Miksi meillä on omatunto?

Kimmo Huosionmaa

Tiede ei osaa selittää omatuntoa, mutta kuitenkin tuon asian olemassaolo on tarkoitettu suojelemaan ihmistä itseltään. Jos ihminen vahingoittaa muita ihmisiä tai heidän omaisuuttaan. Jos puhumme rikollisuudesta, niin silloin puhutaan alentuneesta sosiaalisesta omatunnosta. Sosiaalisen omantunnon epäillään olevan yhteydessä empatiaan, mikä on asia, joka auttaa meitä selviytymään ryhmässä, missä tärkeää on se, että kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi. Empatia on taito huomioida, mikäli toisella ihmisellä ei asiat ole aivan kunnossa, vaikka hän ei tuosta asiasta puhu mitään.  Ryhmässä ihminen on kehittänyt sellaisen mallin, missä ihminen palvelee sekä suojelee ryhmän nuoria jäseniä eli lapsia, jotta häntä sitten vanhana suojellaan.


Siinäkin mallissa toimii se vanha sanonta, että jos haluat saada jotain, niin silloin myös ryhmälle on pakko antaa jotain. Syy miksi tuo malli on niin hirveän tärkeä ihmisen elämässä, on se, että siinä ryhmän toimintaan liittyvä reaktio, jota kutsutaan omaksitunnoksi on kehittynyt siksi, että ihmisen ei tarvitse opetella kaikkea kuin kerran.


Ehkä tämä omatunto kehittyi siksi, että jos luolamies surmasi toisen, niin silloin tämä ihmisen hermoston reaktio sitten sai aikaan sen, että hän ei jatka väkivaltaa muita ryhmän jäseniä kohtaan, koska se takaa ryhmän säilymisen hengissä. Sillä ehkä estettiin se, että tuo mahdollisesti ylivoimainen ryhmän jäsen ei tuhoa ryhmää sekä sen kautta itseään, kun väkivallasta seuraa hermostollinen reaktio.


Ohimolohkon vaurioiden sekä verenkiertohäiriöiden tiedetään aiheuttavan sosiopatiaa, mikä on kyvyttömyyttä antaa myötätuntoa muille ihmisille. Eli nämä henkilöt eivät pidä toisten loukkaamista tai jopa vammautumista tai murhaamista yhtään minään, jos se vain palvelee heidän omaa etuaan. Ehkä omantunnon tarkoitus on ennaltaehkäistä sellaista käytöstä, mikä vaarantaa ihmisryhmän yhteneväisyyden eli hajottaa ryhmää. Tämä asia on tärkeää, jos ryhmätoiminta on ratkaisevaa ihmisjoukon toiminnan kannalta.


Mutta sitten tietenkin tulemme siihen tilanteeseen, että alamme pohtia epäsosiaalisen käytöksen syntyä. Kun ihmisen tunteet kehittyvät, niin hän tarvitsee niihin vastakaikua, ja esimerkiksi hymy syntyy siitä, kun lapsi näkee muiden hymyilevän. Samoin sosiaaliset suhteet sekä niissä tarvittavat taidot opitaan oman käytöksen kautta saatavan palautteen kautta.  Ihmisen mieli eli hermosto on siitä ihmeellinen, että meillä on lajityypilliseen käyttäytymiseen perustuva tarve miellyttää muita ihmisiä, ja erityisesti vanhempia henkilöitä. Se miten käyttäydymme ryhmässä sekä muita ihmisiä kohtaan yleensä riippuu siitä, millaista palautetta saamme siitä, kun yritämme solmia suhteita muihin ihmisiin.


Jos meidän saamamme palaute on negatiivista, niin silloin meidän mielemme sulkee tuon epätyydyttävän käytösmallin pois, koska se aiheuttaa negatiivisia tunteita, joten tietenkään tuota käytösmallia ei tuolloin saa jatkaa, koska se vaarantaa ryhmän. Joidenkin geenitutkijoiden mukaan käytös periytyy myös geneettisesti, koska esimerkiksi epäsosiaalisten ihmisten tunne-elämää ohjaavat aivoalueet muotoutuvat perimän vaikutuksesta. Ja siksi esimerkiksi voidaan ajatella ihmisten hankkivan lapsia sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samanlaiset luonteenpiirteet.


Joidenkin selittelijöiden mukaan esimerkiksi antisosiaalisuus tai epäsosiaalinen käytös on perua kivikauden ajoilta, jolloin ryhmä saattoi ajaa metsään ihmisiä, joiden käytös oli pelottavaa. Eli pois muiden luota ajettujen ihmisten piti löytää puoliso muiden kaltaistensa joukosta, jotka asuivat metsässä erillään muista. Toisten mielestä nuo sosiopaattiset henkilöt ovat saaneet perimänsä esimerkiksi joidenkin tiedustelijoiden geeneistä, jotka neuvoivat muille ryhmän jäsenille, mistä löytyy ruokaa ja vettä, jotta koko ryhmän ei tarvinnut paljastaa olinpaikkaansa. Samoin nuo miehet hankkivat tietoja siitä, missä toinen neandertalilaisten ryhmä oli.


Ja epäsosiaalinen käytös suosii yksilösuorittajia sekä yksin eläjiä, joiden ei ollut viisasta huutaa laumaa apuun, jos tuo henkilö  joutui petojen tai toisten ihmisten hyökkäyksen kohteeksi. Oma ryhmä ei tuolloin olisi ehtinyt tuon luolamiehen suojaksi, ennen kuin oli liian myöhäistä. Kun metsästä löytyi vain oman itsen kaltaisia puolisoita, niin tuolloin tietenkin noiden ihmisten geeniperimä alkoi rikastua, koska tietenkään metsässä ei ollut muita kuin noiden karkotettujen kaltaisia ihmisiä. Ja ehkä noiden kivikauden ihmisten perimä on aiheuttanut sen, että keskuudessamme elää sosiopaatteja tai muita vastaavia ihmisiä, jotka ovat muille vaarallisia.

Miksi meillä on yhtiöitä?

Kimmo Huosionmaa

Miksi meidän yhteiskunnassamme yksityinen sektorimme koostuu yhtiöistä? Ajatus yhtiöiden toiminnasta lähtee siitä, että ne tuottavat jotain tuotteita ihmisille tai oikeushenkilöille, ja tuo tuote voi olla joko konkreettinen esine kuten kone tai palvelu, joka saattaa olla sidoksissa johonkin koneeseen tai sitten se voi olla vaikkapa siivousta tai kaupan työssä olemista. Monille ihmisille tulee mieleen, että miksi meillä on niin paljon yhtiöitä? Syy tähän on hyvin yksinkertainen, eli yhtiöiden tarkoitus tuottaa tuotteita tarkoittaa sitä, että mikään tai kukaan ei osaa koskaan kaikkea, ja esimerkiksi leipurilta saattaa puuttua taito tehdä sähkömiehen töitä, tai sitten pankkimies ei osaa rakentaa taloja.


Eikä kukaan edellä mainituista osaa rakentaa tietokoneita, joten siksi meillä on niin monta toimialaa sekä yhtiöitä. Yhtiöiden toimintaa voidaan verrata normaalin ihmisen toimintaan. Saadakseen tilauksia yhtiöiden pitää markkinoida itseään, jotta niiden palveluksia ostetaan tai edes osataan kysyä. Yhtiöiden toiminta on siis sitä, että hankkiessaan urakoita eli töitä hakee yhtiö töihin asiakkaalleen, joka sitten maksaa työstä korvauksen. Kun yhtiöt tekevät tarjouksia sekä reklamaatioita huolimattomuudesta tai muista virheistä, niin ne toimivat kuten ihmiset toimivat keskenään, eli ovat sosiaalisia toisiaan kohtaan.


Yhtiöiden kirjeenvaihto on niiden välistä “small talkia” , ja muutenkin yhtiön voi haastaa oikeuteen kuten yksityishenkilön, jos siihen on aihetta. Kuitenkin pitää aina varoa sellaista tilannetta, että yhtiön suoranainen kilpailija suosittelee sille uutta työntekijää. Silloin saattaa suosittelijalla olla “ketunhäntä kainalossa”, ja muistakaa että yhtiöt ovat kilpailijoita keskenään. ja jos joltain alalta katoaa toimijoita, niin silloin hinnat kohoavat, koska kilpailu pitää hinnat kurissa sanotaan kapitalismin ohjekirjassa. Länsimainen markkinatalous, jota myös kapitalistisen mallin nimellä kutsutaan perustuu siihen, että markkinoilla kilpailu pitää hinnat alhaisina.


