Ruskaa voidaan verrata supernovaan. Aivan kuten puu uudistaa itsensä ruskan kautta, niin tähti päättää elämänsä konventionaalisena kappaleena räjähdyksen kautta. Tuon räjähdyksen jälkeen tähti on edelleen olemassa, mutta sen olemus muuttuu sellaiseksi, että voimme oikeastaan havaita vain siitä lähtevän painovoima-efektin. Tai niin olemme luulleet. mutta nykyään tiedämme, että musta aukko myös säteilee säteilyä. Tuota säteilyä kutsutaan Hawkingin säteilyksi.
Ruska on samalla iloinen sekä surullinen tapahtuma. Ruska merkitsee sitä, että olento odottaa kuolemaa. Mutta samalla ruskan värikkyys merkitsee sitä, että olento tai olio jos halutaan käyttää tiukasti filosofian termejä uskaltaa lopulta olla oma itsensä. Ikään kuin runoilija, joka on aina ollut sovinnainen mutta joka kuoleman edessä sitten uskaltaa tuoda myös kritiikkiä omaa herraansa kohtaan. Siis tämä on se syy, miksi esimerkiksi julkisesta mestauksesta luovuttiin. Kuuluisat viimeiset sanat ovat asia, mikä saattaa tehdä ihmisestä hyvin kuuluisan.
Kun kosmonautti Vladimir Komarov putosi taivaalta kuolemaan, koska hänen Sojuz-1 aluksensa laskuvarjo ei auennut, niin hän kirosi koko neuvostojärjestelmän. Ajatelkaa mitä tapahtui kun mies, joka oli saanut kaiken mahdollisen järjestelmältä, minkä hän oli voinut saada. Se tietenkin teki hänestä vankkumattoman neuvostojärjestelmän tukimiehen, joka ei koskaan kyseenalaistanut järjestelmää. Hänelle tuo järjestelmä oli vankkumaton kuin kallio, ja hän luotti siihen kaikessa. Mutta kuoleman edessä hän sitten haukkui entisen herransa pataluhaksi.
Kun edessä olevan kuoleman tai lopun tiedostaa, niin silloin olio voi olla oma itsensä. Kuolema on siis oikeastaan vain erään tien loppu. Mutta on hyvin mielenkiintoista ajatella että ennen kuin olio kuolee, niin se päästää ilmoille sellaisen väriloiston räjähdyksen, että se varmasti tekee vaikutuksen jokaiseen tuon olion ympärillä oleviin olentoihin. Tarkemmin ajatellen puu ei kuitenkaan kuole ruskan päätyttyä. Se jatkaa elämänsä kuolleelta vaikuttavana kokonaisuutena. Ja keväällä taas puun oksiin muodostuu uusia vihreitä lehtiä.
Tuon räjähdyksen voi jokainen nähdä myös tähdessä, joka räjähtää novan tai supernovan muodossa. Hetkeä ennen kuin tähti päättää konventionaalisen elämänsä se räjähtää sellaiseen upeuteen, että sitä ei koskaan ennen ole nähty. Samalla se polttaa omat planeettansa kaasuksi. Ja aloittaa elämän uutena arvoituksellisena kappaleena, josta käytetään nimeä “musta aukko”, jos tähden massa on yli kymmenen auringon massaa.
Kuka on tähdistä kirkkain? Monet vastaavat että Sirius. Tai ehkä joku saattaa tietää, että Spica on tähdistä kirkkain. Jos ajatellaan että tähden kirkkaus mitataan sen lähettämän säteilyn energiatasona, niin silloin meidän Linnunratamme keskustassa sijaitseva Supermassiivinen musta aukko Sagittarius A on hyvin paljon kirkkaampi kuin mikään Sirius tai Spica. Tuon mustan aukon lähettämän säteilyn energiataso on niin suuri, että se lähettää muutamassa minuutissa niin paljon energiaa, mitä koko muu galaksi lähettää koko sen elinaikana.
Siis pienikin musta aukko lähettää energiaa enemmän kuin mikään muu objekti koko universumissa. Tai siis tietenkin supermassiivisen mustan aukon lähettämä energiataso on suurempi kuin tähden massaisen mustan aukon lähettämä energia. Tähden massainen musta aukko lähettää röntgensäteilyä, mutta supermassiivinen musta aukko lähettää paljon korkea-energisempää gammasäteilyä. Ja ajatellaan että vain mustat aukot voivat kehittää sellaisia energiatasoja, että syntyy röntgen ja gammasäteitä. Neutronitähden on tyydyttävä radiosäteilyn ja elektronien avulla tapahtuvaan interaktioon, eli voi raukkaa.
Tähti toki jatkaa säteilyä tuonkin räjähdyksen jälkeen, mutta me emme tuota säteilyä, mikä on liian korkea energistä meille voi havaita. Siis mitä suurempi kappale on joka räjähtää kun sen ydinreaktiot päättyvät, niin sitä massiivisempi sen jäännös on. Jos taas ajatellaan että maapallo muuttuu mustaksi aukoksi, niin sen tapahtumahorisontti olisi kolikon kokoinen. Mutta arvaa kumpi voittaa, aurinko vai tuo kolikon kokoinen musta aukko?
Tuo musta aukko oikeasti vetää auringon sisäänsä vaikka aurinko on sitä paljon paljon suurempi. Tiedättekö muuten että on teoreettisesti mahdollista että maapallo muuttuu mustaksi aukoksi. Eli kun suurienerginen sädekimppu osuu planeettaan, niin se voi lisätä planeetan massaa niin, että myös pieni kappale muuttuu mustaksi aukoksi.
Siis mitä korkeammalla energiatasolla olevaa säteilyä kappale lähettää, niin sitä vaikeampaa tuota säteilyä on havaita. Siis jos säteilyä ajatellaan tuon kappaleen puheena, niin silloin suurenergisen kappaleen puhetta on vaikea havaita, koska sen energiataso on niin korkea, että emme voi sitä havaita. Ja koska säteily on informaatiota, niin sitä voidaan ajatella kappaleen puheena.
