Viron suojelupoliisin mukaan Viroa vakoilee Venäjältä noin 100-200 ihmistä.

 Putinin hallinto tukee mielellään EU- ja NATO kriittistä kantaa. Sana "kriittinen" on tietenkin muutettu jossain tarkoittamaan esimerkiksi EU- ja NATO kielteistä kantaa. Ja FSB varmasti tekee kaikkensa, jotta se saa isketyksi kiilaa länsimaiden keskeisiin väleihin sekä lopettamaan Ukrainan tukemisen. Samoin tuolla propagandalla vedotaan ihmisten itsekeskeisyyteen. Eli "miksi tukea muita, kun myötäilemällä Putinia voi saada paljon maallista mammonaa". Tässä taas mieleen tulee se, että mitä mahtaisi tapahtua, jos olisimme jääneet NATOn ulkopuolelle? 

Millaista tekstiä silloin esimerkiksi lehdistöstä saisimme lukea? Yksi tapa millä Venäjä tekee propagandaa nimittäin on se, että se liehakoi muita vallanpitäjiä. Eli noissa Venäjän propagandakoneiston luomissa malleissa keskeinen viesti on se, että johtajien ei tarvitse kuunnella alaisiaan, ja kiusalliset asiat kuten yhtiöt jossain veroparatiiseissa voidaan peittää, jos kansanedustajat vain "ymmärtävät" sensuroida lehdistöä. Eli se mitä ihmiset eivät tiedä, niin sitä ei myöskään ole olemassa. 

Viron suojelupoliisin mukaan Viroa vakoilee Venäjältä noin 100-200 ihmistä. Tai siis jutun mukaan "satoja ihmisiä vakoilee Viroa".  Mutta vaikka henkilöitä olisi 100-200, niin Viron väkilukuun verrattuna tuo määrä on melko suuri, ja esimerkiksi se asia mikä on tässä toiminnassa huolestuttavaa on se, että onko kyseessä oikeastaan vakooja vai agentti? 

Erästä agenttityyppiä kutsutaan nimellä "myyrä" tai "uinuja". Tuollainen agentti saattaa vuosia pyrkiä esimerkiksi turvallisuuspalveluun, ja hankkiutua hyvinkin korkeaan asemaan. Tuona aikana häneen ei pidetä yhteyttä. Ja sitten kun myyrä on saavuttanut tietyn aseman, niin hänet "herätetään". Tuolloin kyseinen henkilö alkaa välittämään tietoja tai muuten toimimaan isäntiensä käskyjen mukaan. Kukaan ei oikeastaan tiedä montako "uinujaa" KGB jätti jälkeensä esimerkiksi Baltiaan. 

Syy miksi nuo henkilöt ryhtyivät agenteiksi voi olla se, että he ovat ensin itse olleet tiedottajia saadakseen etuja, joita muut eivät olisi voineet Neuvostoliitossa saada. Ja tietenkin jotkut ilmiannot ovat nolompia kuin muut. Ja esimerkiksi perheenjäsenen toimittaminen GULAGiin saattaa olla keino, jolla FSB eli nimensä vaihtanut KGB kiristi henkilöä myöhemmin. Eli saattaa olla niin, että jos henkilö on myynyt sisarensa tai veljensä KGBlle saadakseen videonauhurin, niin se saattaa aiheuttaa paheksuvia katseita. 

Agentti ei ole välttämättä vakooja. Agentin kohdalla voidaan puhua toimijasta, joka toimii vieraan valtion hyväksi. Ja Viron tiedemaailmassa paljastunut tapaus missä professori vakoili Venäjän hyväksi on paljastanut myös asian, mitä ei ole koskaan käsitelty julkisuudessa, eli oliko tuo professori oikeasti vakooja, joka toimitti vain tietoja Venäjälle? Vai onko hän ehkä ollut niin sanottu "agent provocateur" eli propaganda-agentti. Tuollainen agentti saattaa olla esimerkiksi lehtimies tai professori, joka saattaa aluksi olla aivan oikeasti kriittinen toimija. 

Mutta sitten tapahtuu "herääminen". Eli hän "ymmärtää" että vastarinta on turhaa, ja että painostukseen taipuminen on ainoa oikea tapa toimia. Neuvostoliiton aikaan tietenkin sosialismi oli se, mihin tuollainen toimija saattoi vedota. Eli hän ryhtyi KGBn työkaluksi, koska halusi auttaa työväestöä. Tuolloin henkilö saattoi sulkea silmänsä esimerkiksi poliittisilta vangeilta tai muilta vastaavilta asioilta. Ja tietenkin parhaan värväyksen kohteet olivat alkoholisoituneet kulttuurivaikuttajat sekä toimittajat. Jossain tapauksessa turvallisuuspalvelu on tarjoutunut kirjoittamaan tuollaisten toimittajien juttuja, kun heidän aikansa on kulunut maan vieraanvaraisuudesta nauttiessa. 

Uskoisin että nykyään kun edes Putin ei enää tunnustaudu sosialistiksi, vaan äärinationalistiseksi diktaattoriksi on motiivina pelkkä raha. Eli Putinin joukolla on ainakin ennen ollut rahaa, jolla voi ostaa ystäviä. Ja tietenkin esimerkiksi Venäjän asenne dopingiin houkuttelee sinne sinne erilaisia urheilijoita, joiden motiivina on ollut lihasmassan kasvattaminen mahdollisimman pienellä työllä. Periaatteessa FSB noudattaa samoja toimintamalleja kuin KGB. Värväämällä julkisuuden henkilöitä voi FSB saada parhaan mahdollisen hyödyn sijoituksestaan. Ja tietenkin FSB tarvitsee myös esimerkiksi yhteisyrityksiä, joiden kautta se voi hankkia länsimaista elektroniikkaa sekä myös muita asioita, joita sen illegaalit agentit tarvitsevat soluttautuakseen länsimaiseen teollisuuteen. 

Propaganda-agentti saattaa aloittaa uransa uinujana. Eli hän hankkii maineen luotettavana toimijana, ja saavuttaa näin muiden luottamuksen. Ja sitten aivan yllättäen tuo henkilö kokee suuren kääntymyksen, jonka jälkeen hän alkaa muuttaa luentojensa tai muun tuotantonsa sisältöä sellaiseksi että se tukee esimerkiksi Putinia. 

Aikoinaan KGB otti kaiken irti sosialismista, ja se markkinoi itseään työväen puolustajana. Samoin KGB sekä sen satelliittipalvelut kuten Stasi eli DDR:n turvallisuuspalvelu takasivat että toimittajat ja muut vastaavat toimijat kokivat matkoillaan täydellisiä kokemuksia. Eli pöydät notkuivat virvokkeita kuten vodkaa sekä myös ruokaa ja naisia oli tarjolla. Noin sitten turvallisuuspalvelu takasi sen, että toimittajat saivat erittäin hyvän kuvan valtion vieraanvaraisuudesta. Ja toimittajien sekä kulttuurivaikuttajien värvääminen oli hyvin järkevää, koska heidän kauttaan KGB sai parhaan mahdollisen hyötysuhteen. 

Eli jos kulttuurivaikuttaja saatiin käännytettyä "rauhan supervallan" puolelle, niin se toi suuren hyödyn Neuvostoliitolle. Toki Neuvosto-TV oli jotenkin ristiriidassa sen kanssa, mitä "rauhantahtoiset sosialistit" puhuivat. Massiiviset paraatit sekä militarismin ihannointi olivat jotenkin ristiriidassa sen kanssa, että valtio oli omasta mielestään rauhan asialla. 

https://yle.fi/a/74-20072107

Putinin valta rapautuu, mutta siitä huolimatta hän takertuu valtaansa.

Putinin valta rapautuu, mutta siitä huolimatta hän takertuu valtaansa. 

Putinin valta Venäjällä rapautuu, mutta rapautumisen nopeutta on vaikea ennustaa. Samoin on vaikea ennustaa sitä, mitä tapahtuu Putinin lähdön jälkeen. Se varmaan on selvää, että Putin ei aio elävänä paikkaansa jättää, ja se tekee tilanteesta pelottavan. Pelko on väline, joka pitää Putinia vallassa, ja tuota pelkoa hän käyttää mielellään kaikkiin muihin toimijoihin. 

Poliisiväkivalta on asia, jolla poliisit sekä kansalliskaarti sidotaan tuohon toimintaan. Eli koska poliisin toiminta on erittäin kovaotteista sekä mielivaltaista, niin he eivät uskalla lähteä viroistaan tai jättää tottelematta. Nimittäin ainakin kaikkein innokkaimmat poliisit varmaan pelkäävät kostoa joko entisten esimiestensä sekä työtovereidensa taholta, että myös uhrien sekä uhrien omaisten taholta. 

Putinin kaksinaamaisuus tekee hänestä pelottavan. Vaikka Putin antaisi näennäisesti anteeksi, niin kuitenkin hän saattaa määrätä henkilön jopa tapettavaksi. 

Se millainen kuva Venäjästä on muille muodostunut on Putinin kannalta täysin toisarvoinen asia. Hänen kohdallaan voi tilanne olla se, että tuo mies on pelottava. Saattaa olla että Putin ei edes halua kuulla mitään muuta kuin sitä, että kuinka paljon suuria asioita Venäjällä on tapahtunut. Putin ei ole kovin helposti lähestyttävä ihminen, eivätkä hänen lähimmät alaisensa ehkä uskalla kertoa hänelle kaikkea. Nimittäin jos Putin päättää että alaiset tekevät virheitä, niin hän toki saattaa antaa anteeksi. Mutta sitten nuo ongelmatapaukset vain putoavat parvekkeelta. 

Tavan hän on kuulemma oppinut eräältä Juri Andropovilta joka on oppinut sen Josif Stalinilta sekä Lavrenti Berijalta. Stalin saattoi olla hyvinkin anteeksiantavainen ihmisten edessä, mutta sitten kun henkilö oli poistunut Kremlistä, niin Stalin saattoi suoraan käskeä ampua miehen tai naisen, jolle hän oli muutamaa sekuntia aikaisemmin muka antanut anteeksi. Eli Stalinin kaksinaamaisuus on erittäin hyvin tunnettua, ja ehkä kaksinaamaisuus on ollut KGBssä sekä FSBssä hyve, jota myös Putin noudattaa. Eli edessäpäin ollaan niin mukavia ihmisiä, mutta takana sitten lyödään puukkoa selkään ja annetaan tappomääräyksiä samoista ihmisistä, joille on ensin tarjoiltu aterioita, ja joiden kanssa on äsken laskettu leikkiä. 

Putinia kuitenkin pelätään myös siksi, että ainakin joidenkin ihmisten mielestä hän voisi käyttää taktisia ydinaseita kapinoivia joukkoja tai alueita vastaan. Eli Venäjän sisäinen ydinpelote varmasti on pelottava asia, varsikin jos sitä kontrolloi mies, joka ei paljon ihmishengistä välitä. Länsimaissa on ajateltu, että Putin on normaali ihminen joka ei mene liian pitkälle. Mutta hänet on koulutettu pettämään sekä valehtelemaan. Samoin Putin on kasvatettu sellaisen kasvatusfilosofian pohjalta, että ihminen on olemassa vain valtiotaan varten. 

