SUPOn etsivät paljastivat suuren vakoiluringin vuonna 1954. Tuolloin maamme oli 9 vuotta aikaisemmin ollut sodassa, ja sen jälkeen oli esimerkiksi Karjala sekä Porkkala luovutettu Neuvostoliittoon. Sen jälkeen maamme painiskeli uuden ystävän eli Neuvostoliiton esittämien vaatimusten sekä länsimaiden välillä. Tuolloin 1954 oli maamme ulkopolitiikka sidottu Neuvostoliittoon. Porkkala oli tuolloin vielä Neuvostoliiton parenteesialuetta, ja Helsingissä pelättiin että Neuvostoliitto alkaisi ampua pääkaupunkiamme tuolloin sen hallinnassa olleelta alueelta tykistöllä.
Neuvostoliiton tiedustelutoiminta oli maassamme vilkasta, ja vuonna 1954 asiaa mutkisti se, että maamme johto oli syvästi Neuvostoliiton otteessa. Kun tätä taustaa vasten katsomme vakoilua, jonka kohteena tuossa jutussa, josta liitteenä oleva Iltalehden artikkeli kertoo, niin voi olla että nuo vakoilijat, jotka olivat työssä ilmavoimissa sekä mm. Valmetin tehtailla saattoivat ainakin osittain kuvitella toimivansa valtion johdon luvalla. Eli koska maassamme oli käynnissä voimakas suomettumis-ilmiö, niin osa noista vakoilijoista saattoi oikeasti kuvitella, että heillä on lupa tuohon toimintaan.
Eli kuvittelivatko he että yhteistyö vuonna 1944 maahamme saapuneen liittoutuneiden valvontakomission kanssa, joka poistui vuonna 1947 sekä myöhemmin YYA-sopimus vuodelta 1948 sitä, että heillä oli oikeus- tai jopa velvollisuus luovuttaa asiakirjoja Neuvostoliitolle sekä myös Ruotsiin?
He luovuttivat tietoja Neuvostoliitolle esimerkiksi ilmavoimien mahdollisesti kriisiaikana käyttöönsä varaamista pienlentokentistä. Kyseisen toiminnan takana oli silloinen ilmakuvauskeskuksen johtaja kapteeni Salo, joka ilmeisesti katkeroituneena oli muuttunut varsinaiseksi helmeksi Neuvostoliiton tiedustelulle. Salo ja eräs hänen alaisenaan toiminut kersantti antoivat Neuvostoliitolle erittäin tärkeitä tietoja juuri ilmavoimien toiminnasta.
Heidät oli toimintaan värvännyt mukaan henkilö, joka oli itse joko pakotettu tai vapaaehtoisesti ilmoittautunut vakoilijaksi sotavankeudessa. Tuon henkilön nimi ilmenee lähteestä. Se miten miehiä värvättiin vakoojiksi sotavankileirillä on ilmeisesti melko hyvin tiedossa. NKVD:n toimintatapa oli se, että sairas vanki pakotettiin yhteistyöhön joko uhkaamalla häntä itseään tai muita vankeja esimerkiksi lääkintä-avun menetyksellä tai vielä pahemmilla asioilla kuten teloituksilla tai jäädyttämällä uhrit kuoliaaksi.
Kun sitten ajatellaan sitä, miten vakoilijat toimivat, niin nuo venäläiset saattoivat oikeasti väittää olevansa SUPOn käskystä toimivia henkilöitä. Mutta kuten tapauksesta voisimme ottaa oppia, niin me varmasti tiedämme, että merkityksetöntä tietoa ei ole. Vakoojan ja tiedustelutoiminnan kannalta voidaan sanoa, että myös esimerkiksi tiedot, joita välitetään työpaikkojen ilmapiiristä ovat tärkeitä. Kapteeni Martti Salo oli ilmakuvaukseen erikoistunut upseeri. Tuo mies oli samalla ilmeisesti jonkin verran katkeroitunut, ja sen takia häntä oli osattu lähestyä oikein. Eli hänet oli ilmeisesti melko helposti suostuteltu yhteistoimintaan venäläisten hyväksi.
Olivatko nuo mukana olleet upseerit käsittäneet, että koska heidän piti toimia yhteistyössä valvontakomission kanssa, asian niin, että he saattoivat luovuttaa asiakirjoja oma-aloitteisesti liittoutuneille? Ja käsittikö ilmakuvaustoimiston päällikkö kapteeni Salo, että YYA-sopimus velvoitti häntä luovuttamaan tärkeitä asiakirjoja suoraan Venäjälle kertomatta asiasta omalle esimiehelleen.
Saattaa olla että ainakin osittain tuota päätöstä myydä oma maa venäläisille helpotti esimerkiksi SKDLn ja muun vasemmiston lehdistössä toitottama Ystävyys, Yhteistyö ja Avunantosopimus jonka Neuvostoliitto solmi Suomen kanssa vuonna 1948 saattoi aiheuttaa sen, että Salo kuvitteli että hänellä on oikeasti lupa antaa noita kuvia ja muita tietoja venäläisille. Samoin ennen vuotta 1948 oli maassamme voimassa Valvontakomission valta, jota johtivat neuvostoliittolaiset. Valvontakomissio oli maassamme vuodesta 1944 vuoteen 1947, ja silloin periaatteessa liittoutuneiden, mutta käytännössä neuvostoliittolaisten johtama valvontakomissio piti käytännössä käsissään maamme poliittista sekä sotilaallista valtaa.
Jos ajatellaan että Kapteeni Salo oli kuvitellut että hänellä oli lupa toimia tuolla tavalla, niin ehkä hän ensin oli antanut tietoja valvontakomissiolle. Ehkä hän oli jotenkin käsittänyt että koska valvontakomissiolla oli oltava vapaa pääsy kaikkiin papereihin sekä arkistoihin, niin hän voi aivan hyvin antaa papereita ilmakuvakeskuksesta, vaikka niitä ei erikseen oltu pyydetty. Samoin kun sitten siirryttiin YYA-aikaan valvontakomission poistumisen jälkeen, niin ehkä Salo ja muut tuohon toimintaan liittyneet upseerit, jotka olivat antaneet papereita Ruotsiin, kun Salo toimitti niitä Neuvostoliittoon kuvittelivat toimivansa YYA-hengen mukaisesti.
He saattoivat käsittää niin, että YYA-sopimus oikeutti yksittäiset sotilashenkilöt luovuttamaan papereita liittoutuneille. Eli nuo kaksi miestä jotka toimittivat papereita Ruotsiin olivat varmaan tietoisia siitä, että nuo paperit päätyisivät briteille eli MI-6 ja USA:n CIA:lle. Eli onko kyseessä tapaus, jossa joku upseeriryhmä on käsittänyt, että heillä on käsky luovuttaa tietoja valvontakomissiolle sekä myöhemmin länsimaiden että Neuvostoliiton tiedustelulle. Eli käsittivätkö he ehkä sanan "yhteistoiminta" väärin?
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/95ce14ec-656b-4b63-9851-87ba7d4ea3d4
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liittoutuneiden_valvontakomissio
https://fi.wikipedia.org/wiki/Porkkalan_vuokra-alue
https://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus
