Koska luet tämän, niin et vielä ole uutta vuotta viettämässä.

Hyvää uutta vuotta koko Suomelle. Siis se mitä me haluamme ovat hyvät asiat. Se mitä taas haluamme jostain syystä lukea ovat asiat, joissa siintää maailmanloppu meininki.  Mutta siis kohta on aika siirtää vanha vuosi muistojen kammioon, ja ottaa uusi vuosi ja uudet kujeet käyttöön. Siis uusia kojeita varmaan taas kohta saamme käyttöömme, mutta kuitenkin meillä pitää olla myös muuta sisältöä elämään, kuin uusien koneiden tai virtuaalisten laitteiden käyttöä. Ja yksi niistä on tietenkin virtuaalisen ilotulituksen katseleminen oman tietokoneen näytöltä. 

Tai ehkä olen vähän enemmän kuin normaalisti rajoittunut. Ja rajoitteista olemme saaneet lukea koko viime vuoden. Ihmisten mielestä on hienoa kun esimerkiksi työpaikkaa koskevissa lääkärin yms. rajoiteita käsittelevissä todistuksissa kerrotaan suoraan heti ensimmäisellä sivulla että mitä kaikkia rajoitteita ihmisellä oikeastaan voi olla. Jos sitten noiden rajoiteista kertovien listojen jälkeen työhönottajalla on vielä aikaa, niin hän voi sitten vielä jostain CVstä katsoa sen, mitä hyvää hakijassa oikeastaan voisi olla. Mutta tekeekö tuo käsittelijä niin. 

Vai laittaako hän hakemukset sen jälkeen suoraan roskakoriin? Tai ehkä hän asettaa tuon henkilön neljän tunnin työpäivälle, sekä järjestelemään jotain tunkkaista varastoa mielellään yksin. Näin sitten kukaan ei aiheuta tuolle henkilölle mitään suurta pettymystä. Kun hän ei saa koskaan edes vaihtaa sanaakaan muiden kanssa, niin varmaan hän silloin säästyy suurilta pettymyksiltä. 

Kun työnhakija laittaa hakemuksensa jollekin työnvälitys-alan yhtiöön, joita henkilöstöpalvelun nimellä kutsutaan, niin hän joutuu täyttämään esimerkiksi osoitetta ja puhelinnumeroa. Kuitenkaan työnantajan ei tarvise kertoa kuka noita hakemuksia käsittelee. Eli periaatteessa vaikka väkivaltaisen puolison sisko tai veli voivat noita hakemuksia päästä lukemaan. Tai pahimmassa tapauksessa väkivaltainen exä voi saada tuon hakemuksen oman työpaikkansa toimiston pöydältä. 

Kun tässä tekstissä puhutaan "rajoitteisesta henkilöstä", niin se ei tarkoita ketään tiettyä ihmistä. Se tarkoittaa ketä tahansa jolle on määrätty sairaseläke, joka käsittää fyysiset, psyykkiset sekä sosiaaliset työtä koskevat rajoitteet. Noiden rajoitteiden takia henkilö saa sitten eläkettä, joka ei kuulemma suuren suuri ole. Eli kun esimerkiksi lehdistössä puhutaan noista suurenmoisista eläkkeistä, niin ehkä kannattaisi myös mainita se paljon puhuttu eläkkeen määrä. Eli tietenkin se näyttää hyvältä, jos joku on saatu pois työvoimatoimiston kortistosta. Mutta se että eläkkeen määrä ei nyt kovin suuri ole ei varmaan ainakaan eläkkeen saajaa lämmitä. 

Siis me käsittelemme asioita jostain syystä siten, että missään ei käsitellä ihmisen osaamista, muuten kuin siten, että listataan sitä, mitä hän ei osaa tai muuten kykene tekemään. Varmaan on hienoa ajatella että ihminen menee sairaslomalle työvoimatoimistosta, niin hän voisi saada eläkkeen, jonka avulla sitten selviää päivittäisistä asioista. No sitten varmaan unohtuu kaikki se, mitä me muut olemme saaneet kuulla. Ihminen ei siis ole mikään toimeentulotuen käyttäjä, joka käy joka päivä ostamassa maidon sekä hernekeittoa ja viikonloppuisin pizzan jostain kaupasta. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jonka elämään pitäisi kuulua muutakin kuin jokapäiväinen leipä. Siis mitä muuta kuin vuokran ja laskujen maksu sekä jokapäiväinen leipä pitäisi ihmisen elämään kuulua? 

Pitäisi siihen välillä kuulua myös duuri sekä iloiset asiat. Mutta tietenkin se että kaikki tekisivät töitä kotonaan voisi aiheuttaa sen, että joku sattuisi vaikka kohtaamaan rappukäytävässä tuollaisen rajoitteita täynnä olevan ihmisen, ja ehkä tuo kohtaaja ei aivan heti huomaa sitä, miten rajoitteita täynnä tuo vastaan tuleva henkilö sattuu olemaan. Jos tuo kohtaaja sitten kehtaa käydä tuollaisen ongelmia täynnä olevan ihmisen kotona vaikka päiväkahvilla, niin edessä on katastrofi. Kuinka niin selvä ongelma ja rajoite jäävät huomaamatta korkeasti koulutetulta etätyöläiseltä, joka on kuitenkin työelämässä. No ehkä negatiivisia asioita sekä toisten rajoitteita korostava yhteiskuntamme antaa sen yhden kerran anteeksi, jos joku puku-setä nyt sattuu eksymään jonkun työelämän ulkopuolelle ajautuneen daamin kanssa sänkyyn. 

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten paljon rajoitteita ihmisillä on, niin silloin minä itse joskus mietin, että miten paljon rajoitteita on sen toisen ihmisen päässä? Jos töihin otetaan ihminen, joka saa reilun mahdollisuuden eikä onnistu, niin se on asia joka sattuu silloin tällöin myös niille, joille ei ole listattu rajoitteita. Mutta pitääkö työnantajien tietää toisen rajoitteista etukäteen, jotta he voivat päätellä että kelpaako hän töihin? Monissa tapauksissa puhutaan suoraan, että tuolle rajoitteiselle ihmiselle ei haluta aiheuttaa pettymyksiä. 

Mutta jostain syystä nuo valtavan suuret eläkkeet aiheuttavat sen, että nuo "perustoimeentulon" varassa elävät ihmiset eivät sitten enää kelpaa kenenkään seuraan. He vain jäävät yksin kotiinsa, istuvat aina aikuisinakin vanhempiensa vieressä, lihovat sekä kuulevat kaiken maailman kohteliaisuuksia. Eli se että 30 vuotiaan henkilön kutsut liitetään hänen vanhempiensa kutsuihin ja hänen kanssaan ei edes haluta vaihtaa mielipiteitä ei siis ole pettymys. Se että jos vanhemmat eivät saavu johonkin juhlaan niin tällä rajoitteisellakaan ei ole mitään asiaa niihin juhliin. 

Pieni ylipaino ei myöskään haittaa. Siis varmaan tuo pieni ylipaino ei ketään haittaa, jos henkilöllä ei itsellään sitä satu olemaan. Eikä se että vatsaportti ei sulkeudu kunnolla myöskään haittaa naapureita. Jos it sattuisin heräämään keuhkot täynnä vatsan sisällystä, niin silloin varmaan kokisin asiat hiukan toisin. 

Samoin kun rajoitteinen menee johonkin työkokeiluun tai muuhun vastaavaan paikkaan, niin silloin rajoitteinen saa heti kuulla olevansa merkitty mies tai nainen. Hän saattaa istua yksin kahvihuoneessa koko harjoittelujakson ajan. Tai sitten hänen tehtävänsä on tiskien kerääminen ja tiskaaminen. 

Mutta nyt on vanhan vuoden viimeinen päivä. Päivän viimeinen molli on kirjoitettu, lukekaa tai älkää lukeko.Se on oma asianne. Mutta tässä vuoden viimeisenä päivänä ajattelin vähän purkaa mieltäni asiasta, jonka joku saa aina välillä kokea. 

Taas on tultu vuoden viimeiseen päivään

 

Vuoden viimeinen päivä on käsillä. Ja olemme kaikki varmaan jo ajatelleet mitä uusi vuosi tuo tullessaan, paitsi tietenkin tekoälyä sekä Putinin trolleja. Vuoden viimeisenä päivänä olemme varmaan ajatelleet sitä, että mitä olisi pitänyt tehdä sekä sitä mitä ei olisi pitänyt tehdä. Vuosi on ollut täynnä negatiivisia uutisia, varjolaivastoa sekä monia muita pelottavia asioita. Mutta siis nyt olemme menossa kohti uutta huomista, ja siksi olemme illalla vastaanottamassa ilotulistusta, ainakin jossain muodossa. Siis mennyttä emme voi vielä ainakaan muuttaa, mutta siitä voimme ottaa oppia. 

Siis meidän pitäisi ottaa menneisyys kokonaisuutena, jota tietenkin operoivat suuret vaikuttajat, joita ovat ihmiset sekä aatteet ja asenteet, joiden mukaan ihminen tekee päätökset siitä, miten hän toimii. Vaikka suuri vaikuttaja kuten keisari, kuningas tai asevoimien komentaja on se, jonka neroutta tai virheitä saamme seurata historian kirjoista, niin kuitenkin meidän pitää muistaa se, että myös tavallinen ihminen ottaa osaa historian kirjoitukseen. 

Hän on se joka seuraa tai on seuraamatta suuria toimijoita. Ja aivan samalla tavalla kuin olemme puhuneet Stalinista, Hitleristä sekä ehkä myös Putinista miehinä jotka komensivat tekoja, joita ei voida puolustella, niin meidän pitää samalla muistaa se, että ilman valtiota nuo miehet olisivat aivan tavallisia ihmisiä. Siis Stalinkaan ei olisi sen vaarallisempi kuin joku Moskovan kaupungin puisto-osaston työntekijä, jos hänellä ei sattuisi olemaan valtiota käytössään. Samoin Putin olisi vain tavallinen juristi jos hän ei olisi venäjän presidentti. 

Tietenkin molemmat noista kahdesta henkilöstä voisi ostaa aseen, ja sitä kautta muuttua vaaralliseksi. Tai he voivat puukottaa jonkun, mutta tuolloin vaaran laajuus on melko pieni verrattuna siihen, että tuolla miehellä on komennossaan armeija, joka sitten tekee kaiken mitä tuo mies sattuu haluamaan. 

Kun puhutaan toiminnasta sekä ulkoisista merkeistä, niin se mitä me muut näemme muodostaa sen kuvan, mitä saamme toimijasta. Kukaan meistä ei ole kiinnostunut siitä, että onko joku esimerkiksi mukana pahoinpitelyssä tai kiusaamisessa niin, että hän on mielessään tuota toimintaa vastaan. Se että hän ottaa tuohon toimintaan osaa on se, mitä muut näkevät hänessä. Vaikka ihminen väittää myöhemmin, että hänen mielensä ei ollut mukana esimerkiksi maassa makaavan potkimisessa tai että hän on ollut jotain asiaa vastaan, mutta ottaa kuitenkin osaa tuohon toimintaan, tekee hänestä rikollisen. Siis ajatelkaa että kukaan ei olisi mennyt esimerkiksi SS-joukkoihin. Olisiko Hitler silloin onnistunut hyökkäämään yhtään mihinkään? Sitäkin sopii miettiä. 

Mutta siis tulevaisuutta voimme muuttaa. Tai ainakin voimme  toimia niin, että tulevaisuudessa rakennamme hiukan kestävämpiä sekä oikeudenmukaisempia malleja. Mutta maailma ei ole suoraan sanottuna mustavalkoinen. Se ei ole mikään suoraan oikea tai väärä. Eli on olemassa malleja jotka muuttuvat ajan myötä vääriksi. Absoluuttista monarkiaa on aikoinaan perusteltu sillä, että se tuo maahan vakautta. Mutta tuo vakaus saattaa olla näennäistä. Eli jos absoluuttinen monarkki sitten dementoituu tai hänen seuraajansa on joku sosiopaatti, niin silloin valtio menee suoraan ojasta allikkoon. Ja kuten viisaat miehet ovat sanoneet, niin valistuneita monarkkeja seuraa aina lopulta diktaattori tai despoottinen mielivaltainen henkilö. 

Kun me puhumme siitä mitä joku suuri sotapäällikkö sanoi tai teki, niin meidän pitää muistaa vanha sanonta. Mitä suurempi johtaja on, niin sitä suurempi uhka hän on valtiolleen. Siis suuret johtajat tekevät aina suurempaa vahinkoa, ja suuret johtajat suuressa maassa aiheuttavat paljon laaja-alaisempaa vahinkoa kuin pienet johtajat pienissä maissa. Siis jos johtajalla on suuret valtuudet, niin hän voi käyttää niitä suuressa määrin väärin. 

Suuret sotapäälliköt ovat miehiä ja ehkä myös joskus naisia jotka ovat vaikuttaneet historian kirjoitukseen. Mutta nuo suuret miehet ja naiset ovat myös ikävä kyllä olleet suuria onnettomuuksia sekä valtavaa kärsimystä tuoneita henkilöitä. He saattavat olla historiassa ihailtuja ihmisiä, mutta jos sattuisit olemaan esimerkiksi jossain Rooman imperiumin legioonassa rivimiehenä, niin silloin ei varmaan olisi kovin mukavaa juosta ratsain liikkuvan päällikön perässä. Eli tässä vaiheessa vain pitää sanoa, että ilman rivimiehiä ei ole päälliköitä. 

Jos on esimies niin silloin pitää olla alainen. Me olemme tottuneet siihen, että alaisen tekemästä virheestä voidaan valittaa esimiehelle. Ja kas näin. Esimies tietenkin kuuntelee meidän selvityksemme, ja rankaisee alaista kun satumme haluamaan. Tai noin ehkä joku kuvittelee. Mutta tietenkin alaisella on oikeus tulla kuulluksi, ja saattaa olla että esimies päätyy toiseen ajatukseen kuin mitä me muut toivomme hänen päätyvän. 

Esimies tai esihenkilö ei välttämättä näe asiaa niin, että alaista pitää välttämättä rangaista, vaikka hänestä tehdään valitus. Ja sitten kun puhutaan mistään asioista, niin esimies ei välttämättä ole aina edes tarpeen. Kun puhutaan työelämästä sekä itsensä johtamisesta, niin meille tulee välittömästi mieleen kysymys siitä, että kuinka esimies suhtautuu tähän tai tuohon asiaan. Ihminen ei siis voi tehdä mitään oma-aloitteisesti, vaan kaikki aloitteet johonkin toimintaan pitää tulla esimieheltä tai esihenkilöltä. 

Kun ihminen haluaa ryhtyä kirjailijaksi, niin hänen pitää tietenkin saada aina käsky joltain muulta. Missään nimessä hän ei voi kävellä mihinkään kustantamoon tai muuhun mediataloon ja tarjota tekstejään luettavaksi. Tai sitten hän ei voi kirjoittaa esimerkiksi blogia, jonka kautta hän voisi saada myös sellaisten ihmisten palautetta, jotka eivät häntä tunne. Eli tuolloin ihmiset arvostelevat tekstiä sekä osaamista. Eivät sitä miltä niiden kirjoittaja sattuu näyttämään. 

Mutta kun teet työtä, niin katso kerran peiliin, ja kysy kuka on elämäsi päähenkilö? Ketä varten sinä itse käyt töissä? Käytkö työssä tai teetkö työtä siksi, että naapurisi näkee sinun lähtevän aamulla toimistolle tai tehtaaseen? Vai teetkö työtä siksi, että työnjohtajasi sattuu kerran vuodessa sanomaan sinulle, että voit lähteä tänään vähän aikaisemmin, niin me muut voimme jäädä pitämään palaveria? Tai ehkä kaikkein paras asia, mitä voit tehdä on tarjota puoli-ilmaisia työtunteja jollekin siivouspalvelulle, joka sitten mielellään teettää tuota työtä kaikille. 

Mutta sitten palkan maksu saattaa olla hiukan eri asia, eli jos työstä haluaa saada palkkaa, niin silloin pitäisi myös työnantajan puolelta löytyä haluja palkan maksuun. Ja varmaan kaikki tietävät että silloin kun puhutaan palkan maksusta, niin silloin ei töitä enää niin helposti saa. Töitä siis olisi, jos niistä ei tarvitse maksaa palkkaa. Ja varmaan jokainen meistä haluasi olla yrittäjä, jonka työntekijät tekisivät ilmaispäiviä tai jonka alaisten palkat maksaa valtio. Mutta jostain syystä tuo malli ei käy. 

Kun ihminen tekee jotain asioita, niin hän ei voi aina miellyttää kaikkia. Jos yritämme miellyttää kaikkia ihmisiä maailmassa, niin silloin epäonnistumme surkeasti. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, ja se mikä on toiselle kaunistus on toiselle kauhistus. Kun kirjoitan tätä tekstiä, niin tiedän että joku ottaa tästä nokkiinsa, eli vetää herneen nenään. Eli näitäkään ei ei tarvitse lukea, jos ei halua. Eikä tätä ole kukaan minultakaan kysynyt. Mutta sitten kuitenkin jos kaikkien mielestä meidän pitäisi aina miellyttää kaikkia, niin silloin unohdetaan se, että miksi kenenkään ei tarvitse koskaan miellyttää oman elämämme päähenkilöä, eli sitä joka katsoo meitä peilistä? 

Kun työnjohtaja karjuu meille päin naamaa tai joku sanoo toista ihmistä iljettäväksi, niin en oikein usko että tuon toiminnan kohde tuota kokemusta kovin miellyttävänä pitää. Voi tietenkin olla niin, että tuo raivokohtauksen kohteena oleva mies tai nainen on lähennellyt tuota tunteen purkauksen lähettäjää epäasiallisesti. Mutta sitten kuitenkaan aina ei syynä ole epäasiallinen lähentely. Eli eikö työnjohtajan tarvitse miellyttää alaistaan koskaan, ja hyväksytäänkö näissä tapauksissa aina työnjohtajan selittely huonosta päivästä? Siis huono päivä lienee oikeutus raivota alaiselle. 

Tunteeko irtisanottu häpeää, tai tunteeko hän ehkä vihaa?

Sosiaalinen media ei ole paikka jossa saa kommentoida esimerkiksi valtamedian juttuja. Ja tietenkin esimerkiksi ihminen joka on ryhtynyt harrastamaan musiikkia työttömänä ollessaan on arka aihe. Työtön kun tuntee häpeää kaikesta, mitä hän on kokenut. Ja jos oikein tarkasti voidaan lukea, niin tietenkin jokainen joka ei istu päivää kotonaan, tuijota kalsareissa seinää sekä itke ja kiroa kohtaloaan on vain ihminen, joka peittelee huonoa oloaan. 

Siis jokainen joka kirjoittelee sosiaaliseen mediaan tai soittaa vaikkapa kitaraa jossain bändissä on ihminen, joka vain peittelee masennustaan, sekä odottaa saavansa lähetteen Kellokoskelle, jossa hänet pelastetaan itsetuholta. Siis iloinen olemus on valitettavasti merkki siitä, että ihminen hautoo itsetuhoisia ajatuksia, ja siksi olisi parempi lopettaa kaikki muu toiminta, kuin se mikä tukee ihmisten päähän vuosikymmenien aikana taottuja ajatuksia siitä, millaiselta työttömän arjen pitäisi näyttää. 

Siis kaikki jotka eivät ole samanlaisia kuin se “T. Torvinen”, joka pääsi usein juopuneena televisioon jossain Kekkosen aikaisessa tarinassa, joka päättyi suoraan joko vankilaan tai mielisairaalaan vain odottavat malttamattomina pääsyä esimerkiksi suljetulle mielenterveys osastolle, jossa he sitten saavat jonkun stigman, mikä estää paluun työelämään lopun iäksi. Tai tuollaisen kuvan allekirjoittanut on saanut niistä työttömistä kertovista jutuista, sekä siitä millaisia tarinoita esimerkiksi työvoimatoimiston työhakemusten kirjoitus kursseilla nuo varsin kurssien vetäjät sekä työvalmentajat kertovat. Eli niissä toistetaan kerran toisensa jälkeen teemaa, jonka mukaan työttömät syvästi häpeävät kohtaloaan. 

Suurin osa työelämää ja työttömyyttä käsittelevistä lehti- ja muista artikkeleista pyörii sujuvasti sen ympärillä, että kuinka paljon häpeää joku irtisanottu tuntee. Siis tunteeko irtisanottu häpeää, vai tunteeko hän suuttumusta, tai tunteeko hän ehkä vihaa, katkeruutta vai mitä hän oikeastaan tuntee? Tunteeko ihminen joka on käsittänyt saavansa luvatun vakinaisen paikan ja sitten  kuulee, että paikka ei ole hänelle auki syyllisyyttä, häpeää tai vihaa? 

Vai kokeeko hän ehkä olevansa jotenkin petetty, kun ei työtä olekaan enää? Kun puhutaan häpeästä, stigmasta tai muusta vastaavasta asiasta, niin onko oikeastaan tarkoitus syyllistää työtöntä, ja saada hänet ajattelemaan että tuo suuri negatiivinen tunne johtuisi ehkä siitä, että hän kokisi työttömyyden olevan itsensä syytä. 

Siis työtön yritti kaikkensa, teki parhaansa sekä sitten koki pettymyksen, kun työnantaja sanoi, että paikkaa ei olekaan. Mutta kuten tiedämme, niin maailmassa on ihmisiä jotka kokevat ehkä niin, että syy tuohon irtisanomiseen ei ehkä olekaan hänessä itsessään. Siis onko ihmisen aina ajateltava, että vika on hänessä itsessään, jos työnantaja antaa hänelle potkut? Kun ihminen ei osaa miellyttää omaa työnantajaansa, niin hän on sitten riittämätön, syntinen saatana kurja. 

Siis tämä oli sitä paljon puhuttua someraivoa. Ihminen voi aina käsittää asioita toisin kuin kaikki muut. Hän voi olla muiden mielestä jotenkin ärsyttävä, hän voi olla sellainen, jolta kukaan ei koskaan kysyisi yhtään mitään. Mutta sitten kuitenkin meitä kaikkia varmaan kiinnostaa se, että stereotyyppinen ajattelu siitä, miten työttömän pitäisi hävetä, miten hänen pitää painaa päätään sekä miten hänen pitää olla aivan hiljaa on varmaan loistava asia. Ainakin niiden mielestä jotka haluavat unohtaa tuon ihmisen, jolle he ovat potkut antaneet. Eli ei kun eläkkeelle vain, niin ei tarvitse töitä hakea. Eikä koskaan tarvitse työpaikalla katsella niitä naamoja, jotka ovat joskus sulkeneet oven takanaan lopullisesti. 

Jos he olisivat eläkkeellä häpeämässä niin heitä ei koskaan kukaan näkisi Linkedinissä, ei Facebookissa tai muualla sosiaalisessa mediassa. Kukaan ei koskaan kuulisi mitään muuta kuin oman pomon mielipiteitä. Kukaan ei koskaan sanoisi hänestä mitään positiivista.  Eikä kukaan muu kuin työvalmentaja saisi edes tietää heidän nimiään. Kun ihminen häpeää jotain asiaa, niin hänen pitäisi siitä olla hiljaa. Käydä Alkossa sekä juoda itsensä hengiltä. Näin taas saadaan yksi työtön pois kirjoittamasta asioista, jotka voivat vaikeuttaa hänen työnsaanti mahdollisuuksiaan. Työttömän kannattaa näet pitää asiat kuten oma työttömyytensä piilossa, eikä koskaan saa tehdä mitään ilman eri käskyä. 

Näin sitten ei vaaranneta sitä kuvaa, jonka työvoimaviranomaiset sekä yksityiset työnvälittäjät haluavat meistä antaa. Jos työtön siirtyy eläkkeelle, niin hän varmasti kuulee että sosiaalisen median käyttö ei ole kaikille mieleen. Jos hän vaikka kertoo sosiaalisessa mediassa jotain asioita vapaaehtoisesti tai ilman eri komentoja, niin hän saattaa jopa tuhota sen mielikuvan, jonka edellinen esimies on entisille työkavereille luonut esimerkiksi potkujen syistä, joihin saattaa kuulua epäsosiaalinen käytös. Kun ihminen sitten vetäytyy kotiinsa, tuijottaa viinapulloa sekä suree itseään ja kuuntelee rakentavaa kritiikkiä työhaastatteluissa, niin hän varmaan haluaa puhua tuosta asiasta jossain kopissa, jossa edes pappi ei näe hänen kasvojaan. 

Varmaan tuo miellyttävä haastattelija haluaa julkisesti kertoa siitä, kuinka hän on toista kannustanut siihen, että tämä saisi töitä. Kun ihminen menee työhaastatteluun, niin hänen pitää tietenkin nostaa lakki rinnalle, ja sitten ottaa kaikki kohteliaisuudet vastaan ilman mitään vastaväitteitä, ja jos sitten joku päättää käyttää häntä ukkosenjohdattimena ja purkaa tunteitaan, niin syytä tietenkin on ennen kaikkea työttömässä työnhakijassa itsessään. Siis missään nimessä työhaastattelija ei voi olla loukkaava tai tungetteleva. 

Ja töitä saa jos vain osaa pyytää. Esimerkiksi oman taloyhtiön talkkari voi suorastaan mielellään vaikka lainata haravaa jotta voisin  tehdä hänen työnsä. Tai sitten siivooja voi antaa vaikka pestä vessan puolestaan. Mutta siis kun työstä pitäisi saada palkkaa tai jää nakkipaketti ostamatta.  

Kun ihminen ei miellytä esimiehiksi aikovia tahoja, niin silloin tietenkin hänen tarinansa työnhakijana on loputtava. Miksi kukaan edes haluaa ajatella mitään muuta mahdollisuutta kuin ryypätä itsensä työkyvyttömyyseläkkeelle? Tai miksi kukaan edes haluaa ajatella muuta jatkoa kuin vaikkapa mielisairaala? Siis kuka tätä asiaa minulta edes viitsii kysyä, kun kaikki muut tietävät asiat muutenkin minua paremmin? 

Miksi siis tuhlata aikaa mihinkään työhakemusten kirjoittamiseen, kun voin lähteä suoraan kohti Kellokoskea, jossa voin lepositeissä ottaa vaikka tittelin “Kellokosken prinssi”. Juosta alasti sellainen nahkainen huuva päässä pitkin Järvenpään katuja, ja sitten joku “erkki” tulee kertomaan siitä, kuinka leponex pelasti minun elämäni, jonka vietän nimellä “Nasse Setä” jossain sairaalan suljetulla, eikä kenenkään tarvitsisi minun nimeänikään muistella. Näin sitten saadaan taas yksi nimi pois työttömyyskortistosta. 

https://yle.fi/a/74-20133285

Suojaako lukeminen esimerkiksi hybridivaikuttamiselta?

Tarina siitä kuinka psykopaatti johtaa psykopaatteja. 

Lukeminen sekä sivistys suojaavat ihmistä jossain määrin esimerkiksi juuri hybridivaikuttamiselta. Mutta lukeminen ei suojaa ihmistä vahingollisilta ajatuksilta. Eli kuten me tiedämme, niin kun puhutaan vainoista, niin vainoihin syyllistyneet henkilöt ovat usein olleet täysin vailla mitään koulutusta tai he saattoivat olla jopa luku- ja kirjoitustaidottomia. Mutta sitten kun puhutaan esimerkiksi keskiajan inkvisitiosta tai Natsien SS-joukoista, sekä varsinkin niistä miehistä, jotka suorittivat niin sanotusti likaista työtä kuten kidutuksia tai murhaamista mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, niin usein unohdetaan että nuo näihin pöyristyttäviin tekoihin syyllistyneet miehet ja naiset toimivat toisten miesten ja joskus naisten käskystä, ja valvonnassa.  

Erittäin koulutetut ihmiset johtivat täysin kouluttamattomia ihmisiä. Se mikä tekee asiasta erikoisen on se, että ihminen joka on käynyt kouluja kantaa vastuun siitä, miten hän tietojaan sekä taitojaan käyttää. Mikäli ihminen itse haluaa tehdä pahaa toiselle, niin hän tekee sitä, oli hän käynyt kouluja tai ei. Eli tietenkin esimerkiksi SS-johtaja Himmler on erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka mielisairas, psykopaattisen luonteen omaava henkilö voi saada käyttöönsä keskitysleirien kaltaisen järjestelmän. Ja sitten häntä seurasivat muut psykopaatit, jotka näkivät keskitysleirit paikkana, jossa he voivat toteuttaa erilaisia irvokkaita versioita tieteestä. 

Mutta sitten kun puhutaan siitä, kuinka oppimattomat ihmiset kiduttivat ja murhasivat ihmisiä, niin hekin olivat psykopaatteja. Se että ihminen ei ole käynyt kouluja ei vapauta häntä vastuusta, jos puhutaan esimerkiksi viattomien surmaamisesta.  Siis kuka vain voi olla psykopaatti, oli hän oppinut tai joku lukutaidoton ihminen. Mutta lukutaidotonta on helpompi johtaa harhaan. Tai hänet on helpompi houkutella mukaan holokaustin kaltaisiin hirmutekoihin kuin joku joka kyseenalaistaa käskijänsä motiivit. 

Raakalaiset jotka syyllistyivät raakalaismaisiin tekoihin toimivat erilaisten tohtoriksi koulutettujen ihmisten komennossa. Eli jokainen inkvisiittori oli periaatteessa teologian tohtori, ja esimerkiksi Einsatzgruppen-osastojen eli SS-joukkojen tuhoamisryhmien komennossa oli erilaisia Dr. natseja, joiden käskyä nuo käskyläiset noudattivat. Dr. Josef Goebbels oli mies jonka suunnittelemat huuto- tai propagandakampanjat käänsivät ihmiset juutalaisia vastaan. 

Kun ajatellaan että erilaiset Dr. malliset ihmiset komentelivat lähes kouluttamattomia alaisiaan,  niin silloin voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa, että nuo komentajat sekä heidän esimiehensä suoraan sanottuna käyttivät hyväksi noiden alaisten kouluttamattomuutta, epävarmuutta sekä hyväuskoisuutta hyväkseen. Eli kun alaisilla ei ollut taitoja, uskallusta tai muuten valmiuksia kyseenalaistaa saamaansa tietoa, niin heille voitiin syöttää melkein mitä tahansa. Samalla tavalla kuin joku SS, toimivat myös esimerkiksi inkvisiittorit. Inkvisiittorit eivät koskaan itse kiduttaneet ketään. 

Kidutuksen hoitivat maalliset virkamiehet kuten sheriffit, käskyn haltijat sekä sotilaat ja pyövelit. Samoin maalliset tuomioistuimet määräsivät rangaistukset, joista tunnetuin on roviolla polttaminen. Kun nuo toimenpiteet tehtiin, niin silloin inkvisiittori määräsi tietyt toimenpiteet, ja sitten maalliset virkamiehet suorittivat kaiken mitä yleisön edessä ilmoitettiin tai yleisölle näytettiin. Ja inkvisiittori istui ikään kuin puhtaana pulmusena kaiken pahan yläpuolella. Tuota tapaa ei inkvisitio ollut itse keksinyt. Nuo tavat missä kuninkaat ja hallitsijat olivat muka täysin erossa alaistensa harjoittamasta väkivallasta. Jo Egyptin faaraolla oli tapana se, että heidän alaisensa tekivät likaista työtä. Kun he itse istuivat ja valvoivat sitä, mitä alaiset tekivät. 

Yksi syy siihen, miksi tietoa kerätään on se, että tieto tuo valtaa. Valta taas on asia joka turmelee, ja rajaton valta turmelee rajattomasti. Jos ihminen on oppimaton, niin hänelle on helppoa uskotella erilaisia asioita. 

Egyptin faaraoiden aikaan faaraota pidettiin yhtenä jumalista. Jos faarao suuttui, niin se tarkoitti että jos häntä ei lepytetty kunnolla, niin valtiota kohtasi kaiken maailman vitsaukset kuten esimerkiksi rutto, sota tai nälänhätä sekä tietenkin malaria eli unitauti. Kun puhutaan esimerkiksi siitä että rotat söivät muiden kuin faaraon merkitsemät viljat, niin se varmasti sitten teki suuren vaikutuksen ihmisiin, jotka eivät olleet koskaan kuulleet esimerkiksi syanidista, jota voidaan tiputtaa viljan päälle. 

Ja tarinat siitä kuinka faaraon suututtanut matkamies vajosi uneen ja kuoli olivat varmaan hieno tapa saada kunnioitusta faaraolle, varsinkaan kun kukaan ei osannut arvata että malariaa levittivät malaria sääsket jotka olivat juoneet malarialoisien saastuttamaa verta. Ehkä faaraolla oli tieto siitä, mistä hän saisi unitautia sairastavia sääskiä, mutta nuo samat tiedot eivät päätyneet tavallisten ihmisten korviin, vaan he uskoivat kyseessä olleen todellisen taian. Ja jos he olisivat kuulleet malarialoisista, niin silloin ehkä olisi joku tyranni jäänyt nousematta valtaan. 

Elokuvia odottaa synkkäkin synkempi tulevaisuus.

 

Elokuvien tulevaisuus on ehkä synkempi kuin Tim Robbins edes voisi uskoa. Tekoälyn kehittyessä voidaan esimerkiksi elokuvia rakentaa niin, että henkilö kirjoittaa vain jonkun tarinan sekä sitten tekoäly muuttaa sen suoraan elokuvaksi. Saattaa olla että henkilö joka käsikirjoittaa tällaisen elokuvan kykenee ehkä sitten suoraan valitsemaan sellaiset "näyttelijät" tai interaktiiviset avattaret , jotka miellyttävät häntä eniten. Kun sitten käsikirjoitus tai essee tai miksi tätä nyt kutsutaan sitten annetaan tekoälylle, niin sitten tekoäly vielä kysyy, että miten pitkän elokuvan henkilö haluaa, ja sitten tuo väline vain muokkaa tuosta asiasta suoraan elokuvan. 

Se mitä tämä tekee ihmisille sekä näyttelijöille on tietenkin kamala asia, ja pahinta on se, että jos nuo elokuvat ovat niin sanotusti fotorealistisia, niin silloin ei katsoja ehkä kykene edes erottamaan oikeaa tapausta elokuvasta. Seuraukset voivat olla silloin ehkä suurempia kuin meistä kukaan edes haluaa tai uskaltaa ajatella. Poliittinen propaganda sekä hybridivaikuttaminen saavat silloin erittäin tehokkaan työkalun, jonka avulla voidaan tehdä melkein mitä hyvänsä painokelvottomia asioita, joilla sitten tuetaan jotain suuren luokan diktaattoria. 

Propaganda on siis yksi tapa esittää valheita totuutena. Ja yksi tapa tehdä propagandaa on tehdä elokuvia, joita esitetään autenttisina sotakuvina. Eli tietenkin esimerkiksi näyteltyjä kohtauksia voidaan näyttää kesken uutisia ja esittää näitä asioita suoraan totuutena, sekä kuvina joita on otettu kesken taistelun. Mutta tuo niin sanottu perinteinen tapa ei ole mitään siihen verrattuna, että joku tekoäly tekee muutamassa minuutissa saman asian, mitä ennen filmiryhmä teki jopa kuukausien ajan. 

Tulevaisuus voi olla sellainen, että tekoälyn avulla tuotettuja elokuvakäsikirjoituksia muutetaan elokuviksi toisen tekoälyn avulla. Syy tähän on se, että tuotantoyhtiöt haluavat maksimoida voittonsa, eikä nuorten käsikirjoittajien tuotoksia kovin helposti lähdetä filmaamaan. Elokuvien markkinointi on kallista, ja jos käsikirjoitus ei miellytä, niin silloin ei elokuvaan tule näyttelijöitä. Nimekkäät vanhat käsikirjoittajat luovat niin sanotusti takuutuotteita. Joten sen takia varsinkaan nuoret eivät ehkä uskalla tuoda tuotoksiaan filmiyhtiöille. Mutta tekoälyn avulla kuka vain voi ainakin kohta kokeilla kykyjään elokuvien ohjaajana ilman kallista tiimiä. 

Eli toisin sanoen. Pitäisikö tekoälylle asettaa sellaisia rajoituksia, joilla estetään sitä luomasta täysin aitoa muistuttavia kuvia? Tekoäly on väline joka varmasti saa aikaan vaikuttavia asioita. Mutta kuten tiedämme, niin tekoäly antaa mahdollisuuden tehdä myös asioita, jotka ovat vastoin moraalia ja etiikkaa. Jos ihmisestä otettua valokuvaa käytetään esimerkiksi näyttelijä-avattarien luomiseen, niin olisi vähintään oikein vaatia sitä, että henkilö saisi jonkun korvauksen tästä asiasta. Tai sitten ihmistä muistuttavien avattarien käyttö pitäisi kieltää, koska se on jotenkin vastoin sitä, mitä itse näen reiluna asiana. 

Kevyt versio tästä tekoälyn tuottamasta elokuvasta ovat virtuaaliset näyttelijät, joita sitten käytetään surutta eri kohtauksissa. Nuo avattaret ovat asia, mikä on saanut näyttelijäliiton takajaloilleen. Samalla unohdetaan että noiden hahmojen avulla voi periaatteessa kuka vain kehittää valheen, jonka avulla hän pääsee työhaastatteluun, ja esimerkiksi ohjelmistokoodien luominen käy tekoälyn avulla tehokkaasti ja nopeasti. Joten tekoälyä' voidaan hyödyntää CV:n ja työhakemuksen tekemisessä, ja samalla sitten omaa kuvaa voidaan korjailla niin, että se näyttää hyvältä. Samoin tekoälyn avulla voidaan tuottaa mielenkiintoisia esseitä, joilla täytetään koko media. Tekoälyn avulla voidaan luoda myös esimerkiksi elokuvien käsikirjoituksia. 

Eli ehkä kohta mediat täyttyvät elokuvista, joiden käsikirjoitus on tuotettu tekoälyn avulla. Ja sitten toinen tekoäly valmistaa kyseisestä käsikirjoituksesta elokuvan. Onko tämä se kehitys, johon olemme menossa? Toki tekoälyn avulla voidaan luoda erilaisia asioita. Ja ehkä tulevaisuudessa edessä on tilanne, jossa tekoäly ottaa haltuun koko viihdeteollisuuden. 

https://www.msn.com/fi-fi/viihde/tv-ja-elokuvat/maailman-parhaaksi-%C3%A4%C3%A4nestetyn-elokuvan-t%C3%A4hti-tim-robbins-elokuvia-odottaa-synkk%C3%A4-tulevaisuus-syyn%C3%A4-netflix-ja-suoratoisto/ar-AA1uYqtv?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=312719c1a7464c20bc6f2cb026d6aba2&ei=61

Siis siitä miten Ukraina ei voisi sotaa voittaa.

Ukrainan sota on tragedia, jossa kommentit sinkoilevat edes takaisin. Välillä Ukraina voittaa, ja välillä taas Venäjä etenee. Kukaan ei puhu siitä, että voiko Ukraina esimerkiksi tuhota niin suuren osan Venäjän asevoimista, että se ei kykene konventionaaliseen sotaan. Mutta jäljellä ovat ydinaseet, ja diktatuureissa esimerkiksi lakikirjojen asema diktaattoria kohtaan on sama kuin jätepaperilla. Eli vaikka Venäjän doktriini määrittelee, ettei Venäjä käytä ydinasetta ensin, niin muistelen tässä vain paperia joka kielsi Venäjän hyökkäyssodan. Jos Putin haluaa käyttää ydinaseitaan, niin hän niitä varmaan myös käyttää. Mutta toki suuri osa niistä saattaa olla Neuvostoliiton ajoilta. Se mitä Ukrainan sota tulee aiheuttamaan ja on jo aiheuttanut on se, että Venäjän asevoimien doktriini tulee jatkossa nojaamaan yhä enemmän ydinaseiden käyttöön. 

Kun puhutaan Venäjän doktriinista sekä sen ilmeisesti salaisista osista, niin Venäjällä ydinaseiden avulla voidaan ihmisiä pelotella vielä enemmän kuin ennen. Siis tässä olettelen että Putin ei ole tavallinen ihminen, vaan että hän saattaa pitää ydinaseita myös sisäpoliittisina välineitä, joilla voidaan tuhota kapinoivia joukko-osastoja tai kaupunkeja. Ja tässä sitten voidaan muistuttaa että Venäjällä asioita ei ehkä kerrota samalla tavalla kuin lännessä. Eli Putin ja hänen toverinsa saattavat pitää hyvinkin suurta osaa tuosta doktriinista salaisena. 

Se että Putin näkee itsensä olevan ainoa oikeutettu johtaja Venäjälle on asia, joka tietenkin panee ajattelemaan sitä, että Venäjän presidentti saattaa käyttää myös ydinaseita omia kansalaisiaan vastaan, jos hän joutuu seinää vasten. Neuvostoliiton aikaan puhuttiin siitä, että Kremliin olisi ollut kätkettynä ydinpommi, joka olisi varattu siihen tilanteeseen, että Neuvostoliiton johto ei pääsisi pakoon esimerkiksi mellakoivaa väkijoukkoa. Eli tämä tarina on muunnelma esimerkiksi Guinessin Ennätystenkirjassa kerrotusta versiosta, jonka mukaan Neuvostoliitolla olisi ollut Itä-Saksaan, Berliiniin piilotettuna 50-100 mt. vetypommi. 

Ja jos DDR olisi yrittänyt irrottautua Varsovan Liitosta, niin tuota asetta olisi käytetty. Samoin jossain on ollut väitteitä että esimerkiksi Vilnan, Tallinnan sekä Riikan TV-torneihin olisi pitänyt vetää suuritehoinen ydinlataus, jos NATO olisi yrittänyt maihinnousua Baltiaan. Tuolloin nuo ydinmiinat olisi räjäytetty suoraan NATO-joukkojen edessä. Samoin niillä olisi voitu myös painostaa miliisiä toimiin mahdollisten protestien tukahduttamiseksi. Eli Venäjä varmaan myös käyttää ydinaseitaan jos se ei muuten kykene estämään maahan tunkeutumista

Venäjä ysinasepelote lepää pitkälti ohjusten varassa. Jos 1000 kärjestä saadaan ilmaan 400-600 eli noin 40-50% kappaletta, niin silloinkin niiden tuhovoima on melkoinen. Suuri osa Venäjän kärjistä on teholtaan vähintään 500 kt. luokkaa, joten jokainen kärki on äärimmäisen tehokas. Suurimmat kärjet ovat kuulemma 30 mt. luokkaa, eli kyseessä on SS-18 (R-36) ("Satan") ohjuksen kuljettama "Tsar bomba".  

Uudemmat Topol-M (RT-2PM2) ohjukset ovat ilmeisesti samanlaisia Topol (RT-2PM) -ohjuksia, jotka kehitettiin Neuvostoliiton aikana. Termi Topol-M tarkoittaa ilmeisesti RT-2PM ohjuksen mobiililaukaisualustalle asennettua varianttia. Topol-M-ohjuksesta on myös olemassa monikärkiversio RS-24 Yars. Kyseinen ohjus laukaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. Se kantaa nimeä Topol-MS mikä tarkoittaa mobiiliasemasta sekä siilosta laukaistavia Topol-ohjuksen varianttia. 

"Sarmat" tai "Satan II" ohjuksen tiedetään perustuvan pitkälle SS-18 ohjuksen teknologiaan, mutta erona on hypersooninen taistelukärki koodinimeltään "Avangard". Mutta sitten kysymys kuuluu, että mitä modifiointeja tuohon rakettiin on tehty. Se miten noita aseita on huollettu varmasti herättää kysymyksiä, mutta uskoisin että noin 40-60% strategisista ydinaseista on laukaisuvalmiina. Mutta siis jos ase ei ole laukaisuvalmiina, ja Putin sattuu kysymään tuota asiaa, niin uskaltaako joku sitten sanoa, että on ollut vähän muuta tekemistä? Jos tuota muuta tekemistä on löytynyt, niin seuraavaksi herra ohjusupseeri saattaa siirtyä suoraan kohti Ukrainan rintamaa. 

Ja juuri tämä heiluriliikkeen kaltainen kommentointi on asia, mikä leimaa Ukrainan sodan kommentointia. Mikäli asiaa ajatellaan esimerkiksi samasta näkökulmasta kuin Hitlerin Barbarossaa, eli hyökkäystä Neuvostoliittoon, niin ilmeisesti lähes koko Toisen Maailmansodan ajan Neuvostojoukot kärsivät erittäin suuria tappioita, jotka olivat suurempia kuin vastustajien tappiot. Mutta kuten tiedämme, niin Neuvostoliiton sekä Venäjän asevoimat kestävät tappioita paremmin kuin länsimaiset asevoimat. Venäjä on diktatuuri, jossa yksittäisen ihmisen velvollisuus on palvella valtiotaan. Ja sen takia Venäjän asevoimat voivat tehdä valtavia tappioita, sen kuitenkaan vaikuttamatta esimerkiksi asevoimien komentajien asemaan. 

Siis kuten kaikki sotatieteen tutkijat sanovat, niin Ukraina ei voisi koskaan Venäjää miehittää, koska Venäjä on liian suuri maa. Ukrainan miehistö ei riitä tuohon operaatioon. Jos historiaa katsotaan tarkasti, niin joka kerran Venäjä on ottanut kaiken irti omasta koostaan, ja kylvänyt miljoonia miinoja perääntyvien joukkojen perään. Tai sitten komentanut miehiään itsemurhahyökkäyksiin, joiden turvin noiden hyökkääjien taakse lasketaan miinoja, joita saattaa Ukrainassa olla jopa miljardeja, jos kaikki erilaiset räjähdeansat lasketaan mukaan. Eikä Venäjän asevoimien komentajia hävetä komentaa tykistöä ampumaan alueelle, jossa on omia joukkoja. Se mikä on sodan tarkoitus määrittää sen, mitä voitto tai tappiot tarkoittavat. 

Vaikka sodan alussa Ukraina näytti olevan vahvoilla, niin lopulta Venäjän suurempi asevoima tekee tuhojaan. Eli kuten Barbarossassa eli Natsien salamasodassa kohti Moskovaa kävi niin lopulta Saksan asevoimilta loppuivat polttoaine sekä ammukset. Ja Ukrainalle uhkaa käydä samoin. Tai aivan sodan alussa Ukrainalle povattiin suurta tappiota, mutta sitten taas heiluri heilahti vastakkaiseen suuntaan, kun Venäjän hyökkäys ei edennyt suunnitelmien mukaan. Sodassa olemme siis vaiheessa jossa kumpikin osapuoli pyrkii tuhoamaan toisen iskukykyä mahdollisimman tehokkaasti. Eli liikkuva sota muuttui asemasodaksi, jossa kummankaan voimat eivät riitä kovin nopeaan voittoon. Mutta Venäjä etenee menettäen valtavasti miehiä. 

Jos tätä tilannetta kuvaavaa lausetta etsitään historiasta, niin se on Tuntemattomasta sotilaasta tuttu "Suomalainen eli tässä tapauksessa ukrainalainen mies vastaa kymmentä ryssää, mutta mitä tehdään kun se yhdestoista tulee". Kun puhutaan Ukrainan sodan voittamisesta tai siitä, että Venäjä vetäytyisi pois Ukrainasta, niin silloin pitää olla sellaiset välineet sekä miehet, jotka kykenevät tuon asian tekemään. Ja joka tapauksessa tätä sotaa seuraa uuden sodan siemen. Eli "Venäjä eikä ukraina unohda poikiaan". 

Se että esimerkiksi puhuttaisiin suoraan siitä, että mitä sodasta on seurauksia, niin meidän pitää muistaa se, että Putin ja hänen tukijansa eivät käsittele asiaa siten, että he kokisivat olevansa mitenkään syyllisiä mihinkään. Ukrainassa koetaan että jos annetaan periksi, niin silloin petetään ne jotka ovat kaatuneet, ja jos Putinille annetaan periksi, niin silloin Ukrainan sotilaat ovat kaatuneet turhaan. Mutta samaa lausetta hoetaan Putinin pöydän ympärillä ja kaatuneiden kansalaisuus vain vaihtuu Venäjään. Kuitenkin ilman kunnon tukea ei Ukraina voi tehdä mitään suurta eli ajaa Venäjää pois alueeltaan. 

Vaikka Venäjä menettää jatkuvasti miehiään, niin se voi korvata menetyksensä komentamalla miehiä rintamalle, tai sitten rekrytoimalla heitä jollain rahalahjalla. Ja sitten voi toki käydä niin, että Putinin ei tarvitse tuota rahaa maksaa, kun mies makaa maan povessa. Eli Venäjän johdon näkökulmasta kuollut sankari on paras sankari, koska hän ei kertoile missään siitä, mitä rintamalla tapahtui. Eli Putinin asevoimien mies palvelee Putinia vielä kuoltuaankin. Kun Ukraina ei voi Venäjää voittaa miehittämällä Venäjää, niin toinen tapa on kulutussota. Eli ajatellaan että Venäjältä ammutaan niin paljon miehiä ja tankkeja, jotta se joutuu jättämään operaation kesken. Ja tämä on sitä Venäjän aliarvioimista, johon koko länsimaiden joukko on syyllistynyt. 

Sensuuri sekä muut vastaavat asiat tekevät sodan seuraamisesta varsinkin venäläisille itselleen vaikeaa. Tappioita voidaan jakaa pitkin Venäjän maata, niin että jokaisesta kylästä näyttää katuneen vain pari kolme miestä. Kun strategiaa, jolla Venäjä saataisiin kuriin on laadittu, niin se on perustunut ajatukseen siitä, että Venäjä on samanlainen valtio kuin joku Suomi. Esimerkiksi Suomen kohdalla on ajateltu, että meidän armeijamme voi aiheuttaa viholliselle niin suuren tappion, että se katsoo hyökkäyksen kannattamattomaksi. Mutta Venäjä on tiukan linjan diktatuuri, jonka johtajan ei tarvitse välittää mitään siitä, miten suuria tappioita hänen asevoimansa tekevät. Tuo asenne on syvälle juurrutettu venäläiseen kulttuuriin. 

Asenne joka on peräisin tsaarien ajoilta oli se, joka tuki myös Neuvostoliiton johtoa ja myöhemmin Putinia on se, että "Valtiota johtavat viisaat miehet, joiden mielipiteitä ei sovi kyseenalaistaa, koska nuo miehet eli patriarkat omaavat parhaan mahdollisen tiedon". Samoin Venäjällä esimerkiksi omaehtoista koulutusta ei arvosteta. Se että ihmiset ovat oppimattomia takaa sen, että he eivät kovin helposti kyseenalaista Venäjän johdon näkemyksiä. Ja kovan luokan poliisiväkivalta takaa sen, että poliisivoimat seisovat Putinin rinnalla kuten ne seisoivat Stalinin rinnalla. 