Tiedetään että USAn tuki on ratkaisevaa Ukrainan kannalta. Samoin tuo tuki tietenkin hyödyttää Yhdysvaltain aseteollisuutta sekä myös vahvistaa USAn asemaa maailmanpolitiikan areenalla. Tai ainakin CIAn johtaja William Burns on tätä mieltä. Putin kuitenkin luottaa siihen, että Donald Trump tulee tuon tuen katkaisemaan. Vaikka Burnsin ja ilmeisesti muidenkin neuvonantajien mielestä tuo tuen päättäminen olisi historiallisen luokan katastrofi, jolla USA menettäisi ainakin osittain luotettavuuden maailmanpolitiikassa. Siis se että tukea ensin annetaan ja sitten se vedetään pois ei varmaan näytä kovin hyvältä ainakaan USAn muista liittolaisista. 

Onko Lucifer-efekti syynä siihen, että Putin toimii kuten toimii? Kun häneltä nuorena on vaadittu tiettyjä asioita, niin hän saattaa uskoa että hän voi nyt vaatia samoja asioita muilta. Nuo asiat ovat olleet virheettömyys sekä ehdoton kuuliaisuus. 

 Eli kun Putin työskenteli nuorena miehenä KGB:n 2, päädirektoraatissa eli turvallisuuspoliisissa, oli olemassa sääntö, että jos ulkomailla työskentelevä agentti jäi kiinni, niin hänet saatettiin tappaa pahamaineisen "Osasto V:n" toimesta. Putin työskenteli tuolloin valvontaryhmän esimiehenä DDRssä, jolloin hänellä oli ikäviä tietoja myös korkeista Neuvostovirkamiehistä. Ja nuo henkilöt eivät varmaan halunneet kaikkia asioita toisten tietoon. 

Jos Putin teki virheitä, niin se saattoi maksaa hänen henkensä tai hänen uransa. Jälkimmäisessä tapauksessa Putin olisi lähetetty suoraan Siperiaan metsätöihin, jossa radioaktiivinen Cesium-kamiina olisi hänet tappanut. Tai ensimmäisessä tapauksessa hänet olisi ammuttu tai myrkytetty. 

 DDR oli Neuvostoliiton tärkeä liittolainen, joten sen takia tuossa maassa piti olla siististi. Tuossa työssä Putin purki kuuntelunauhoja, joita oli äänitetty eräässä hotellissa, jonne esimerkiksi KGB ja Neuvostoliiton kommunistinen puolue lähettivät henkilökuntaansa ansaituille lomille, niin Putinin tehtävä oli vakoilla noita neuvostokansalaisia ja urkkia heidän salaisuuksiaan KGBn 2.päädirektoraatin tietoon. 

KGBssä työskennellessään Putin kohtasi sellaisen asetelman, että jos henkilö on vakooja, niin hän on myös sotilas. Ja jos vakooja antautui, niin hän teki yhteistyötä vihollisen kanssa. Tuo ajattelu tarkoitti, että KGB teloitti tuollaisen vakoojan, jota se piti maanpetturina. Kyseinen teloitus saattoi tapahtua vankilassa tai sitten se tapahtui kadulla myrkkyluotia käyttäen. KGB ei hyvällä katsonut ihmisiä, jotka uhmasivat sitä, ja tuo asenne tietenkin heijastui kaikkiin turvallisuuspalvelun työntekijöihin. 

Myös Putin oli tietoinen tuosta protokollasta, ja hänen kohdallaan nykyinen tilanne saattaa johtua niin sanotusta "Lucifer-efekti". Eli koska V. Putinilta on vaadittu aikoinaan tiettyjä asioita, niin hän katsoo nyt oikeudekseen tai velvollisuudekseen vaatia samoja asioita kaikilta venäläisiltä. Eli kun Putin oli majurina DDRssä, niin hän saattoi pelätä että virhe maksaa hänen henkensä. KGBn johto yhdessä Osasto V:n kanssa eivät hyvällä katsoneet agentteja, jotka tekivät virheitä varsinkaan tärkeässä liittolaismaassa. 

Mutta sitten yksi asia tekee Putinin kaatamisesta hyvin vaikean. Tuo asia on se, että juuri kukaan ei tiedä missä Putin milloinkin on. Eli jos hän on jossain ydinturvabunkkerissa piilossa, niin se tarkoittaa sitä, että häntä ei kukaan löydä. Ja noissa bunkkereissa on kaiken maailman laukaisimia. 

Eikä Putin tarvitse muuta kuin yhden taktisen ydinaseen, jotta hän voi uhkailla laajaa ihmisjoukkoa. Putinin valta kyllä rapautuu, mutta kuitenkin tuo rapautumisnopeus on melko hidas verrattuna siihen, millaista tuhoa V. Putin voi saada aikaan. Putin on syntynyt 1952, ja hän on yli 70-vuotias. Tuo mies on onnistunut luomaan erittäin vaarallisen hyväveli-verkoston, jonka avulla hän varmistaa valtansa rahan ja pelotteen voimin. Juuri se että Putin tarjoilee keppiä sekä porkkanaa on asia, mikä tekee hänestä vaarallisen. Eli jos henkilö ei suostu Putinin "ehdotuksiin", niin silloin hänet saatetaan surmata. Samoin jos henkilö pettää Putinin luottamuksen, niin silloin kohtalona on automaattisesti sydänkohtaus tai putoaminen parvekkeelta. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/putinin-valta-rapautuu-cia-johtaja-paljastaa-n%C3%A4in-usa-k%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4-ven%C3%A4j%C3%A4n-ep%C3%A4vakautta-hyv%C3%A4kseen/ar-BB1hxaY7?ocid=msedgdhp&pc=ENTPSP&cvid=77c0b1cc2d3e453a9387e3500dfac6fa&ei=31

Europarlamentaarikko vakoojana

Latvianvenäläisen europarlamentaarikko Tatjana Ždanokan vakoilu Venäjän turvallisuuspalvelun, FSBn hyväksi on tietenkin suuri uutinen. FSB etsii juuri hänen kaltaisiaan kontakteja, joiden avulla se kykenee vaikuttamaan EUn päätöksentekoon sekä samalla myös lyömään kiilaa EU-maiden välille. Tuota toimintaa voidaan verrata esimerkiksi Quislingien eli norjalaisten natsien yhteistoimintaan Hitlerin Saksan kanssa. Se että europarlamentaarikko paljastui vakoojaksi saattaa tuntua yllättävältä, koska hän oli mm. Heido Hautalan kanssa samassa ryhmässä. Hänen oudot kommenttinsa ovat kuulemma kummastuttaneet Hautalaa, eikä hän ole yllättynyt siitä, että näin kävi. 

Mutta se että entisen Neuvostoliiton tai itäblokin kansalainen paljastuu agentiksi ei ole aivan niin yllättävää, kuin mitä se voisi olla. Entisen Neuvostoliiton aikaan KGB oli monen neuvostonuoren unelmatyöpaikka, eikä KGB myöskään kaihtanut kiristystä tai pakottamista värvätessään työntekijöitä. Myös tavalliset ihmiset tarjosivat tietoja KGB;lle esimerkiksi saadakseen paremman työpaikan tai raivatakseen kilpakosijan tieltään. Samoin jos KGB kiinnostui henkilöstä, niin hän ei ehkä uskaltanut sanoa "ei", kun turvallisuuspalvelu esitti hänelle kutsun.

Nimittäin KGB:n ehdotuksiin vastaaminen sanalla "ei" saattoi merkitä hyvin pahoja ikävyyksiä monille värvättävän ystäville. Joten KGB:n ehdotukseen värväytymisestä piti vastata "kyllä", tai sitten omat sukulaiset saattoivat saada vakavia ongelmia. Meidän pitää muistaa että KGB oli tuolloin kauan sitten monen muunkin kuin vain venäläisten työpaikka. Ja tietenkin KGB tai sen seuraaja FSB on pitänyt yhteyttä ainakin osaan noista entisistä työntekijöistään. Syy miksi esimerkiksi tämä europarlamentaarikko on vakoillut FSB:n hyväksi ei ole varmaan kenenkään tiedossa. 

Venäjän lain mukaan esimerkiksi Suomessa asuva Venäjän kaksoiskansalainen on vain Venäjän kansalainen. Ja lain mukaan noilla henkilöillä on velvollisuus auttaa FSBtä pyydettäessä, tai sitten heidät voidaan tuomita valtiopetoksesta. 

Venäjällä agentti on sotilashenkilö, jonka antautumiseen sovelletaan samaa mallia kuin sotilaaseen, joka antautuu. Venäjän sotaväen rikoslain mukaan antautuva sotilas tekee yhteistyötä vihollisen kanssa, ja tuosta asiasta voi seurata jopa teloitus. 

Jos agentti antautuu, niin hänet voidaan tuomita vihollisen auttamisesta. Venäjän turvallisuuspalvelu voi myös esimerkiksi ottaa lännessä asuvan agentin tovereita panttivangiksi. Ja myös KGBn aikainen tapa jonka mukaan loikanneet vakoojat eliminoidaan eli murhataan "Osasto V:n" toimesta tuntuu olevan myös FSBn linja. Koska antautuminen on Stalinin ajan lain mukaan vihollisen auttamista, josta voi seurata kuolemantuomio, niin mietin, että mitä tapahtuu Ukrainan vaihtamille venäläisille vangeille tuossa sodassa. 

Joskus FBI:n legendaarinen päällikkö J. Edgar Hoover esitti kysymyksen, että miten esimerkiksi amerikkalainen nuori päätyi paljastamaan tietoja KGB:lle. Vastaus oli se, että tuollainen amerikkalainen oli ehkä tehnyt jonkun rikoksen, jonka avulla KGB pääsi häntä kiristämään. Eli valtion petturit olisivat hänen mukaansa ajautuneet Venäjän turvallisuuspalvelun kontrolliin siksi, että he olisivat tehneet rikoksia. Tai sitten he saattoivat ehkä myydä toisinajattelijoita KGBlle. Tuota toimintaa ei ehkä olisi USAssa katsottu hyvällä. 

Ja kun Baltian maat vuonna 1991 itsenäistyivät varmaan jotkut noista agenteista ajattelivat, että tuo itsenäisyys olisi van lyhytaikainen vaihe. Joten he ehkä sitten omasta mielestään "järkisyihin" vedoten jatkoivat yhteistyötä turvallisuuspalvelun kanssa. Siis Venäjällä kaikkien tiedusteluviranomaisten raportit kulkevat turvallisuuspalvelu FSB:hen, joka oikeastaan sama asia kuin KGB:n Direktoraatti 2. Tuo yhteistyö oli kuitenkin Baltian maiden kannalta katsottuna maan- tai valtiopetos. 

Samoin tuo toiminta oli myös muuten tuomittavaa, mutta koska Venäjää pidettiin tuolloin mahdollisen sodan voittajana, niin se sitten sai aikaan sen, että jotkut päättivät Baltian uuden itsenäisyyden alkuvuosina pitää yhteyttä Venäjään ja sen turvallisuuskoneistoon, koska he ajattelivat saada etuja tuosta toiminnasta, joka muistuttaa esimerkiksi norjalaisten Quisling-natsien yhteistoimintaa Natsi-Saksan kanssa 1940-luvulla. 

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010153062.html

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010153364.html

Tekoäly osaa jo lukea ajatuksiamme sekä myös esimerkiksi ennustaa milloin kuolemme.

Asiantuntijat varoittavat kyberhyökkäysten lisääntymisestä sekä siitä, että tekoälyn avulla myös henkilöt, jotka eivät omaa kovin hyvää teknistä tai tietoteknistä osaamista voivat hankkia käyttöönsä välineitä, joilla onnistuneita kyberhyökkäyksiä voidaan tehdä. Samoin tekoälyn avulla voidaan luoda ohjelmia jotka osaavat muuttaa henkilön ääntä, tai noiden ohjelmien avulla jopa änkyttävä siperialainen muuttuu sujuvaa suomea puhuvaksi pukumieheksi. 

Eli tekoälyn avulla voidaan ihmisten kuvia muokata niin, että ne näyttävät hyvältä. Tekoälyn luomat kuvat ovat usein sellaisia, että ne miellyttävät ihmisiä, joten niiden avulla voidaan ihmisiä manipuloida avaamaan tiettyjä viestejä. Samoin tekoälyn avulla voidaan luoda sellaisia työhakemuksia, että ne miellyttävät valitsijoita, mikä helpottaa agenttien soluttautumista yhtiöihin. 

Toki tekoälyn avulla voidaan myös luoda myös kyberiskujen torjuntavälineitä. Ja tekoäly tulee palvelemaan erilaisissa sensori ja muissa fuusioissa. Eli tekoälyn avulla voidaan seuloa valehtelijoita haastateltavien joukosta. Tekoäly voi olla hyvä avustaja, mutta vieläkään se ei poista ihmistä mistään osasta ketjua. Tekoäly voi olla loistavat työtoveri, joka tulkitsee esimerkiksi elekieltä, mutta datahyökkäys saattaa tehdä siitä tehottoman. Sen takia tällaisia työkaluja tulee valvoa sekä erityisesti kiinnittää huomiota tiedostojen viimeisiin käyttöpäiviin.

Tekoälyn kehittämisen rajoittaminen ei ole ehkä oikea tapa lähestyä tätä ongelmaa. Vaan asiaa olisi käsiteltävä ilman syyllistämistä ja täysin avoimesti. Eli tekoälyn kehittäjien rekisteröitymisen vaatiminen voisi olla yksi keino suitsia haittaohjelmia. Eli saadakseen tekoälykehittimiä haltuunsa noiden henkilöiden pitäisi rekisteröityä kehittäjiksi niin, että myös SUPO tietäisi asiasta. Samoin myös esimerkiksi tekoälyn pitäisi pitää kirjaa tuotoksista, joita se on tehnyt. Ja sitten noita tuotoksia voidaan verrata esimerkiksi Urqundiin tai muuhun plagioinnin tarkastus sovellukseen ladattuun materiaaliin. Opinnäytteiden ja muun tekstin tuottamisen kohdalla tekoälyn kohdalla pitää muistaa se, että tuo tekoälyn tuottama teksti ei juridisesti poikkea muusta plagioidusta materiaalista kuin tekijän osalta, joka tekoälyn tapauksessa on tekoälyohjelmisto. 

Tiedoston lukeminen itsessään ei aiheuta tiedoston tallennuspäivämäärän muutosta, vaan se vaatii sen että tiedosto kirjoitetaan uudelleen. Samoin myös tiedostojen koon muutoksiin pitää suhtautua vakavasti, koska se saattaa tarkoittaa niin sanottua injektio-hyökkäystä, jossa tiedostoon liitetään lisää koodia, ja tuolloin tietyn henkilön kasvot tai koru saattavat kytkeä elekielen tunnistamisen pois päältä. Tekoälyyn kohdistuva kyberhyökkäys voi aiheuttaa hyvin ikävän tilanteen, varsinkin jos hakkeri haluaa vain peukaloida tuon ohjelmiston toimintoja, eikä siis yritä tuhota sitä. Tuolloin tekoäly ikään kuin käännytetään työskentelemään hakkerien hyväksi. 

Kaikki me olemme sitä mieltä että tekoälyä pitäisi jotenkin valvoa. Mutta jos haluamme valvoa tai rajoittaa tekoälyn kehitystä, niin meidän pitäisi sitten jotenkin nuo asiat perustella. Se että esimerkiksi arkaluonteista tietoa saattaa tekoälyn toimesta päätyä internetiin ei varmaan ole sinällään mitenkään uusi perustelu. Tuolloin vain pitäisi perustella se, että miksi joku tieto on salattavaa tai arkaluonteista?

Me kaikki tiedämme että sosiaaliturvatunnus on henkilökohtainen asia. Ja kuitenkin työntekijä joutuu sen joka kerran antamaan työnjohtajalle, kun hän menee töihin. Tuolloin tietenkään työnjohtaja ei varmaan omaa sosiaaliturvatunnustaan alaiselleen anna. Myös esimerkiksi lääkäri joka työskentelee sekä työterveydenhoidossa sekä samalla käy tekemässä tunteja julkisessa terveydenhuollossa voi saattaa työnantajan käsiin henkilön koko sairauslistan, mukaan lukien psyykkiset sairaudet. Eli näitä asioita ei edes pidetä mitenkään ongelmallisina. 

Samoin oikeasti sosiaaliturvatunnuksen hankkimiseen ei tarvitse olla kuin portsari. Kun ravintolaan mennään sisään voi portsari kuvata henkilökortteja, kun hän muka tarkastaa tietoja pöytälampun valossa. Tuolloin hän voi ottaa valokuvia henkilökorteista vaikkapa omalla kännykällään.

Kun tekoälyn käytöstä päätöksenteon välineenä puhutaan, niin silloin tietenkin me kaikki tiedämme mitä tekoälyn roolin pitäisi olla. Tekoälyn roolin pitäisi olla neuvoa-antava, ja sitten todellisen päätöksen tekisi ihminen. Mutta mitä jos tekoäly esittää esimerkiksi vain niin sanottuja varmoja voittoja, jolloin sen pitäisi taata liikevoitto, ja jos sitten muut mahdollisuudet olisivat epävarmoja? Silloin tietenkin yhtiön johtajien pitäisi muistaa se, että he ovat tekemässä voittoja yhtiölleen sekä sen omistajille, ja silloin tietenkin voi olla vaikeaa jättää tekoälyn antamia vihjeitä huomiotta. 

Tekoäly havaitsee melko helposti, jos valehtelemme tai jos se saa koota tarpeeksi dataa, niin silloin tekoäly yksinkertaisesti myös voi päätellä milloin ja miten me kuolemme. Siis käytetyn datan määrä määrittelee sen, että kuinka tehokas ja tarkka tekoäly on missäkin tapauksessa. Tekoälyn kehittäminen on tietenkin hyvin mielenkiintoinen asia, ja nykyään tekoälyn avulla luodaan uusia sovelluksia, jotka ovat tehokkaampia sekä monella tavoin tarkempia kuin mitä niiden edeltäjät ovat. 

Kun ihmiset puhuvat ohjelmoijien töiden loppumisesta tekoälyn takia, niin kuitenkin tekoäly on vain sinetti tuolle ehkä hyvinkin pian poistuvalle ammattikunnalle, jota on pitkään vaivannut niin sanottu "kertakäyttö-ongelma". Siis oikeasti hyvin harva koodaaja on ennenkään saanut töitä ainakaan vakituisesti. Eli ohjelmoijat palkataan projektia varten määrä-ajaksi, ja sitten kun työt ovat päättyneet, niin nuo henkilöt sitten siirretään työttömyyskassaan. Se mitä ihmiset tietenkin pelkäävät on se, että tekoäly vie heiltä yksityisyyden. No varmaan meistä kukaan ei halua kaikkia asioita julkistaa, mutta kuten tiedämme, niin meitä kaikkia valvotaan. 

Samoin vaikka työnantajat sekä työhönottajat eivät saisi käyttää muuta kuin sitä tietoa, jota työnhakijat heille antavat. Kuitenkin työhönottajat saattavat kysellä asioita, joita ei ehkä voida pitää sellaisina, että ne liittyvät työtehtäviin. Ja silloin tietenkin jokainen meistä voi olla vastaamatta. Mutta vastaamatta jättäminen saattaa vaikuttaa mahdollisuuteen tulla valituksi. Eli vain ne kaikkein yhteistyökykyisimmät tahot saavat työpaikan. Mutta sitten tietenkään tuo työhönottaja ei mitään tietoja itsestään viitsi jaella, eikä aina työntekijä muista edes kenelle on noita todistuksen kopioita tai oman sosiaaliturvatunnuksen sattui antamaan. 

Kun sitten puhutaan sosiaalisesta mediasta, niin tietenkin me kaikki ymmärrämme että jotkut ihmiset eivät halua omia tietojaan nettiin. Kuitenkin esimerkiksi tekoälyä pidetään loistavana apuvälineenä konsulteille, jotka haastattelevat ihmisiä. Jotenkin se että ihminen tietää toisen valehtelevan varmaan jää usein johtajan tai hierarkiassa ylemmän tietoon. Eli ennenkin on kaikki mahdolliset todistukset tarkastettu. Mutta kun puhutaan sitten esimerkiksi siitä, että käytössä olisi tekoäly, joka sitten huomaisi henkilön valehtelevan, niin pelätäänkö nyt sitä että tekoäly havaitsee asioita, joita olemme halunneet salata. 

Vai pelätäänkö sitä että tietoa joka on ennen ollut vain esimiesten käytössä päätyykin nyt alaisten tietoon? Eli periaatteessa kuka tahansa voi pyytää tekoälyä koodaamaan sovelluksen, joka havaitsee kehon kielestä valheen merkit. Tuollaista sovellusta voidaan kyllä hyödyntää erilaisissa netti- ja muissakin palavereissa. 

Mutta tekoälyn kehityksen kontrollista puhutaan jatkuvasti. Kuitenkin me kaikki olemme tietoisia siitä, että laki ei kykene estämään sen kehitystä. Eikä esimerkiksi moraliteetti ole koskaan ketään pidätellyt. Moraali ja etiikka eivät ole koskaan olleet kovin suuria suosituksia esimerkiksi liike-elämässä. Eli noiden asioiden takia ei kukaan estä tekoälyn kehittämistä. Kuitenkin tekoälyn kehittämisen pitäisi olla avointa, eli kehittäjien pitäisi ainakin minun mielestäni rekisteröityä, sekä ehkä kertoa jossain nettiportaalissa siitä, minkälaisten sovellusten parissa he työskentelevät. Samoin myös esimerkiksi töiden tilaajien pitäisi olla paremmin ainakin viranomaisten tiedossa. 

https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/acb2f436-f5aa-4c22-aa4c-58d55f0de64c

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/kuolemien-ennustaminen-ja-ajatusten-lukeminen-j%C3%A4rkytt%C3%A4vi%C3%A4-asioita-joihin-teko%C3%A4ly-jo-pystyy/ss-BB1hasxQ?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=554b851bcfec40aeac7e47cc081c663f&ei=9

Äärioikeiston tai ääriliikkeiden vaikutustavat ovat kautta historian olleet samanlaisia.

Ohessa kaksi valokuvaa Median museosta Ludviginkadulta, näyttelystä joka käsittelee pilapiirtäjä Oki Räisäsen töitä 1930-luvulta. Tuolloin kyseinen pilapiirtäjä kritisoi oikeistoradikaaleja, ja samalla hän tallensi jälkipolville oikeisto- tai oikeastaan ääriliikkeiden keskeisen sanoman. Ylempänä on kuva siitä, kuinka ääriliikkeiden edustajat omivat jonkun asian itselleen. Suomessa isänmaa kuului vain Lapuan Liikkeelle sekä IKL:n jäsenille. Kukaan muu kuin sellainen jolla oli Suojeluskuntapuku ei voinut olla isänmaallinen. 

Kun maamme itsenäistyi, niin itsenäisuuden tae oli valkoinen armeija. Suojeluskunta oli erittäin fennomaanista, eli tuolloin itsenäisyyden alkutaipaleella Suojeluskunnista tuli maassamme isänmaallisuuden sekä kommunismin vastaisuuden airuita, ja kuten varmaan kaikki tietävät, niin suomalaisuuden airuina toimivat suojeluskuntapäälliköt von Essen, von Gerich sekä Mannerheim. Suojeluskutien politisoituminen oli havaittavissa 1920-luvulla, kun eräs Tandefelt-niminen mies ampui sisäministeri Heikki Ritavuoren. 

Tandefelt väitti toimineensa Suojeluskuntien pyynnöstä tai määräyksestä on yleisesti tunnettua. Se puhuiko Tandefelt totta esimerkiksi siitä, että hänet olisi määrännyt tekoonsa von Gerich tai Mannerheim ei ole todisteita. Saattoi olla että Tandefelt yritti pelotella tuomareita suhteillaan. Ja kuten tiedämme, niin todisteita siitä, että Tandefeltilla olisi ollut tukijoita, tai että hän olisi palkkamurhaaja ei ole. 

Kun puhutaan ääriliikkeistä, niin ääriliikkeet, olivat ne oikealla tai vasemmalla luottavat aseisiin sekä sotilasparaateihin. Eli kun puhumme ääriliikkeistä, niin ne mielellään turvaavat aseisiin sekä sulkevat joukon oman maan kansalaisia pois päätöksenteosta. Eli sotilasparaatien ja aseiden voimalla muille kerrotaan, että miten asioita pitää hoitaa. 

Ja ääriliikkeet saattavat omia monia asioita itselleen. Vain he ovat mielestään ainoita oikeita ihmisiä edustamaan omiaan. Tuon asenteen voimme nähdä sekä 1930--luvun oikeistolaisessa, 1970 luvun vasemmistolaisessa ja 2000 luvun Putinissa. Kaikki he ovat omasta mielestään ainoita oikeita auktoriteetteja. 

Lapuan Liikkeen sekä IKL:n (Isänmaallinen kansanliike) nokkamiehet, kuten Vihtori Kosola sekä muut vastaavat henkilöt ottivat kaikkiin asioihin sellaisen kannan, että vain heidän tapansa sekä näkemyksensä jostain asiasta on ainoa oikea. Ja jos sitten joku muu on toista mieltä, niin silloin tulee ikävyyksiä, eli toisin sanoen ne, jotka eivät yhdy noiden henkilöiden näkemyksiin asioista pelotellaan hiljaiseksi. Samoin ääriliikkeet markkinoivat itseään mielellään kurilla sekä sotilaallisuudella, ja tietenkin meillä Suomessa ainakin 1930-luvulla armeija oli asemassa korkeassa. Eikä puolustusvoimien asema ollut mikään mitätön myöskään sodan jälkeen. Voidaan sanoa että kun puhutaan suomettumisesta, niin meidän pitäisi puhua oikeastaan kaksivaiheisesta prosessista. 

Ensin voidaan puhua oikeistolaisesta suomettumisesta, jossa oikeisto määräsi tahdin. Tuolloin 1930-luvulla oikeisto nojasi Mussoliniin sekä Hitleriin. Ja sitten seuraavassa vaiheessa Moskova korvasi tuon ensimmäisen suomettumisen.  Itse olen joskus ollut sitä mieltä, että ainakin joissain tapauksissa esimerkiksi kertausharjoituksia on suomettumisen aikaan käytetty siihen, että ihmisten suut voidaan tukkia. 

Kun henkilö määrättiin kertausharjoituksiin, niin siellä hänelle voitiin opettaa kaapin paikkaa. Kun maamme vuonna 1917 itsenäistyi, ja Valkoinen armeija voitti sisällis- tai vapaussodan, niin silloin meidän maahamme astui hyvin voimakas oikeistolainen suuntaus, joka haki tukea tehtaan johtajista  sekä maanomistajista. Jos noiden tahojen kanssa tuli ongelmia, niin silloin oli työväkeen kuuluvan vain lähdettävä pois työpaikasta tai torpastaan, jos hän oli vuokraviljelijä. 

Tuolloin vasemmisto tukahdutettiin joko omankädenoikeuteen perustuvin voimakeinoin sekä sitten myöhemmin lain voimalla. Suojeluskuntien sekä Lapuan liikkeen toimesta tuhansia ihmisiä nimettiin kommunisteiksi, ja heidät suljettiin käytännössä yhteiskunnan ulkopuolelle. Eli jos työnantaja ei suostunut erottamaan kommunistia tai "punikkia", niin silloin muut työnantajat asettivat saarron, joka merkitsi käytännössä konkurssia. Myöhemmin sitten kun heiluri sodan jälkeen heilahti vasemmalle, alkoivat vasemmistolaiset piirit suosia samoja menetelmiä kuin oikeisto aikoinaan suosi.

Ennen Toista Maailmansotaa ei ollut mikään häpeä olla fasisti. Euroopassa moni ihaili fasisteja, ja sosialismi oli ainakin Suomessa täysin tuomittavaa. Sitten kun fasistit hävisivät sodan, niin fasistit perivät kommunistien paikan. Eli fasismi muuttui täysin tuomittavaksi, ja kommunistisuudesta tuli ylpeilyn aihe. Eli kukaan ei julkisesti myöntänyt kävelleensä paraateissa musta paita päällään, ja käsi ojossa. Noita Kosolan ja kumppanien tukijoita ei enää sitten välirauhan aikaan enää ollutkaan, eikä kukaan tunnustanut edes omistaneensa IKLn jäsenkirjaa. 

Samoin Suojeluskuntiin kuului ainoastaan sotamiehiä, eikä kukaan koskaan ollut edes kuullut Lapuan liikkeestä. Siis muiluttamiset sekä kyyditykset itärajalle olivat jonkun rintamalle jääneen kaatuneen tekemiä. Eikä kukaan edes ollut kuullut mistään pakottamisesta tai vapaaehtoisesta liittymisestä Suojeluskuntiin. 

Presidentin eli Kekkosen asema puolustusvoimien ylipäällikkönä takasi sen, että jos joku ryhtyi "politikoimaan", mikä tarkoitti Kekkosen vastustamista, niin pieni kertaus oli paikallaan. Tuon tavan Kekkoselle oli opettanut joko von Essen, von Gerich tai Mannerheim. Sitä kuka ensin käytti tuota menetelmää poliittisten vastustajien ojentamiseen ei tiedetä. Mutta Kekkosen suhde valtaan oli tuttu Tsaarin ajoista lähtien. Koska Kekkonen oli valtiopäämies, niin hänen ei tarvinnut kuunnella ketään muuta. Ja varmaan hänen alaisensa upseeri opettivat muita politikoimaan. 

Stanfordin vankikoe: suljetussa tilassa voi yksikin sadismiin taipuvainen henkilö muuttaa suuren joukon elämän helvetiksi.

 Sosiaalipsykologian tutkijan Philip Zimbardon oli kuuluisassa vankikokeessaan osoittaa, että oikea asetelma saa kaikissa ihmisissä aikaan sen, että hän muuttuu pedoksi. Tuossa kuuluisassa kokeessa osa koehenkilöistä oli olevinaan vankeja, ja osa taas oli olevinaan vartijoita. Osanottajille sanottiin, että he saavat milloin tahansa keskeyttää kokeen, mutta todellisuus oli toinen. Tuossa Stanfordin vankikokeena tunnetussa kokeessa vain jotkut "vanginvartijoista" alkoivat käyttäytyä sadistisesti vankejaan kohtaan, joten siltä osin Zimbardo oli väärässä. 

Mutta suljetuissa tilassa pienikin asia voi aiheuttaa ylireagointia. Siis riittää että yksi henkilö, jolla on väärä tai ylimitoitettu kuva omasta asemastaan sekä tavasta miten hän voi asemaansa käyttää muihin saattaa eskaloida pelon koko joukon päälle. Zimbardon kokeessa osallistujat jaettiin "vankeihin" ja "vartijoihin". Eli toinen joukko sai esimiesaseman toiseen joukkoon

Laatta paikalla, jossa koe suoritettiin. (Wikipedia, Stanfordin vankilakoe)

Hän ei saanut muutettua koko vartijajoukkoa pedoiksi, mutta kun tuota tulosta, jossa "vain" osa "vartijoista" käyttäytyi sadistisesti ajatellaan sitä taustaa vasten, jossa heidän uhrinsa olivat suljettuina äärimmäisen stressaavassa tilanteessa, niin tietenkin tuo tilanne, missä koetta ei saanutkaan lupauksesta huolimatta keskeyttää eikä uhri päässyt pakoon oli tavallisuudesta poikkeava tilanne, joka sattuessaan omalle kohdalle on erittäin epämieluisa asia. 

Jos ajatellaan että henkilö on oikeasti lukittu selliin, jossa hänelle annettu lupaus kokeen keskeyttämisestä on hylätty, niin silloin mieleen tulee kaikenlaisia ajatuksia, joita meistä kukaan ei halua kokea. Ja päällimmäisenä on tietenkin sellainen ajattelu, että henkilö pelkää oikeasti, että hänelle käy tuossa kokeessa jotain. Vai miltä itsestä tuntuisi se, että ensin kokeen keskeyttäminen on tehty mahdottomaksi, niin mieleen varmasti tulee erilaisia ajatuksia siitä, että onko oma loppu mahdollisesti jossain unohdetussa haudassa. 

 Se että kokeen järjestäjä on  pettänyt antamansa lupauksen lisää stressiä sekä tietenkin aiheuttaa epävarmuutta koehenkilöiden, sekä myös muiden kokeisiin osallistuneiden mieliin. Eli kuin alkujaan annettu lupaus petetään, niin mieleen tulee valitettavasti ajatus siitä, että kuinka pitkälle kokeen johtaja on valmis menemään? Vaikka kokeen johtaja oli itse paikalla, niin hänen roolinsa oli vankilan johtaja. Eli tuolloin Zimbardo oli toisen osapuolen "vartijoiden" puolella, tai niin nuo muut kokeeseen vankia esittävät henkilöt uskovat. Heillä oli täysi oikeus uskoa, että Zimbardo ei puutu vartijoiden toimintaan. 

Ja kun tätä vankikoetta lähdetään analysoimaan, niin me varmaan kaikki ymmärrämme sen, että yksikin sadisti sadan hengen joukossa saattaa muuttaa koko paikan helvetiksi. Eli mitä jos omalle kohdalle sattuisi yksi niistä harvoista sadisteista? Kun puhutaan esimerkiksi asevoimissa tapahtuneesta simputuksesta, niin usein simputtajia on vain 2-3 henkilöä. Mutta ongelma on siinä, että aivan kuten tässä Stanfordin kokeessa, niin myös asevoimissa simputtaja on esimiesasemassa.