Ja jos yhtiön kilpailija poistuu markkinoilta, niin silloin se saa varmemmin urakoita kuin silloin jos toimijoita on paljon.  Samoin yhtiön toiminnan pitää perustua aitoon kilpailuun, eikä siihen, että valtio avustaa jotain yhtiötä suoraan esimerkiksi ylihintaisten urakoiden muodossa. Siksi urakoita koskevat tarjoukset pitää kilpailuttaa, koska sen tarkoitus on estää verorahojen käyttö yhtiöiden tukemisessa sekä veronmaksajien rahojen siirtäminen kunnanjohtajien vaimojen tileille. Tästä jälkimmäisestä syystä pitää päättäjien esteellisyys, eli suhteet tarjouksien tekijöihin tukia huolella, koska se sitten estää petollisen liiketoiminnan, millä veronmaksajia rahastetaan armotta


Kun ajatellaan sitä, että joku yhtiö turvautuu laittomiin toimiin, kuten kartelliin, dumppaukseen sekä polkumyyntiin. Joista ensimmäinen termi tarkoittaa hintojen sopimista yhtiöiden kesken, ja jälkimmäinen eli dumppaus tarkoittaa paljousalennuksia, joissa luvataan antaa kymmenen tuotetta yhden hinnalla. Polkumyynti tarkoittaa tuotteen myymistä tappiolla. Noiden asioiden kieltäminen estää sen, että suuri yhtiö ensin ajaa kaikki kilpailijansa konkurssiin, ja sitten ottaa markkinat haltuunsa. Suuri yhtiö voi tehdä välillä tappioita, mutta pienten yhtiöiden kohdalla lyhytaikainenkin tappio voi aiheuttaa konkurssin.


Joten siksi tappiollinen myynti on kielletty, koska se antaa mahdollisuuden poistaa kilpailijat markkinoilta, ja sitten vain kohotetaan tuotteiden hintoja mielin määrin, koska kuluttajat eivät voi valita sitä mikä hyödykkeen tarjoaa. Ja jos markkinoilla on vain yksi toimija, niin silloin se voi kohottaaa hintoja mielin määrin. Laittomaan kilpailuun kuuluu lisäksi esimerkiksi “agenttien” palkkaaminen toisista yhtiöistä. Esimerkiksi laskenta-osastolla työskentelevä tuttava voi välittää tietoja oman yhtiönsä tekemistä urakkatarjouksista kilpailijoille. Ja tuota voi silloin epäillä, jos joku kilpailija esittää aina toista huokeamman tarjouksen. Tai epäilyttävää on myös, jos joku jälkeenpäin esittää toisen tarjouksen, missä summaa on vedetty alas niin, että joku urakka on vain pari euroa toista halvempi.


Toki tarjousten sisältöön pitää aina tutustua tarkoin, eli osassa niistä luvataan oheistuotteita kuten jotain toisissa sopimuksissa maksulliseksi määritettyä palvelua ilman lisämaksua. Nuo palvelut riippuvat toimialasta, mutta niiden luonne saattaa olla sellainen, että niitä tarvitaan varsin harvoin. Eli lumen luonti tai hiekoitus voisivat olla ainakin tulevaisuuden kiinteistöalalla sellaista palvelua, koska lunta on tai pakkasta  ainakin etelässä hiukan sattumanvaraisesti. Ja itse en noiden sopimusten sisältöä tiedä.

Mikään konsernin toimintamalli ei ole vailla ongelmia, mutta mikään niistä ei ole yksinkertaisesti täysin huono

Kimmo Huosionmaa

Mikään toiminta- tai organisaatiomalli ei ole täysin ongelmaton, ja vaikka puhutaan siitä, että esimerkiksi pienissä yhtiöissä on aina voitu luottaa esimiehen tukeen, niin silti pitää muistaa, että sekä suurissa että pienissä yhtiöissä on omat ongelmansa. Kun keskustellaan hybridi mallista, missä suuret yhtiöt voivat jakaa toimintaansa pieniin soluihin, jotka toimivat itsenäisesti suurten yhtiöiden sisällä, niin tällaiset mallit tietenkin ovat hyvin kiehtovia, sekä samalla turvallisia, jos niissä toimitaan kuten pitää toimia.


Jos suuri organisaatio käyttää tätä solumallia innovatiivisessa sekä tuotannollisessa toiminnassaan, niin silloin tietenkin asiaa pitää katsoa yhtiön johdon näkökulmasta. Tietenkin solumalli tuo suureen organisaatioon pienten yritysten “me hengen”, mutta tämä henki voi olla myös ongelmallinen. Nimittäin tämän “me hengen” kääntöpuoli on se, että kyseinen asenne saattaa myös vaikeuttaa uuden työntekijän tulemista taloon, vaikka kyseessä on tietenkin jouhea sekä ketterä toimintamalli, jossa lähiesimies voi valvoa työtä tehokkaasti, eikä tuossa mallissa voi kukaan ikään kuin piiloutua organisaatioon, niin että hän vain oleilee työpaikallaan sekä siirtää omia töitään muille ryhmän jäsenille.


Tällaisessa solussa on alaisten työtä helppo valvoa, sekä myös puuttua kaikkeen muuhun toimintaan, mikä vie aiheettomasti työaikaa. Kun puhutaan siitä, että tällaisessa organisaatiossa esimies on helposti tavoitettavissa, niin tietenkin on hyvä, jos tämä asia toteutuu positiivisessa näkökulmassa. Mutta joskus on ikävä kyllä tapahtunut niin, että pomo unohtaa asemansa yhtiössä tai omassa työryhmässään. Hänen tehtävänsä on olla ikään kuin ryhmän ulkopuolella sekä valvoa alaistensa työtä, ja puuttua kaikkeen, mikä vie aiheetta työaikaa.


Motto “työ ennen huvia” on asia, josta työnantaja varmasti pitää kiinni. Mutta jos organisaatiossa johtaja unohtaa asemansa, niin silloin hän saattaa ryhtyä “kaveeraamaan” alaisiaan, ja nämä saattavat kyllä sitä hiukan kiusallisena käytöksenä pitää, ja jos pomo ryhtyy alaisen lapsen kummiksi, niin silloin hänen sekä alaisen suhde vääristyy todella pahasti. Ja pomon pitää aina muistaa se, että hän saattaa joutua irtisanomaan alaisensa, jos tämä ei suoriudu tehtävistään. Mikäli työtä ei tehdä kunnolla, voi asiakas ottaa toisen yhtiön tekemään työt, ja siitä sitten lasku lähetetään tuolle työn huonosti hoitaneelle yhtiölle, joka haastetaan oikeuteen tällaisten asioiden takia.


Johtajan asema yhtiössä on se, että hän edustaa alaisilleen yhtiön omistajia, ja tuo tehtävä on joskus melko vaikea. Nimittäin pomon tehtäviin kuuluu myös alaisen erottaminen, jos tämä ei halua tai osaa tehdä työtään. Ja tuolloin liian läheiset suhteet alaiseen saattavat aiheuttaa ongelmia. Johtajan tehtävä on puuttua työpaikalla tapahtuvaan riitelyyn sekä kaikkeen, mikä aiheuttaa työajan kulumista ilman tuottavaa työtä.


Joten sen takia hänen asemansa on työryhmän ulkopuolella valvomassa, että tehtävät tulee tehtyä laadukkaasti sekä samalla lakia ja asetuksia noudattaen, ja jos jotain ongelmia tulee, pitää niistä voida selvitä. Joten jos työläinen ei lunasta työhönotossa antamiaan lupauksia, niin silloin seurauksena on erottaminen. Tai jos ongelma on se, että johtaja ei ole antanut tehtäviä, niin silloin hän joutuu vastuuseen. Työpaikan tehtävänä on tarjota palveluita tai fyysisiä tuotteita asiakkaalle, joten sen takia se, joka on syyllinen esimerkiksi huonosti tehtyyn työhön joutuu työn korjaamaan tai sitten korvaamaan aiheuttamansa vahinko.