 Sen takia Venäjällä ei ole suuria mullistuksia edessä, ja jos sitten jotkut lähtevät kaduille, niin silloin edessä on kuorma-auto kyyti kohti Ukrainaa. Ukrainan ongelmana on koko sodan ajan ollut se että sillä ei ole kunnon aseita, joilla voidaan Venäjän hyökkäyksiä torjua. Ja jos noita aseita on ollut, niin silloin niiden käyttöä on rajoitettu Ukrainan alueelle. Se tarkoittaa sitä että Venäjä on voinut ryhmittää, keskittää ja kouluttaa joukkojaan Venäjän alueella. Ja jos sitten halutaan taistella tykistön tukemia ihmisaaltoja vastaan, niin se vaatii aseita, joiden brutaalius on yleisesti tiedossa. 

Panssarintorjunta-ammukset eivät ole mitään jalkaväkeä vastaan tehtyjä aseita. Ilman rypäleammuksia sekä muita vastaavia välineitä kuten FAE pommeja on noita hyökkäyksiä vaikea pysäyttää. Ja se että jalkaväki suojaa tankkeja kulkien niiden edellä on hyökkäystapa, jota ei lännessä esitetä. Samoin henkilömiinojen takana on hyvä liikkua, koska nuo miinat estävät etenemistä. Venäjä on myös kylvänyt henkilömiinoja hyökkäävien joukkojen taakse vahvistaakseen asemiaan. 

https://yle.fi/a/74-20127694

https://en.wikipedia.org/wiki/R-36_(missile)

https://en.wikipedia.org/wiki/RS-24_Yars

https://en.wikipedia.org/wiki/RT-2PM_Topol

https://en.wikipedia.org/wiki/RT-2PM2_Topol-M

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsar-bomba

Ketä vastaan Itämerellä tapahtuva maskirovka on suunnattu?

 

Kuva: Verkkouutiset

Siis onko Venäjä kaapelirikon takana, vai toimiko alus ehkä Kiinan toimeksiannosta? Lehdistössä on ollut puhetta siitä, että Itämerellä tapahtuvassa toiminnassa olisi kyse maskirovkasta, eli Venäjän harjoittamasta tai Venäjältä koordinoidusti johdetusta peitetoiminnasta, jonka tehtävä on peittää Venäjän todelliset tavoitteet. Ja sitten tietenkin seuraava kysymys on se, että mitä toimintaa Venäjä haluaa oikeasti peittää. Peitetoiminnan eli covert actionin tai maskirovkan tarkoitus voi olla se, että sillä peitetään joko Venäjän rajojen ulkopuolelle tai Venäjän rajojen sisäpuolelle suunnattu toiminta. Jälkimmäinen asia tarkoittaa, että aggressioiden tarkoitus on kääntää ihmisten huomio pois siitä, mitä Venäjän sisällä tapahtuu. 

Sen tarkoitus olisi tuolloin antaa peruste Putinin jatkokaudelle sekä samalla tietenkin oikeuttaa Putinin harjoittama opposition vainoaminen sekä poliittisten vastustajien murhaaminen. Ulkoisen vihollisen käyttö tekosyynä opposition tukahduttamiseen ei ole mitenkään uutta. Eli kautta historian on hallinnollisia uudistuksia peruttu, kun ulkomailta tulee yllättäen vihollinen, joka sitten suuntaa iskuja omaan maahan. Noiden iskujen takana saattavat olla palkkasoturit, jotka toimivat näennäisen itsenäisten liikemiesten toimeksiannosta. 

Tai sitten jotenkin naapurivaltioita on ärsytetty. Toki myös polttopullojen heittely omia konsulaatteja vastaan sekä erilaiset tuhoamis toimet kuten kuuluisten rakennusten polttaminen sekä pommi-iskut ovat noiden toimien työkalupakin työkaluja. Eli esimerkiksi kansallissosialistit lavastivat joukon tuhotöitä kuten Saksan valtiopäivien talon tuhopolton Hitlerin vastustajien työksi, jotta Hitler saisi runnottua läpi laki paketteja, jotka olivat natseille hyödyllisiä. 

Kuva:https://www.verkkouutiset.fi/a/tapahtuuko-itamerella-nyt-maskirovkaa-parhaimmillaan/#7ac9b7a3

Noiden lakien ansiosta Gestapo sai oikeuden lähettää natsien vastustajia vankilaan ilman oikeudenkäyntiä. Samoin Talvisota oikeutti Josif Stalinin surmaamaan poliittisia vastustajiaan siten, että hän lähetti heitä Suomen armeijan ammuttaviksi ja mukaan laitettiin myrkytettyä alkoholia. Tai sitten jos nuo asiat eivät tappaneet miehiä, joita “Isä Aurinkoinen” vihasi, niin sitten seurasi syyte siitä, että komentaja oli lähettänyt miehensä kuolemaan. Jos komentaja vastusti käskyä, niin syyte tuli kapinoinnista, ja seurauksena oli teloitus joka tapauksessa. 

Stalin oli samanlainen vallankäyttäjä kuin Putin. Hän otti kaiken irti omasta setämäisestä imagostaan, ja sen takia Stalin ja Putin saattavat pettää ihmisiä. Eli molemmat johtajat ovat erittäin kaksinaamaisia. He saattavat luvata jotain, ja sitten sen jälkeen tapattaa tämän entisen ystävänsä. Sen jälkeen Stalin saattoi vielä käydä salaisen poliisin murhaamien ihmisten hautajaisissa, ja valitella tapausta josta hän itse on antanut käskyn. 

Stalin ja putin ovat hyvin samanlaisia. molemmat pelaavat mielellään ihmisiä toisiaan vastaan. Saattaa olla että Putin on jopa kehottanut miehiään korruptioon sekä käyttämään valtaansa väärin. Ja sitten seuraavaksi seuraa syyte noista samoista asioista. Putinin etu on se, että asevoimia johtavat vihatut miehet, joiden syyksi voidaan siirtää omia virheitä. Tai sitten jos puhutaan virheistä, niin nuo virheet saattavat olla tahallaan tehtyjä, jolloin vihollista voidaan syyttää miesten kuolemasta. Ja sitten päällikköä voidaan jälkeenpäin syyttää siitä, että hän on saanut asemansa lahjusten avulla. Tuolla tavoin liian suosittu tai liian paljon tietävä sotilas voidaan saman tien tuomita kuolemaan. 

Jos näitä asioita verrataan Venäjän nykytilaan, niin silloin meidän pitää huomioida se, että Venäjän hallinnossa sekä teollisuudessa on menossa puhdistus. Viimeksi ilmeisesti lentokonetehtaiden johtajia on pidätetty tai erotettu. Syynä on se, että noiden lentokone tehtaiden johtajat eivät ole pystyneet täyttämään Kremlin asettamia vaatimuksia korvata länsimaisia koneita venäläisillä tuotteilla. 

Putin on tarmokkaasti vahvistanut omaa valtaansa. Hän on puhdistanut puolustusministeriötä niistä, jotka ovat vastustaneet sotaa, joka antaa hänelle mahdollisuuden likvidoida vastustajiaan. Joten voidaan sanoa, että Putin ei halua tai kykene kuulemaan mitään muuta kuin mitä hän haluaa kuulla. Jokainen poikkipuolinen sana tulkitaan hänen aivoissaan mahdolliseksi salaliitoksi, ja sitten seuraa nopea ja tehokas kuolemantuomio. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/kreml-kaynnisti-puhdistukset-lentokonetehtaiden-johdossa/#7ac9b7a3

https://www.verkkouutiset.fi/a/tapahtuuko-itamerella-nyt-maskirovkaa-parhaimmillaan/#7ac9b7a3

Miksi opiskelijat eivät jaksa?

Opiskelijoiden jaksaminen on taas kerran ollut paljon tapetilla. Ja suuri osa opiskelijoista on jossain vaiheessa kokenut pakko-oireita opiskellessaan esimerkiksi yliopistoissa. Joten mistähän tämä asia sitten mahtaa johtua? Kun puhutaan sitten esimerkiksi juuri opiskelijoista, niin kyseinen asia varmasti on stressaava kokemus. Jokainen aine pitää saada läpi, tai sitten seuraa ongelmia. Eli jatkokursseille pääsy riippuu siitä, että onko joku edellinen kurssi hyväksytty. 

Se sitten tarkoittaa sitä, että jokaisen kurssi kokonaisuuden tulee olla hyväksytysti suoritettu. Ja jos sitten joku 30 vuotta työelämässä ollut henkilö jonka valmistumisesta on parikymmentä vuotta sattuu nuo kursseilla vaadittavat taidot osaamaan, ja sitten läpäisisi kurssin muutamassa tunnissa, niin se ei tarkoita että noita asioita ensimmäistä kertaa käsittelevä henkilö läpäisee ne samalla tavalla. Jos opiskelija käy töissä, niin sekin aiheuttaa stressiä, koska myös työpaikat vaativat sitä, että työt tehdään kunnolla. Ja varsinkin nuorella työntekijällä jonka otteet eivät vielä ole sillä tasolla kuin vanhojen työntekijöiden otteet voi olla vaikeaa mennä töihin, varsinkin jos hänelle on huudettu siitä, että "kaikki mitä teet pitää aina tehdä uudestaan". 

Opiskelun ongelma on suorituskeskeisyys. Suorituksia on pakko saada, jotta opiskelusta pääsee eroon. Samalla tietenkin pitäisi löytää vapaa-aikaa. Se mikä sitten stressaa ihmisiä on se, että sosiaalinen paine varsinkin yliopistoissa on suuri. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, eli esimerkiksi joku neurologiseen vähemmistöön kuuluva varmasti kokee jotkut tilanteet ahdistavina, mutta samalla me voimme sanoa että myös neurologiseen enemmistöön kuuluvat kokevat tietynlaiset tilanteet vähintään kiusallisina. Eli saattaa olla että ryhmässä missä opiskellaan ei ole ketään, josta joku edes haluaa seuraa. 

Tällä tarkoitan että kaikki ihmiset eivät vain pidä kaikista muista ihmisistä. Saattaa olla että joku kokee alkoholin käytön kiusallisena, tai sitten henkilöllä saattaa menneisyydessään olla asioita kuten vankeustuomioita tai mielenterveysongelmia, joista hän ei ehkä halua keskustella. Eli jokainen opiskelijavalinta on yksilöllinen. Eikä vankeustuomio estä kaikissa tiedekunnissa opiskelua.  Joku saattaa olla työskennellyt vaikkapa huumepoliisissa ennen opintojen alkua, ja tuollaisissa tilanteissa saattaa "pakkososiaalisuus" tuntua vaikealta. Ja joku saattaa kokea työpaikan tai sen puuttumisen muuten vaikeaksi puheenaiheeksi. Ja joku ei vain löydä muuten mitään yhteistä muiden kanssa. 

Kun ihminen opiskelee jossain yliopistoissa, niin silloin pitää muistaa se, että jokainen meistä on erilainen. On ihmisiä jotka oppivat jotain asioita nopeammin kuin toiset, mutta sitten noilla henkilöillä on ongelmia joidenkin muiden asioiden kanssa. Siis yliopistoissa opiskelu vaatii tietenkin työtä, eli kirjoja ja muuta aineistoa pitää oikeasti lukea, ja niiden sisältö pitää oikeasti ymmärtää, jotta ihminen voi valmistua joku päivä esimerkiksi lääkäriksi, lakimieheksi tai ekonomiksi. Siis miksi ihminen opiskelee? Mikä motiivi siihen on, että joku ei käy joka viikonloppu diskossa, ja vaihda tylsää luentoa esimerkiksi kaupan kassan vaihteleviin tehtäviin? 

Ehkä siksi että valmiit ekonomit, lääkärit ja lakimiehet saavat hiukan parempaa palkkaa kuin perusduunari, ja ehä nyt 50 vuotiaana joskus jään varsinkin pimeänä, sateisena päivänä toimistolle tai kotiin töihin.  Jos 20-vuotiaana henkilö jaksaa käydä töissä jossain rakennuksilla, niin jaksaako hän tehdä samaa työtä sitten 50-vuotiaana? Riittääkö kaupan kassan palkka ehkä perheen elättämiseen sekä katetaanko sillä kaikki menot, mitä ihmisellä on vanhemmalla iällä?

Mutta opiskelu vaatii työtä. Opiskelu ei siis ole mikään amerikkalaisten TV-sarjojen kaltainen asia, jossa eletään bileistä bileisiin. Tai tietenkin bileitä voidaan aina harrastaa, mutta sitten jossain vaiheessa tulee eteen tilanne, missä pitää valita joko juhlimisen tai opiskelun välillä. Ja jos sitten opiskelu menee huonosti esimerkiksi iltatöiden takia, niin silloin voi pettymys olla suuri. Nimittäin joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä on pettymys. 

