Maailma tilastojen vankina.

 

Siis miksi keskiluokka on tärkeä?

Kun Carl Friedrich Gauss kehitti aikoinaan kuuluisan Gaussin käyrän, mikä tunnetaan nimellä "kamelin kyttyrä" tai "kellokäyrä", niin hän kehitti samalla välineen, joka mullisti politiikan. Tuon välineen avulla voidaan välittömästi laskea esimerkiksi keskivertoihmisiä, ja tietenkin helpoin tapa määritellä keskimääräinen ihminen on laskea suurin tuloryhmä. Gaussin käyrän pitäisi osoittaa siis se, mikä on keksimääräisesti suurin tuloluokka yhteiskunnassa. Tulojen perusteella tapahtuvan jakamisen pitäisi antaa siis suoraan suurin määrä ihmisiä, koska käyrän keskikohta on korkein. Ja ajatellaan että suurin osa toimijoista sijoittuu käyrän keskiosaan. 

Tulotason avulla tapahtuva ihmisten tyypittäminen on sikäli helppoa, että siinä käsitellään vain numeroita. Numeroiden avulla voidaan osoittaa melko kiistattomasti mikä on esimerkiksi keskisuuri palkka, mutta sitten tietenkin alueelliset erot ja niiden suhde koko maan keskitasoon ovat asioita, jotka vaikuttavat ainakin äänestyskäyttäytymiseen. 

Mutta asia sitten on käytännössä hiukan monimutkaisempi, kuin vain niin sanotun jatkuvan normaalijakauman laskeminen. Nimittäin jos esimerkiksi huippupalkka on paljon muita palkkoja korkeampi, niin se hinaa käyrän keskikohtaa ylöspäin. Ja juuri ääripään palkat saavat aikaan siirtymiä tuossa käyrässä, mikä sitten tietenkin vaikuttaa esimerkiksi poliitikkojen äänisaaliiseen. Samoin esimerkiksi tietyillä alueilla saattaa keskipalkka olla eri kuin muualla maassa, ja se saattaa vaikuttaa yksittäisten poliitikkojen kannatukseen. 

Meillä kaikilla on sellainen käsitys, että keskiluokka mikä tarkoittaa ilmeisesti tulojakauman keskiluokkaa ovat suurin mahdollinen äänestäjien joukko. Joten tuota joukkoa halutaan vaaleissa miellyttää. Kukaan ei koskaan kuitenkaan kysy sitä, että miten tuo "keskitulo" on laskettu? Siis onko siinä vain laitettu jonoon pienin sekä suurin mahdollinen palkka, vai onko myös niiden henkilöiden määrä huomioitu, jotka saavat mitäkin palkkaa? No asia ei minulle kuulu, mutta varmaan tuo asia kiinnostaisi ihmisiä, jotka ovat ehdolla vaaleissa. 

Onko siis keskituloja laskettaessa otettu huomioon keskihajonta? Tuolloin otetaan huomioon "Satunnaismuuttujan standardipoikkeama eli keskihajonta on hajontaluku, joka kuvaa keskimääräistä poikkeamaa odotusarvosta". Tuosta asiasta voitte katsoa lisää esimerkiksi Wikipediasta kohdasta keskihajonta. Kaavassa "K" tarkoittaa kokonais- tai kompleksilukua. 

Siis miten keskiluokalle luvataan asioita? Keskiluokan eli ilmeisesti keskituloisten henkilöiden ajatellaan olevan niin sanottuja tyypillisiä ihmisiä. Heille laaditaan paljon paketteja, joiden avulla sitten nimenomaan noita keskituloisia eli suurimmaksi tuloryhmäksi miellettyjä ihmisiä lähdetään miellyttämään. 

Kun me ajattelemme että keskiluokkaan kuuluva henkilö on tyypillinen ihminen, silloin meidän pitää miettiä sitä, että millä tavalla esimerkiksi keskiluokka määritellään? Onko tuo asia esimerkiksi määritelty valtavan tulohaarukan sisään. Eli tuolloin pienimmän sekä suurimman keskiluokkaan sijoitetun henkilön tulot voivat olla tuhansien eurojen päässä toisistaan. 

Tai sitten juuri oman äänestysalueen tulojen keskijakauma saattaa olla muusta maasta poikkeava. Eli jos oman vaalipiirin tulojen keskiarvo poikkeaa valtakunnallisesta keskiarvosta, niin silloin saattaa ihminen luvata paljon ryhmälle, joka ei sitten olekaan niin valtavan suuri. Kun tilastoja kerätään, niin silloin olisi ehkä hyvä lisätä tilastoon, että onko tuo tieto kerätty Kainuusta vai jostain Turun seudulta. Vai onko kyseessä koko maan keskiarvo?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Keskihajonta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matemaattinen_merkint%C3%A4

https://fi.wikipedia.org/wiki/Normaalijakauma

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Keskihajonta

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/

Me emme voi erottaa tunteita järjestä vaikka niin haluaisimme.

Kaikki muutkin ihmiset maailmassa kirjoittavat kokemuksistaan erilaisissa hyvin ikävissä tilanteissa, joten itsekin tässä päätin vähän avautua siitä, mitä kutsutaan tunteiksi tai toisen huomioimiseksi. Se että me huomioimme muita ihmisiä on asia mitä pidetään itsestään selvyytenä. Mutta se että myös meillä itsellämme on oikeus olla huomioituja, ja olettaa olettaa että muut ihmiset käyttäytyvät meitä kohtaan samalla tavoin kuin he odottavat meidän käyttäytyvän itseään kohtaan. Siis kauniin ja muita huomioivan käytöksen pitäisi olla aina molemminpuolista. 

Jos lapsia opetetaan että heitä ei tarvitse mitenkään huomioida, niin silloin ihmiset unohtavat että joku päivä lapsi on keski-ikäinen mies tai nainen. Ja silloin hän automaattisesti olettaa että hänellä on oikeus käyttäytyä muita kohtaan samalla tavalla kuin häntä kohtaan on käyttäydytty. Samoin hän olettaa saavansa samaa kunnioitusta sekä arvostusta kuin mitä hänen vanhempansa olettivat hänen antavan heille. Eli kun katsomme örveltäviä alkoholistien joukkoja, niin silloin tietenkin voimme päätellä että he ovat oppineet tuon käytöksen joltain aikuiselta. 