Mutta sitten tietenkin kun johtaja teettää tehtäviä, niin hänen täytyy huomioida se, että työaika on yhtiölle maksullista toimintaa. Ja jos hän kehittää loistavan ajatuksen esimerkiksi kauppatieteiden tohtoreista siivoamassa vessoja, niin silloin saattaa eteen tulla sellainen asia, kuin vahingonkorvaus. Nimittäin tuo vessojen siivoaminen on tietenkin hänen määräämänsä työ, mutta kauppatieteiden tohtorilla on valtion laskema minimipalkka, joten tuolloin johtaja joutuu maksamaan tämän siivoojan sekä tohtorin palkan erotuksen yhtiölleen, koska hän on tuolloin aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia työnantajalleen. Kun puhutaan esimerkiksi hybridisen organisaatiomallin eduista niin sanottuun perinteiseen malliin verrattuna, niin silloin tietenkin turvallisuusnäkökohta voidaan ottaa huomioon.



Eli koska jokaisella johtajalla on oma rajattu toimialansa sekä työryhmänsä, niin silloin tietenkin tuossa organisaation mallissa, joka perustuu soluihin, on mahdollinen vahinko, jonka joku työläinen tai johtaja saa aikaan esimerkiksi estämällä alaisia saamasta tehtäviään niin, että niiden tekoon myös riittää aika, niin silloin kuitenkaan koko organisaatio ei tuosta kärsi, vaan vahinko koskee vain yhtä osaa tuosta järjestelmästä. Kauniimmin sanottuna soluihin perustuvan organisaation malli rajoittaa vahinkoa tekevän tekijän  laajenemista koko organisaation kattavaksi toiminnaksi, joka saattaa halvauttaa koko yhtiön, koska joku osaston johtaja ei vain esimerkiksi saa sähköpostiaan auki. Jos alainen on tehnyt vahinkoa yhtiössä, eli kolhinut autoja tai tuhonnut omaisuutta, niin hän joutuu teon korvaamaan, mutta jos tuota asiaa peitellään, niin silloin voi johtaja saada syytteen yllytyksestä tekoon, mikä ei ole kovin mukava asia hänen kannaltaan.


Mutta kuitenkin tämä sama asia voi aiheuttaa myös tilanteen, missä joku solu suojelee vaikka “mukavaa kaveria”, jolla on alkoholiongelma, ja joka tuon takia ei selviä töistään. Tuolloin kyseessä voi olla esimerkiksi velkominen, eli tämä jäsen on joskus kauan sitten pelastanut jonkun pomon hengen, ja tämä ei siksi häntä erota. Jos työryhmä sijaitsee jotenkin erillään muista yhtiön sisäisistä toimijoista, niin silloin saattaa ryhmä kyetä peittämään jäsenensä ongelmia, koska tuon johtajan valvoja ei tule paikalle.


Tuolloin saattaa ryhmä saattaa tuon ongelmaisen jäsenen vaikkapa vessaan tai syömään, kun tuo muita johtajia valvova johtaja saapuu. Ja jos esimerkiksi nimenhuudosta usein puuttuu joku henkilö, niin silloin voidaan ryhmään tehdä yllätystarkastus, jotta syy tuohon poissaoloon nimenomaan tarkastusten aikaan saadaan selville. Tuolloin voidaan tuota asiaa koskeva selvitystyö aloittaa joko yhtiön sisäisenä menettelynä, tai sitten se voidaan viedä poliisille, koska saattaa olla niin, että työturvallisuusmääräyksiä on tahallaan rikottu, tai johtaja on laiminlyönyt valvontavelvollisuuden. Mutta alaisia tietenkin koskee sellainen rangaistus, että työturvallisuuskortit voidaan viedä, jos joku ryhmästä on tullut juopuneena työpaikalleen. Ja jos johtajan pitäisi tätä asiaa valvoa, niin silloin hän saa myös rangaistuksen, jonka laki tästä asiasta määrää.

Miten lehtikirjoittelu vaikuttaa alueiden maineeseen?

Kimmo Huosionmaa

Välillä lehdistä voi lukea, kuinka vaarallinen tai pahamaineinen paikka joku lähiö on. Joten tällaisen asian kohdalla voi kyllä miettiä sitä, että millä tavalla lähiö tai asuinalue on vaarallinen? Eli tapahtuuko jossain alueella rikoksia, ja millaisia rikoksia siellä sitten ylipäätään tapahtuu? Onko alueen rikosten joukossa mahdollisesti paljon väkivallantekoja tai onko siellä mahdollisesti omaisuusrikosten määrä suuri? Vai esiintyykö siellä ehkä joku jengi avoimesti tunnuksia käyttäen, tai onko jossain vain yöllä rauhatonta?


Jos kyseessä on alue, missä tapahtuu muka paljon ryöstöjä, niin silloin tietenkin olisi hyvä esittää jotain poliisin tai muiden viranomaisten keräämiä tilastoja tällaisten väitteiden tueksi. Nimittäin on olemassa sellainen vaihtoehto, että koko alueen huono maine johtuu ehkä jostain yksittäisestä tapauksesta kuten pankkiryöstöstä tai väkivallanteosta. Mikäli esimerkiksi ryöstäjä menee taloon sisään ja pakottaa isäntäväen lattialle sekä ottaa talousrahat mukaansa, niin silloin pitää kysyä, että miten ryöstäjä päätyi juuri tähän kyseiseen taloon tai huoneistoon tekemään tekojaan?Sama koskee myös tavallisia katuryöstöjä.


 Eli onko uhri mahdollisesti jotenkin kalliisti puettu, vai miksi juuri tämä henkilö valittiin teon kohteeksi? Jos mediassa keskustellaan siitä, että alueella tapahtuu paljon ryöstöjä, niin silloin voi uutisilla olla sellainen vaikutus, että ne kohottavat ilmoitettujen tapausten määrää, koska esimerkiksi vääriä rikosilmoituksia tekevät henkilöt saattavat tuolloin ajatella, että poliisi ei noita rikoksia ehkä ehdi tutkia. Ja tuolloin esimerkiksi turistilla saattaa päähän pälkähtää sellainen asia, että hän juuri päivää ennen kotiinlähtöä ilmoittaa kalliin järjestelmäkameran kadonneeksi tai tulleensa ryöstetyksi, niin tuo henkilö voi sitten hakea korvauksia vakuutusyhtiöstä.


Kun ajatellaan median yhteyttä alueen rikollisuuteen, niin tietenkin kaikki ihmiset, joilla on jotain salattavaa voivat yrittää hyödyntää tällaista aluetta omien tekojensa peittelyyn. Eli jos henkilö on tulossa ilotalosta, ja häneltä sitten sattuu lompakko häviämään, niin silloin käy joskus mielessä, että mitä jos vaikka tuon lompakon ilmoittaisi varastetuksi tai jos siinä yhteydessä vaikka sattuu humalassa kaatumaan, niin silloin voisi puvun hajoamista esittää esimerkiksi ryöstössä tapahtuneeksi asiaksi. Kuitenkin saattaa olla niin, että joku alue oikeasti on sellainen, että siellä tapahtuu paljon väkivallantekoja tai ryöstöjä, eli jostain syystä kyseinen alue saattaa olla sellainen, että sieltä löytyy joka viikonloppu ihmisiä hakattuna.


Tuolloin pitää miettiä sitä, että onko alueella joku, joka harjoittaa hämärää liiketoimintaa. Hämäriä liiketoimia harjoittavien henkilöiden koteihin kyllä tullaan haulikoiden kanssa, koska he eivät rahojaan suojaa samalla tavalla kuin pankit tekevät. Ja monesti rahanpesijät sekä muut hämärämiehet kärähtävät siitä, että heidän kotiinsa on tultu aseen kanssa ryöstämään taloa, ja esimerkiksi naapuri ilmoittaa kahdesta haalariin pukeutuneesta, kaasunaamaria käyttävästä henkilöstä, joilla on mukanaan järeitä aseita. Tai sitten ryöstö tapahtuu aikana, jolloin asunnossa on vieraita, jotka tekevät asiasta ilmoituksen. Se mikä sitten viranomaisia kiinnostaa, on se, että miksi tuo asunto tai talo valitaan toiminnan kohteeksi?