Lopputyö, gradu tai tohtorin väitöskirja on edessä ennemmin kuin opiskelun alussa edes ehditään ymmärtää. Ja jossain vaiheessa edessä on se niin sanottu viimeinen juhla. Jos sitten ajatellaan että henkilö lähtee jonnekin kaupan kassalle hakemaan opintoihinsa lisärahoitusta, niin silloin edessä on tilanne jossa joku asia loppuu. Ja se joku asia on nimeltään jaksaminen tai aika. Jaksaminen liittyy siihen, että meistä kovin moni ei jaksa istua kaupan kassalla joka ilta. Eikä esimerkiksi kesätöitä ole aina tarjoilla. Kun puhutaan siitä että nuo iltatyöt ovat muka sitten loistavia lisätienestejä, niin niitäkään ei ole aina tarjoilla. Eli myös työnantajille pitää sopia se, että henkilö tulee heille töihin. 

https://yle.fi/a/74-20127275

Oliko kauppiaan tai kauppaliikkeen linja liian tiukka?

PAMin mukaan nimeltä mainitsemattoman kauppaketjun linja on tiukentunut, koska työntekijöitä on erotettu siksi, että he ovat esimerkiksi myyneet toisilleen tuotteita 30% alennuksella ennen varsinaisen alennuksen alkamisen kellonaikaa. Tai sitten he olivat jättäneet muovipusseja lyömättä kassaan. Asia on sitten niin, että kun tällaisia asioita kommentoidaan, niin silloin pitäisi saada asiasta kaikki mahdollinen tieto. Eli mitä oikeastaan on tapahtunut? Kuinka paljon tavaroita kuten muovipusseja on sitten viety kaupasta maksamatta? Tai onko alennus lappuja isketty tuotteeseen sen tullessa keskusvarastolta. Eli onko kauppaketju muuttanut linjaansa aivan yllättäen? Vai miksi tuo irtisanominen on tullut aivan yllättäen? 

Onko joku sanonut että nuo niin sanotut "henkilökunta-alennukset" ovat sallittuja? Eikö ketään ole varoitettu siitä, että tuollaisesta toiminnasta tulee seuraamuksia? Vai onko joku perehdyttävä henkilö ehkä opettanut sitä, että tuotteita saa myydä alennuksella, vaikka alennus ei ole vielä alkanut? 

Kun puhutaan esimerkiksi henkilökunnan tekemistä myymälävarkauksista, niin jos joku henkilökuntaan kuuluva on varastanut tavaroita kaupoista, niin hän saattaa viedä todella paljon tavaraa kassojen ohitse. Joskus noita tuotteita on lyöty kassaan ja sitten rahat merkitty palautetuksi, jotta sitten on saatu hälytin poistettua. Ikävää noissa jutuissa on ollut joskus se, että tähän toimintaan syyllistynyt henkilö syyttää muita näistä teoista. Joskus syy myymälävarkauksiin on ollut se, että henkilöllä on ollut esimerkiksi huume- tai muita päihdeongelmia. 

https://yle.fi/a/74-20125250

Mikäli sitten keskustellaan esimerkiksi tilanteista, joissa kaupan kassat ovat myyneet alkoholia tai tupakkaa alaikäisille, niin meidän pitää muistaa se, että nykyään valvonta on tehokkaampaa kuin ennen. Mutta ennen jotkut kassoilla työskentelevät henkilöt tekivät ilmeisesti melko hyviä lisätienestejä sillä, että he välittivät alkoholia tai tupakkaa alaikäisille. Kun asioista kirjoitellaan, niin silloin pitäisi siitä saada kaikki mahdollinen tieto, jotta siitä muodostuu koko kuva. 

Eli onko ehkä mahdollisesti käynyt joskus aikaisemmin niin, että kesätyöntekijöitä on erotettu noiden vastaavien tekojen takia, jolloin tietenkin samaa linjaa pitäisi jatkaa myös muiden työntekijöiden kohdalla. Joissakin kaupoissa myymälävarkaudet ovat saaneet kauppiaat poistamaan itsepalvelukassat kokonaan.  Ja tietenkin nuoriso on aina ollut jostain syystä silmätikkuna varsinkin myymälävarkauksien yhteydessä. Kuitenkin tuotteet joita nuoriso varastaa ovat yleensä melko hyvin tiedossa. Eli nuoriso mikä tarkoittaa alaikäisiä varastelevat yleensä mietoa alkoholia, kuten erilaisia "limu-alkoholeja".  

Ja jos joku varastelee vaikkapa naudan sisäfileitä, niin tietenkin voi olla että joku nuori on saanut vanhemmiltaan kehotuksen hakea noita lihan paloja mutta sitten ajatellut laittaa rahat taskuunsa ja käydä vaikka hampurilaisella. Mutta jostain syystä samalla unohdetaan se, että myös vanhemmat henkilöt varastelevat. Osa noista varastelevista mummoista ja papoista on esimerkiksi muistipotilaita, jotka unohtavat maksaa. Mutta osa on sitten vähän muuta. 

Eli onko työnantajan linja kiristynyt, ja miksi se on kiristynyt, ovat kysymyksiä joihin voidaan etsiä vastausta esimerkiksi siitä, että nyt on suuri työttömyys. Työttömyyden kasvaessa työvoimaa on enemmän tarjolla. Samoin myymälävarkauksien määrä saattaa kohota, ja sen takia kaupan keskusliikkeet ovat alkaneet puuttua rikkeisiin uudella tavalla. 

https://yle.fi/a/74-20125250

Kun syytön tuomitaan julkisuudessa.

Mikko Leppilammen juttu ratkesi, eikä syytettä nostettu. Näin ollen syyttäjä ei nähnyt syytä epäillä Leppilampea rikoksesta nimeltään seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen. Tuo asia on siitä hyvin ikävää, että lehdet otsikoivat asiasta erittäin näyttävästi. Ja se sitten on tietenkin aiheuttanut haittaa Leppilammella. Todellisuudessa tämäkin tapaus on esimerkki siitä, kuinka ihminen voidaan sosiaalisessa mediassa leimata syylliseksi aina kun joku haluaa niin tehdä. Samalla sitten unohdetaan se, että länsimaisessa oikeuskäytännössä on periaatteena se, että syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Naisiin kohdistuva väkivalta on erittäin vakava asia. 

Ja ehkä me kaikki tarvitsemme kampanjoita muistuttamaan tuosta hyvin vakavasta asiasta, joka liittyy heikomman oikeuksiin meidän yhteiskunnassamme. Lait on tehty suojaamaan heikompia, joten sen takia niitä säädetään. Mutta myös aktivismia tarvitaan. Samalla kuitenkin unohdetaan se, että kaikki ihmiset eivät ole rehellisiä. Ja noiden “Me too”-kampanjoiden kääntöpuolena voidaan pitää sitä että nuo kampanjat yllyttävät joitakin ihmisiä tekemään erilaisia rikosilmoituksia julkisuuden henkilöistä, joita voidaan noiden ilmoitusten kautta rahastaa. 

Vaikka tietenkin johonkin asti me kaikki ymmärrämme esimerkiksi feministejä, niin silti kuitenkaan ei ole oikeuskäytännön mukaista esimerkiksi yllyttää toisia henkilöitä väärään valaan. Vaikka ihminen kuinka vihaa miehiä, niin hän ei kuitenkaan saa ylittää tiettyä rajaa, vaikka se ehkä on jotenkin joillekin vieras ajatus. On ihmisiä joiden mielestä asema fyysisesti heikompana henkilönä oikeuttaa vannomaan vääriä valoja, tai muuten mustamaalaamaan muita. Eli kunnianloukkaus ja viranomaisten harhauttaminen ovat rikoksia, vaikka niitä tekisi ihminen joka on toista heikompi.

Kun puhutaan väkivallasta, niin tietenkin on tilanteita, joissa joku hyökkää toisen kimppuun yllytyksen takia. Eli jos ajatellaan että naiset ovat jotenkin väkivallan yläpuolella tai muuten kyvyttömiä väkivaltaan, niin aina välillä kuulemme tapauksista, joissa naiset tai tytöt ovat yllyttäneet tai kannustaneet muita väkivaltaan. 

Tuolloin fyysisesti heikompi henkilö saattaa osoittaa jonkin ehkä täysin syyttömän henkilön kadulta, ja sitten päälle käydään useamman henkilön voimin. Joskus on esimerkiksi nainen sanonut exänsä lyöneen häntä, ja sitten on joukolla lähdetty antamaan oppituntia “ettei naisia lyödä”. Siinä sitten silmälasit hajoavat sekä muutamia luita saattaa murtua, kun naisten kunnioitusta opetetaan oikein kunnolla. 

Joskus väärän syytöksen takana on halu saada helppoa rahaa. Tai sitten jos joku luokan “luuseri” sattuu menestymään elämässään, niin se saattaa aiheuttaa hyvin ikäviä asioita kuten kateutta. Ja silloin kateellinen ihminen saattaa keksiä jonkun mielestään upean keinon tuoda tuolle ihmiselle vaikeuksia. Joskus oikeudenkäyntien ulkopuolella odottaa ihmisiä, jotka huutavat täyttä kurkkua siitä, “mitä teit kaikille muille”, vaikka henkilöä ei ole tuomittu oikeudessa. 

Kuitenkaan kollektiivinen viha ei oikeuta syyllistämään syyttömiä. Jokainen oikeudenkäynti on yksilöllinen. Eli jokainen ihminen joka istuu syytettynä tavallisessa rikosoikeudessa on yksilö, ja kaikki tapaukset käsitellään yksilöllisesti. Mitään kollektiivisen syyllisyyden periaatetta ei maassamme käytetä. Syyllisyys siis päätetään tuomarin toimesta niitä faktoja hyväksi käyttäen mitä oikeudessa esitetään. Syyllisyyttä ei päätetä “valitettavasti” sillä perusteella, miten suurta tunnekuohua tapaus on herättänyt. Syyllisyys ja tuomio perustuvat faktoihin ja järkeen, eivät tunteisiin. Ikävä kyllä joissakin tapauksissa syyttömäksi todettu henkilö saa joskus kohdata sellaista vihaa, että “hänet vapautettiin asemansa takia”. 

Eli vaaditaan rahaa asioista, joita ei ehkä ole koskaan tapahtunut. Ja sitten kun lähdetään oikeuteen, missä asia sitten ratkaistaan, niin tietenkin me kaikki haluamme olla myötätuntoisia, mutta kuitenkin ennen tuomioita meidän kaikkien pitää kuunnella todisteita. Puolustuksen pitää aina perustua faktoihin, joita tutkijat keräävät teosta. Ja jokaisella syytetyllä on oikeus puolustukseen myös jutuissa, joita pidetään jotenkin alhaisina. Mutta sosiaalisessa mediassa voidaan helposti nimittää kuka hyvänsä raiskaajaksi tai murhaajaksi. Oikeudessa puolustus sekä syyttäjä että tuomarit tekevät työtään. 

Heidän tehtävänsä on tuoda myös syytetyn kanta oikeuden tietoon. Ja tuomarien tehtävä on todisteiden arviointi, jonka perusteella päätetään se, että onko syytetty syyllinen vai syytön. Todellisuudessa syyttäjät voivat myös keskeyttää syyte prosessin, jos he katsovat ettei ole tarpeeksi näyttöä siitä, että vastaaja eli pidätetty on tehnyt tekoja, joita hänen väitetään tehneen. Ja jos todisteet eivät riitä, niin silloin prosessi pitää lopettaa. 

Mutta kun puhutaan sitten siitä, että esimerkiksi puolustusasianajajia syyllistetään siitä, että he puolustavat esimerkiksi seksuaalirikoksesta epäiltyä, niin silloin ei noudata länsimaisen oikeuskäytäntöä. Kun asianajajat, joita myös syyttäjät sekä tuomarit ovat, tekevät työtään, niin he työskentelevät yksilöiden kanssa. Eli rikoksesta syytetty on aina syytön, kunnes toisin todistetaan. Se miten esimerkiksi seksuaalirikoksia käsitellään oikeudessa on jotenkin outo. Seksuaalirikollisia saa ilmeisesti pitää syyllisinä, koska joku väittää heidän tehneen noita tekoja. 

Kun puhutaan rikoksesta nimeltään väärä vala ja väärään valaan yllyttäminen, niin yleisen rikoslain mukaan tuollaiseen rikokseen syyllistyneen pitää saada vähintään se tuomio, jonka syytetty olisi saanut, tai mitä laki teosta määrää. Väärä vala on siis rikos joka on väärän todistuksen antaminen tuomioistuimen edessä. Kyseinen teko on siis paljon törkeämpi rikos kuin poliisin harhauttaminen, josta sitten edessä korkeintaan 4 vuotta vankeutta. Väärän valan tehnyt tuomitaan menettämään kansalaisluottamuksensa. 