Stoalaisuuteen kuuluu se, että ihminen pyrkii vapautumaan tunteistaan sekä nousemaan muiden yläpuolelle. Tavoite "Homo Animuksesta" eli järki-ihmisestä joka osaa tai kykenee tekemään päätöksiä ilman että ne olisivat sidottuja tunteisiin on täysi mahdottomuus. Ihminen on kokonaisuus johon kuuluvat järki ja tunteet. Ihminen ei kykene erottamaan järkeä ja tunteita toisistaan, ja biologinen selitys tälle asialle on se, että samat solut tai ainakin sama kokonaisuus käsittelee järkeä sekä tunteita. 

Me kaikki olemme yksilöitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän yhtenäisiä. Ja osa meistä on jatkuvasti jotenkin hajalla, mutta elämän pitäisi kuitenkin jatkua. Se mitä joskus olemme kokeneet tai todistaneet seuraa meitä lopun elämäämme, emmekä koskaan voi tuolle asialle mitään. Me kaikki olemme ihmisiä, joilla on tunteet sekä järki. Ja koskaan emme voi erottaa tunteita ja järkeä erillisiksi kokonaisuuksiksi, vaan tunteet sekä järki ovat liittyneet saumattomasti yhteen meidän mielessämme. Siis järki ja tunteet eivät ole erillisiä asioita, vaikka me niin kovasti toivoisimme. 

Tietenkin me voimme aina yrittää peittää ikäviä asioita mielessämme opettelemalla hallitsemaan niitä esimerkiksi ajattelemalla jotain muuta. Mutta sitten ikävä kyllä joskus tuo tunteiden käsitteleminen pettää, ja tuloksena on parhaimmillaan se, että kauan odotettu juhla on mennyt pieleen, kun pari herraa tai rouvaa ottaa yhteen tanssilattialla. Kun ihminen on tarpeeksi kauan hillinnyt itseään sekä painanut asioita villaisella, niin esimerkiksi liiallinen alkoholin käyttö saattaa aiheuttaa sen, että henkilö yksinkertaisesti menettää itsekontrollinsa. 

Meistä kukaan ei voi loputtomiin peitellä tunteitaan tai teeskennellä etteivät toisen loukkaavat sanat tai muuten loukkaava käytös vaikuta omaan mielialaan. Jos meitä kutsutaan nimellä "patsas" tai "roskis", niin se on äärimmäistä esineellistämistä. Tai sitten tietenkin voi jokainen kuvitella miltä tuntuu silloin, kun toiset ikään kuin teennäisesti unohtelevat yhden tapaamiseen osallistuvan nimen. Tai hänelle ei viitsitä edes vastata, kun hän yrittää puhutella muita. Ehkä muiden mielestä on parempia vastata, että "mitä se sinulle kuuluu"? Tai "kuka on sinulta mitään kysynyt" voi vaikuttaa erittäin mukavalta tavalta osoittaa omaa kypsyyttään. 

Jos jotain tapahtuu meille, niin se tapahtuu oman elämämme päähenkilölle eli minulle tai sinulle. Kukaan muu ei voi oikeasti tietää miltä mikäkin asia tuntuu, kuin se jolle on tuo asia tapahtunut. Hyvinkin pieneltä vaikuttava teko saattaa muuttua hyvinkin merkittäväksi, jos tuo asia tapahtuu kovin usein. Eli jos toistuvasti henkilöä syrjitään tai häntä halvennetaan, niin se alkaa kyllä vaikuttaa asenteisiin hyvin paljon. 

Se että ihminen ei koskaan näytä tunteitaan ei tarkoita että hänellä ei tunteita olisi. Ihminen saattaa vaikuttaa stoalaisen tyyneltä, sekä istua jossain joga-asennossa, mutta hänen mielensä saattaa kiehua ja lopulta jopa kaikkein kovinkin itsekuri murtuu, jos painetta lisätään. Saattaa olla että ihminen on erilainen kuin me muut, ja siksi hän saattaa kerätä kiusallisia kommentteja ympäristöltään. Eli oletteko koskaan muuten ihmetelleet miksi jotkut ihmiset käyttävät jatkuvasti esimerkiksi korvanappeja tai miksi heillä on vaikkapa sankakuuloke korvassaan. 

Nuo laitteet peittävät mukavasti toisten ihmisten kommentit sekä sen että henkilö saattaa puhua itsekseen.  Eli jos joku ajattelee että toinen ei ehkä kuuntele mitä muut sanovat, niin tuo asia voidaan tulkita myös siten, että meistä kukaan ei aina edes halua tietää sitä mitä mieltä muut ovat meistä. Siis myös esimerkiksi bussissa vieressäni istuva henkilö ei välttämättä halua kuulla sitä, mitä satun ehkä hänestä tai hänen ulkoasusta ajattelemaan. Ja juuri tällaisen asian takia meidän pitää olla tarkkana esimerkiksi sen kanssa, mitä puhumme itseksemme. 

Siis meidän pitää muistaa yksi asia. Ihmisen ulkonäkö tai vaatetus saattavat pettää. Tai sitten ne kertovat henkilöstä aivan kaiken. Eli fiksusti pukeutuva henkilö saattaa olla umpijuntti tai tai tyhmän näköisiä vaatteita käyttävä henkilö on ehkä hyvinkin fiksu. Ja sitten täytyy määritellä se, mitä tyhmän näköiset vaatteet oikeastaan tarkoittavat? Ne eivät tarkoita likaisia sekä haisevia vaatteita. Vaan vaatteita jotka eivät satu meitä miellyttämään. Termi "fiksut vaatteet" taas voidaan ymmärtää esimerkiksi taitona pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla tai yksinkertaisesti vaatteina, joita itse käytämme. 

Frakki voi olla esimerkiksi itsenäisyyspäivän vastaanotolla aivan oikea valinta. Mutta missään rakennustyömaalla frakin käyttö työasuna ei ehkä osoita parasta mahdollista tietämystä. Nimittäin tuossa jälkimmäisessä paikassa pitää käyttää turvavarusteita, joissa en varmaan menisi Linnan juhliin.  

Ja sitten meidän pitää muistaa kaksi muutakin asiaa. Me itse voimme tehdä virheitä, jotka ovat joidenkin muiden ihmisten mielestä hyvinkin vakavia. Toinen ihminen voi aivan oikeasti loukkaantua siitä mitä me sanomme. Mutta sitten meidän pitää muistaa että jos muut odottavat meiltä kohteliasta sekä hyvää käytöstä, niin myös meillä itsellämme on oikeus odottaa että muut ovat meitä kohtaan samalla tavoin kohteliaita. 

Onko Suomi hyvä maa kaikille?