 Samoin häntä ei pääse pakoon. Eli jos ihminen on jossain varuskunnassa, tai lukittuna johonkin selliin, niin hän ei vain voi lähteä kotiin tai muualle purkamaan paineita. Samoin hän on myös tavalla tai toisella alistajansa armoilla. Eli yksikin sadisti on liikaa, varsinkin jos omalle kohdalle sattuu tuollainen epäsopiva yksilö. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Stanfordin_vankilakoe

https://fi.wikipedia.org/wiki/Philip_Zimbardo

IMF varoittaa tekoälyn lisäävän eriarvoisuutta sekä työttömyyttä työelämässä.

On mielenkiintoista, että juuri IMF eli kansainvälinen valuuttarahasto varoittaa tekoälyn tuomasta eriarvoisuudesta työelämässä. IMF (International Monetary Fund) on siis alkanut kamppailla esimerkiksi palkka-haitarien pitenemistä sekä ihmisten eriarvoista asemaa vastaan. IMF on ollut mukana luomassa sellaista palkkamallia, jossa palkat sekä kaikki muut asiat kasaantuvat yhtiöiden johtajien käsiin, ja työntekijöille on luvassa vain sitä "lämmintä kättä". Kun puhutaan esimerkiksi johtajien sosiaalisista verkostoista, niin voidaan sanoa, että johtajat saattavat heti astuessaan yhtiöön sisään lähteä etsimään uusia haasteita. 

Eli johtajien kannalta mielenkiintoinen asia on tietenkin se, että johtaja saattaa työskennellä jossain yrityksessä vain muutamia kuukausia, ja sitten seuraava yritys esittää tuolle johtajalle mielenkiintoisen työtarjouksen. Se mikä tässä mallissa itseäni kiusaa on se, että tuollainen johtaja voi varmasti siirtää business-salaisuuksia toiseen yhtiön, eikä se että joku johtaja on ollut muutamia kuukausia esimerkiksi tekoälyä kehittävässä yrityksessä, ja siirtyy sitten suoraan kilpailijan palvelukseen ole muka syy epäillä teollisuusvakoilua. 

Kun työvoimaa värvätään, niin silloin tietenkin kandidaatit kilpailutetaan viimeisen päälle. Kun sitten viimeiseen vaiheeseen päästään, niin silloin kaikki testit läpäisseet kandidaatit pannaan tekemään työtä määrä-aikaiseen työsuhteeseen. Ja se joka parhaiten selviää tuosta vaiheesta valitaan tehtävään. Kyseessä on työntekijän kannalta ikävä tapa, joka estää esimerkiksi työttömiä verkostoitumasta. Mutta tällaiseen kilpailutukseen ei IMF ole mitenkään katsonut tarpeelliseksi puuttua. 

Eikä toimittajia ollut ennen kiinnostanut se, miten epätasa-arvoinen yhteiskunta on. Pelkääkö joku nyt tekoälyn vievän oman työpaikkansa, kun esimerkiksi tekoälyn negatiivisia vaikutuksia listataan oikein olan takaa. Esimerkiksi automatiikan viedessä työpaikkoja, ei ketään ole kiinnostanut se, että kuinka monta työpaikkaa automaatio on vienyt. Kaikkia on vain kiinnostanut se, että kuinka paljon automatiikka säästää tuntipalkoista. Eli kaiken takana on ajatus siitä, että yhtiön tehtävänä on tuoda mahdollisimman paljon voittoa sen osakkaille. Se miten tuota voittoa tehdään on ollut tätä ennen täysin yhdentekevä asia. 

IMF on siis sanonut, että tekoäly lisää eriarvoisuutta työelämässä, mutta eikö työelämä ole sitten eriarvoista? Jokaisella meistä on esimies, joka saa parempaa palkkaa. Eli esimies on ihminen, jolla on valta antaa meille tehtäviä. Ja esimies on sitten varmasti vapaa valitsemaan sen paikan, minkä hän haluaa, ja hän voi delegoida kaikki tehtävät suoraan alaisille. IMF ei ilmeisesti myöskään ole tietoinen siitä, että esimerkiksi johdon saamat edut ovat oikeasti vain johtajille varattuja. IMF ei ole myöskään koskaan ennen sanonut, että esimerkiksi johtajien bonukset tai vastaavat asiat ovat ilmeisesti ainakin osittain aiheuttaneet epätasa-arvoa.     

Mutta miksi IMF nyt on alkanut kiinnostua työelämän  eriarvoisuudesta? Pelätäänkö siellä oman työpaikan puolesta, kun nyt on alettu puhua tekoälyn aiheuttamasta epätasa-arvosta? IMF ei aikoinaan ole sanonut mitään esimerkiksi robottien käytöstä autoteollisuudessa. Eikä IMF ole koskaan valittanut sitä, että yritysten johdon palkat ovat moninkertaiset työläisten palkkoihin verrattuna. IMF ei ole myöskään koskaan sanonut että robotien käyttö autotehtaissa aiheuttaisi mitään työttömyyttä tai että kun työpaikat siirretään johonkin Meksikon kaltaiseen maahan, niin silloin ei yhtään työpaikkaa synny USAaan tai EUn alueelle. 

 Voidaan sanoa että IMF ei koskaan ole katsonut aiheelliseksi puuttua esimerkiksi johtajien palkkoihin. Tai muihin johtajien saamiin etuihin, joita ei tavallisella työläisellä ole koskaan mahdollista hankkia pääsyä. Samoin IMF ei myöskään ole puuttunut siihen, että tuotantoa viedään kannattavampiin maihin, joissa on tarjolla halpaa työvoimaa. Ja tietenkään se että joku meksikolainen työläinen joka saa murto-osan siitä palkasta, mitä länsimainen työläinen saa ei ole mitenkään lisännyt työvoiman eriarvoisuutta. Siis tietenkin poliitikkojen pitäisi puuttua asioihin, jotka lisäävät eriarvoisuutta. Mutta kuitenkaan kukaan poliitikko ei ole koskaan puhunut esimerkiksi työläisten kilpailutuksesta, josta mainitsin aikaisemmin tässä tekstissä. 

https://www.tivi.fi/uutiset/imf-varoittaa-tekoalysta-kehottaa-poliitikkoja-toimimaan/f75cea46-9d33-4d8f-b49c-724c60660082

Riisuttu totuus. Eli kuka on vastuussa jaetusta tiedosta

Havainnollistus Platonin luolavertauksesta. (Wikipedia, Luolavertaus)

Internet on Platonin luolista syvin. 

Me kaikki olemme kuulleet Platonin luolavertauksesta. Tuossa vertauksessa ihmiset jotka ovat koko ikänsä eläneet luolassa muodostivat kuvan maailmasta niihen vääristyneiden varjojen kautta, jotka lankesivat luolan seinälle. Platonin luolaa on pidetty sensuurin sekä rajoitetun tiedon tyyssijana, mutta samalla tavalla me toimimme edelleen. Me valitsemme mielellään tietoa, joka miellyttää meitä, ja samalla me sensuroimme itseltämme tiedon, joka ei meitä miellytä. 

Jos me ajattelemme sosiaalista mediaa sekä sen kautta tulevaa tietoa, niin me näemme kaiken tiedon vääristyneenä. Yllä on havainnollistus tuosta luolavertauksesta, ja se joka päättää mitä kuvia eli infrormaatiota informaation kantajat kantavat päättää millaisia asioita hän maailmasta kertoo. Eli information välittäjä joka ovat nuo patsaita tai kuvia kantavat henkilöt voivat itse ehkä valita mitä kuvia he näyttävät. Mutta heidän on käytettävä niitä kuvia mitä heillä on varastossa. 

Tai ehkä joku salaperäinen tuntematon mies ruuvaa nuo kuvat noiden kuvan kantajien telineisiin. Siis onko tuntematon mies vastuussa jakamastaan informaatiosta? Saattaa olla että hänelle on ohjeet eli nuotit siitä, mitä kuvia ja missä järjestyksessä noita kuvia pitää näyttää. Tuolloin ohjeen kirjoittaja sekä kuvien tilaaja sekä tekijä ovat vastuussa jaetusta informaatiosta. Tai sitten se joka on tilauslistan varsinaiselle tilaajalle antanut on vastuussa jaetusta informaatiosta. Mutta tietenkin toimittajan eli varastomiehen varastoissa pitää olla noita kuvia. Tai siis tätä vastuuketjua voimme jatkaa loputtomiin, eli kuka tilaa tuotteet varastoon jne. 

Ihmiset haluavat nähdä vain positiivisia asioita, eli asioita jotka tukevat heidän ajattelutapaansa. Jos katsomme toisen tuottamaa tietoa, niin silloin meidän pitää muistaa, että kaikki tieto mitä ihminen tuottaa, oli se valhetta tai totta on suodatettu toisen ihmisen kautta. Siihen vaikuttaa aina tuon toisen ihmisen kokemuspohja sekä asenteet, joita hän on nuorena oppinut. 

Jos olen oppinut jotain noin 30-vuotta sitten, niin silloin tuo asia saattoi olla kiveen hakattua. Ja saattaa olla että olen hokenut tuota asiaa toisille. Mutta jos tuo asia on sitten ollut väärä, niin tietenkin se saattaa tuntua meistä nololta. Mutta onko meillä syytä häpeään? Me olemme toimineet keskusteluissa tuolloin 30-vuotta sitten saadun aikoinaan hyvinkin tuoreen tiedon pohjalta. Mutta sitten ovat tutkimusvälineet kehittyneet. 

Samoin saattaa olla, että oma kokemuspohjani on laajentunut. Myös maailma on muuttunut, ja moni asia mihin suhteuduttiin ennen olan kohautuksella on nykyään paheksuttavaa. Eli enää en ajattele tai tee samoja asioita, kuin joskus kauan sitten. 

Sanotaan että Internet tappoi totuuden. Eli se poisti totuuden, ja korvasi sen sosiaalisella medialla, jossa jokainen meistä saa etsiä ja lukea mitä tahansa, oli se totta tai tarua. Toisaalta internet poisti valheen, tai oikeastaan internet poisti mustavalkoisen asetelman, missä vastakkain olivat totuus ja valhe. Internet toi ihmisten eteen uuden maailman, jossa mikään ei ollut enää mustavalkoista, vaan siihen mustavalkoiseen maailmaan tuli värejä. Eli enää ei ollut olemassa vain totta tai vain valhetta, vaan oli olemassa valhetta, joka sisälsi pienen hipun totuutta, ja totuutta joka sisälsi pienen hipun valhetta. Valhe ja totuus muutuivat sosiaalisessa mediassa asiaksi, jota voimme kutsua nimellä informaatio. 

Mustavalkea totuus tai kyllä ja ei asetelma voidaan tietenkin nähdä siten, että jos puhutaan esimerkiksi alentuneesta työkyvystä, niin henkilö laitetaan heti pois työelämästä. Tuolloin ei edes voida ajatella, että hän tekisi lyhennettyä työviikkoa tai lyhennettyä työpäivää. Vaan hänet laitetaan heti sairaslomalle, jossa tuo henkilö voi sitten syrjäytyä rauhassa poissa silmistä ja poissa mielestä. Kun hänet sitten kannetaan katuojasta johonkin laitokseen, niin silloin hän tietenkään ei aiheuta kosmeettisia haittoja yhtiölle, mutta samalla hän kuitenkin aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle. Ja tietenkin kaikki jotka eivät kykene töihin putoavat valtion elätettäviksi. Tuolloin työkyvyn mitta on tietenkin 8 tunnin työpäivä, eikä mistään muusta voida edes puhua. 