Kyse on erittäin törkeästä teosta, jota ei voida edes verrata poliisin harhauttamiseen. Kuitenkin jos poliisia harhautetaan, niin että poliisi lähtee tekemään kotietsintää, niin kyseessä on se paljon puhuttu viranomaisen harhauttaminen, ja siihen liitetty törkeä kotirauhan rikkominen. Samalla tietenkin puhutaan myös törkeästä kunnianloukkauksesta ja muistakin vastaavista asioista. 

Miksi samoja asioita, joita esimerkiksi seksuaalirikosten yhteydessä kuullaan ei kuulla esimerkiksi sarjamurhaajien tapauksissa? Onko ihminen joka on syytteessä seksuaalirikoksesta jotenkin vähäarvoisempi kuin ihminen joka on tuomiolla kovasta väkivallasta? Seksuaalirikollinen on aina jotenkin syyllisempi kuin henkilö joka on ottanut osaa joukolla tehtyyn pahoinpitelyyn. 

Heidät nimitetään usein vankilan alhaista alhaisemmaksi joukoksi, eikä kukaan näe niissä teoissa mitään hyvää. Samalla joku jostain syystä näkee esimerkiksi massamurhaaja Andreas Behring Breivikin sellaisessa valossa, että hänen kaltaisensa ihmisen oikeusturvaa ei saa mitenkään loukata. Ihmiset mielellään kritisoivat esimerkiksi Ted Bundyn saamaa kuolemantuomiota, mutta samalla he unohtavat jotenkin sen, että nuo ihmiset ovat sarjamurhaajia tai massamurhaajia, jotka eivät kadu yhtään tekoaan. 

Mediassa hoetaan jatkuvasti sitä, kuinka kukakin murhaaja tai pahoinpitelijä on ollut tekoa tehdessään täydessä ymmärryksessä, ja kuinka tuomarit eivät osaa kuulemma työtään. Mutta samalla seksuaalirikollista ei edes yritetä nähdä ihmisenä, joka voisi ehkä katua tekojaa. Eli asenne on se, että murhien maailmanennätystä yrittänyt henkilö on jotenkin arvokas, koska hän on tehnyt tekojaan aseella. Samalla media täyttyy kaiken maailman asiantuntijoista, joiden mielestä 20 vuotta vanhoja murhaajia ei saisi mitenkään syyttää. Seuraava valheellinen termi on jostain syystä melko yleinen asia, kun puhutaan katoamisista tai ratkaisemattomista henkirikoksista. 

Muistakaa että henkirikos ei koskaan vanhene. Joten älkää uskoko seuraavaa fraasia, jonka mukaan “syyteoikeus tekoon on mennyt, koska poliisi on aikoinaan alkanut tutkia tekoa tappona”. Kuitenkin laki sanoo että henkirikos ei vanhene. Tämä näkemys siitä, että murha voidaan jättää tutkimatta tai syyttämättä on jostain syystä melko yleinen asia. Tai ainakin tätä asiaa hoettiin yhteen aikaan lehdistössä melko yleisesti. Tappo voidaan todeta vasta oikeudessa, kun syytetty tuodaan sinne vastaamaan teoistaan. 

Ensin tutkinnan nimike on “henkirikos”. Suomessa voi saada elinkautisen myös rikoksesta nimeltään “törkeä pahoinpitely”. Tuon asian tarkoitus on ollut se, että oikeudessa ei voida leikitellä termeillä, eli sillä että “ei ollut tarkoitus tappaa” ei ole mitään merkitystä tuomion kannalta. Se että henkilö on paennut paikalta ja välttelee lainvalvojia ei myöskään ole asia, mikä tukee esimerkiksi vahingossa tapahtunutta kuolemaa. 

Jos henkilölle tuomitaan seuraavat teot, törkeä pahoinpitely ja kuolemantuottamus, niin hän joutuu joko istumaan vankilassa 20 vuotta ja sitten jatkuu vapausrangaistus. Mutta toisaalta hänet voidaan sitten lähettää myös mielisairaalaan, josta tuollainen henkilö ei koskaan vapaudu. Se miten noita tekoja sekä niiden tekijöitä käsitellään vankilassa riippuu teon tekijän katumuksesta, eli katumus on asia, joka osoittaa hänen olevan ymmärryksessä. Ymmärtämättömyys sekä ymmärrys tutkitaan vasta tuomion jälkeen, eikä ymmärtämätöntä henkilöä voida päästää ehkä koskaan ulos vankimielisairaalasta. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/is-mikko-leppilammen-juttu-ratkesi-nyt-edess%C3%A4-onkin-vakava-asia/ar-AA1uILdO?ocid=msedgdhp&pc=ENTPSP&cvid=e79872e942e144a1bfa2028ebcbb9342&ei=23

https://fi.wikipedia.org/wiki/Asianajaja

Kun NATOssa ei ymmärretä Suomen erityistarpeita, niin meidän pitää kertoa niistä NATOlle.

NATO- ja Suomi ovat asioita, jotka nyt kuuluvat yhteen. Kun me puhumme siitä, että NATO ei osaa tai halua huomioida maamme erityistarpeita, niin silloin tietenkin voimme kysäistä, että olemmeko osanneet tuoda noita erityistarpeita esille? Eli jos maamme NATO edustajat eivät saa suutaan auki NATO-kokouksissa niin on aika turha olettaa, että maamme erityistarpeita sekä erityisasemaa saadaan tuotua muiden NATO-maiden tietoisuuteen. Ja silloin varmasti tulee eteen ongelmia. 

Tulemme varmasti NATO-kokouksissa syrjäytetyksi, jos emme saa edes sanottua omaa kantaamme tai emme uskalla tuoda omia toiveitamme muiden tietoisuuteen. NATO on siis tarkoitettu myös ennaltaehkäisemään Venäjän uhkaa, ja sitten me varmasti kohtaamme toisen asian. Nimittäin sen että meidän maamme kohtalo on melko karu, jos Venäjä sattuu hyökkäämään NATOa vastaan. Ja tässä sitten kohtaamme sen tilanteen, että onko joku joskus kuvitellut että Putin ei voisi hyökätä pohjoisessa eli Pohjois-Norjassa olevia NATO-tukikohtia vastaan Suomen lapin läpi. Eli joka tapauksessa taisteluita käydään maamme alueella. 

Tässä vain mietin sitä, että miten esimerkiksi Venäjä sitten kunnioittaisi maamme koskemattomuutta, jos olisimme puolueettomia. Eli ohjukset varmaan lentävät suoraan maamme ylitse jokaisessa skenaariossa. Mutta ehkä meidän pitäisi sitten lähteä myös suoraan siitä, että jokainen uuden asian oppiminen on jollain tavalla vaikeaa. Me emme ole olleet NATO-maita kovin pitkään. Ja sen takia meilläkin on jotain opeteltavaa, joista yksi tietenkin on ilmeisesti Englannin kieli, jos haluamme osallistua kansainvälisiin harjoituksiin. Tämä asia että olemme NATOn jäseniä oikeuttaa molempia osapuolia vaatimaan toiselta jotain.

Siis se että jos Venäjä nyt yllättäen sattuu hyökkäämään on varmaan suuri uhka. Ja meidän pitää muistaa se, että myöskään NATO ei voi minuutissa mobilisoida 10 000 miestä meidän avuksemme. Samoin NATO varmasti muistaa senkin, miten paljon me olemme NATOa tukeneet, jos NATO n kautta lähetetään vahvistuksia. Ja yllätys hyökkäyksessä shokki efekti on alussa valtavan voimakas. Ja juuri se, että Putin on itsevaltias, jonka ei paljon kritiikistä tarvitse välittää, niin sen takia hän on uhka. Eli periaatteessa mikään ei estä Putinia suorittamasta suuren luokan yllätyshyökkäystä maahamme. 

Jos emme olisi NATOssa, niin miten kovaa Venäjän informaatio- ja hybridioperaatiot olisivat tässä maassa? 

Toinen suuri uhka ovat niin sanotut hybridi operaatiot. Venäjän malli on se, että hybridi-operaatioilla eli informaatio vaikuttamisella, kaasuhanojen sulkemisella, jatkuvilla ilmatilan loukkauksilla sekä erilaisilla sabotaasitoimilla ja muulla kiusaamisella  lähdetään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin on asia, joka varmasti on erittäin suuri uhka yhteiskuntarauhalle. 

Tuon toiminnan tarkoitus on lisätä yhteiskunnan eriarvoisuutta sekä sitä kautta horjuttaa kohdemaan yhteiskuntarauhaa. Samalla sen tarkoitus on pakottaa hallitukset säätämään lakeja, jotka myötäilevät esimerkiksi Venäjän hallituksen kantaa asioihin. Tuohon operaation malliin kuuluu ikävä kyllä yksittäisiin henkilöihin kohdistettu psyykkinen sekä fyysinen väkivalta. Samoin siihen kuuluu tunnettujen rikollisjärjestöjen värvääminen FSBn kätyreiksi. Vastalahjaksi tuesta FSB lahjoittaa voille toimijoille aseita sekä mahdollisesti turvapaikkoja. 

Sama Kiinalaisalus, joka katkoi aikoinaan Viron ja Suomen välisen kaasuputken on taas asialla. Tällä kertaa mukaan lähtivät datakaapelit.

"Kiinalaisalus Yi Peng 3 on viranomaisten kiinnostuksen kohteena kaapelirikkojen takia. Aluksen omistaa Ylen tietojen mukaan kaksi kiinalaismiestä. Kuvakaappaus MarineTraffic-sivustolta. Kuva on vuodelta 2016. Kuva: MarineTraffic / Kuvakaappaus, kuvankäsittely: Aalto Puutio / Yle" (https://yle.fi/a/74-20125826.)

Sama Kiinalaisalus, joka katkoi aikoinaan Viron ja Suomen välisen kaasuputken on taas asialla.  Tällä kertaa mukaan lähtivät datakaapelit, jotka kulkevat Itämeren pohjassa. 

Kuten varmaan jokainen on mediasta lukenut, niin noiden merikaapeleiden katkeaminen on yhdistetty kiinalaisten omistamiin aluksiin. Joten voidaan taas kerran kysyä, että onko kyse sattumasta, kun jo toisen kerran  Kiinalaiset pudottelevat ankkureita meren pohjaan, kohtaan jossa sijaitsee tärkeää infrastruktuuria. Eli tapaus on varmaan paljon samanlainen kuin pari vuotta sitten tapahtunut Suomen ja Viron välisen kaasuputken katkeaminen. Sekä se mikä tapauksesta tekee omituisen, on se, että saman aluksen epäiltiin aikoinaan katkoneen Suomen ja Viron välistä kaasuputkea. 

Mutta voisiko se olla vahinko? Eli katkaistiinko lähetin siksi, että alus siirsi jotain toiseen alukseen? Eli avainkysymys on miksi tuo paikannusdataa lähettävä lähetin katkaistiin, ja miksi alus pudotti ankkurin siihen, missä merenpohjassa oli tuolloin jäljet. Ja olisiko tämä datakaapeleiden katkeamisen syy sama, eli ankkuri pudotettiin väärään kohtaan, ja sitten se on tarttunut datakaapeleihin ja katkonut niitä. 

Tapauksen yhteydessä kiinalainen kauppa-alus oli vetänyt ankkuria meren pohjassa. Ja sen jälkeen oli kiinalaisilta pitänyt nyhtää selityksiä siitä, miten tuo asia on päässyt tapahtumaan. Samanlainen tapaus on sitten taas tapahtunut Itämerellä. Keskusrikospoliisin mukaan jonkun kiinalaisessa omistuksessa olleen aluksen paikannuslaitteet olivat pois päältä, kun alus purjehti Itämerellä, ja taas on kriittistä infrastruktuuria vaurioitettu.  

Yllä: https://yle.fi/a/74-20125826

Kiinnostava yksityiskohta on se, että sama alus on yhdistetty Suomen ja Viron välisen kaasuputken vaurioittamisesta.  Kiinnostavan tästä asiasta tekee se, että kyseisen asian kertoi kiinalainen media. Ja tietenkin tapausta väitettiin vahingoksi. Mutta oliko alus silloin(kin) laskenut ankkurinsa väärään paikkaan, koska siitä piti purkaa, tai siihen piti lastata lastia, jota ei Pietarin satamatyöläisten haluttu näkevän? Joten oliko aluksella yhteyksiä Pohjois-Koreaan? Lisää kiinnostusta on herättänyt sen, että tuon aluksen omistavalla yhtiöllä oli oikeusjuttuja, joissa siltä karhuttiin noin 2400 euron arvoisia saatavia. Eli oliko kyseessä sama alus? 

Eli onko tuo alus ehkä ollut enemmän tai vähemmän pimeästi vuokralla Pohjois-Korealla. Kiinalainen omistaja tietenkin näyttää paremmalta kuin joku Pjonjangin vienti ja tuontiyhtiö. Joten onko tuon aluksen omistanut yhtiö operoinut myös ilman Pekingin lupaa noissa operaatioissa, joissa kieltotavaraa on viety Pohjois-Koreaan sekä ilmeisesti myös Venäjälle. 