Meillä Suomessa ollaan onneksi melko liberaaleja. Siis meillä hallintoa saa arvostella melko vapaasti, kun vain tekee sen järkevästi. Meillä on nyt itsenäisyyspäivä, ja tietenkin haluamme juhlia itsenäistä maatamme, jossa olemme demokratian sekä yksilövapauksien kärkipäässä. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että meidänkin on ollut pakko käydä pitkä tie tähän pisteeseen, missä yhteiskuntamme tällä hetkellä on. Meidän pitää muistaa että meillä ei ole aina asiat olleet näin hyvin, kuin mitä ne ovat tällä hetkellä. 

Meidän pitää muistaa tietenkin veteraanien työ. Mutta samalla myös miettiä sitä, että mikään vapaus ei ole kirkossa kuulutettu. Eli vapaudet eivät ole maailmalla tai edes meidän suloisessa Suomessamme olleet aina itsestään selviä. Vielä nykyäänkin on maassamme ihmisiä, joiden perusoikeuksia rajoitetaan, ja on ihmisiä, joita jatkuvasti syrjitään. Pelkät lainmuutokset eivät yhteiskunnassamme riitä takaamaan ihmisten perusoikeuksia, vaan meidän pitää myös pyrkiä muuttamaan ihmisten asenteita. Vielä nykyäänkin esimerkiksi romaneja syrjitään, vaikka laki kieltää syrjinnän työpaikoilla. Mutta lakeja on helpompi muuttaa kuin ihmisten asenteita. 

Tässä tänään päätin vähän kirjoitella puhtaaksi erilaisia mietteitä, mitä olen kirjoitellut vihkoon, ja sitten jaella niitä ympäri sosiaalista mediaa, mikä tietenkin suututtaa monia. Sosiaalista mediaa katsellessani huomasin erään nuoren melko ikävältä näyttäviä kommentteja siitä, miksi hän ei juhli maamme itsenäisyyttä. Tuohon listaan kuului myös asioita, jotka maassamme vaativat hiukan lähempää tarkastelua. Siis hän listasi tuohon listaansa sisällissodan teloitukset, sekä mm. romaneihin kohdistetun syrjinnän. Ja tässä sitten voin sanoa, että syrjintä on maassamme hyvin ikävä asia. Samoin valtaväestön asenne romaneja kohtaan on ainakin jossain tapauksissa ollut hyvin ikävä. 

Kun olin nuori, niin oli muotia puhua nuorisorikollisuudesta. "Nuorisojengit" tekivät tuolloin paljon rikoksia, ja usein nuorisosta löytyi kaiken pahan alku ja juuri. Ja nuoria sai vapaasti jahdata, kun he olivat niin kamalia. Nykyään puhutaan sitten korrektimmin katujengeistä, mikä tietenkin on aivan hyvä asia. Jengit ryöstelivät ennenkin ihmisiä, ja joskus ihmettelen että onko ryöstöjen määrä kasvanut, vai onko kynnys ilmoittaa ryöstöistä sekä tappeluista vain alentunut esimerkiksi kännyköiden sekä sosiaalisen median takia. 

Kuitenkin erilaisuus on asia, mikä saa jotkut ihmiset raivon valtaan. Se että ihminen on erilainen on asia, mikä saa aikaan sen, että hän kokee oikeudekseen polkea toisen oikeusturvaa. Riittää että toinen on nuori, maahanmuuttaja, eri tavoin pukeutuva tai eri tavoin ajatteleva kuin vahvempana itseään pitävä osapuoli, niin johan sitten alkaa vahvemmalla henkilöllä pinna palaa. 

Kun yhteiskunnassa halutaan keskustelua, niin silloin tietenkin jokaisella on oikeus osallistua mielipiteiden vaihtoon. Mutta joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi vain valikoiduilla ihmisillä on oikeus puhua. Ja joidenkin mielestä taas mielipidettä pitää erityisesti kysyä, jos joku aikoo vastata johonkin mielipiteeseen tai kertoa omansa ehkä julkisesti. 

Tässä eräänä päivänä muistin erään mallin, jossa puhuttiin keskustelusta. Keskustelu on sitä, että jokainen keskusteluun osallistuva voi sanoa oman mielipiteensä asioista. Mutta joidenkin ihmisten ajatustapa on sillä tavalla vääristynyt, että heidän mielestään keskustelu on pelkkää komentelua,  ja toisten oikeus on vain istua kuuntelemassa, kun toiset antavat nauhan pyöriä, ja kertovat erilaisia kohteliaisuuksia muista ihmisistä. 

Tuolloin keskustelun vastavuoroisuus eli kyky kuunnella toisen mielipiteitä käsitetään yksisuuntaisena mallina. Ja jos joku on eri mieltä tuollaisen henkilön kanssa, niin silloin kaivetaan pesäpallomailat auton takaa, ja kerrotaan että vanhemman tai arvojärjestyksessä ylemmän mielipiteet ovat niitä ainoita, mitä edes saa esittää. 

Esimerkiksi teloitukset sisällissodan aikana sekä sen päätyttyä ole asia josta kannattaa olla ylpeitä. Enkä usko että nuo ihmiset joita ammuttiin tuon sisällissodan aikana tai sen jälkiselvittelyissä olivat kovin iloisia kohtalostaan. Sisällissodan sekä Toisen Maailmansodan välillä oli maassamme erittäin voimakas porvarillinen suuntaus, johon kuuluivat esimerkiksi lakonmurto-organisaatio, joka tarjosi työnantajille talkootyötä lakkojen murtamiseksi. 

Maassamme on myös ihmisiä, joita on simputettu puolustusvoimissa, tai ihmisiä jotka on esimerkiksi etnisen tai jonkun muun ulkonäköön liittyvän seikan takia ohjattu ovelle. Voidaan sanoa että jokainen joka simputtaa toista puolustusvoimissa tai muuten syrjii sellaisen asian takia, mille hän itse ei mitään mahda toimii Vladimir Putinin hyväksi. Eli hän auttaa murtamaan kansallista yhtenäisyyttä. Vaikka sanotaan että Venäjällä tai Kiinassa on monia kulttuureja, niin silloin meidän pitää muistaa se, että noissa maissa pyritään järjestelmällisesti pakkosulauttamaan noita vähemmistökansoja valtaväestöön, sekä suorittamaan väestön pakkohomogenisointi eli yhdenmukaistaminen. 

Mutta jos ajattelisin että tuo video olisi julkaistu Venäjällä, ja siinä olisi tarkastelu Tsaarien, Leninin, Stalinin, ja heidän seuraajiensa toimia, niin silloin olisi varmaan edessä ollut pidätys. Se että me annamme tuollaisten videoiden näkyä osoittaa sen, että me emme ole samalla tasolla kuin Putin. Meillä sallitaan myös sellaiset videot, jotka saattavat aiheuttaa hyvin ikäviä kommentteja sekä tuntemuksia ihmisissä, jotka viettävät itsenäisyyspäivää. 

Mutta sen tässä voisin sanoa, että meillä suomalaisilla on ainakin niin paljon rohkeutta, että uskallamme katsoa menneisyyttämme ja myöntää että olemme tehneet virheitä. Kaikki muutkin valtiot ovat tehneet virheitä, ja se että uskallamme katsoa peiliin ja myöntää nuo virheet tekevät meistä parempia kuin Putinista. Vain se että osaamme sekä uskallamme myöntää virheet, joita olemme tehneet tekee mahdolliseksi sen, että voimme oppia virheistämme. Ihminen on kognitiivinen olento, joka oppii yrityksen sekä erehdysten kautta. 

Eli emme olleet vuonna 1918 mikään täydellinen valtio. Suomi vasta harjoitteli itsenäisyyttä, ja esimerkiksi tuon ajan lakikirja oli varsin erilainen jos sitä verrataan nykyiseen lakikirjaan. "Vielä 1970-luvulla esimerkiksi homoseksuaalisuus oli sellainen asia, mikä saattoi viedä ihmisen vankilaan. "Vuonna 1894, naisten ja miesten homoseksuaaliset teot kiellettiin Suomessa rangaistuksen uhalla laissa. Kielto kumottiin vuonna 1971, mutta samana vuonna astui voimaan kielto homoseksuaalisuuteen kehottamisesta, joka puolestaan kumottiin vuonna 1999". (https://www.minilex.fi/a/rikoslaki-ja-homoseksuaalisuus)

Se mikä tekee tuosta asiasta hyvin erikoisen on se, että kyseessä on periaatteessa vain erilainen ihminen, jonka käytös ei ehkä muuten kerro sitä, että hän on erilainen kuin valtavirtaan kuuluvat. Ja tietenkin esimerkiksi punkkarikorut ovat asioita, joiden takia ihminen voi joutua jättämään työnsä. Periaatteessa pelkät silmälasit, jotka voivat tällaisten kirjoitusten jälkeen hajota saattavat aiheuttaa henkilön pakko-eroon tai sulkemiseen pois joukosta. Vielä nykyäänkin esimerkiksi työpaikoilla saatetaan ihmistä kiusata niin tehokkaasti, että he joutuvat eroamaan työpaikastaan siksi, että he ovat vain erilaisia. Nykyään muuten esimerkiksi mielenterveyskuntoutujat ovat yksi ryhmä yhteiskunnassa, joita jostain syystä syrjitään. Ja syrjiminen kasvattaa kaunoja sekä aiheuttaa väkivaltaa. 

Vasta Toinen Maailmansota eli meillä Talvi- ja Jatkosota hitsasivat yhteiskunnan yhtenäiseksi. Ja vasta suomettuminen, Kylmä Sota sekä Neuvostoliiton talutusnuorassa kulkeminen tekivät meille selväksi sen, että me ehkä saatamme tarvita hiukan tukea myös seuraavia mahdollisia sotia varten. Siis yhteiskunta ei ole koskaan valmis, ja aina löytyy ihmisiä joiden mielestä joku muu malli olisi parempi, ja monet noista henkilöistä ylpeinä kannattavat V. Putinin toimien hyväksymistä. 

Järjestelmä ei ole ongelma, vaan ihmiset jotka käyttävät järjestelmää väärin.

 

Yllä: kuva Lapinlahden entisestä mielisairaalasta. Ennen kun ihmiset joutuivat tuohon sairaalaan, niin he saivat kaiken toivon heittää. Ja Aleksis Kiveä lukuun ottamatta kukaan ei tuosta matkalta palannut, jos vanhaa keskiolutkuppiloiden legendaa on uskominen. Kuva on muuten otettu YLE:n sivuilta, joten se on julkinen lehtikuva. (Kuva: YLE)

Sosiaaliset järjestelmät voivat olla ihmisten välisiä verkostoja. Tai sitten ne voivat olla esimerkiksi valtiollisia järjestelmiä, joilla taataan ihmisille perustoimeentulo sekä perusterveydenhuolto. Nuo järjestelmät on tehty ihmisiä varten sekä ihmisten käytettäviksi. Varsinkin perustoimeentulon takaavat järjestelmät ovat muuttuneet ongelmiksi, koska niitä ei ole mitoitettu muuttuvaan väestön ikärakenteeseen. Eli ihmisten ikääntyessä esimerkiksi eläkeläisten määrä kasvaa, ja sitten tietenkin esimerkiksi sairaanhoitajista tulee pulaa. 

Mutta samalla meidän pitää huomioida se, että sairaanhoitaja on vain yksi ammatti muiden joukossa. Ja tulevaisuudessa samoja ihmisiä jotka ovat vanhustenhoidossa kosiskellaan myös esimerkiksi lastenhoitajiksi. Meidän pitää muistaa että Sote-ala ei ole yhtenäinen. Myös sairaanhoitajilla on useita erilaisia työmahdollisuuksia, joista vanhustenhoito on vain yksi muiden joukossa. Eli kun hoitaja valitsee esimerkiksi hammashoitajan työn, niin silloin hän ei voi tehdä työtä vanhainkodissa. Samalla myös muut alat kuten teknologiateollisuus tarvitsevat osaavaa työvoimaa.

16-vuotiaan pitää miettiä hyvin tarkasti, mihin hän lähtee hakemaan, koska kaikki eivät ole sopivia esimerkiksi sairaanhoitajiksi, ja voihan hakukorttiin merkitä monia muitakin vaihtoehtoja, kuten rakennus, kauneudenhoito tai vaikka sähköasentajan opinnot voivat kiinnostaa. Siis nuori opiskelee ensisijaisesti itseään varten. Hän on se, joka menee kouluun. Koluun ei tule esimerkiksi nuoren vanhempi, joka ehkä haluaisi nuorensa tekevän jotain muuta. Samoin lukion käynti saattaa sitten myöhemmin ruveta kiinnostamaan, jos töissä tulee ongelmia. 