Kun ennen voimme syyttää valheen levittäjää valhetelusta, niin nykyään voimme kutsua valheen levittäjää "hyväntahtoiseksi hyväksikäytetyksi". Eli ihminen saattaa levittää valheita yksinkertaisesti painamalla väärässä kohdassa "tykkää"-painiketta. Ja sitten valheen sisältävä viesti leviää miljoonan ihmisen katsottavaksi sekunnissa, eikä syy ollut toki ihmisen joka painoi kohmeisin käsin Facebookissa tai YouTubessa jotain painiketta, kun hän etsi paikaillisen liikennelaitoksen sovellusta tarkastaakseen, että hänellä olisi tarvittava lippu. Siis valheen levittämiseen ei tarvita kuin yksi teko, jota ei täysin hallitse. 

Propagandan tekijä on huijari, joka haluaa ihmisten häpeävän sitä, että he ovat uskoneet häntä. Me länsimaiset ihmiset olemme tottuneet siihen, että valtiovalta ja media kertovat totuude asioista. Mutta samalla unohdamme, että esimerkiksi Venäjällä median tehtävä on tukea valtiota. Eikä esimerkiksi taistolaisuuden kiihkeimpinä vuosina ollut mahdollista, että kukaan voisi olla valtamediaa sekä Kekkosta vastaan. Jos ihminen uskalsi vastustaa valtamediaa sekä ulkopoliittista johtoa, niin silloin hän kohtasi henkilökohtaista painostusta. 

Tuolloin ei esimerkiksi Neuvostoliiton vankileireistä ollut sopivaa puhua. Eli olemmeko me suomalaiset oikeastaan sellaisia, että me haluamme uskoa että media on riippumaton. Kaikkien lehitjuttujen takana on ollut ihminen, joka tietenkin kirjoittaa ne oman kokemuspohjansa sekä tietonsa mukaan. Ja jos ajatellaan esimerkiksi taistolaista mediaa, niin oliko se oikeastaan yhtään sen epäpoliittisempi tai vähemmän kommunismia ihannoiva kuin joku itäblokin media. Siis onko meillä oikeastaan varaa tuomita muita, jos katsomme historiaan? 

Mutta sitten kun sanotaan että Internetissä kulkevaa tietoa ei kukaan kontrolloi, niin silloin meidän pitää käsittää se, että internnetissä on vain informaatiota, ja valtavan informaatiotulvan seulominen sekä sen järjestäminen on valtava tehtävä, ja samalla jos haluamme tarkastaa esimerkiksi lähteitä, joita joihinkin teksteihin on käytetty, niin varmaan huomaamme, että kuinka vaikeaa tuo asia on. Informaatiotulva jonka ihminen kohtaa internetissä on niin valtava, että kukaan ei edes leikillään sano, että hän kykenee tarkastamaan kaikkien näkemiensä kotisivujen sekä kirjoitusten oikeellisuuden. Internet on informaatiokanava, jota voidaan käyttää moniin asioihin, joita ei ennen ollut edes mahdollista realistisesti ajatella. 

Internetin käyttö vaatii harjaantumista, ja samalla meidän pitää muistaa, että edes valtiollinen tiedottaja ei takaa aina sitä, että jaettu tieto olisi totuudenmukaista. Eli meidän pitää aina olla hiukan kriittisiä sen suhteen, mitä näemme tai kuulemme, oli kyseessä yksityinen elämä tai internet. Siis kun puhutaan esimerkiksi valheesta, niin ihminen ei ehkä valehtele kertoessaan subjektiivista totuutta. Hän vain saattaa jättää muutamia asioita pois totuuksien listasta. 

Me kaikki koemme asiat subjektiivisesti. Ja jos joku haukkuu meitä tai on meille ilkeä, niin silloin varmaan me kaikki otamme asiat itseemme. Siis emme ole eri ihmisiä töissä, vapaa-ajalla tai kotona. Ja internet on hämärtänyt myös esimerkiksi julkisuuden sekä yksityisyyden välistä tilaa. Meillä kaikkilla on oikeus lukea mitä haluamme, ja tuota asiaa kutsutaan nimellä "woke". Tuolloin henkilö poimii vain sen tiedon, mikä sattuu palvelemaan hänen omia mieltymyksiään. Tuolloin argumenttina on se, että koska en ole kanssasi samaa mieltä, niin minun ei tarvitse lukea mielipidettäsi, on asia mikä varmaan on kaikille meistä tuttu. Siis kun en voi jotain asiaa hyväksyä, niin voin sulkea sen pois mielestäni sekä Facebookista. Tuolloin syyllistyn toki asiaan, jota kutsutaan nimellä itsesensuuri. 

Me sensuroimme itseltämme sen, mistä emme satu pitämään. Ne asiat, jotka eivät ole meille mieleisiä suljetaan kylmästi pois omalta itseltä. Ja sitten syytämme tietenkin jotain Kekkosta tai häntä myötäilleitä toimittajia siitä, että he sensuroivat lehdistöä jossain menneisyydessä. Mutta samalla unohdame että me itse olemme pahimmat sensuroijat. Me haluamme nähdä kauniita asioita, mutta samalla kuitenkin suljemme osan asioista suoraan pois silmiltämme. 

Jos kysyisimme esimerkiksi taistolaiselta toimittajalta, joka aikoinaan heilutti Neuvostoliiton lippua, että kuka on syyllinen siihen, että lehdissä luki väärää tietoa, niin tuo toimittaja vastaisi, että hän ei jakanut väärää tietoa. Hän vain jätti osan asioista pois. Eli hänen tietolähteensä olivat ehkä KGB-miehiä, jotka olivat sanoneet, että poliittiset pidätykset olivat vain muodollisuus, ja että kukaan ei saa toisinajattelusta 10 vuotta vankeutta. Koska KGB miehet samaistettiin maassame poliisiin, niin silloin toimittajalla oli oikeus uskoa tuota noiden miesten kertomaa valhetta. Tai olisiko meidän pitänyt tietää, mikä KGB oli? Kas siinä vasta kysymys. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luolavertaus

Tunnistusmenetelmänä sormenjälkimetodi on rikostutkimuksen kulmakivi.

 Sormenjälkitutkimuksen suuri hypoteesi ja siitä johdettu konjektuuri on se, että maailmassa ei ole kahta eri henkilöä joilla on samanlaiset sormenjäljet. Ja toistaiseksi vastaan ei ole tullut kahta henkilöä, joilla on ollut samanlaiset sormenjäljet. 

Rikoksen yhteydessä tapahtuvan tunnistamisen pitäisi perustua useisiin eri kohtiin. Tuolloin DNA-testi sekä sormenjälkimenetelmä yhdessä kuitu ja muiden näytteiden kanssa ovat asioita, joilla henkilö sidotaan juttuun. Sormenjälkimenetelmää eli sormen kapilaarikuvioiden vertailua on pidetty luotettavana tunnistusmenetelmänä jo 1900-luvun alusta lähtien. Ja kuten tiedämme, niin vielä ei ole tullut vastaan kahta ihmistä, joilla on täysin toisiaan vastaavat sormenjäljet. Samalla henkilöllä voi olla eri sormissaan hyvin paljon toisiaan muistuttavia sormenjälkiä. 

Joskus rikolliset ovat joko vahingossa tai tahallaan yrittäneet muuttaa sormenjälkiään. Eli sormiin on yritetty viiltää arpia, joilla sormenjäljet tuhotaan. Tai sitten esimerkiksi joitakin sormenpäitä on saatettu amputoida. Kuuluisin tapaus, jossa sormenjälkien kapilaarikuvioita on yritetty muuttaa on John Dillingerin tapaus. Tuolloin joku lääkäri oli siirtänyt ihoa ilmeisesti Dillingerin jalasta käsiin, jotta hänen sormenjälkensä olisivat muuttuneet. 

Samoin aina joskus on joku yrittänyt painaa vihamiestensä sormenjälkiä rikospaikoille leimasimella, johon on jäljennetty toisen henkilön kapilaarikuvioita tai sitten irti leikattua sormenpään ihoa on kiinnitetty leimasimeen. Tai kaikkein brutaaleimmissa tapauksissa on tunnoton rikollinen käyttänyt irti leikattuja sormia lavastaakseen toisen henkilön syylliseksi. Ja nykyään huolta ovat herättäneet esimerkiksi laseriin perustuva mikrokaiverrustekniikka, jolla skannattuja sormenjälkiä voidaan siirtää toisille pinnoille. Tuollaisen mikrokaiverruksen voi tehdä vaikka kumihanskaan. Ja noilla välineillä voidaan yrittää saada viaton ihminen näyttämään rikolliselta. 

Samoin myös vihamiesten kodeista varastettuja esineitä on jätetty rikospaikoille. Noiden esineiden tarkoitus on ohjata viranomaisten toimintaa vääriin kohteisiin. 

Tekoälyyn perustuva järjestelmä havaitsi, että saman henkilön eri sormista peräisin olevilla sormenjäljillä oli vahvoja yhtäläisyyksiä. Kuvituskuva. [AOP] (Iltalehti/). Yleensä sormenjälkitutkimus perustuu ajatukseen, että kaikilla henkilöillä koko maailmassa ei ole samanlaisia sormenjälkiä, eli samanlaisia sormenjälkiä voi olla saman henkilön eri sormissa. 

(Iltalehti:Mullistava tutkimustulos – Yleinen luulo sormenjäljistä ei olekaan totta)

Siis sormenjälkiä käytetään kahden ihmisen erottamiseen toisistaan. Eikä niitä käytetä saman henkilön sormien erottamiseen toisistaan, Mutta Columbian yliopiston tutkimus saattaa merkitä paljon, jos kyseessä olisi identtisten kaksosten erottaminen toisistaan esimerkiksi tapauksissa, joissa rikospaikalta on löytynyt vain yhden henkilön sormenjäljet. 

John Dillingerin sormenjälkikortti. 

Rikostutkimuksen yhteydessä käytettävä sormenjälkimetodi on asia, mitä on aina pidetty rikostutkinnan kulmakivenä. Menetelmän perusajatus on siinä, että ei ole olemassa kahta ihmistä, joilla on täysin samanlaisia sormenjälkiä. Sen perusteella kysymyksessä on oikeastaan yksi konjektuureista, eli koska vielä ei olla tavattu kahta ihmistä, joilla in identtiset sormenjäljet, niin olettamus on siis se, että somenjäljet ovat hyvä tai melko varma biometrinen tunniste. Tietenkin aina keskustellaan siitä, että saavatko viranomaiset hyödyntää esimerkiksi mobiililaitteiden biometrisiä tunnisteita tilanteessa, jossa henkilöä epäillään esimerkiksi törkeästä rikoksesta tai valtion turvallisuuden vaarantamisesta. 