Avainkysymys on siinä, että miksi Yi Peng 3-alus sammutti lähettimensä? Ja operoiko tuota alusta kiinalainen vai mahdollisesti pohjois-korealainen miehistö? 

"Nyt kiinnostuksen kohteena oleva Yi Peng 3 on rakennettu vuonna 2001 Etelä-Koreassa. Kiinalaismiesten omistama yhtiö hankki aluksen vuonna 2016. Tuolloin aluksen nimi oli vielä Avra." (https://yle.fi/a/74-20125826)

"Aluksen kiinalaisista omistajista löytyy varsin vähän tietoja julkisista lähteistä. Kaksikon omistama yhtiö Ningbo Yipeng Shipping Co on ollut osapuoli palkkoja koskevassa siviiliriidassa, jota on käsitelty Ningbon merioikeudessa." (https://yle.fi/a/74-20125826)

"Riita liittyi palkkasaataviin, jota laivalla työskennellyt kiinalaismies vaati. Oikeus määräsi yhtiötä maksamaan saatavat sekä korvauksia 19 000 Kiinan Renminbiä eli noin 2500 euroa korvauksia." (https://yle.fi/a/74-20125826). 

Tämä on merkillinen asia. Nimittäin Kiinan oikeusistuin tunnetaan byrokratiasta sekä korruptiosta, joten miten tämä merimies on saanut korvaukset menetetyistä palkoista? 

"Kiinan kaupparekisterin ja julkisten alustietojen mukaan kiinalaismiehet omistavat yhtiöiden välityksellä myös kaksi muuta rahtialusta, eli Yi Peng ja Yi Peng 5:n." (https://yle.fi/a/74-20125826)

"Kiinnostusta Yi Peng 3:n toimintaa kohtaan on lisännyt se, että kiinalaisomisteinen alus oli kiinalaismedian mukaan vastuussa Suomen ja Viron välillä kulkevan Balticconnector-kaasuputken vaurioittamisesta viime lokakuussa." (https://yle.fi/a/74-20125826)

Jos datakaapelin katkaisu ei ole ollut niin sanotusti tahallista, niin miksi kiinalaiset olisivat laskeneet ankkurin, tai heittäneet jotain datakaapelin päälle? Jos kyse ei ole tahallisuudesta, niin tuo alus on saattanut purkaa kieltotavaraa keskellä Itämerta, mahdollisesti Kaliningradista operoivaan yhteysalukseen. Mikäli näin on, niin tapahtuuko tämä salakuljetus Pekingin tieten? Ja miksi tuota kieltotavaraa ei oltu purettu Pietarissa? 

Yllä: https://yle.fi/a/74-20125687

Vai oliko niin, että jotain siirrettiin tuohon kiinalaiseen kauppa-alukseen? Eli oliko tuo "joku" ehkä läppari, jonka kovalevyllä on tietoja, joilla Venäjä voi maksaa tukensa. Ja sitten toinen avainkysymys on se, että onko tuon kiinalaisen aluksen miehistö kiinalaisia, vai operoiko sitä ehkä Pohjois-Korealaisilla miehistö. Jos nuo miehet olivat Pohjois-Koreasta, niin silloin Venäjä on saattanut antaa heille esimerkiksi tietoja lääkkeiden, kemiallisten aseiden tai jopa ydinaseiden valmistuksesta. 

Joten varmaan tähänkin löytyy sellaisia selityksiä, kuin että kiinalaiset korjasivat hajonnutta paikanninta tai muuta sellaista. Kiinalaisaluksen paikannuslähetin oli ollut poissa päältä tuntikausia, joten ehkä tämä toiminta selittäisi myös kaapelirikon. Kysymys on siitä, että onko tuo kaapelien katkominen tahallista vai onko se ehkä vahinko? Jos aluksen paikannuslähetin oli poissa päältä, ja alus on laskenut ankkurinsa, niin silloin tietenkin voi käydä vähän huonosti. 

Eli oliko tuo alus, jonka nimi oli Yi Peng 3 oikeasti tuomassa Venäjälle kiellettyä tavaraa, ja sitten se saattoi olla siirtämässä lastiaan Venäjän merivoimien aluksiin, jotka voivat toki olla niin sanottuja "aavelaivoja". Jos tuon siirron aikana jompikumpi alus on joutunut käyttämään ankkuriaan, niin silloin tietenkin on mahdollista, että alus pudottaa sen vahingossa merikaapeleiden risteykseen. Tässä hypoteesissa kiinalaisalus on ollut tuomassa kieltotavaraa ehkä Kiinasta tai muista BRICS maista, ja sitten lasti on pitänyt jättää Kaliningradiin, josta se toimitetaan edelleen kohti Ukrainaa. 

https://yle.fi/a/74-20125687

https://yle.fi/a/74-20125826

Kuka katkoi kaksi merikaapelia Itämeren pohjasta.

Yllä: https://yle.fi/a/74-20125395

Vladimir Putin on reagoinut odotetusti USAn antamaan lupaan iskeä ohjuksin Venäjän alueelle. Hän on ilmoittanut olevansa valmis käyttämään ydinaseita, ja koska noita aseita on varastossa, niin silloin niitä voidaan aina käyttää. Mutta odottiko joku ehkä jotain muuta reaktiota? Eli Putin on ennenkin näyttänyt ydinase korttia. Ja juuri tämä uhkaus on saanut lännen perääntymään. Mutta jos Putin painaa nappia, niin toimivatko hänen ehkä noin 30 vuotta vanhat ohjuksensa? 

Siis ainakin osa SS-18 ohjuksista on valmistettu Neuvostoliiton aikana, ja niiden polttoaine on typpihapon ja hydratsiinin sekoitusta. Eli jos noita polttoaineita ja hapettimia on varastoitu noihin ohjuksiin vuodesta 1992, niin voiko tuollainen ohjus toimia? Siis tietenkin Putinilla on muitakin ohjuksia. Mutta jos Putin painaa nappia, niin silloin tietenkin se muuttaa uhkauksen todeksi. Ja silloin edessä on paljon vaarallisempi tilanne kuin tämä Ukrainan sota. 

Kaksi merikaapelia katkesi, ja syylliseksi epäillään Putinia. Kaapeleita operoivan yhtiön mukaan tuollainen vaurio ei synny ilman ulkoista vaikutusta. Ruotsalaisen asiantuntijan mielestä kaapelit katkesivat vahingossa. Joten mitään hätää ei ilmeisesti ole, eikä Putinia kannata syytellä. Siis merikaapeleiden risteyskohdan tietäminen tekee niiden katkaisemisen helpoksi. Siis katkaiseminen on helppoa jos omistaa oikeat välineet sekä miehet, joilla on taitoa tehdä näitä asioita. 

Joten sitä taustaa vasten voimme osoittaa syyttävällä tai epäilevällä sormella herra Putinia ja hänen merivoimiaan. Mutta kuten tiedämme, niin luulo ei ole tiedon väärti. Kuitenkin kahden merikaapelin katkeaminen samaan aikaan on asia, joka pitää ottaa vakavasti. Ja kuten usein ennenkin, niin voimme kysäistä, että kuinka usein merikaapeleita katkeili ennen Ukrainan sotaa? Eli kuten tiedämme, niin mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Eikä ketään saa syytellä ennen kuin asioita on tutkittu. 

Yllä: https://yle.fi/a/74-20125624

Kun etsitään syytä esimerkiksi kaapeleiden tahalliselle katkaisemiselle, niin syyksi voisi riittää yksinkertaisesti kiusanteko. Eli halutaan näyttää muille, että mitä vain saadaan tehdä. 

Kun keskustellaan esimerkiksi Nord Stream kaasuputken katkeamisesta Ukrainan sodan alussa, niin nyt on saatu selville, että eräällä Ukrainan kansalaisella on ilmeisesti ollut yhteyksiä tuon kaasuputken räjäyttämiseen. Ja siihen sitten sisältyy sellainen mahdollisuus, että tuo Ukrainan kansalainen olisi voinut ehkä työskennellä Ukrainan hallitukselle. Tai sitten hän on voinut toimia esimerkiksi FSBn toimeksiannosta, eli tuolloin voidaan ajatella kyseessä olevan palkkasoturin, joka tekee näitä asioita rahasta. Siis onhan  entinen seiväshyppääjä Sergei Bubkakin Ukrainan kansalainen, mutta hän mielellään toistelee Venäjän eli Putinin propagandaa. Eli kuka on noiden tekojen takana? Siis toisin sanoen kuka on palkannut nuo ihmiset tekemään asioita, joista voimme katsoa mediasta? 

Kun puhutaan esimerkiksi Nord Streamin katkeamisesta, niin en oikein usko, että tuon teon tehneet henkilöt ovat toimineet omasta aloitteestaan. Ja tietenkin silloin pitää etsiä teon taustavoimia, jotka voivat löytyä melko yllättävältä suunnalta. Eli maailma on outo ja monimutkainen paikka, jossa pelataan peliä siitä, kuka saa sitä johtaa. Esimerkiksi arabimaat eivät katso varmaan kovin pahalla sitä, että Venäjän ja EUn suhteet painuvat jäähän. Jos EUn putkissa ei virtaa Putinin kaasu, niin siellä sitten virtaa sheikkien kaasu ja öljy, eli myös arabimaat tai ainakin öljyn ja maakaasuun viennillä rikastuneet arabimaat varmaan katselevat EUta markkina-alueena, josta viedystä kaasusta ja öljystä voidaan saada paljon rahaa ja vaikutusvaltaa. 

Yllä: https://yle.fi/a/74-20125624

Arabimaat sekä Kiina voivat ajatella hyötyvänsä pitkästä ja verisestä Ukrainan sodasta. Eli arabit näkevät ehkä EUn tulevana öljytuotteiden markkina-alueena. Ja jokainen pisara Putinin öljyä tuo rahaa Kremlin taskuun. Mutta tuo on poissa arabien pankeista. Kiina taas varmaan haluaa mielellään pääsyn Siperian luonnonvaroihin. Ja tuo maa on maailman suurin lantardien eli harvinaisten maametallien tuottajista. Noita metalleja tarvitaan mikropiirien tuottamiseen. Samoin Ukrainan sota kääntää julkisen huomion pois Kiinan sotaharjoituksista Taiwanin edustalla sekä keinotekoisista saarista Etelä-Kiinan merellä, jonka pohjasta löytyneitä öljy- ja kaasuvaroja Kiina hamuaa itselleen. 

Eli jos ajatellaan esimerkiksi kiristämistä polttoaineilla, niin tietenkin me voimme muistella vuoden 1973 öljykriisiä, jolloin OPECiin  eli öljyntuottajamaiden keskusjärjestöön kuuluvat arabimaat vähensivät öljyn tuotantoa, jotta sen avulla saadaan USA lopettamaan sen tuki Israelille. Tuo öljy ja kaasuase on sekä Putinin että arabien käsissä oleva neuvotteluvaltti. Eli voidaanko esimerkiksi EUn energiantarve täyttää nykyisillä ydinvoimalla, uusiutuvilla luonnonvaroilla kuten tuuli, maalämpö sekä aurinkovoima, ja riittääkö Pohjanmeren öljy ja kaasu EUn tarpeisiin. 

Toki Putin on heikoilla esimerkiksi huipputeknologian kohdalla. Uudet mikroprosessorit jotka tukevat esimerkiksi tekoälyä perustuvat pitkälti harvinaisiin maametalleihin eli lantardeihin. Harvinaisten maametallien suurin tuottaja on Kiina, joka voi niiden avulla kiristää länttä. Samoin Kiina varmaan haluaisi pääsyn esimerkiksi Siperian luonnonvaroihin. Tuo asia aiheuttaa tietenkin erittäin monimutkaisia asetelmia. 

Siis Kiina tietää arvonsa sekä Putinin että lännen silmissä. Kiinan etu on tietenkin se, että tiedotusvälineiden huomio on jossain kaukana Ukrainassa. Tuolloin se voi rauhassa harjoitella esimerkiksi Taiwanin edustalla sekä rakennella keinotekoisia saaria jonnekin kauas Etelä-Kiinan merelle. Näin se saisi hallintaansa alueen öljy ja kaasuvarat. 

Kiinan omat tavoitteet ovat myös ilmeisesti tiedossa. Se haluaa suorastaan kiihkeästi saavuttaa sen aseman, mikä Neuvostoliitolla kauan sitten oli, ja tietenkin Kiinan johdolle olisi mieleen se, että Venäjä olisi riippuvainen sen tuottamista varusteista. Joten sen takia Kiina saattaa tukea Putinia, mutta riittääkö tuo tuki oikeasti? 

https://yle.fi/a/74-20125395

https://yle.fi/a/74-20125548

https://yle.fi/a/74-20125624