Ihmiset eivät ole ongelma millekään sosiaaliselle järjestelmälle. Sosiaaliset järjestelmät, joihin kuuluu myös sosiaaliturva on tehty ihmisille, eli niiden tehtävä on antaa ihmisille perusturva myös silloin kun he eivät pääse töihin. Mutta se mikä tekee sosiaaliturvasta, mihin myös ansiosidonnainen sekä muut työttömyyspäivärahat ongelman ovat ihmiset, jotka käyttävät valtion heille antamaa tukea väärin. Se että kaikki työttömät leimataan automaattisesti sillä leimalla, että he eivät vain halua tehdä työtä on vähän väärin. Tietenkin yleistäminen on asia, mikä meidän pitää aina huomioida, mutta jos ajatellaan että esimerkiksi henkilö ei halua ottaa työtä vastaan, ei ole aivan sama asia kuin että henkilö ei pääse työhön. Siis kieltäytyminen sekä se että henkilö on työvoiman ulkopuolella ei ole aivan sama asia. 

Jos sanotaan että esimerkiksi syrjäytynyt, alkoholisoitunut mies tai nainen lähetetään sairaseläkkeelle, niin se tietenkin poistaa ongelman työpaikoilta. Pois silmistä ja pois mielestä ovat asioita, joilla noita ongelmia voidaan mukavasti hoitaa esimerkiksi työpaikoilla. Kun henkilö sitten on poissa työpaikalta, niin hän varmaan ei enää näy missään ikävissä tilastoissa. Hän on poistunut työttömyyskortistosta, ja sen takia hänen asiansa ovat kunnossa. Kyseinen henkilö on tietenkin täysin onnellinen, ja hän ei koskaan valita mistään. Joten parempi hänen on siten tuolla työkyvyttömyyseläkkeellä, niin ei muiden tarvitse häntä katsella. 

Mutta kun tuollainen ihminen syrjäytyy, niin silloin mieleen tulee se, että sairaseläkkeellä tai työkyvyttömyyseläkkeellä hän ei koskaan tule maksamaan veroja. Mediassa mainostetaan että kun ihminen menee Hesperian sairaalaan, niin hän saa kaiken toivon heittää. Ikävä kyllä emme enää elä 1300-luvun aikaa, jolloin mielisairaat suoraan poltetaan roviolla. Nykyään mielenterveyspotilaan virallinen titteli on muuten mielenterveyskuntoutuja. Joten tuota taustaa vasten kannattaa myös pohtia sitä, että mikä on tämän päivän psykiatrisen sairaanhoidon tarkoitus. Onko se sellainen, että jokainen joka tappelee pomonsa kanssa katoaa johonkin mystiseen Hesperian akuutti-osastolle? Vai onko tavoite se, että tuollainen henkilö palaa vielä töihin? 

Hän ei tuolta eläkkeeltä tule koskaan hakemaan työtä, ja silloin hän on tietenkin vain taakka yhteiskunnalle. Eli koska henkilö tuntee olevansa ehkä joku käytettyyn rättiin verrattava toimija, niin hän saattaa masentua, ja joutua vaikkapa mielisairaalaan, josta ei kukaan ole ainakaan kulmapöydän kundien mielestä palannut kotikulmille, joten hän tietenkin on tuolla laitoksessa eikä hänestä kenenkään tarvitse välittää. Mutta sitten tulee aina välillä sellainen ongelma, että joku jopa kuntoutuu tuollaisessa laitoksessa, missä nappaillaan Leponexiä sekä vietetään koko päivä lepositeissä. Siis se on tietenkin se malli, mitä joidenkin ihmisten olen nähnyt viljelevän esimerkiksi keskiolut-ravintoloissa. 

Kun ihminen ikään kuin väsyy työelämässä, niin väsymisen syynä on usein liialliset vaatimukset. Tietenkin jokainen meistä voi kohdata tilanteen, missä hän ei enää jaksa käydä töissä. Mutta sitten kun ajatellaan esimerkiksi sitä psykiatrisen hoidon mallia, missä henkilö viettää lopun ikänsä psykiatrisessa sairaalassa, koska niin on muille paras on valitettavasti jouduttu purkamaan. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, on tapana sanoa. Ennen eivät psyykenlääkkeet olleet lähellekään niin tehokkaita kuin mitä ne nykyään ovat. Se että ihminen on lopun ikänsä poissa työelämästä jonkun lähetteen takia ei ole enää se malli, mitä sovelletaan minkään potilaan hoidossa, lukuun ottamatta tiettyjä kovia väkivaltarikoksia tehneitä henkilöitä. 

Nykyään on pikemminkin sääntö kuin poikkeus että henkilö varsinkin nuorena sairastuttuaan paranee ja palaa työelämään. Se että henkilö sattuu palaamaan työmaalle mahdollisesti uudelleenkoulutuksen jälkeen voi olla hyvin erikoinen kokemus. Eli esimerkiksi insinöörin, tradenomin tai ekonomin kohdalla ei ole olemassa mitään sen suurempia terveydellisiä vaatimuksia. Vaikka esimerkiksi insinööri- ekonomi tai tradenomikoulutukseen pääsee ilman samoja pääsyvaatimuksia kuin poliisi- tai kadettikouluun, niin toivoisin että syy mennä johonkin koulutukseen ei riipu siitä, että kuinka paljon hakijoita sinne kouluun on. Siis koulutuksen tarkoitus on se, että ihminen valmistuisi tuosta koulusta, sekä sen jälkeen menisi töihin harjoittamaan ammattia, minkä hän on oppinut. Toisin sanoen mikään ikuisopiskelu ei saisi olla se malli, mistä tehdään vakio jossain koulutuksessa. 

Puhetta harrastuksesta, eli yhteiskunnan muutos näkyy monissa asioissa.

Harrastuksen pitäisi olla asia, jonka avulla ihmiset palautuvat työpäivän jälkeen uuteen työpäivään. Eli harrastusten tarkoitus olisi varmaan se, että kaikilla olisi mukavaa, ja että päivän suorittamispaineet heitetään vähäksi aikaa mielestä. Mutta onko asia niin, että harrastus antaa mahdollisuuden palautua, ja unohtaa suorituspaineet? Harrastuksista on nykyään muodostunut paikka tai tila, missä mennään sykemittari kädessä kiinni, tuijotetaan taulukkoon, että montako steppiä pitää tänään tehdä ja lasketaan suoraan miten monta suupalaa meidän pitäisi syödä tai jättää syömättä, jotta kelpaamme harrastuksellemme. 