 Samoin hämärillä liiketoimilla on tapana paljastua sen kautta, että poliisi näkee valvontakameran kautta pahoinpitelyn, mutta uhri ei saavu asemalle tekemään ilmoitusta, vaikka esimerkiksi kalliit vaatteet tai silmälasit ovat hajonneet. Todellisuudessa ilmoituksen asiasta tekee usein vartiointiliike, joka luovuttaa nauhat poliisille, ja sitten alkaa ihmettely siitä, että miksi uhri ei tee ilmoitusta.


Jos joku tavallinen asunto ryöstetään, niin siellä pitää kyllä olla jotain sellaista, mitä rosvot haluavat. Tavallinen tietokone tai pieni summa rahaa ei ehkä ole sellainen asia, että sitä varten kaivetaan haulikko kaapista, ja sitten käydään pienellä vierailulla jossain asunnossa. Kuitenkin esimerkiksi pimeä eli laiton ase varmasti houkuttaa rosvoja, koska sen he voivat myydä jollekin tai sitten itse käyttää omien liiketoimien hoitamiseen. Kun puhutaan siitä, että henkilö olisi salannut vaikkapa yhteyksiään johonkin jengeihin, niin silloin tietenkin ne saattavat paljastua, jos hänet ryöstetään tavallisella iltalenkillä.


Nimittäin saattaa olla niin, että jengien jäsenet tulevat silloin näyttämään tunnuksiaan sekä suojelemaan tuota henkilöä, tai sitten kotietsinnässä löytyy liivejä sekä muita tunnuksia, jos esimerkiksi tyttöystävä soittaa poliisin paikalle. Tuolloin virkamiestä kiinnostaa teon motiivi, ja siksi myös uhrin kotiin tehdään etsintä. Samoin myös se, että esimerkiksi jonkun henkilön suhde jengeihin on jotenkin outo kertoo siitä, että hänellä on suhteita näihin liivejä käyttäviin miehiin. Tuolloin saattaa olla niin, että kyseinen henkilö pitää vaikkapa MC-jengejä aivan viranomaisiin verrattavissa olleina toimijoina, eli noiden miesten käskyt ovat aivan poliisin määräysten veroisia. Tai sitten noiden jengien vaikuttimia ei uskalleta tai haluta kyseenalaistaa.


Eli kaikki mitä he sanovat otetaan aina todesta, kertoo siitä, että tuo ihminen pelkää noiden miesten suuttuvan itselleen. Tuolloin kaikki mitä tuo jengi tekee saatetaan nähdä täysin oikeutettuna toimintana. Jos puhutaan siitä että esimerkiksi joku blogikirjoitus loukkaa jengien pomoja tai niiden jäseniä, niin silloin tietenkin voidaan kysyä suoraan, että eikö heitä saa koskaan loukata? Pitääkö jokaisen tekstin miellyttää jotain muuta ihmistä, jotta sen voisi julkaista? Tuolloin tietenkin tulee helposti mieleen sellaiset ihmiset, joiden mielestä “kaikki eivät tällaisesta tekstistä pidä”. Mutta mitäpä sillä nyt sattuu sitten olemaan väliä, jos joku gangsteri vähän loukkaantuu?


Suurin osa näistä moottoripyöräilijöistä on joka tapauksessa kunnon väkeä, kuten he itse asian ilmaisevat, ja vain pieni prosentti näistä veljistä tekee rikoksia. Mutta kun jengien tunnuksia sitten näkyy vähän liian usein pahoinpitelyiden yhteydessä, tai sitten todistajat muuttavat kovin helposti lausuntojaan, kun tuollainen mies tulee oikeuteen, niin silloin tietenkin pitää miettiä, mitä syytä tähän toimintaan on? Tietenkin joku saattaa varastaa tuollaiset liivit, ja ryhtyä kylvämään pelkoa ympärilleen, mutta kuitenkin se, että jengiä ilmiselvästi pelätään saattaa johtaa poliisin rikollisten jäljille. Kuitenkin se että joku käy esimerkiksi ryöstämässä jonkun asunnon jengin tunnuksilla varustettu liivi päällä herättää epäilyksiä siitä, että joku saatetaan lavastaa syylliseksi.


Tuolloin voi syynä olla kosto, mutta myös se että joku toinen toimija haluaa selvittää jengien jäsenten henkilöllisyyttä saattaa olla syy tuollaiseen esiintymiseen jengin jäsenenä. Eli kun nuo jengiläiset saapuvat näyttämään tunnuksiaan saattaa tuo henkilö kuvata heidät, ja sitten illalla saapuu joku vierailulle noiden liivimiesten luokse. Tai sitten tämä henkilö vain odottaa näitä liivejä käyttäviä miehiä kiväärin kanssa ja sitten hän vain tekee muutaman henkirikoksen.


Nimittäin jos nuo jengiläiset ovat suututtaneet esimerkiksi laitonta kansainvälistä asekauppaa harjoittavan henkilön, niin silloin tämä ei ehkä pidä siitä, että hänen jengille toimittamansa Kalashnikovit voidaan jäljittää johonkin Venäjän asevoimien varastoon. Ja tuolloin sitten voi käydä niin, että tämä liikemies ei sitten tätä suhdetta aio jatkaa, koska nämä upseerit tai muut henkilöt jotka aseita toimittavat hänelle joutuvat tuolloin vaaraan, jolloin tuolta asekauppiaalta loppuu kauppatavara.


Nimittäin kuka vain ei saa haltuunsa rynnäkkökivääriä edes Venäjällä, ja siksi asekauppiaan täytyy olla varovainen, koska jos hän jää kiinni, niin silloin ei ole mukavaa, kun joutuu esimerkiksi Lefortovon vankilaan istumaan tällaisesta teosta. Nimittäin aina välillä myös Venäjän viranomaiset pidättävät laittomia aseita kauppaavia henkilöitä. Eikä kukaan saa myöskään jäädä noista asioista kiinni lännessä, koska se tuo ikävää julkisuutta myös Venäjän liikemiesten eliitille. Ja jos noita liikemiehiä aletaan pelätä, niin silloin jää heiltä miljoonat saamatta. Eikä kukaan noista miehistä saa avoimesti kehua kauppaavansa aseita MC-miehille ainakaan Kremlin nimissä.


Nimittäin siitä saattaa tulla ainakin sellainen tilanne, että ulkomaille suunnattuja matkoja ei tarvitse sen jälkeen tehdä, kun Venäjän viranomaiset vievät passin tai viisumeja ei myönnetä kohdemaassa. Tai sitten tuosta henkilöstä tehdään varoittava esimerkki, ja hänet lähetetään johonkin kauas Uralin taakse työleirille kaatamaan puita sellutehtaisiin, eli tämä siperialaisessa metsässä sijaitseva työleiri on Venäjän versio terapiasta. Ja sen on kuulemma todettu tehoavan lähes jokaiseen rikolliseen, mitä tuosta maasta sattuu löytymään.

Tapaus Nokiasta taas vaihteeksi

Kimmo Huosionmaa

Tässä taas illan ratoksi ajattelin pohtia hiukan Nokiaa, ja sitä miten taloutemme veturi ajettiin amerikkalaisten käsiin. Koko tapausta katsellessa pitää huomioida sellainen asia, että miksi Nokian hallintoneuvosto ei puuttunut Elopin toimintaan, ja sitä kautta yhtiön pörssiarvo putosi erittäin alas. Samoin tuolloin Nokian johto päätti, että se antaa ikään kuin signaalin pörssille, että Nokian suhteen ei mitään ole tehtävissä, ja tuo signaali oli sellainen, että yhtiö paikkasi tulostaan sillä, että sen johto myi kiinteistöjään sekä patenttejaan ulkopuolisille toimijoille, jotka sitten pääsivät hyötymään tuon yhtiön tuotekehityksestä. Kun ajatellaan tilannetta, missä esimerkiksi jatkuvilla lausunnoilla ensi vuonna tulevista paremmista puhelimista, niin silloin tietenkin on asia, joka yhtiön johdon pitäisi tehdä.


