidaan työn tekijää, ja hänen työnsä voidaan työntää taka-alalle, jos se sattuu palvelemaan julkista mielipidettä. Tai parhaassa tapauksessa heitä arvioidaan esimerkiksi pukeutumisen perusteella. 

Liitteet:

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/n%C3%A4in-some-on-vaikuttanut-ihmisten-lukutaitoon/vi-AAVP0A9?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=4d2c768604f546ed96fc1eab786d298a

Kuva: https://www.terracognita.fi/wp-content/uploads/Pinnalliset-scaled.jpg