Harrastus on jo amatööritasolla sellaista, että ihmiset mylvivät täyttä kurkkua jossain kaukalon laidalla, ja muutenkin jokainen asia mikä tehdään tähtää ammattilaisuuteen. Eli onko maamme ykköstuote tulevaisuudessa ehkä urheilijat, jotka painavat verenmaku suussa ja ottavat kaiken mitä sanotaan aivan tosissaan. Eli mitään muuta kuin täysipäistä ammattimaisuutta ei voida edes odottaa, kun ihminen haluaa käydä esimerkiksi salilla vähän treenaamassa. Itse joskus ihmettelen että miten ihmisten pää kestää tätä upeaa ammattimaisuuteen pyrkimistä, tai pakonomaista non-stop treenaamista sekä jatkuvaa suorittamista, jossa jatkuvasti täytyy täyttää jonkun toisen ihmisen asettamia tavoitteita. Mutta kuten tiedämme, niin harrastukset ovat tärkeitä sosiaalisten suhteiden ylläpitoa ajatellen. 

Liialliset vaatimukset ovat tietenkin asia, mikä lisää jopa kaikkein parhaiden osaajien taakkaa. Se että ihmisen pitää osata työnsä vaikkapa työpaikalla ei enää riitä. Hänen pitää myös osata loistaa myös kaiken maailman harrastuksissa. Ja sitten jos ihminen ei kykene täyttämään hänelle asetettuja tavoitteita, niin hän lentää suoraan pois työelämästä. 

Se mikä on uutta, on se että tuo verenmaku suussa pakertaminen ja ammattimaisuus on tullut myös E-urheiluun. Elektronista urheilijaa eli tietokonepelien pelaajaa valmennetaan kuin jotain hiihtotähteä, ja häneltä odotetaan samalla tavoin tuloksia kuin joltain muuta urheilijalta. E-urheiluun kuuluu samanlainen valmennus sekä valmentautuminen kuin muuhunkin urheiluun. Ja se aiheuttaa sen, että ihminen varmaan stressaantuu myös tietokonepelejä pelattaessa. 

Yksi ala on varmaan ylitse muiden tässä loppuun polttamisessa. Se on niin sanottu ICT-ala. ICT-alalla on kuulemma ollut aina jatkuva puute koodaajista. Ja sitten kun koodaaja on tehnyt työnsä, niin hänet heitetään ulos yhtiöstä. Jatkuva muutos tekee koodaajan työn vähän vaikeaksi, koska aina on kyettävä mukautumaan alan uusiin pätevyysvaatimuksiin. Tuo jatkuva muutos missä jatkuvasti on opeteltava uusi ohjelmointikieli takaa sen, että kukaan koodaaja ei edes kykene vastaamaan alan tarpeeseen.

ICT-alan yksi erityispiirre tekee koodaajista kertakäyttöistä työvoimaa. Tuo asia on se, että kaikki koodaaminen tapahtuu virtuaalisessa ympäristössä. Koska editorit ovat siirtymässä pilvipalvelimille, niin koodaajan oikeudet käyttää tuota ympäristöä voidaan vain perua. Eli kun uusi koodaaja otetaan taloon, niin riittää että kyseiselle henkilölle annetaan oikeudet käyttää jotain editoria. Ja sitten työsuhde määrä-aikaistetaan eli koodarit palkataan vain jotain tiettyä projektia varten. 

Projektin päättyessä sitten koodaajista pääsee helposti eroon, kun heidän työsuhteensa sattuu päättymään, eikä silloin tarvitse käydä läpi mitään sen suurempia irtisanomiskiemuroita. Ja yhtiölle tulee halvemmaksi yksinkertaisesti vain vaihtaa käytettävä ohjelmointikieli sekä hankkia palvelukseen uusia junior-tason koodaajia, kuin kouluttaa vanhoja työntekijöitä. Tuolla tavoin yhtiön ei tarvitse myöskään maksella ikälisää. 

Parhaassa mahdollisessa tapauksessa projektista saa jäädä yksi tai kaksi henkeä, joista jompikumpi toimii projektipäällikkönä seuraavassa projektissa. Ja se tietenkin takaa sen, että kukaan ei varmaan tule antamaan tukea projektissa. Jos koodari ei osaa, niin hänet voidaan vaikka ulkoistaa eli siirtää siivoamaan toimistoa. 

Yleensä tuollainen koodaaja on pätevöitynyt harrastuksen kautta. Tai sitten hän on tulossa jostain oppilaitoksesta ehkä työharjoitteluun. Ja jos koodia ei synny, niin sitten saa tuo työläinen etsiä uuden työpaikan. Se että ehkä edellisestä koodausprojektista on jäänyt joku taloon esimieheksi edistää sitä asennetta, että toista ei edes kannata neuvoa. Tuo toisen neuvominen saattaa vaarantaa oman aseman, joten osaamaton kannattaa jättää oman onnensa nojaan. Tuo asenne saa monet ihmiset suorastaan palamaan loppuun. 

Se mitä tällainen asenne on joidenkin ihmisten kohdalla saanut aikaan on se, että he ovat lähteneet opiskelemaan aineita, jotka vaikuttavat muista tylsiltä. Ja tylsyys esimerkiksi ekonomien tai tradenomien koulutuksessa on tietenkin käsin kosketeltava. Mutta voisin sanoa, että kun ihminen kestää tylsyyttä vähän enemmän kuin mitä normaalin ihmisen kiintiö on, niin silloin ihminen voi saavuttaa jotain suurta, ja omasta mielestään upeaa. Se miltä tämä upeus muista näyttää voi olla vähän eri asia, kuin mitä oman elämän päähenkilö haluaa sen näyttävän. 

Mutta me kaikki olemme erilaisia. Se mikä meistä itsestämme saattaa tuntua ikävältä voi kuitenkin tuntua paremmalta, kuin se mitä olisi ilman tuota ikävää tarjolla. Huono palaute jostain asiasta voi aiheuttaa valtavan suuren motivaation kuohun. Ja se motivaatio tai sisu on asia, millä ihminen saa mitä vaikeimmatkin tehtävät läpi. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Mitä Donald Trump on tuonut ihmisten tietoisuuteen?

 

Viimeksi Donald Trump on sanonut, että hänen mielestään USAn perustuslaki esimerkiksi presidentin valtakausia säätelevältä osin pitäisi purkaa. Ja tietenkin toinen asia, mikä on herättänyt närää on illastaminen räppäri Kanye Westin kanssa, joka on tunnettu antisemitistisistä kommenteistaan. Tuollaiset asiat ovat aina hyvin vaarallisia. Vaikka ihminen itse kuuluu johonkin vähemmistöön, niin se ei oikeuta kiistämään esimerkiksi holokaustia tai muita kansanmurhia. 