Eli tuollaisten puheiden avulla ei ainakaan asiakkaita yhtiön tuotteille saada, ja jos sitten halutaan tehdä sellaisia toimenpiteitä, että yhtiön asiakkaat vaihtavat puhelimensa toisiin merkkeihin, niin siitä sitten kannattaa myös muistuttaa jokaisen puhelimen olevan oikeastaan vain välimalli, ja sitten tuoda markkinoille puhelimia, joihin ei ehkä ole olemassa mitään sovelluksia. Tietenkin tässä tapauksessa ihmiset eivät ehkä tuollaista “puhumiseen tarkoitettua mallia” aivan kovin mielellään lähde ostamaan. Mutta kun Elop kerran oli saatu palkattua, niin silloin häntä täytyi koko ajan tukea. Se mikä yhtiön johtajilta on välillä unohtunut on se, että tietenkin johtaminen on hauskaa, mutta kuitenkin yhtiön johtajilla on vastuu työstään.


Jos joku yhtiössä tekee asioita väärin, niin silloin tietenkin on hänet erotettava. Nokian kohdalla voisi joku petoksia tutkivan ryhmän poliisi kysyä, että “miten näin huono sopimus on mennyt läpi?”. Ja miten jatkuvasti väärin tehty tiedotus ei ole aiheuttanut mitään reaktioita yhtiön johdossa, joka oli vakaasti päättänyt hankkia seuraavan johtajan Nokian pahimman kilpailijan eli Microsoftin riveistä, eikä kukaan edes ajatellut sitä, että hän saattaisi ajaa yhtiön Microsoftin syliin. Kun ajatellaan sitä, että yhtiö järjestelmällisesti ikään kuin alas ajettiin, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että Nokian osakkeet ikään kuin annettiin ilmaiseksi sen pahimmalle kilpailijalle, ja siitä tuli osakkeenomistajille tappioita melko paljon.



Tällainen teko aiheuttaa varmasti katkeruutta, ja jos voidaan todistaa, että Nokian johto olisi neuvotellut Microsoftin johtajien kanssa mahdollisista uusista työpaikoista, niin silloin voidaan juttu heitä vastaan aloittaa. Juristien tehtävänä on puolustaa päämiehensä etua, ja jos esimerkiksi voidaan jokun sähköpostin tai tapaamista esittävien valokuvien kautta esittää, että jotain on salattu, niin silloin voidaan tapausta lähteä selvittämään oikeudessa tai jopa poliisin tutkimukset voidaan käynnistää, jos voidaan todistaa kyseessä olleen yhtiön tahallinen alasajo, jotta siitä ei tarvitse maksaa mitään.


Se mikä muuten tapaus “Nokiassa” hiukan ihmetyttää liittyen yhtiön aikaisempiin toimiin on sen muutos yhdestä maailman innovatiivisimmista yhtiöstä ikään kuin sellaiseksi työpaikaksi, että sitä ikään kuin jotenkin arvostettiin hyvin vähän, vaikka kyseessä oli sentään talouden veturi. Oli muka jotenkin alentavaa olla insinööri, joka kehittää puhelimia, ja sitten muutenkin Nokia alkoi jotenkin oireilla sillä tavoin, että yhtiössä olisi pitänyt tehdä jotain ilmapiirin parantamiseksi.


Yhtiön kasvaessa siihen tuli tietenkin kaiken maailman keskijohtoa, ja sitten sen innovaatio alkoi hiipua, mikä näkyi kaikessa sen tuotannossa. IT-ala on yksi maailman innovatiivisimmista sekä nopeimmin muuttuvista toimialoista, jossa ei yksinkertaisesti voi jäädä makaamaan paikoilleen. Tämän asian ovat monet yhtiöt sekä niiden johtajat saaneet kokea. Eli kun yhtiö on saanut loistavan tuotteen markkinoille, niin seuraavassa kuussa tuo tuote ei sitten enää edes kelpaa ilmaislataukeksi.


Ja maksullisten pelien kohdalla taas ongelma on siinä, että lataaja on alaikäinen, joten sen takia näiden ohjelmien lataamista pitää aina valvoa. Lapsille kohdennettu markkinointi on aina todella vaativaa työtä, koska siinä pitää muistaa aina lapsen oikeudet, sekä se, että aikuisten pitää aina valvoa noita latauksia, ja vanhemmilla pitää aina olla oikeus estää maksullisten ohjelmien tai palveluiden lataaminen puhelimeen sekä perua lapsensa hankkima palvelu, jos se on vahingollista tai aiheuttaa kuluja liittymän haltijalle.


Kun puhutaan esimerkiksi kännykkään tarkoitetuista peleistä, niin tietenkin niiden kohderyhmä ovat lapset sekä nuoret, joten noita pelejä kannattaisi tehdä niin, että ne ovat optimoituja hiukan vanhemmille laitteille, mutta niiden markkinointi sitten on vaikeaa. Eli kukaan ei halua, että lapset laittavat puhelimiinsa netistä tuhansien eurojen edestä maksullisia ohjelmia, ja siksi lapsille tehty markkinointi on hieman arveluttavaa, eikä myöskään ole asiallista kaupata näitä tuotteita ihmiselle, joka ei käsitä tuotteen voivan aiheuttaa heille lisäkustannuksia


Kuitenkin kun ajatellaan Nokiaa yhtiönä, niin sen eteen tehtiin kaikki mahdollinen valtion puolesta. Eli säädettiin niin sanottu “Lex Nokia”, jonka toivottiin suojaavan Nokian patentteja sekä tuotekehitystä. Mutta kuitenkin kävi aivan toisin. Nimittäin jos esimerkiksi yhtiön työntekijä ei saa rahallista hyötyä kehittämästään innovaatiosta, niin silloin tuo ei kyllä paljoa innosta siihen, että kukaan omia ajatuksiaan mihinkään palaveriin tuo. Samoin yhtiöllä alkoi olla huono maine esimerkiksi sen kautta, että sen logon kehittäjää ei kuulemma ole mitenkään palkittu tuosta teostaan. Myös Nokian johtokunnan suhtautuminen Elopin edeltäjään Kallasvuohon oli omituista.


Se että hän ei saanut edes yrittää varmaan sai aikaan Nokian osakkeen heilumista. Nokian johtajan asemassa olevan miehen luulisi saavan hiukan tukea johtokunnasta, mutta kuitenkin jostain syystä hän ei tuota tukea saanut, ja esimerkiksi toisarvoiset seikat saivat kohtuuttoman paljon huomiota. Ja sitten tuo johtokunta päätyi Elopiin, joka ajoi sitten tuon yhtiön alas noiden johtokunnan jäsenten mitenkään puuttumatta tilanteeseen. Mutta se varmaan kuului jotenkin maamme yritysten kulttuuriin ja infrastruktuuriin, että oletetaan automaattisesti kaikkien antavan toisia mahdollisuuksia, jos sattuu sitten joku tekemään virheitä. Sitten kävi niin, että tällä kertaa ei toista mahdollisuutta tullut, ja virheitä ei saatu tekemättömäksi. Johtokunnan pitää puuttua sellaiseen toimintaan, mikä vahingoittaa yhtiön toimintaa sekä mainetta. Mikäli johtokunta ei toimintaan puutu, niin silloin sen jäsenet saattavat joutua jopa vankilaan, jos katsotaan heidän ajaneen tällaisessa tapauksessa omaa etuaan eli ottaneen lahjuksia kilpailijalta tai estäneen osakkaita saamasta oleellista tietoa yhtiön tilasta.


Joten se antoi tuolloin signaalin, että Nokialla ei kannata mitään ryhtyä kehittämään, koska mitään korvausta ei siitä ole luvassa. Tuon asian takia sitten lähdettiin ajamaan sitä linjaa, että yhtiön johto saa tehdä mitä hyvänsä, eikä se muille kuulu. Kuitenkin jos tuota asennetta ajatellaan siltä kannalta, että yhtiön johto saattaa toimia väärin, niin silloin tietenkin tuo tilanne saattaa johtaa erittäin suuriin vahinkoihin. Jos taas mietitään sitä, että jos Elop olisi ollut vaikkapa “Microsoftin agentti”, niin silloin hän olisi varmasti toiminut juuri näin. “Agent provocateur” tarkoittaa provokaattoria tai propaganda-agenttia, jonka tehtävänä on tuottaa aineistoa, jolla jotain tahoa mustamaalataan.