Jos joku ottaa kännykän pöydältä, niin kännykän biometrinen tunnistus voi samalla ottaa tuon luvattoman käyttäjän sormenjäljet. Mutta aina välillä eteen tulee erilaisia juridisia kysymyksiä, kuten että saako tällaisia sormenjälkiä verrata kansalliseen tunnistusrekisterissä oleviin sormenjälkiin? Tai saako esimerkiksi Suomessa murhasta pidätetyn henkilön sormenjälkiä verrata muiden maiden rekistereihin, jotta saadaan tietää että onko häntä aihetta epäillä muista vastaavista rikoksista. 

Mutta sitten kun puhutaan siitä, että tekoäly osaa verrata sormenjälkiä 70-90% tarkkuudella, niin tietenkään tekoälyn tarkkuus ei välttämättä ole sama kuin ihmisen suorittaman vertailun. Mutta tekoäly voi seuloa sormenjälkiä sekä lajitella niitä erittäin tehokkaasti. Syy tähän 10-30% marginaaliin voi johtua siitä, että tekoäly aloittaa vertailun jäljen keskeltä, ja sitten laajentaa tuota vertailuun käytettävää aluetta, jos se löytää yhtymäkohtia. Ja sitten jos tietty prosenttimäärä ylittyy, niin jälki siirtyy ihmisten ohjaamaan vertailuun, jota kutsutaan nimellä tarkkuus- tai suurtarkkuusvertailu. 

Sormenjälkien käyttö rikostutkinnassa on sikäli hiukan ongelmallista, että jälki joka jää rikospaikalle ei ole ehkä täysin vertailukelpoinen. Sormi saattaa kiertyä paikallaan, jolloin kapilaarikuviot eivät jäljenny täysin. Tai sitten sormenjälki saattaa olla osittain jäljentynyt. Sekä kuten tekstin alussa kerroin, niin myös on olemassa tilanteita, että sormenjälki on muuttunut, koska henkilön sormenpää on vahingoittunut. Eli arpikudos on muuttanut kuviota. Tai sitten sormenpää, josta on kuvio jäänyt rikospaikalle on leikkaantunut irti. Noissa tapauksissa sormenjälki ei ole niin sanottu varma menetelmä. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/729d92b9-fe57-4905-af9c-4d070296c683

https://www.crimemuseum.org/2009/05/18/john-dillinger-fingerprint-obliteration/

https://themobmuseum.org/blog/leave-no-trace/

https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Dillinger

Valtiosääntö sekä ministerien pätevyys ja valintakriteerit ovat asioita, joista aina välillä keskustellaan

 Jussi Halla-Aho varaisi ministerien sekä kansanedustajien paikat syntyperäisille Suomen kansalaisille. Ja ehkä hän perustelee tuota asiaa siten, että se estäisi esimerkiksi vahingollisen tiedon leviämisen. Toki aina voidaan kysyä, että voisiko tuo vaatimus syntyperäisestä suomen kansalaisuudesta varata esimerkiksi puolustusministerille sekä ehkä sisäministerille. Eli kaikkien ministerien tai kansanedustajien ei tuossa tapauksessa tarvitsisi olla syntyperäisiä Suomen kansalaisia. Mutta palveleeko tuollainen asia sitten Suomen etua? 

Tietenkin me kaikki olemme välillä lukeneet sellaisistakin mahdollisuuksista, että esimerkiksi kaksoiskansalaisten oikeutta hakeutua korkeakouluihin sekä virkoihin rajoitettaisiin. Ja syynä olisi tuolloin se, että nuo opiskelupaikat saadaan silloin varattua suomalaisille, jotka ovat syntyneet tässä maassa. En tiedä onko tässä kyseessä Perussuomalaisten virallinen kanta, mutta aina välillä nuo kahden passin asiat ovat nousseet päivälehdissä sekä eri tiedotusvälineissä pinnalle. Tuolloin tulee mieleen se, että onko maassamme demokratia vai mediakratia? 

Kansojen välistä ystävyyttä.

Kun puhutaan esimerkiksi Kekkosen kuuluisista puhelinsoitoista lehtien päätoimittajille, niin vielä nykyäänkin mietin että kuka tuolloin 1940-luvun lopulta 1980-luvun alkuun oikeastaan soitti kenelle? Eli tietenkin Kekkonen halusi vaikuttaa mediaan sekä siihen, mitä Neuvostoliitosta kirjoitettiin, niin kuitenkin mieleen tulee se, että soitettiinko tuosta asiasta ensin Kekkoselle, ja tuliko soitto ehkä Neuvostoliiton edustustosta Tehtaankadulta? Eli kertoiko joku asiasta ehkä ensin Tehtaankadun KGB-miehille, jotka sitten soittivat asiasta Moskovaan, josta otettiin yhteys Kekkoseen? 

Tuolloin suomettumisen syvinä aikoina ei varmaan kukaan muistanut, kuinka loistava selkänoja Moskova oli tietyille poliitikoille. Syy miksi Kekkonen sai aikoinaan poikkeuslain, jonka turvin hän hallitsi maatamme oli se, että hänellä oli hyvät henkilökohtaiset suhteet itään. Ja aina kun tehtiin päätöksiä, joista ei pidetty, niin voitiin sanoa, että Neuvostoliittolaiset pakottivat tekemään tuon päätöksen, joka olisi ehkä vienyt paljon ääniä tuolta poliitikolta. 

Mediakratiaan kuuluu se, että poliitikkojen odotetaan ikään kuin kuuntelevan eli tottelevan mediaa. Jos mediaa ei toteltu, niin silloin seurasi julkinen kurinpalautus. Tuolloin median edustajat kuten edesmennyt Helsingin Sanomien päätoimittaja Simopekka Nortamo kertoivat presidentille jos joku virkamies tms. oli sanonut jotain pahaa hänestä, ja sitten tietenkin julkisessa sanassa vaadittiin tuolle onnettomalle eroa, mihin presidentti tietenkin suostui. Tapauksista kerrottiin tietenkin vain se, mitä Nortamo ja kumppanit siitä halusivat kertoa. Ja tietenkin jokainen haastattelu sekä lausunto näytettiin aina lausunnon antajan esimiehelle, jonka oletettiin käyttävän erotusoikeuttaan. Toki meidän pitää huomioida se, että Nortamon ura ajoittui suomettumisen kovimpaan aikaan. Ja tuolloin piti olla suurta rohkeutta, jos uskalsi sanoa jotain vasemmistoa sekä Neuvostoliittoa vastaan. 

Mutta kuten tiedämme, niin tällaiset asiat ovat joidenkin muiden mielestä paluu menneisyyteen. Toisaalta jos kyseessä olisi valtion turvallisuuteen perustuva laki, niin silloin tietenkin Halla-Aho unohtaa sen, että myös syntyperäinen Suomen kansalainen voi asua pitkän aikaa esimerkiksi Venäjällä ja siellä mieltyä Vladimir Putinin aatteisiin sekä asenteisiin. Ja tuo asia tietenkin tarkoittaa sitä, että myös syntyperäinen Suomen kansalainen voi ryhtyä tekemään valtiopetoksia eli luovuttamaan tietoja Venäjälle. 

Siis pitäisikö meidän vihata venäläisiä? Vastaus on ei. Meidän pitää suhtautua mahdollisiin uhkakuviin siten, että olemme valppaina. Eli emme lähde jatkamaan epäilyttäviä viestiketjuja, emmekä myöskään tarjoa omaa verkkoamme nettivaikuttamisen alustaksi. Samoin vaihdamme reitittimen salasanan emmekä jaa tietoa, joka voi vaarantaa kansallista turvallisuutta. Sekä tietenkin voimme tehdä poliisille ilmoituksen henkilöistä, jotka kyselevät sellaisia asioita, että tietääkö kukaan esimerkiksi upseereiden osoitteita tai pyytää reserviläisiä kuvaamaan vaikkapa ohjusveneitä. 

En usko että kaikki venäläiset ovat Vladimir Putinin kannattajia, mutta toisaalta jos venäläinen lähtee sotaan Ukrainaan, niin hän silloin osoittaa tekojensa kautta kannattavansa Putinin politiikkaa. Se mitä ihminen itsekseen sattuu ajattelemaan mistäkin asiasta on täysin yhdentekevää. Vain sillä on väliä mitä hän näyttää ulospäin. Mutta sitten siihen suureen venäläisvihaan sekä NATO-jäsenyyteen. 

Uskoisin että esimerkiksi suuri antivenäläinen kampanja johtuu halusta irtisanoutua siitä, mitä kutsutaan suomettumiseksi. Eli halutaan näyttää kaikille, että henkilö ei ole Putinin talutusnuorassa. Samoin halutaan osoittaa kuuliaisuutta uusille liittolaisille. Tuolloin voidaan sanoa että suomettumisen seuraava suunta on natottuminen, mikä tarkoittaa sitä, että NATO ottaa sen paikan, mikä ennen kuului maamme median edustajien mielissä Moskovalle. Tuolloin suomettumisen aikaan Moskovan tai Venäjän johdon arvostelu oli maassamme kiellettyä. Ja tietenkin suomettumista perustellaan sillä, että maamme itsenäisyys riippuu Moskovan johdon tahdosta. 

Nyt kun olemme sitten NATOn jäseniä, niin silloin aina silloin tällöin joku oksentaa pahaa oloaan jossain mediassa. Moni ihminen oletti sodan Ukrainassa olevan nopeasti ohi. Mutta kuitenkin Ukraina pystyi pitämään puolensa Venäjää vastaan, ja erityisesti venäläisen kaluston huonous on rohkaissut länttä antamaan Ukrainalle aseita. Mutta se että sota ei ollutkaan ohi nopeasti on saattanut aiheuttaa jollekin tuntuvia taloudellisia tappioita. 

Missään asiassa ei ole olemassa täydellisiä vaihtoehtoja. Se että meillä on valittavana joko NATO tai Putinin Venäjä ei tarjoa meille täydellistä valintaa. Oli olemassa mahdollisuus, että olisimme jääneet pois NATOsta, mutta sitten kuitenkin olisimme joutuneet suoraan sellaiseen tilanteeseen, että olisimme yksin Putinin hybridikampanjoiden kohteena. Eli tuollainen vaihtoehto ei olisi varmaan kovin miellyttävä. Mutta me tiedämme että Putin ei pelkää tai häpeä minkään asian politisointia. Ja hänellä on rahaa jolla voi ostaa ystäviä. Joten esimerkiksi kansainvälinen jääkiekkoliitto varmaan muistaa sen, kuinka paljon Putin kantoi rahaa sen kassaan. Ja sen takia kansainvälinen jääkiekkoliitto haluaa erottaa Ukrainan sodan jääkiekosta. Eli se maa joka lähettää urheilijoita kisoihin on joku muu valtio, kuin se joka käy sotaa Ukrainassa. 

Kun ajatellaan että Venäjä ostaa tykistön ammuksia sekä ohjuksia Pohjois-Koreasta, niin se kertoo jotain tuon maan kyvystä valmistaa aseita. Siis sotatalouteen siirtyminen ei ole sama asia kuin ammusten sekä aseiden valmistaminen. Ja jos esimerkiksi Venäjän asevoimat joutuvat hankkimaan Scud-ohjuksia tuolta Pohjois-Koreasta, niin se kertoo suurista tuotantovaikeuksista. 

Samoin myös maassamme on ihmisiä, joilla on tuntuvia sijoituksia Venäjällä. Noita rahoja ei saa Venäjältä pois ennen kuin talouspakotteet on purettu. Ja sen takia esimerkiksi joidenkin vaikuttajien mielestä Putinin pitää saada Ukrainasta se, mitä se haluaa. Kukaan ei varmaan uskalla myöntää että hänellä on sijoituksia Venäjällä, joista hän ei maksa senttiäkään veroja Suomeen tai muualle EUhun. Eikä varmaan kukaan halua myöntää että Venäjän KHL-liiga on tarjonnut hänelle mahdollisuuden kehittää lihaksistoaan doping-aineiden avulla. Itse ainakin uskoisin että Venäjällä dopingia käytetään melko paljon, koska olympialaisissa on ollut niin paljon erilaisia käryjä. 

EU vai ei, kas siinä vasta kysymys.

Kun joku vastustaa tai kannattaa jotain asiaa henkeen ja vereen, niin meidän pitää kysyä että mitä hyötyä tai mitä haittaa tuolle toimijalle on asiasta mitä hän kannattaa tai vastustaa? Muistakaa että yhtiön johdon henkilökohtainen etu saattaa poiketa yhtiön edusta hyvinkin paljon. Eikä yksittäisen kansalaisen oli hän luonnollinen- tai oikeushenkilö etu ole aina linjassa valtion edun kanssa. Me kaikki tiedämme että tietty asema tietyssä hierarkiassa saattaa aiheuttaa eturistiriidan, missä henkilö kohtaa houkutusta kytkeä esimerkiksi henkilökohtaisen etunsa yhteisön etuun, tai pahimmassa tapauksessa antaa henkilökohtaisen etunsa kulkea edustamansa yhtiön tai valtion edun edelle. 

Eli ajatellaan tilannetta, jossa kilpailija haluaa ostaa jonkun  yhtiön siksi, että sillä on hallussaan jonkun prosessin patentit. Pahimmissa tapauksissa yhtiön johtaja saattaa ajaa tahallaan yhtiönsä rapakuntoon, ja sitten vain siirtyä kilpailijan palvelukseen. Sen jälkeen kilpailija vain ostaa tuon rapakunnossa olevan toimijan. Tuolloin tuo toimitusjohtaja saattaa sitten saada paljon kiitosta loistavan liikemiesvainunsa takia, vaikka hän on itse ajanut johtamansa yhtiön arvon alas. 

Me kaikki tiedämme kuinka negatiiviset uutiset myyvät hyvin. Kriisit sekä sodat ovat asioita, joiden avulla voi toimittaja tienata hyvin. Eli missään nimessä mikään positiivinen asia ei saa koskaan katkaista negatiivisten asioiden ketjua, jolla negatiivista näkökantaa sekä negatiivisia faktoja leijutetaan ihmisten edessä. 

Mikäli mediaa on uskominen, niin EU on kriisissä joka tietenkin vain syvenee. Euro on yhteisvaluuttana aivan lopussa, joten ehkä kannattaisi vain hajottaa koko roska, ja sitten lähteä suurelle EU-kriittiselle, eli nationalistiselle tielle, joka antaa omalle keskuspankille rajattomat valtuudet nostaa ja laskea ohjauskorkoja. Näin sitten jokainen voi ihan itse rakentaa sen mieleisen talouspolitiikan, eikä koskaan enää tarvitse pelata sitä peliä, jossa joku voi vaikka sanoa omaa maata kalliiksi. 

Samalla omat työlaiset saadaan työllistettyä. Tai siis näin ainakin uskotaan. Mutta toisaalta ulkomailta voidaan silti tuoda valtava määrä keikkatyöläisiä, joille voidaan maksaa kilpailukykyinen palkka, mikä tarkoittaa 2-3€ tuntipalkkaa, joka on aivan käypä palkka jossain itäisessä Euroopassa. Tuolloin kyseessä on työperäinen mutta väliaikainen oleskelu maassamme. Eli työläiselle haetaan oleskelulupa rakennustyömaan keston ajaksi. Ja sitten työn loputtua hän voi lähteä kotimaahansa, eikä kenenkään tarvitse häntä katsella. Toki työläisemme maksaa verot myös kotimaahansa. Eikä hänen yhtiönsäkään ole välttämättä rekisteröity edes EUn alueelle. Tuolloin verot jäävät saamatta sekä yhtiöltä että sen työläisiltä. 

Toki esimerkiksi Viroon perustettu yhtiö voi värvätä työntekijöitä vaikka Kosovosta. Eikä hänestä sitten mitään muutakaan tuloa meille tule, oli meillä EU tai ei. Ruoat tuodaan tuolle työmaalle Baltiasta sekä elementit voidaan valmistaa Kiinassa. Eli kyllä siirtotyöläisille voidaan maksaa joko guldeneissa sekä markoissa, jos Euro nyt saadaan kaadettua. Siis vaikka valtioon muodostuu työpaikkoja, niin se ei tarkoita myöskään EUn jälkeen sitä, että yksikään noista työpaikoista päätyy oman maan kansalaiselle. Eli EU ei ole luonut esimerkiksi siirtotyöläisyyttä. 

Laittomat lakot, kuten poliittiset työtaistelut saadaan loppumaan sillä tavalla, että esimerkiksi lakiin voidaan kirjata suoraan pykälä, missä laittomaksi julistettuun lakkoon osallistuvat voidaan suoraan irtisanoa, ja heidän tilalleen palkata muita työntekijöitä. Eli tietenkin kaikki lakot jotka koskevat muita kuin yhtiön omaa tuotantoa olisivat laittomia, eli se poistaisi tukilakot vaikutuskeinoina. 

Samoin jos esimerkiksi työnantaja nyt sattuu kuulumaan EK:hon, niin silloin se voisi pyytää toisesta yhtiöstä miehiä tilalle, jos vaikka oma työväki sattuisi menemään lakkoon. Samoin kaikki lakot voidaan tuomita poliittisiksi. Kun puhutaan työntekijöiden palkoista, niin jostain syystä juuri palkat ovat niitä ensimmäisiä säästökohteita, mitä yrityksen johdon oletetaan löytävän. Lama ja kilpailu ovat asioita, joiden avulla esimerkiksi työläisten oikeusturvaa voidaan helposti nakertaa. Työntekijät kyllä varmaan joustavat kaikessa, jos he näin saavat pitää työpaikkansa.

Eikä edes tarvitse mitään lakeja rikkoa, kun lait säädetään sulassa sovussa EK:n kanssa, jotta yhtiöt saadaan pysymään Suomessa. Kuitenkaan se että vaikka suuret yhtiöt ja niiden johtajat saisivat kaiken mitä ne haluavat ei varmasti takaa sitä, että yhtiö myös jää Suomeen. Yhtiö voi hyvinkin nopeasti ulosliputtaa itsensä johonkin toiseen maahan, ja silloin pitää menetetyn yhtiön tilalle löytää uusia veronmaksajia. 

Euro on mahdollistanut sen, että hintoja voidaan suoraan verrata keskenään, jolloin voidaan sanoa, että onko joku maa kallis tai halpa. Ja mikäli joku maa on kauhean halpa, niin voidaan lähteä tutkimaan sitä, että onko tuon maan verotus muuten korkea, vai onko tuossa maassa esimerkiksi maksullinen terveydenhuolto. 

Suomessa terveyskeskusmaksu on asia, jonka takia voidaan sanoa, että maassamme on tällä hetkellä maksullinen terveydenhuolto. Tietenkin erilaisia työterveysasemia on noussut maahamme kuin sieniä sateella, ja noiden työterveysasemien tarkoitus on ollut se, että niiden kautta työntekijät voivat hakea sairasvapaata. Mutta joskus noita yksityisiä lääkäripalveluita kritisoidaan siitä, että ne ottavat liikaa huomioon asiakkaansa eli työterveyspalveluita ostavien yritysten johdon näkemyksiä asioista. Ja joskus noita lääkäreitä syytetään siitä, että he kuuntelevat liikaa esimerkiksi työnjohtajia. 

Ja työpaikkojakin ilmeisesti nousee kuin sieniä sateella, kun saadaan EU pois jaloista ja voidaan taas lähteä kehittelemään omia malleja jokaisesta poliittisesta asiasta, mikä sattuu tulemaan eteen. EU on toki luotu vakausmekanismiksi, jonka tavoite on vakauttaa taloutta, mutta koska tuo asia nyt ei satu nationalisteille sopimaan, niin miksi emme saman tien voisi vaikka lakkauttaa EUta, koska se ei ole kaikille mieliksi. Äärioikeiston sekä nationalistijoukon mielestä varmaan olisi kaikille parasta, jos Eurooppa olisi täynnä rajoja, joiden yli ei viranomaistoiminta ylety, eikä esimerkiksi poliisi saa jakaa tietoja epäillyistä ilman tuomioistuinten sekä ulkopoliittisen johdon suostumusta. 

Toki nämä samat rajat eivät organisoitua rikollisuutta kykene pysäyttämään. Eli rikolliset kyllä matkustavat rajan yli. Ja sitten he voivat pitää kokouksiaan vaikkapa Latvialaisessa hotellissa, jos eivät ole ehtineet Latviassa vielä hankkia jotain rikosrekisteriä. Myös rikolliset ovat varmaan jo ottaneet esimerkiksi etäpalaverit omakseen.

Eli esimerkiksi virolainen, norjalainen sekä ruotsalainen ja suomalainen rikollinen voivat pitää esimerkiksi Teams palavereja istuen omissa kodeissaan. Mutta kuitenkin me itkemme sitä, että meidän yksityisyyttämme loukataan. Siis esimerkiksi se että viisi eri maissa asuvaa kovia tuomioita aikaisemmin saanutta rikollista pitää Teams-palaveria, ei oikeuta viranomaisia valvomaan tätä palaveria, jos siihen osallistuu joku yksi henkilö, jolla ei ole rekisteriä. Siis missään nimessä tällaisessa tapauksessa ei kukaan edes saa ajatella sitä, että kyseessä voisi olla rikoksen suunnittelu tai rahan pesusta sopiminen. 

Näin sitten voivat prätkäjengit sekä muut rikolliset suoraan lähteä vaikka Viroon verkostoitumaan, eikä esimerkiksi KRP heitä pääse silloin häiritsemään. Tietenkin esimerkiksi NATO on asia, mikä sitten siirtää puolustusvastuun EUlta täysin toiselle järjestelmälle, ja varmaan se Trump sekä Putin huomaavat myös että Euroopassa ei edes haluta ryhtyä kehittelemään sellaista puolustusratkaisua, joka perustuisi Eurooppalaisten omaan malliin, ja jossa käytettäisiin Euroopassa kehitettyjä sekä eurooppalaisten hallinnoimia konventionaalisia sekä ydinaseita alueellisen koskemattomuuden säilyttämiseksi. 

Miksi Euroopassa mitään aseita ylipäätään kannattaa lähteä kehittelemään, kun Amerikassa on F-35ttä ja GPS hakeutuvia kranaatteja saatavilla. Samoin ydinaseita voidaan vaikka vuokrata USAsta, ja samalla voidaan sitoa myös yksittäisten ammusten käyttö USAn suopeuteen. Tietenkin tuotekehitys varsinkin puolustusteollisuudessa on kallista huvia, ja sen varmaan myös amerikkalaiset veronmaksajat ovat huomanneet.