Kanye West eli nykyään Ye ei varmaan ole mikään aivan tavallinen rap-stara. Eli hän ei varmaan edusta kaikkien räp-muusikkojen näkemyksiä esimerkiksi holokaustista, mutta jostain syystä tuollainen ihminen usein täyttää lähes kaikki otsikot. Eli onko Ye eli entinen Kanye West sitten USAn ainoa räppäri ei merkitse mitään. Hänen lausuntonsa tuovat tietenkin paljon julkisuutta, mutta jostain syystä voidaan kysyä, että miksi muita kuin Yen kaltaisia äärimmäisyysihmisiä ei käsitellä missään mediassa.

Trump tietenkin haluaisi varmaan Kanye Westin tai mikä hänen nimensä nyt sitten onkaan oman vaalikampanjansa tukihenkilöksi. Mutta tuon räppärin kommentit voivat haitata hänen mahdollisuuksiaan. Eli kansanmurhan kiistämisen pitäisi olla rikos kaikissa maissa. Joten sen takia tuo räppäri voi olla vähän vaikeuksissa. 

En muuten tiedä että onko hänen sanoituksensa sitten kovin ahdistavia tai muuten väkivaltaisia, mutta voi olla että tietyistä ihmisistä kannattaa ainakin poliitikkojen pysyä erossa. Aseilla ja väkivallalla mässäily ei nimittäin tee hyvää millekään kampanjalle. Ja länsimaiseen politikointiin eivät aseet tai väkirynnäköt kuulu ainakaan hyväksyttävinä tapoina kasvattaa omaa suosiota. 

Siis se että Stalin on murhannut ihmisiä ei tarkoita että Hitlerin suorittamat juutalaisiin kohdistetut vainot tai kansanmurhat olisivat sen takia yhtään sen hyväksyttävämpiä. Samoin esimerkiksi 1930 ja -40 lukujen aikana tapahtunut holokausti eli juutalaisiin kohdistettu massamurha ei oikeuta ketään kauppaamaan crackia kaduilla tai murhaamaan ihmisiä lähiöissä. Se mitä tämä asia on sitten aiheuttanut on se, että ihmiset ovat saaneet huomata, että on olemassa henkilöitä, joiden mielestä vain he itse ovat oikeutettuja valtaan. 

Se että vallassa oleva henkilö haluaisi jatkaa vallan kahvassa myös säädettyjen kausien jälkeen varmasti ei ole ainutlaatuista historiassa, ja esimerkiksi sama vallanhalu sekä populismi yhdistävät Vladimir Putinia sekä Donald Trumpia. Molemmilla on erittäin paljon rahaa, joten he kykenevät ostamaan media-aikaa, ja samalla myös asema presidenttinä tarjoaa tai on tarjonnut molemmille mahdollisuuden hankkia paljon uusia ystäviä. 

Aivan kuten Kanye Westin tapauksessa voidaan kysyä, että onko Donald Trump normaali republikaani? Eli onko normaali republikaani sellainen, että hän uskoo Trumpin teorioihin vallan anastuksesta, kantaa rynnäkkökivääriä mielenosoituksissa sekä ryntää senaattiin aseistautuneena ja tuohtuu oikeasti, kun Trump ei pääse Valkoiseen taloon?

Mutta kuitenkin Donald Trumpin kaltaisten ihmisten ilmaantuminen vallan kahvaan kertoo siitä, kuinka vähän ihmiset oikeasti osaavat varoa populisteja. Populismi tarkoittaa sitä, että vain enemmistön oikeuksista välitetään, ja vain se että itse pääsee valtaan merkitsee jotain. Mutta populistien tapa puhua tuo heille todella paljon ääniä. 

He ovat ihmisiä jotka turvautuvat ismeihin, eli lyhyisiin sekä ytimekkäisiin lausahduksiin, joiden mukaan esimerkiksi enemmistöön kuuluvilla pitäisi olla oikeus kantaa ampuma-aseita itsepuolustukseksi, kun maailma on täynnä rikollisia. Eli noiden ihmisten lääke katujen turvattomuuteen on se, että kaikki ihmiset alkavat kantaa automaattipistoolia tai kivääriä kadulla, ettei heidän päälleen hyökätä. 

Mutta siis jo ajatellaan sitä, että tavalliset ihmiset ovat oikeutettuja kantamaan itsepuolustusaseita, niin riittääkö sitten tavallisen ihmisen koulutus niiden käyttöön? Tai onko tavallisella ihmisellä varaa ostaa noita aseita, joiden hinta on aika korkea. 

Vaatimus perustuslain muutoksesta on  aina vaarallinen. Nimittäin suurin osa diktaattorien valtaoikeuksista on säädetty pidettyjen hallitsijoiden sekä valtiojohtajien ollessa vallassa. Kun pidetty ja hyväsydäminen valtiojohtaja on astunut sivuun, niin valta on siirtynyt ennemmin tai myöhemmin despootin käsiin. 

Pidettyjen hallitsijoiden valtakausien pidentämien on vaarallista. Nimittäin pidetyinkään valtiojohtaja ei jatka loputtomasti virassaan. Ja hänen seuraajansa voi olla mies tai nainen, joka ajattelee kuin Ludvig XIV eli "valtio olen minä", on  joidenkin mielestä sopiva motto kaikkeen valtion hoitoon. 

Saattaa olla että Trump oli kuitenkin oikea mies esittämään tuota perustuslain määräämää kahden kauden rajan poistamista. Nimittäin tällainen hyvin vaarallinen lakimuutos olisi ehkä saattanut saada kannatusta Barrack Obaman aikaan. Tuo kahden kauden rajoitus USAn presidentin valtakausien määrään tarkoittaa sitä, että ennemmin tai myöhemmin USAaan tulee sellainen presidentti, joka ei ehkä ole niin kauhean mukava kuin Obama. Ja Trump on hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta, jota voimme kutsua poliittiseksi kauhukakaraksi. 

Se mikä nostaa diktaattorin valtaan on se, että esimerkiksi presidentin valtaoikeuksia tai valtakausia ei rajoiteta. Ajattelutapa siitä, että hyvä valtiojohtaja voisi jatkaa ikuisesti, koska sillä estetään Trumpin kaltaisten ihmisten nousu valtaan on vaarallista sekä lyhytnäköistä politiikkaa. Nimittäin kukaan ei varmasti ole vallassa loputtomiin. 