Tämä toimija ei välttämättä ole valtion palveluksessa, vaan myös yksityiset yhtiöt voivat tuollaisen henkilön palkata palvelukseensa. Hän saattaa olla mainosmies, joka tekee huonoja tai tuotetta mustamaalaavia mainoksia, joissa korostetaan esimerkiksi sitä, että yhtiö ei riko koskaan lakia, mutta valmistaa kaikki tuotteensa Bangladeshissa, missä ei ilmeisesti ole kovin paksua lakikirjaa. Ja jos vaikka ympäristölainsäädäntöä ei ole olemassakaan, niin silloin lakia on hiukan vaikeaa rikkoa. Tuolloin toki myrkyt saattavat joutua myös suomalaisen ruokailijan lautaselle, jos vaikka kalapuikot on valmistettu Bangladeshin edustalta pyydetystä kalasta.


Toinen tapa on korostaa sitä, että joku yhtiö ei palkkaa ollenkaan sen maan kansalaisia, jotka ovat kotoisin yhtiön kotimaasta. Nokia ei ainakaan mitenkään erityisen positiivisesti ollut suhtautunut esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden työharjoitteluihin, ja tietenkin työharjoittelua tai muuta työtä haettaessa olivat kaikki kaavakkeet englanniksi. Se että yhtiö joka väitti itseään suomalaiseksi ikään kuin häpesi suomalaisuuttaan ei ollut kenestäkään hyvä merkki. Ikään kuin maamme olisi ollut sellainen, että täällä ei voisi elää, koska me puhumme jotain vähän erilaista kieltä kuin muut kansat. Ja samaan aikaan media alkoi sitten kehittää kuitenkin “Fixit”-ohjelmaa, eli sitä kuinka maamme seuraa Britannian perässä pois EU:sta,


Mutta kuitenkin tuolloin unohdetaan, että “Fixit” olisi varmasti mahdollinen, jos maamme sattuisi sijaitsemaan  Britannian kohdalla maailman kartalla, mutta jostain syystä en usko että britit vaihtavat Suomalaisten kanssa maata. Nimittäin se että maamme talous perustui ennen transit-liikenteeseen, sekä siihen, että meillä oli hyvät suhteet Venäjään sekä länteen ei toimi enää. Tai tämä asia voidaan sanoa toisin. “Miksi kukaan ajaa Suomen kautta viemään tavaraa Venäjälle?”. Britannia saa sitä vastoin tuloja siitä, että laivat tuovat tavaraa Skotlannin sekä valtion muiden satamien kautta EU:n markkinoille, joten sen takia biteillä on niin paljon paremmat taloudelliset edellytykset erota EU:sta kuin Suomella.


Eikä myöskään esimerkiksi henkilövalintojen joukossa ollut enää yhtään suomalaista nimeä, vaan kaikki pomot olivat jotain ulkomaalaisia. Joten tietenkin yhtiö tällä osoitti, että se ei enää Suomessa aikonut pysyä, vaan lehdistössä spekuloitiin sen muuttavan jonnekin muuhun maahan. Joten silloin tietenkin pitää muistaa, että ne verorahat mitä yhtiö on tuonut olisivat kuitenkin menneet jonkun toisen valtion kassaan. Ja maassamme tietenkin oli tapana uskoa mediaa, joka jatkuvasti ikään kuin ajoi maamme talouden veturia ulos maasta. Samoin maamme lehdistö uskoi varmaan loppuun asti siihen, että Nokia osakkeet vain annetaan sen osakkaille takaisin. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, eikä kauppaa sitten purettu, vaikka sitä mediassa toivottiin.

Syksy sekä sienet ovat yhteensopivia asioita

Kimmo Huosionmaa

Syksy on sienien aikaa, ja siksi niitä näkyy kaikkialla. Mutta kuitenkin kannattaa aina varmistua siitä, että ne ovat syötäviä, ja jos sieniä aikoo laittaa lautaselle, niin myös ruokailua koskevia ohjeita kannattaa noudattaa. Nimittäin osa sienistä pitää sisällään myrkkyjä, jotka ovat maksaa tuhoavia, ja jos niitä syö alkoholin kanssa, niin silloin saattaa maksaan kohdistuva kuormitus muuttua liian kovaksi, ja henkilö kuolee maksan tuhoutumiseen. Sienten ulkonäkö saattaa muuttua esimerkiksi kasvuympäristön mukaan, mikä johtuu optisesta kontrastista, mutta myös sienen iällä on merkitystä.


Koskaan ei saa luottaa siihen, että jos sienen lakkia on järsitty, niin silloin se kelpaa ehdottomasti ateriaksi. Nimittäin hyönteisten sekä etanoiden elimistö on niin erilainen kuin ihmisten, että ne kestävät näitä maksaan tai keskushermostoon vaikuttavia myrkkyjä erittäin hyvin, jos niitä verrataan ihmisen kestävyyteen. Kun puhutaan sienten myrkyllisyydestä, niin esimerkiksi kavala kärpässieni on erittäin pahamaineinen, ja sen tiedetään aiheuttavan syksyisin jopa varsinaisia epidemioita, kun ihmiset keräävät niitä vahingossa, ja sitten syövät kyseisiä sieniä, jolloin tästä seuraa kuolema lähes aina, koska maksa sekä munuaiset tuhoutuvat tässä tapauksessa hyvin tehokkaasti.


Yleensä tuollainen epidemia liittyy huonoon talouden tilaan, kun ihmiset lähtevät etsimään täydennystä ruokapöytään metsästä, ja silloin unohdetaan varovaisuus, jolloin sitten ihmisiä kuolee tällaisen sienen takia. Nuo kavalat kärpässienet sekä suippumyrkkyseitikit, jotka ovat itseasiassa eräänlaisia kärpässieniä ovat kuulemma hyvän makuisia, ja se on saanut jotkut antropologit miettimään sitä, että nuo sienet saattavat ikään kuin metsästää nisäkkäitä. Eli ne houkuttelevat uhrin syömään noita lakkeja, ja sitten kun myrkky on tehnyt työnsä, niin niiden itiöt voivat siirtyä tuon eläimen ruumiiseen, jolloin ne saavat siitä ravinteita sekä hajottavat tuota ruumista. Sieniin liittyy muuten eräs merkillinen tarina, mikä liittyy radioastronomiaan.


Kerrotaan että maailman ensimmäisen paraboliatennia käyttävän teleskoopin isät saivat idean tuohon teleskooppiin sienistä, jotka muistuttavat parabolista radioantennia. Joidenkin ihmisten mielestä voi olla niin, että näiden sienten muoto johtuu siitä, että ne saattavat kyetä aistimaan esimerkiksi radioaaltoja tai muuta sähkömagneettista säteilyä. Se mitä nämä oudot eliöt tekevät tuolla kyvyllään on kuitenkin arvoitus. Ehkä tuo kyky olisi kehittynyt siksi, että sieni kykenee ennakoimaan talven, jotta se ehti päästää itiöt oikeaan aikaan ilmaan, jotta niistä mahdollisimman monet pääsevät kehittämään uusia rihmastoja maan sisään. Sienet ovat nimittäin todella erikoisimpia eliöitä, mitä maan päällä on. Niiden rihmat liikkuvat maan sisällä, ja niiden tiedetään esimerkiksi metsästävän erilaisia matoja, joista sienet saavat energiaa. Tämä asia tekee noista hämähäkin seittiä muistuttavista eliöistä maailman suurimpia petoja.


Sienet ovat nimittäin kiehtoneet myös esimerkiksi tieteiskirjailijoita sekä kosmoksessa mahdollisesti olevaa elämää tutkivia sekä noiden olioiden muotoa pohtivia biologeja sekä erilaisia filosofeja, ja joidenkin filosofien mielestä jollakin planeetalla saattaa elää sieniä muistuttavia olentoja, jotka olisivat kuin meidän sienemme, mutta noiden teoreettisten olioiden rihmaston ketjut koostuvat hermosoluista, ja niiden olioiden hermostolla olisi kyky ottaa hallintaansa muita eliöitä. Tämä teoria on peräisin siitä, että esimerkiksi muinaisilla egyptiläisillä oli suhde sieneen, eli he pitivät joitakin sieniä jostain syystä pyhinä. Ja ehkä niiden aiheuttamat hallusinaatiot sitten saivat papit vakuuttumaan näiden sienten pyhästä olemuksesta.  Oikeastaan kun puhutaan siitä, että etsimme eliöitä universumista on aivan tieteellistä toimintaa, mutta niiden olioiden muodon pohtiminen on lähinnä filosofiaa, koska kukaan ei vielä ole onnistunut löytämään vieraiden planeettojen eliöitä. Tai edes planeettaa, jossa meidän tuntemamme elämä olisi mahdollista.


Kuitenkin esimerkiksi Etelänavalla olevien jään peittämien järvien sekä muiden eristyneiden ekosysteemien tutkimuksen kautta on yritetty miettiä sitä, että millainen voisi joku alien-elämä oikeasti olla. Mutta kuten tiedämme, niin kosmobiologia on tiede, missä pohditaan erilaisia ekosysteemejä, ja jos puhutaan siitä, että jollain planeetalla olisi elämää, niin se ei tarkoita sitä, että siellä olisi ollenkaan eläimiä. Eläinten olemassaolo ei ole mitenkään ratkaisevaa elämän synnylle, tai sitten tuo elämänmuoto voisi olla jotain sellaista, mikä ei ole kasvi eikä eläin. Eli se voisi muistuttaa aavikolla elävää kalaa, joka nousee sateiden jälkeen maan sisästä lammikoihin, mutta kun kuivuus yllättää, niin tämä olio voisi mennä maan alle suojaan.


Tuollainen elämänmuoto voisi menestyä esimerkiksi planeetalla, jonka kiertorata oman keskustähden ympäri on hyvin pitkulainen, ja tuolloin planeetan pinnalla voisi olla sellainen tilanne, että sen kaasukehä jäätyy aina kun se kulkee apheliin eli kiertoradan kauimmaiseen pisteeseen, ja saapuessaan periheliin eli lähimpään pisteeseen sen keskustähteen nähden, sen pinta voisi muuttua hehkuvaksi pätsiksi. Tuollaisella planeetalla voisi olla sellaista elämää, joka olisi aktiivinen vain sen lyhyen hetken, jolloin vesi on juoksevassa muodossa. Tai sitten tuo koko populaatio kuolee aina kun planeetta menee lähelle keskustähteä, ja antaa tilaa seuraavalle sukupolvelle, joka talvehtii munissa planeetan kulkiessa kohti jääkylmää osaa sen kiertoradalla. Kun puhutaan kosmobiologiasta, niin tuollainen eliömuoto ei kuitenkaan ole ainakaan todennäköisesti mikään kovin älyllinen tai kehittynyt.


Kuitenkin se voisi tuottaa tarvittavat ravinteet omassa ruumiissaan, jolloin kyseessä voisi olla jonkinlainen liikkuva kasvi. Se että joku kasvi tai muu eliö kykenee havaitsemaan sähkömagneettista säteilyä ei tarkoita sitä, että se on jotenkin älykäs. Ehkä tuo kyky olisi jollain toisella planeetalla kehittynyt, koska jos se kiertää lähellä omaa aurinkoaan, niin silloin pitää esimerkiksi kasvien tietää, milloin tähden pinnalla alkaa joku purkaus. Ja silloin täytyy olentojen suojata itsensä tehokkaasti, koska purkaus saattaa kuumentaa planeetan pinnan jopa satojen asteiden lämpötilaan, jolloin eliön pitäisi mennä välittömästi suojaan, jotta se ei pala hengiltä.


Ja jos ajatellaan eliöitä, joita universumista saattaisi löytyä, niin suurin osa niistä olisi hyvin primitiivisiä, eli kyseessä olisi yksisoluisten organismien muodostama lajisto. Tai oikeastaan voisi olla niin, että jollain planeetalla olisi vain yksi eliölaji, joka voisi peittää sen kokonaan. Ja tuollainen eliö voisi olla hyvin haavoittuva, koska sillä ei olisi kykyä puolustautua hyökkääjää vastaan. Älykkään organismin muodostumiseen on oltava otolliset olosuhteet. Se että jonkun organismin kohdalla alkaa evoluutio suosia älyä vaatii sen, että älylle on käyttöä. Ja ihmisen kohdalla äly on kehittynyt olemassaolon taistelussa.


Se että ihminen kykenee abstraktiin ajatteluun on mahdollistanut yllättävät muutokset metsästyksessä sekä taistelussa muiden lajien kanssa. Samoin ajattelumme on mahdollistanut maanviljelyksen kehittymisen, mikä on taannut ruokaa myös silloin kun ei saaliseläimiä ole. Samoin kykymme ajatella on tehnyt mahdolliseksi kesyttää susia sekä muita eläimiä, joita käytämme sekä työssä että ravintona. Ja tietenkin meidän ihmisten kotieläimet hyötyvät tästä, koska niiden suku on turvattu ihmisen suojellessa niitä. Ja siksi esimerkiks nautaeläimet ovat antaneet kesyttää itsensä. Mutta tietenkin meitä seuraa muuan pieni peto, jota emme ehkä aina huomaa. Tuo pieni peto on vähintään yhtä tarpeellinen kuin koira, joka auttaa meitä etsimään riistaa ja varoittaa myös vaarasta, joka voi vaania metsässä, eli koira antaa ihmiselle jotain, jota tämä tarvitsee. Ja ihminen tietenkin suojelee koiraa karhuilta ja muilta isoilta pedoilta.


Kissa on tehnyt itsestään tarpeellisen, koska se syö lähinnä hiiriä sekä rottia, jotka muuten syövät ihmisten viljaa. Luonnossa pätee se laki, että jos jotain haluaa saada, niin silloin kannattaa tehdä itsestä tarpeellinen. Kissa on tuon asian huomannut, ja myös sille ihminen tuo turvaa, ja vastapalvelukseksi se syö hiiriä ja rottia kuten se on tehnyt jo tuhansien vuosien ajan.  Joten tämän takia meille on kehittynyt suuret aivot, joiden avulla voimme viljellä maata sekä kehittää uusia ajatuksia siitä, kuinka voisimme tehdä maailmasta paremman paikan elää sekä itsellemme että muille lajeille.

Ajattelua ajattelusta sekä kirjoittamisesta

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tänään on taas loistava ilta miettiä erilaisia asioita, joista yksi on kaupunkiliikenne. Kun kaupunkiliikennettä kohdennetaan, niin silloin tietenkin suunnittelija tekee arvion liikenteen tarpeesta tilastojen perusteella, ja jos jollain alueella asuu paljon vakavaraisia ihmisiä, joilla on isot autot pihassa, niin hän tietenkin päättelee, että he eivät joukkoliikennettä käytä, mutta kuitenkin saattaa asia olla myös toisin. Ja tietenkin kun joukkoliikennettä mietitään tarkemmin, niin jos sen käyttöaste on korkea, niin silloin joukkoliikenteen kustannukset matkustajaa kohden saadaan pienemmiksi, kuin jos esimerkiksi bussi liikkuu tyhjänä tai sitten siellä on vain yksi matkustaja. Tämä asia ei varmaan koskaan ole valmis, joten sen takia sitä voidaan aina vähän kehittää.


Eli joukkoliikenteen käyttö kohdentuu aina hiuka väärälle alueelle, ja jos jossain alueella asuu paljon ihmisiä, joilla on melko hyvät tulot, niin silloin he saattavat käyttää mieluummin omaa autoa kuin joukkoliikennettä, tai sitten he saattavat olla vihreiden arvojen kannattajia, jotka ideologisista syistä valitsevat joukkoliikenteen. Toinen vaihtoehto on se, että suurella osalla henkilöistä, jotka asuvat tuolla alueella ei ole käytössään työpaikan tarjoamaa parkkiruutua siellä työpaikan päässä, joten nämä ihmiset saattavat valita sen takia bussin tai metron, riippuen vähän missä asuvat, ja mihin ovat menossa. Kuitenkin myös saattaa olla niin, että joku noista ihmisistä on ostanut niin ison auton, että se ei vain mahdu työpaikan ruutuihin, joten siksi tuollainen 600 SEK-mersun omistaja ehkä käyttää joukkoliikennettä.


Poikkeukset ovat tilastotieteilijän kannalta hyvin ikäviä asioita, koska ne saavat ennusteet muuttumaan kristallipalloon katsomiseksi tai korteista ennustamiseksi. Tai oikeastaan ainakaan jälkimmäinen asia ei ole aivan tuulesta temmattu juttu, koska joku mafian mies saattaa saada käskynsä siten, että kun hänen halutaan tekevän esimerkiksi palkkamurhan, niin palkkaaja laittaa pataässän pöydälle, ja sitten osoittaa haluavansa tuon uhrin hengiltä.


Tai sitten joku rikollinen saattaa esittää uhrille ennustajaa, ja sitten kertoa esimerkiksi tälle, että uhrin auto tulee palamaan korpuksi, jos tämä ei maksa velkojaan. Kun puhutaan sellaisesta asiasta kuin julkaiseminen, niin minun kaltaiseni ihmiset rakastavat asioiden sekä itse tekemiensä tekstien julkaisemista, koska se on sellainen merkki, että henkilöllä on kaikki asiat kuten pitää. Jos ihminen ei julkaise mitään, niin silloin joku voisi hänen takanaan väittää mitä hyvänsä tämän henkilön mielipiteistä. Kun puhutaan sellaisista asioista, jotka vaikuttavat hiukan omituisilta, niin on hyvä perustella oma uskonsa muille.


Eli tuollainen tutkija tai filosofi kirjoittaa hiukan siitä, mikä syy saa hänen kaltaisensa ihmisen uskomaan, että esimerkiksi joku kvartsikide saattaisi olla älykäs. Syy tähän on se, että esimerkiksi kvartsikide saattaisi varastoida myös aivoaaltoja sellaiseen muotoon, että ne olisivat samat kuin vaikkapa karhulla tai kivikauden ihmisellä. Tuolloin voidaan ajatella, että tuollainen eläin tai ihminen nukkuu pää kvartsikiteen päällä, ja hänen EEG-käyränsä varastoituu noihin kiteisiin, jotka voivat säilyttää ne samassa muodossa, kuin mitä ne olivat tuon henkilön päässä. Tätä perustelemista kutsutaan retoriikan nimellä. Sen salaisuus on, että asia voi olla “retorisesti oikein”.


Se tarkoittaa sitä, että retorisesti taitava henkilö vain esittää joitakin asioita faktana, ja sitä kautta koettaa saada muut uskomaan tai kannattamaan omia väitteitään. Se että noiden väitteiden takana ei ehkä ole mitään todellisia havaintoja saattaa ilmaisullisesti lahjakkaan ihmisen kohdalla jäädä huomiotta. Tuollainen ihminen osaa sekä kykenee perustelemaan näennäisen ihmeellisiä asioita erittäin helposti, niin että muutkin voivat nuo väitteet hyväksyä, niin että niistä tulee ehdottomia. Kun ihminen on yksin tekiessään kirjoitelmia, niin niistä saattaa tulla hiukan erilaisia kuin muuten.


Jokainen ihminen on luovimmillaan istuessaan yksin kotona. Se on sitä luovuuden hyödyntämistä, että kirjoittaa tai piirtää jotain, jonka ihminen ehkä julkaisee. Jos ajatellaan niin, että esimerkiksi joku ihminen kirjoittaa blogia, niin silloin hänen pitää ajatella niin, että mitä siitä, jos joku sen lukee. Eli aina pitää muistaa sellainen asia, että mitään mitä ei voi julkisesti kertoa ei kannata missään nettikeskusteluissa mainita. Sellaiset asiat leviävät hyvin nopeasti, ja niitä ei enää saa sitten pysähtymään.


Kun puhutaan kirjoittamisesta, niin se on oikeasti vain yksin puhumista, jossa suun sijasta käytetään tietokoneita sekä WEB-alustoja. Mutta muuten prosessi on sama kuin kirjeen kirjoittamisessa, mutta kuten äsken kirjoitin, niin luomisprosessi on aivan sama riippumatta siitä koskeeko kirjoitelma virtuaali-avaruutta tai fyysistä kirjettä. Molemmissa täytyy kirjoittajan ensin ajatella sitä, mitä kirjoittaa, ja sitten vasta julkaista teksti. Kirjoittamisen salaisuus on siinä, että kirjoitettua tekstiä ei voida samalla tavoin huutaa hiljaiseksi kuin puheen pitäjälle sekä hänen puheelleen tehdään joskus.


Kun jostain asiasta kirjoitetaan jotain, niin miksi tekijän pitää kirjoitelmassa esittämiään mielipiteitä vaalia tai salata jotain kirjoitelmissa esittämiään mielipiteitä. Jokaisella ihmisellä länsimaissa on oikeus kirjoittaa mielipiteitään sekä myös julkistaa niitä ilman mitään keskusteluja kenenkään kanssa. Maailmassa ei ole olemassa vääriä mielipiteitä, joten siksi omasta mielestäni kenelläkään ihmisellä ei ole mitään hävettävää siinä, että kirjoittaa asioita, joita haluaa muidenkin lukevan. Jos joku asia on liian kova tai synkkä käsiteltäväksi Internetissä, niin silloin tietenkin tiedämme, että se on todella rankkaa. Mutta asian käsitteleminen julkisesti saattaa parantaa ihmisen asemaa muiden silmissä.


Jos asia taas on jotenkin sairaalla tavalla käsitelty, niin silloin tietenkin voidaan kyseinen henkilö lähettää psykiatriseen hoitoon, mutta se ei hänen kaikista kirjoituksistaan tee hullun tekemiä Tarkalleen ottaen henkilö voi tuottaa tekstiä myös ennen kuin hänestä tulee psyykkisesti häiriintynyt, ja sen jälkeen sitten voi tuotannossa tapahtua muutoksia joko hyvään tai pahaan suuntaan. Hyvä ja paha ovat asioita, joista voi kirjoittaa melkein mitä vain, koska oikeastaan kukaan tai mikään ei ole puhtaasti hyvä tai paha. Kaikissa asioissa on sekä hyviä että pahoja asioita. Ja siksi olen sitä mieltä, että kaikki ihmiset voivat kyllä omia juttujaan julkaista.


Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi kaikki ihmiset eivät tiedä vaikkapa jääkiekosta mitään, mutta kuitenkin he voivat kirjoittaa Internetiin muista asioista. Tai sitten toisaalta he voivat ostaa jääkiekko-kirjan, ja sen kautta oppia jotain tuosta urheilusta, jonka jälkeen tuo henkilö voi vakoilla, millaisia muut jonkun joukkueen kannattaja-sivut ovat, ja sitten niiden pohjalta rakentaa oman kotisivun, joskin tuossa tapauksessa sitten voi käydä niin, että siinä on joitakin virheitä, mutta ajatus on tärkeintä.


Ajatteluun ihminen tarvitsee tietoa sekä virikkeitä. Mutta samalla rentoutuminen ja myös hauskanpito ovat tärkeitä asioita. Vaikka ajattelu saattaa olla spontaani toimitus, niin tietenkin siihen tarvitaan työkaluja. Kukaan ihminen ei juurikaan mieti, mitä tapahtuu, jos eläisimme täysin virikkeettömässä ympäristössä. Virikkeetön ympäristö ei tarkoita siis Platonin luolaa, missä istui joukko poliittisia vankeja katsomassa pantomiimia tai varjoteatteria.


Tuossa paikassa oli paljon virikkeitä, mutta kuitenkin varsinaisesti todettavissa olevaa informaatiota oli todella vähän. Virikkeetön ympäristö tarkoittaa sitä, että henkilö tulee tilaan, missä kukaan ei kuuntele toista. Eli siellä ei käydä keskusteluja tai katsota mitään teatteria. Siellä vain kävellään ympyrää ja tuijotetaan edellä kävelevän selkää, eikä sitten muuta virikettä ole, jos päässä on kuulosuojaimet. Silloin ei mikään ääni saa henkilöä kuulemaan mitään, mitä tämä ei halua kuulla. Ja siksi kyseiset asiat ovat melko vaikeita käsiteltäviä, oli henkilö valppaana tai ei. Tuolloin voidaan sanoa, että valheellinen informaatio on vaarallisempaa kuin mikään ase, koska se saa ihmisen tekemään niitä virhearviointeja, jotka saattavat saattaa jopa ison yhtiön polvilleen.