Lopulta vallassa oleva henkilö vaihtuu, ja silloin hänen seuraajansa saa käyttöönsä samat valtaoikeudet kuin tuo pidetty mies tai nainen. Eli ajattelematon laki saattaa aiheuttaa sen, että valta lipsahtaa diktaattorin käsiin. Ja lempeä diktaattori saattaa muuttua ikääntyessään äksyksi, jyrkäksi sekä arvaamattomaksi. Mutta diktaattorin valtaoikeudet on usein säädetty pidettyjen hallitsijoiden ollessa vallassa. 

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/

Kannattaa varoa Venäjän aliarvioimista

 

Yllä Tokarev TT-33. Ase josta tuli aikoinaan Venäjän salaisen polisin terrorin symboli. Tuota asetta kantoivat kaikki salaisen poliisin virkailijat Stalinin aikaan, ja sen maine mielivaltaisten teloitusten toimeenpanossa on vertaansa vailla. 

Venäjän kohdalla pätee sama asia kuin kaikissa muissakin maissa. Eli koskaan ei vihollista saa lähteä aliarvioimaan. Venäjän johto saattaa oikeasti turvautua ydinaseeseen, jos se ei näe mitään muuta ulospääsyä Ukrainan konfliktista, jonka se on itse aloittanut. Jos paine Putinin erottamiseksi kasvaa Venäjän sisällä liian suureksi, niin Putin saattaa muuttua hyvin vaaralliseksi. Tuolloin saattaa Venäjän johto, joka on osoittanut olevansa piittaamaton sekä omista että vastapuolen siviileistä tai sotilaista päättää että se myy nahkansa mahdollisimman kalliisti. 

Eli vaikka Venäjä ehkä turvatakuita tai muita myönnytyksiä vastaan ehkä saattaisi luvata lopettaa laittoman hyökkäyksensä Ukrainassa, niin aina on vaarana se, että Venäjä vain lähtee valmistautumaan uuteen "erikoisoperaatioon". Siis kuten me tiedämme, niin kaiken maailman tulitauot ovat joissakin tapauksissa olleet vain toiselle tai molemmille taistelujen osapuolille mahdollisuus hankkia lisää aseita sekä täydentää ammusvarastojaan. Ja itse en usko että Putin enää muuta kykenee edes ajattelemaan kuin sitä, että hänen on voitettava Ukrainassa hinnalla millä hyvänsä.

Putin tietää kyllä että myös lännessä on ihmisiä, joiden mielestä olisi aika jo unohtaa koko Ukraina. Ja tietenkin hänellä olisi vaikka kuinka paljon rahaa, jolla voi ostella ystäviä. Samoin hänellä on paljon maakaasua, jota sitten voidaan tarjoilla toverihintaan pientä vastapalvelusta vastaan. Rahalla saa hyvin paljon ystäviä, joiden ahneudella ei ole rajoja. Ja Putin on mestari vetelemään oikeista naruista. Ne jotka tanssivat Putinin pillin mukaan saavat paikan auringossa. Ja ne jotka eivät häntä miellytä katoavat maailmasta. 

Putinin logiikan mukaan vaitiolo on myöntymisen merkki. Se mitä ihminen oikeasti ajattelee on Putinin mielestä aivan yhdentekevää. Vain sillä että ihminen tottelee esimiestään on merkitystä, ja Venäjän korkein esimies on Vladimir Putin. Jos joku sanoo muuta kuin sitä, mitä Putin haluaa kuulla aiheuttaa sen, että Putin sekä hänen poliisikoneistonsa kohtelevat tuota henkilöä valtion vihollisena. Niin on ainakin KGB asenne ollut niihin, jotka eivät tuota koneistoa ole kuuliaisesti palvelleet. 

Jos Putin saa mitä hän haluaa, niin silloin se on vain signaali siitä, että sodan avulla voi hankkia mitä huvittaa. Eli seuraavaksi hän kääntää aseensa kohti jotain muuta naapuriaan. Mikäli sitten puhutaan sodan suosiosta, niin silloin Putinille riittää että ihmiset ovat vaiti. Kun kukaan ei uskalla- tai halua sanoa mitään sotaa vastaan, niin se on sen merkki, että ihmiset kannattavat sotaa. Se mitä kukin ihminen ajattelee mielessään ei merkitse mitään. Vain se mitä sanotaan ulospäin, ja mitä muut kuulevat on Putinin maailmassa merkityksellistä. 

Vaikka Putin lähtisi välittömästi pois virastaan ei ehkä muuttaisi Venäjällä yhtään mitään. Ja jos Venäjällä Putinin mahdollinen seuraaja sitten jatkaa samalla linjalla kuin hän, niin se saattaa muuttaa Venäjän paljon vaarallisemmaksi kuin mitä se on nyt ollut. Nimittäin ihminen on kognitiivinen olento, joka oppii virheistään. Samoin jos Venäjä tai sen asevoimat nyt oppii siitä, mitä virheitä se tekee, eikä tuossa maassa komento muutu ollenkaan, niin silloin Venäjä saattaa muuttua muutaman vuoden kuluttua paljon pelottavammaksi, kuin mitä se on ollut Putinin aikana. 

Tuolloin se saattaa panostaa täsmäaseisiin sekä muihin välineisiin, jotka yhdistettynä tykistöön sekä panssarivaunuihin ovat todella vaarallisia sekä tehokkaita aseita. Tällä hetkellä Ukrainan sekä lännen onni on se, että Venäjä on panostanut suuritehoisiin ydinaseisiin, eikä sen konventionaalinen iskuvoima ole aivan lännen tasolla. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjä voi päivittää asevoimiaan melko nopeasti, koska Putinin ei tarvitse koskaan kysyä mitään yhtään keneltäkään. 

Putin tietenkin voi sanoa lähtevänsä virastaan esimerkiksi turvatakuita vastaan. Mutta todellisuudessa hän saattaisi jatkaa joko eminenssinä tai "kansan pyytämänä presidenttinä". Samoin Putin itse ei ole enää Venäjän ainoa ongelma. Venäjän ongelma on kokonaisvaltainen korruptio. Tuo korruptio takaa sen, että Putinin lähipiirissä ei ole hänelle todellista uhkaajaa. Eli Putin pysyy vallassaan niin kauan kunnes hänen terveytensä pettää. Tai hän kuolee muusta syystä. Elävänä tuo mies ei omaa asemaansa aio ilmeisesti jättää. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/